Gastroskopia, hui!

ymi sanoi:
Kyllähän se ikävä toimenpide on niinkuin on edellä kerrottu. Itsellä ikävintä oli oikeastaan tutkimuksen jälkeen, kun kävelin silmät punaisina lasaretin käytävää pitkin ja ihmiset toljotti tyyliin "että onpas aikamies itkeskellyt kun on joutunut lääkärisedän tutkittavaksi" :D
Mutta onko hienompaa fiilistä olemassa kuin se, kun letku vedetään suusta pois, holkki hampaidenvälistä pois ja räkäset viimeset limat tyynylle ja nouset ylös.!?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
wardog sanoi:
hommassa ei oo muuta epämiellyttävää ku tuon letkun nieleminen. Nielukin ilmeisesti puudutetaan jollain suihkeella, joten tuskin kovin suurta kipua aiheuttaa. :)

hihi
 
njietro sanoi:
Eikö paksusuolikin kierrä kylkiluiden alta ja sitäkauttakin voi olla ylävatsavaivoja?

Totta puhut, kyllä se yllättävän ylös koukkaa tuo paksusuoli, ja siellä vielä kulkee vaakatasossa koko kropan leveydeltä. Melkeen ainakin.

Mut se ite toimenpide, sitä ei oikeesti tartte pelätä. Toistan itseäni sanomalla että kun saat sen rauhoittavan ja relaksantin niin hyvin menee, siinä vaan makoilee ja kääntyy välillä kun lekuri tai hoitaja pyytää, ja sitten se onkin yhtäkkiä ohi.
Tässä tapauksessa se annettu relaksantti siis vähentää nimenomaan suolen kouristelua, ja tästä taas seuraa että kipua et tule tuntemaan lainkaan.

Se letku on sellanan peukun paksuinen, kun meneehän sinne aunuksen karjalaan kamera, lamppu ja vielä se ilmaputkikin, sekä tietty se pikku sydeemi jolla suolesta nappaistaan koepalat. Joka myöskään se ei satu.

Hankalinta hommassa on se tähystyksen jälkeen ilmaa täynnä oleva suoli, kun suoli tosiaan joudutaan täyttämään ilmalla, että se pysyy auki ja tohtorisetä näkee että miltä siellä näyttää. Näes mulla joskus kestää että se ilma alkaa poistua.
Mikä on hiton ironista, kun normaalisti piereskely ei oo mulle mikään erityisen vaativa tai haastava tapahtuma, onnistuu pahemmin edes yrittämättä, niin nyt sitten kun suoli oli ilmaa piukassa, niin ei ryökäle meinannut alkaa tulla pois.
Oli jonkin aikaa aika turpee olo, mutta kyllä se megapieru noin tunnin päästä tähystyksestä alkoi löytää tietään ulos, ja ihan oikeasta päästä.

Sääli vaan että olin silloin jo pois sairaalasta ja päästelin täysillä Leppävaaran asemalla käyskennellessäni. Ei jaksanut kyllä paljoa rassata ihmisten kummeksuvat katseet, kun pieru nakkasi miestä aina puoli metriä eteen päin, olin vaan hyvin tyytyväinen että turvotus hävisi.

Ennen tähystystä pitää olla viikon verran skarppina ettei syö siemeniä, koska ne saattaa jäädä suoleen hengaamaan vähän pidemmäksi aikaa, ja sit hankaloittaa tähystystä, jos siellä suolessa on siemenpaskaa mukana.
Ja siemeniä on nykyjään melkeen joka leivässä, sikäli sai olla skarppina mitä söi.
Tähystystä edeltävänä päivänä pitää elää (siemenettömillä) mehukeitoilla, ostin jotain valion marjasoppia ja laskin ne vielä varalta siivilän läpi.
Ja tähystysaamuna massu tyhjennetään tarkoitusta varten tehdyllä nesteellä, saat sairaalasta jauheet mukaan jotka liotat veteen vaikka edellisenä iltana, ja pistät vedet jääkaappiin, koska nää nesteet menee kylmänä helpoiten alas.

Eikä ne nesteetkään enää maistu hirveelle, aiemmin ne oli vähän niin kuin olis mietoa oksennustaa juonut, mutta nykyään tähän makuasiaankin on tullut selkee parannus. Se neste menee läpi ja vie kaiken suolessa vielä olevan aineksen mukanaan.

Näin se about menee, ja saat sairaalasta paremmat ohjeet kuin multa tästä :D
 
:offtopic:

Pattismurffi sanoi:
Nothing in life is to be feared. It is only to be understood.
- Marie Curie

Ottaen huomioon, että Curie kuoli kokeissaan saamien säteilyannosten aiheuttamaan leukemiaan, tämä lause on samaan aikaan sekä tahattoman koominen että traaginen.
 
Nythän tähystykseen on olemassa vaihtoehto ainakin joidenkin vatsavaivojen osalta "GastroPanel" eli verinäytteestä otettava testi
 
Mäkin olin vuosi sitten tossa tähystyksessä.Ei mulle puhuttu mistään puudutuksista.
Lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa työnsi letkua suuhun.Meinasi tukehtua,heitin hoitsut sivuun ja revin letkun irti.Vähän aikaa vetelin syvään henkeä ja sanoin otetaan uusiksi.Siinä sitten yökkäilin letku suussa 5-10 min.
Ei se loppuen lopuksi nyt niin kauhealta tuntunu kun sai ittensä rauhoitettua.
 
No oli sen verran ikävä kokemus kun reilu vuosi sitten kävin että ainoastaan vihamiehille toivon tuota mutta toisaalta ne jotka ovat kokeneet tuon niin saavat aivan erilaisen kunnioituksen kuin ne jotka pelkäävät kaikkea lekurissa.
 
japa sanoi:
No oli sen verran ikävä kokemus kun reilu vuosi sitten kävin että ainoastaan vihamiehille toivon tuota mutta toisaalta ne jotka ovat kokeneet tuon niin saavat aivan erilaisen kunnioituksen kuin ne jotka pelkäävät kaikkea lekurissa.
Totta. Tän jälkeen aatteli, et ei perkule tarvi ainakan mitään nieluviljelyitä tai verikokeita edes ajatella jatkossa.

Joskus 6-9v meinaan nieluviljely oli sitä pahinta, heti piikityksen jälkeen. Piikkikammostani pääsin joskus yläasteelle tultuani.
 
Minut rauhotettiin ihan reilusti mahantähystystä varten. Ei muistikuvia, kuin pari välähdystä vain. Homman jälkeen höpötin huumepäissäni hoitajalle äitini kertomia juttuja vauva-ajastani!! Sitten nukuin n. 5 tuntia että pää selvisi. Noloa, kun näin sen hoitajan myöhemmin kaupugilla, se tuntui nauravan vieläkin mun vauvajutuille. :nolo:
 
Mulle laitettiin letku nenän kautta vatsaan joskus 7 vuoden ikäisenä. Ei tietoakaan puudutuksesta. Vielä tänä päivänä (20 v myöhemmin) näen joskus painajaisia tosta tapahtumasta, ja muistan tunteen ihan kuin se olisi tapahtunut eilen. Voin liiottelematta sanoa että se oli elämäni kamalin kokemus. Muistan edelleen sen tunteen kun letku menee ruokatorvesta alas, ja oksentaa jatkuvasti. Hyi vittu, ei ikinä uudestaan. Ei olisi varmaan yhtä paha keikka tässä iässä, mutta kyllä silloin pienenä ronttina pelotti ja itketti pahemman kerran. Onneksi äiti oli mukana :haart:
 
Tuossa parisen vuotta kuukausien vatsa- ja selkäkipujen jälkeen uskaltauduin sairaalaan. Siellä tutkimusten jälkeen sainkin heti sappikivien takia leikkausajan puolen vuoden päähän. Koska lääkkeillä ei ollut mitään vaikutusta niin sairaalassa päätettiin vatsan kautta tähystämällä laittaa jotain putkia sappitiehyiden tukoksia helpottamaan. Eka normaalit kurkkusuihkeet ja sitten kipulääkettä kylkeen. Tässä vaiheessa epäilykseni heräsi kun toinen sairaanhoitaja alkoi annostelemaan uutta kipupiikkiä.
Alku sujui mukavasti vuoroin oksennella ja vuoroin nieleskellessä. Letkussa oli pituusmitta kyljessä ja 120 sentin kohdalla laitoin silmät kiinni. Tämän jälkeen lääkäri sanoikin että nyt voi sattua vähän enemmän kun alan aukomaan tiehyitä. Kipu oli kovin koskaan tuntemani ja viimeinen muistikuva on siitä kun toinen sairaanhoitaja yrittää suukapulaa pitää paikoillaan ja toinen piikittää kolmatta kipulääkeannosta kylkeen. Puolen tunnin päästä heräsin eteisestä aivot aivan sekaisin ja naama vieläkin hiessä.
 
Kieltämättä ei niin mukava operaatio, mutta silti helpotti saada kuulla missä kunnossa siellä paikat oli. Parempi se tuska oli kokea kuin jäädä epätietoisuuteen spekuloimaan, josko olen pahastikin sairas.
 
Kerran vatsa tähystetty ja kyllä oli karsein sairaalakokemus. Puoli tuntia varmaan tunkivat letkua nieluun ennenkuin saivat perille. Ei ollu itku kaukana.
 
problemchild sanoi:
Kerran vatsa tähystetty ja kyllä oli karsein sairaalakokemus. Puoli tuntia varmaan tunkivat letkua nieluun ennenkuin saivat perille. Ei ollu itku kaukana.
Ketä teille on noita tehny? Tavalliset arvauskeskuslääkärit? Mulla teki joku spesialisti, kestää keskimäärin 6minuuttia sen tekemänä koko tähystys...
 
Perkele! Pitikin etsiä tämä threadi luettavaksi, kun ensi viikolla tohtorisetä tunkee letkua mahalaukkuun. Noh, mikä ei tapa se vahvistaa. Luulis, että tässäkin operaatiossa olis tärkeintä pysyä rauhallisena, vai...?
 
Ikävin fyysinen kokemus tietyllä tapaa toi tähystys oli mulla. Vinkkinä muille joilla ykärefleksi pelittää "liian" helposti:

Kurkku tulee aika hemmetin kipeäksi jos yökkäilee rytmikkäästi koko tähystyksen ajan. Itse jouduin ottamaan päivän sairaslomaa kun ei pystynyt puhumaan töissä.

Ilman ykärefleksiä:urjo: lamaavaa bentsoa en enää siihen ikinä suostu.
 
VastActiv sanoi:
Tuossa parisen vuotta kuukausien vatsa- ja selkäkipujen jälkeen uskaltauduin sairaalaan. Siellä tutkimusten jälkeen sainkin heti sappikivien takia leikkausajan puolen vuoden päähän. Koska lääkkeillä ei ollut mitään vaikutusta niin sairaalassa päätettiin vatsan kautta tähystämällä laittaa jotain putkia sappitiehyiden tukoksia helpottamaan. Eka normaalit kurkkusuihkeet ja sitten kipulääkettä kylkeen. Tässä vaiheessa epäilykseni heräsi kun toinen sairaanhoitaja alkoi annostelemaan uutta kipupiikkiä.
Alku sujui mukavasti vuoroin oksennella ja vuoroin nieleskellessä. Letkussa oli pituusmitta kyljessä ja 120 sentin kohdalla laitoin silmät kiinni. Tämän jälkeen lääkäri sanoikin että nyt voi sattua vähän enemmän kun alan aukomaan tiehyitä. Kipu oli kovin koskaan tuntemani ja viimeinen muistikuva on siitä kun toinen sairaanhoitaja yrittää suukapulaa pitää paikoillaan ja toinen piikittää kolmatta kipulääkeannosta kylkeen. Puolen tunnin päästä heräsin eteisestä aivot aivan sekaisin ja naama vieläkin hiessä.

Kysessä oli varmaankin ERCP-toimenpide. Monta astetta pahempi ja vaativampi toimenpide kuin tavallinen vatsalaukun tähystys.
 
therf sanoi:
Tän topicin ku luki niin ei halua enään ikinä lääkäriin :D .

Samat sanat. Teen kaikkeni välttääkseni tätä toimenpidettä. :D
 

Suositut

Back
Ylös Bottom