Itsellä oli viime syksynä sattuneista syistä ajanjakso millon en reenannu mitään pitkään aikaan. Siihen kun ynnätään erittäin v*ttumainen ja mieltä ressaava duuni (kotonakin funtsas koko ajan duuneja ja miten ne saa ajoissa klaarattua jne.) ja se saatanan monitorin tuijotus josta tulee pää kipeeks ja silmiä alkaa särkeen niin siinähän se oli. Oli pitkään ku tein niin et lauantaina ajoissa aloitetut ryyppyreissut jonkun kaverin kans oli ainoot päivät millon ei muistanu ajatella duuniasioita, mutta sit sunnuntai menikin aina torkkuessa ja nukkuessa mikä teki hyvää (ei välttämättä toimi kaikille eikä ole se terveellisin tapa). Viina vanhin lääkkehistä. Mut yleensäkin jos duunipaineet on kovat, niin opettelee suhtautuun siihen mahd. iisisti vaikka mikä olis.
Mut sit olosuhteet helpottu sen verran et aloin vääntäytyyn vaikka väkisin aamuisin puntille, joka arkiaamu. Jos ei punttia niin vaikka kuntopyörää ja kunnolla. Sit kotona ei enää monitorin tuijotusta, varsinkaan ei 2 tuntia ennen unta, vaan ehkä pari tuntia telkkaria (mulle unilääkettä) ja nukahdin joka ikinen ilta kuin pieni lapsi. Tästä aamureenistä olen pitänyt kiinni siitä asti enkä siitä aio luopua. Iltareenistä jää niin kova syke ja kortisolitasot jotenkin päälle moneks tunniks iltamyöhään.
Toinen asia mikä vaikuttaa paljon mulle, on se että jos mahdollista niin viilentää kämppää sen verran että uni tulee. Monet nukkuu talvellakin niin saatanan lämpösessä etten mä pysty nukkumaan semmosessa. Ja jos mahdollista, pyydä emännältä vähän suuhoitoa niin alkaa ramaseen.
Ja nälkäsenähän ei nuku hullukaan. Murua rinann alle sopivasti.