"Elina Lepomäen Facesta (kok)"
Tänään täysistunnossa keskusteltiin brexitistä. Omia ajatuksiani:
- Brittien mahdollinen EU-ero on Suomen kannalta valitettava.
- Paino on sanalla mahdollinen, sillä edelleen on mahdollista, että britit esimeriksi työväenpuolueen johdolla päätyvät pitämään uuden kansanäänestyksen. Tällä asialla ei kuitenkaan mielestäni ole meidän asia spekuloida. Keskitytään me ja EU niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa.
- Markkinat ovat rauhoittuneet viime päivinä ja SPX-osakeindeksi on palannut suunnilleen samalle tasolle kuin ennen brexit-äänestystä.
- Lyhyen tähtäimen markkinareaktioilla ei ole – eikä pidä olla – suurta merkitystä, eikä politiikan tule keskittyä niiden hillitsemiseen, vaan pitkän aikavälin puitteiden parantamiseen.
- Taloudelle merkityksellisempiä ovat neuvotteluprosessin aikaisen epävarmuuden sekä brexitin luomat keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset.
- Luottoluokittaja S&P laski alkuviikosta Britannian luottoluokituksen ja eilen myös EU:n AA-luokkaan. Jälkimmäinen uutinen on meillä mennyt mediassa pitkälti ohi, vaikka sillä on Suomelle enemmän merkitystä kuin Brittien oman (& oman valuutan ehtoisen) rahoitusaseman muodollisella heikkenemisellä.
- EU:n luottoluokitus vaikuttaa esimerkiksi yhteisvaluutan supralainaajien kuten vakausvälineiden (EVM, ERVV) rahoitusasemaan ja siten muun muassa rahoituskustannuksiin. Ei ole mitään aihetta paniikkiin, mutta kyseessä on tosiasia – ei pelkkä signaali - jota on syytä pitää silmällä jo nyt. Myös Brittien rooli Euroopan investointipankissa EIB:ssä tulevaisuudessa on auki.
- Mielestäni Suomen tulee tukea EU:ta rauhallisen ero- ja kumppanuusprosessin työstämisessä, jos britit päätyvät hakemaan EU-eroa. Sen alkua tai sen solmimista ei tule kiirehtiä.
- Tässä tukeutuisin Saksan entisen liittokanslerin Helmut Kohlin tällä viikolla antamaan lausuntoon: otetaan yksi askel taakse, jotta voidaan ottaa kaksi askelta eteenpäin. En tiedä mitkä kaksi askelta Kohl on tarkkaan ottaen ottamassa eteenpäin, mutta olen yleisellä tasolla samaa mieltä. Nyt ei kannata harppoa kiiruusti UK:n ohi, jottei oteta taas lähitulevaisuudessa jättiaskelia taaksepäin.
- Vesa Vihriälällä oli tällä viikolla hyvä analyysi brexitistä, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Saksa on hyvä ja tärkeä kumppani Suomelle, muttei se ole EU:ssa (enää/aina) keskeinen Suomen strateginen liittolainen, koska sen intressit erityisesti rahaliitossa voivat olla Suomen kanssa tapauskohtaisesti jopa vastakkaiset. Nyt jää nähtäväksi, miten Saksan asema EU:ssa muuttuu, jos sen keskeinen asema edelleen voimistuu brittien lähdön myötä.
- Myöskään puolustuksellinen liittoutumattomuus ei voi olla Suomen kannalta keskeisessä tilanneanalyysissä ajan suhteen vakio. Britit ovat Euroopan sotilasmahti; keskeinen osa EU:n Lissabonin sopimuksen mukaisista turvatakuista heikkenee, mikäli brexit toteutuu.
- Tervehdin puolustusministeri Niinistön väläyttämää puolustusyhteistyön tiivistämistä Britannian (ja Yhdysvaltojen) kanssa suoraan. Myös NATO:sta on keskusteltava kun sopimuskehikkomme olosuhteet muuttuvat.
- EU:n neljästä liikkumisvapaudesta on pidettävä kiinni. EU on poikkeuksien poikkeuksien sillisalaatti eikä kansalaiskeskustelua edistä, jos kirkasotsaisesti vaaditaan esimerkiksi briteiltä ”vapaata ihmisten liikkumista” ilman että täsmennetään mitä sen sovellutusta tarkalleen edellytetään. Keskustellaan ja jalostetaan EU:ta samalla.
- Ihmisten liikkuvuudessa Suomessakin on vielä tehtävää. Esimerkiksi ulkomailla asuessaan ei Suomen kansalainen voi oleskella Suomessa kuin muutamia päiviä kuukaudessa ilman (vero-)seuraamuksia. Suomalainen ei voi ajaa toisesta EU-maasta vuokraamallaan autolla Suomessa jne.
- EU:ta kun pohtii tulee mieleen Nassim Talebin käsite antihauras. Antihauras järjestelmä voimistuu satunnaisuuden ja iskujen myötä samoin kuin ihmiskehon lihakset voimistuvat kun niitä rasitetaan. Vielä EU ei ole siinä tilanteessa, mutta siihen tulisi päästä. Se edellyttää hallinnolta ketteryyttä, mutta ennen muuta sitä, että läheisyysperiaatetta noudatetaan, hallintoa hajautetaan ja ihmisille annetaan liikkumavaraa konkreettisesti omissa valinnoissa sekä yhteisessä päätöksenteossa.