Järjettömään Fedor-vihaan en vastaa mitään.
Mutta yhden tempun poneista saa varmasti aikaan loistavaa keskustelua. Mielestäni yhden osa-alueen masterointi ei ole ollenkaan huono lähestymistapa nykypäivänkään MMA:ssa. Tottakai nykyään täytyy olla semihyvä kaikessa, mutta esimerkiksi Chael Sonnen on saanut keskisarjassa todella hyvää tulosta aikaan melko huonolla pystyllä, kohtuullisen hyvällä BJJ:llä ja todella kovalla painilla. Tämä yhden tempun homma ei todellakaan siis ole pelkän raskaansarjan ilmiö tai entisajan MMA:ta.
Nythän on vuosia hehkutettu näitä superurheilijoita, jotka ovat samaan aikaan Olympiajudossa mitalisteja, pudottelevat WBA-mestareita vartaloiskuilla ja voittavat jujitsukilpailuissa kenet tahansa painoluokkaan katsomatta. Tosiasia on kuitenkin se, että jokainen eri laji/osa-alue, jota treenaat, on poissa muilta osa-alueilta.
Jos vaikka sanotaan, että ottelija A on äärimmäisen hyvä painija, mutta heikko pystyssä. Ottelija B taas on melko hyvä painissa ja melko hyvä pystyssä. Tässä tapauksessa A voi voittaa herrojen keskinäisen kamppailun, koska saa B:n mattoon jatkuvasti. Huonot pystytaidot eivät siis edes merkitse herrojen keskinäisessä matsissa.
B on käytännössä parempi vapaaottelija, mutta voi silti hävitä, vaikka onkin ottelijana monipuolisempi. Tämä on juuri mielestäni vapaaottelun hienous. Siinä on paljon erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat matseihin. Tyylit vaikuttavat matsiin paljon enemmän kuin nyrkkeilyssä tai painissa.
Fedor oli tavallaan edelläkävijä, sillä hän oli äärimmäisen monipuolinen matsaaja, aikana, jolloin tämä oli vielä harvinaista. Fedor hakkasi äärimmäisen hyviä iskijöitä, äärimmäisen hyviä räplääjiä, äärimmäisen hyviä painijoita, mutta Fedor loppujen lopuksi voitti kaikki heistä käyttäen jokaisessa matsissa hyvin erilaista lähestymistapaa ja taktiikkaa. Vastaavaa ei vielä nykypäivänkään UFC:ssä usein nähdä.