Aivan, pohjimmiltaan roolipelaaminen on matematiikkaa. Mutta kykypisteillä leikkimisen tarkoitus on luoda illuusio vaapasta maailmasta jossa omilla valinnoilla on merkitystä oman hahmon ja maailman kehityksessä eikä itse pelin tarkoitus. Mikä helposti unohtuu myös rpg peleissä. Eli roolipelin idea on olla tarinavetoinen seikkailupeli omien ohjattuna omilla valinnoilla. Doomissa ei ole valintaa, vaan peli koostuu kentistä joissa tarkoituksena on vain tappaa kaikki ja ainoa tavoite on päästä seuraavaan kenttään. Tähän samaan ikävä kyllä sortuu moni roolipelikin.
Oblivion = räiskintä
Periaatteessa kyllä. En ole pelannu ko. peliä joten en osaa sanoa. Mutta mitä olen lukenut pelistä, niin joo periaatteessa. Ei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä minkälaisilla aseilla mätetään menemään toimintatapa on aikalailla samanlainen. Objekteilla on osumakohdat johon yritetään osua mahdollisimman tarkasti. Onko se sitten lähitaistelu (moottorisaha/miekka) vai matkan päästä tapahtuvaa kurmotusta (BFG9000/jousi).
Roolipelaamisesta en tiedä onko sitä pelissä ollenkaan, kun viholliset skaalautuvat pelaajahahmon mukaan. Eli tee mikä valinta tahansa niin viholliset on aina suhteessa aina samalla vaikeustasolla. Mutta minkä pitäisi erottaa oblivionin räiskintä pelistä on se, että sen pitäisi olla tarinavetoinen, joka luo illuusion fantasiamaailmasta, jossa olet vapaa tekemään mitä haluat...