Faija kuntoon

[salihemmo]

Tarttis vähän vinkkejä, kun isäukon olisi todella korkea aika pudottaa painoa ja reilusti. Vähän tietoa äijästä: 50 vuotias, 178 cm, paria kilo vaille 100 kilonen. Hän syö noin kolme kertaa päivässä. Yhden tuhdin melko rasvaisen aterian ja pari välipalaa, jotka on yleensä ruisleipää ja makkaraa. Karkkia tai sipsejä hän ei syö, ja kaljaa tulee kitattua normaalisti silloin tällöin. Mies on siirtynyt juuri varhaiseläkkeelle, joten aikaa kuntoiluun piisaa.

Suurin ongelma faijalla ei ole mässäily, vaan totaalinen liikunnan puute. Harrasti tenniksen pelaamista silloin joskus kun Saturday Night Fever oli kova sana. Olenkin ajatellut pistää äijän aamuaerobiselle soutukoneeseen (löytyy huushollista) aluksi neljä kertaa viikossa, ja joka kerta 45 minuutiksi. Veden juontia lisätään tietenkin myös huomattavasti. Kysyisinkin, että mitä mieltä olette tästä? Riittäkö tämä, vai pitäskö alkaa hifistelee vielä ruokavalion kanssa? Motivaatiota vanhalla patulla kyllä löytyy, mutta vähän luulen, ettei nämä tonnikalat ja raejuustot mene läpi.

 

[kohtis]

Mu daddyki reilu viiskymppine ja alotti heikentyneen terveyden takia kuntoilee viime kesästä. Mun mielest semmone iha perus hyötyliikunta ois tärkeet ottaa käyttöö; vähentäis auton käyttöö ja alkais heittää semmosii reippait kävelylenkkei. Ja näin muute pitää sanoo et on muuten jees et siel koitatte siel pistää tiimil isäpappaa kuntoon.

 

[Ironbutt]

Olenkin ajatellut pistää äijän aamuaerobiselle soutukoneeseen (löytyy huushollista) aluksi neljä kertaa viikossa, ja joka kerta 45 minuutiksi.

Älä ihmeessä neuvo aloittamaan noin rajusti!

Rapakuntoiselle 5 minuuttia kerrallaan on jo suuri saavutus. Rupeaa puuskuttamaan vähemmästäkin. Pikkuhiljaa minuutteja voi sitten lisätä.

Lyhyt aerobinen ei tietenkään polta paljoakaan kaloreita, mutta peruskunto alkaa paranemaan. 45 minuutin yhtämittainen soutaminen asettaa eläkeläisen pumpun jo aika koville ja varmasti ei jaksa puoltakaan tuosta ajasta kunnes lopettaa ja päättää ettei ikinä enää liiku kun se on niin kamalaa ja hikikin tulee. Hitaasti hyvää tulee.

Kannattaa myös harkita josko neuvoisit isääsi soutamaan joka päivä tuon 5 min. Tämä sen vuoksi, että sitä soutamista ei voisi tällöin niin helposti lykätä "huomiselle". Jos pitää soutaa 4 kertaa viikossa niin kohta viikko vierähtää ja on tullut soudettua vasta yhden kerran. Tai sitten jokatoinen päivä. Tällöin ei myöskään voi lykätä hommaa huomiselle kun on tietty aikataulu.

Ravinnosta:
Vanhempien ihmisten on usein vaikea muuttaa ruokailutapojaan totaalisesti ja ehkä eivät haluakaan. Voisit alkuun neuvoa isääsi syömään 3 tunnin välein (vaikka banaanin) ja katsoa miten paino lähtee muuttumaan. Tässä kohtaa kannattaa olla varovainen, sillä joskus ruokailumäärien lisääminen saattaa pikemminkin kohottaa painoa: Ihminen syö samat jutut mitä ennenkin ja sitten vielä päälle ne välipalat eli kaloreita tulee enemmän kuin aikaisemmin. Pääaterioiden ruokamäärää - tai laatua tulisi siis samalla muuttaa.

Helposti omaksuttavat ruokaohjeet isällesi:
- vähärasvaista lihaa / maitotuotteita
- paljon kasviksia ja hedelmiä
- täysjyväviljaa

 

[salihemmo]

Helposti omaksuttavat ruokaohjeet isällesi:
- vähärasvaista lihaa / maitotuotteita
- paljon kasviksia ja hedelmiä
- täysjyväviljaa

Jees. Maidossa ollaan jo siirrytty rasvattomaan ja vihanneksia ois tarkoitus ottaa enemmän ruokalistalle.

Tosta aerobisesta vielä, että onhan se 45 minsaa kyllä aika kova nakki. Pistin faijan testiksi riuhtomaan 20 minsaa, ja pumppu kesti. Hikikin kuulemma tuli, mikä on tietysti positiivista. Eli nyt sitten vaan pikkuhiljaa lisää minuutteja. Kuinka pitkä siirtymisaika olisi hyvä, jos äijän tavoite olisi sitten joskus tehdä niitä 45 minsan rutistuksia?

 

[Ironbutt]

Jees. Maidossa ollaan jo siirrytty rasvattomaan ja vihanneksia ois tarkoitus ottaa enemmän ruokalistalle.

Tosta aerobisesta vielä, että onhan se 45 minsaa kyllä aika kova nakki. Pistin faijan testiksi riuhtomaan 20 minsaa, ja pumppu kesti. Hikikin kuulemma tuli, mikä on tietysti positiivista. Eli nyt sitten vaan pikkuhiljaa lisää minuutteja. Kuinka pitkä siirtymisaika olisi hyvä, jos äijän tavoite olisi sitten joskus tehdä niitä 45 minsan rutistuksia?

Sopiva aamuaerobisen mitta on yleensä 30-60 minuutin välillä vähän riippuen siitä intensiteetistä ja sitten tietenkin dietin vaiheesta. Alussa on hyvä aloittaa tuosta 30 minuutista ja pitää sitä vaikka pari viikkoa. Jos isälläsi intoa riittää niin voihan hän vetää välillä vähän enemmänkin. Usein aloittelijoilla vaan on taipumusta tehdä mahdollisimman vähän eli lopettavat minuutilleen silloin kun vaan voi.

Parin viikon jälkeen voi sitten katsoa miten intoa riittää (yleensä alkuinnostus rupee lopahtamaan tässä vaiheessa, varsinkin jos liikunta on liian rankkaa) ja nostaa sitä minuuttimäärää. 60 minuuttia yhtä ja samaa puurtamista voi kuitenkin maistua jo "puulta". Kannattaa varmaan kuullostella miltä soutu maistuu ja ottaa sitten vaikka pienemmissä erissä useampana päivänä.

 

[uusio]

Mä käyn aina joskus faijan kanssa lenkillä, sitä sitten juoksuttelen, suosittelen!
Mun mielestä se soutaminen on aika tylsää, on kiva lähtee ulos ja maisemat vaihtuu kokoajan juostessa. Jos on ihan huono kunto niin vaikka kävelee silleen nopsaan. Ja se väh. 30 min on kai se suositus.

 

[pellefantti]

Mä kyllä ehdottaisin vielä esim polarin sykemittarin hankkimista.Niin ei tuu kauheita ylilyöntejä alussa. Ja tsemppiä vaan faijjalles :whip: .

 

[Jantunen]

Mäkin olen usein ajatellut miten saisi faijan vähän parempaan kuntoon. Oikeestaan kun molemmat vanhemmat alkavat olla siinä työuran ehtoopuolella niin ovat sitten päättäneet ajatella tähän tyyliin: "no kyllä kaikki tän ikäset on vähän pullukoita... kai meillä siihen on oikeus".
Silti ne aina joka kerta tavatessa muistavat vähän valittaa ja taputella masuaan jne. jne. "kyllä minäkin nuorena... mutta ei sitä enää nykyään"

Paskanmarjat, tekisi mieli sanoa. Kyllähän se aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, mutta siihen voi sopeutua! :whip:

Niin jos jotain vinkkejä nyt vois miettiä, niin kyllä se vastuu siitä kropasta pitää osata pitää ihmisellä itsellään. Eli tottakai on hienoa, jos jaksaa auttaa ja suunnitella isukille ohjelmia ja ruokalistoja - mutta kyllä siitä touhusta pitäis tulla lopulta itseohjautuvaa. Eli psykologinen näkökulma mukaan siihen suunnitteluun. Muuten toi varmaan menee aika laiskasti eteenpäin ja jos ite lopetat "auttamisen" niin isukki palaa taas vanhoihin tapoihinsa.

Mutta jos homma lähtee hyvin käyntiin, niin kävely on hyvä aloituslaji. Varsinkin näin keväällä on mukava kävellä ulkosalla eikä tule liian kuuma eikä kylmäkään. Sopii hyvin vanhemmille ja huonokuntoiselle henkilölle.

Mulle ne aina valittaa, että ei kerkeä tai on niin kiirettä töissä. Kuulostaa musta vähän tekosyiltä. Jotkut asiat ovat vaan tärkeämpiä, ei kai sille voi itse mitään silloin.

Ehkä joku kirjavinkki olis paikallaan, vai laittaisko pakkiksen niiden kotikoneen aloitussivuksi?

Tsemppiä eniveis.