Eturistisidekorjausleikkaus

[JanRei]

Tänään oli kontrolli, eli kuukausi leikkauksesta.
Sana positiivinen on vähättelyä Kallion diagnoosista, eli parantuminen on mennyt erittäin hyvin. Kallio sanoi kutakuinkin näin: "Ei voisi oikeastaan olla paremmassa kunnossa, tai jos olisi niin koko leikkausta ei olisi tehtykään".

Antoi ohjeeksi alkaa käydä salilla tekemessä laitteilla etu- ja takareittä. Alkuun pitkiä sarjoja suht pienillä painoilla, toistoja 25-30kpl / sarja. Sitten tietty rinnalle nämä perinteiset kuntopyörä, uiminen yms yms.
Elokuun alussa seuraava kontrolli.

Suhteellisen hyvä fiilis nyt, eli kauppaan hakemaan muutama saunaolut

 

[njietro]

Juumeinaa...

Nyt 12pv leikkauksesta, vähän on polvi välillä kipee siitä mihin ristiside rakennettiin (?) tai tollai 2:sta eri pisteestä kipee.

Varaan pystyy painoo jo aika hyvin, mutta reidestä lähtenyt melkein 5cm ympäryysmitasta ja koko jalan lihakset tullu kusena pihalle. montaa kertaa ei jalkaa jaksa esim ilmaan makuulta nostaa. :(

Nyt 4,5 vuotta leikkauksesta ja voisin laittaa pientä yhteenvetoo ja omia kokemuksia tästä eturistisidevammasta:

Polvi hajos muistaakseni vuoden 1999 helmikuussa laskettelurinteessä. Olin tapahtumahetkellä vasta kymmenvuotias, kun joku nainen laski rinteessä lumilaudan kanssa päälle. Saman vuoden syksyllä pääsin lopulta taysiin magneettikuvaan kipujen ja liikuntavaikeuksien vuoksi. Magneettikuvan perusteella ristisiteitten piti olla ehjät ja kierukassa repeämä, mutta miten olikaan...

Magneettikuvan jälkeen loppuvuodesta polvitähystyksessä huomattiin eturistisiteen olleen POIKKI ja kierukan kunnossa. Pieni shokki oli herätä leikkauksesta tollasiin uutisiin... Varsinkin kun ennen tuli urheiltua montaa lajia aktiivisestikin, ja nyt ilmotettiin polven olevan pysyvästi paskana kunnes pituuskasvu pysähtyy ja leikkaus saadaan tehtyä.

Muistaakseni 2005 alkuvuodesta tehtiin luuston ikädiagnoosi, jonka perusteella polvi uskallettiin korjata vuodenvaiheessa 2005-2006. Eturistiside tehtiin polvitaipeesta otetusta jänteenpätkästä, ja kiinnitettiin 8x25mm ja 8x30mm titaanipulteilla luuhun. Leikkauksen jälkeen olin yön yli sairaalassa, ja seuraavana päivänä kotiin. Kipuja oli jonkin verran, mutta ei mitään infernaalista. Pysty ihan nukkuun jne.

Kuntoutus oli mieletön urakka, pitkälti siitä syystä, että urheilu ja liikunta oli polven reistaamisen vuoksi jäänyt ihan liian vähiin koko tän kuuden vuoden ajan. Salilla en ollut ikinä tehnyt jaloille mitään. 50kg kulmasoutupainoissa kovin homma oli saada painot irti lattiasta... Harva tietää, mitä se tarkottaa kun jaloissa ei oikeesti ole voimaa yhtään. Eli kun esim. nousee rappuja 2 askelmaa kerralla yhdenkin kerrosvälin koulureppu selässä niin reidet huutaa leipää ja alkaa aika nopeesti hengästyttään koko äijää. Leikkauksen jälkeen syksyllä (n. 9-10kk leikkauksesta) 2000m juoksuajaks tuli ~11min.

Kesti oikeastaan vuoden ennen kun polvi oli kunnolla liikuntakunnossa ja pysty salillakin alkaan treenaan JALKOJA. Kyykyssä alkupainot oli 30kg (tanko ja vitoset päissä oli aika miehekäs olo karjua kovia vitosia kyykystä...) ja parin kyykkysarjan jälkeen jalat oli viikon tulessa. Pikku hiljaa oon nyt saanut kyykky-ykkösen vähän päälle 120 kilon, ja voi veljet on "pieni" ero esim. rappusia noustessa sillä, onko lahkeissa 30kg vai 120kg kyykkyreidet. Heti kun pääsi kunnolla kyykkään, alko polven kunto koheneen silmissä ja kaikki kivut väheneen. Terve ja vahva lihas on nivelen toiminnalle aika tärkee asia. :dance:

Operoidun polven lihasmäärän ja reiden ympärysmitan saaminen terveen jalan tasolle kesti vuosia, tietysti osasyynä oli se, että ei tässä "rikkinäisessä" jalassa ollut koskaan niin paljoa lihasta ollutkaan "varovaisemmasta" käytöstä johtuen. Vaistomaisesti tuli aina varattua painoo enemmän terveen jalan puolelle rappusissa ja seisoessa ja kävellessäkin.

Tänä päivänä 6 vuotta leikkauksen jälkeen polvi ei vaivaa arjen askareissa tai töissä mitenkään. Salilla pystyy kyykkään ja vetään täysillä ilman ongelmaa, tosin erityisen kovien jalkatreenien jälkeen on seuraavina päivinä pientä kipuilua aistittavissa. Juokseen pystyy melko hyvin (mitä nyt tulee juostua), pyöräileen myös. Laskettelurinteeseen tuskin meen enää ikinä, eikä sitä lääkärikään sitä suosittele enää tän jalan kanssa kokeiltavaks.

Armeijaan palvelusluokka polvesta johtuen olis B, koska ei kuulemma oteta intissä turhia riskejä näin isosti operoidun nivelen suhteen.

 

[Curo]

.... Magneettikuvan perusteella ristisiteitten piti olla ehjät ja kierukassa repeämä, mutta miten olikaan...
Magneettikuvan jälkeen loppuvuodesta polvitähystyksessä huomattiin eturistisiteen olleen POIKKI ja kierukan kunnossa. Pieni shokki oli herätä leikkauksesta tollasiin uutisiin...

Jos nyt vähän kärjistää ja oikaisee, niin parempi noin: (etu)ristisiteitä saa tehtyä uusia, kerran paska kierukka on aina paska kierukka jollei nyt hirveä säkä käy. Toistaiseksi ei ole mitään kovin hyviä kierukan varaosasysteemeitä tarjolla, mosaiikkiplastiakin sopii vain yleensä pieniin vammoihin, rustonviljelytkin aika marginaalisia temppuja toistaiseksi. Kivun ja kuntoutuksen kannalta ristiside vs kierukka voi sitten olla toinen juttu...

 

[epäkunto]

Kohta kaks vuotta leikkauksesta ja hyvin on pyyhkiny.. jalka on hemmetin hyvän tuntuinen vaikka kierukka puuttuukin.
Tänään sitten kokeilein uutta pikajuoksutekniikkaa, jonka seurauksena leikatun jalan takareisi revähti. Tuntu vaan semmone plopsahdus just siitä kohtaa, mistä otettiin siirre. Pelottaa aivan saakelisti, että jos se koko lihas katkes :/
Kuinka paljon heikompi tommonen lihas-säie on, josta on otettu siirre? Ketään muita kellä ois leikatun jalan takareisi revähtäny?

 

[njietro]

Jos nyt vähän kärjistää ja oikaisee, niin parempi noin: (etu)ristisiteitä saa tehtyä uusia, kerran paska kierukka on aina paska kierukka jollei nyt hirveä säkä käy. Toistaiseksi ei ole mitään kovin hyviä kierukan varaosasysteemeitä tarjolla, mosaiikkiplastiakin sopii vain yleensä pieniin vammoihin, rustonviljelytkin aika marginaalisia temppuja toistaiseksi. Kivun ja kuntoutuksen kannalta ristiside vs kierukka voi sitten olla toinen juttu...

Tuo voi muuten olla täysin totta, eipä oo tullut aateltua sitä noin päin.

Silloin kun n. 10kk jälkeen tästä tapaturmasta kävi ilmi, että eturistiside onkin poikki, niin sairaalassa sanottiin, että jos heti tapaturman jälkeen olis tällainen vamma huomattu niin niitä ristisiteen pätkiä olis voitu kai koittaa yhdistää toisiinsa(?). Mun tapauksessa ristisiteen pätkät oli kuitenkin niin surkastuneet, että ei tehty ensimmäisessä tähystyksessä muuta kun leikattiin ne pätkät pois.

 

[epäkunto]

Noniin 3kk revähdyksen jälkeen ja jalka tuntuu taas olevan kunnossa. Vinkiksi muille, jos sattuu leikatun jalan takareisi revähtämään nii ÄLKÄÄ menkö venyttämään sitä ennen aikojaan vaikka netissä lukisi mitä. Itellä piteni tuon takia toipuminen varmaan kuukaudella(lisää venähdyksiä).

 

[Kaaleppi_]

Vittujen vittu. Tänään ortopedi totesi magneettikuvien perusteella vasemman polven ACL:n olevan poikki ja mahdollisesti myös pieni kierukkavamma. Meni pari viikkoa sitten vaparitreeneissä kun jalat osoittivat suoraan ja yläkroppa lähti takavasemmalle. Totesin lekurille että ei oikein voisi jäädä sairaslomalle ennen kevättä, joten leikkaus lienee edessä aikaisintaan huhtikuussa. Kehoitti vain pitämään jalan liikkeessä ja tekemään kevyttä jumppaa sille esim ojentaja-ja koukistajalaitteilla.

Koipi ei sinällään ole juurikaan vaivaa, mitö nyt välillä vihlaisee esim. rappusissa, ja ortopedi kirjoittikin operaatiolähetteeseen että yllättävän oireeton. Ilmeisesti koipi on lihaksiltaan sen verran kondiksessa että kompensoi poikkaissutta sidettä. Onko kellään hyviä vinkkejä miten sitä pitäisi itsensä kunnossa seuraavan vuoden ajan kun ei tarvitse kamppailla eikä juosta? Kuntopyörä olisi vissiin hyvä hankinta, ja sikana punttia ylä- ja keskivartalolle :D

 

[Paletaani]

Koipi ei sinällään ole juurikaan vaivaa, mitö nyt välillä vihlaisee esim. rappusissa, ja ortopedi kirjoittikin operaatiolähetteeseen että yllättävän oireeton. Ilmeisesti koipi on lihaksiltaan sen verran kondiksessa että kompensoi poikkaissutta sidettä. Onko kellään hyviä vinkkejä miten sitä pitäisi itsensä kunnossa seuraavan vuoden ajan kun ei tarvitse kamppailla eikä juosta? Kuntopyörä olisi vissiin hyvä hankinta, ja sikana punttia ylä- ja keskivartalolle :D

Hmmm.. Tuo teksti voisi olla melkeinpä minun itseni kirjoittama 2v sitten

Mulla oli sama homma, eli polvi oli kohtuullisen oireeton ja johtui kuulemma siitä että lihakset oli sen verran hyvässä kunnossa (pyh!). Leikkausta odottelin reilut puoli vuotta ja mulle kyllä fysioterapeutti sanoi että saa kyykätä jos pystyy. No minähän tein työtä käskettyä ja jatkoin kyykkimistä. Pienensin painoja alle puoleen entisestä ja pidensin sarjoja tuonne 20 toiston pintaan. Opin ihan uuden kyykkäämisen maailman ja siinä sivussa jopa reiskatkin kasvoivat Sitten kun koitti leikkaus, se meni todella kivuttomasti (kuten voit lukea tästä samaisesta ketjusta pari sivua taaksepäin) ja toipuminen oli nopeaa. Johtui varmasti siitä että olin pitänyt jalat kohtalaisessa kondiksessa ennen leikkausta.

Eli lyhyesti, jos suinkin pystyt turvallisesti ja kivuttomasti kyykkäämään, sitäkin kannattaa harkita. Minulla se auttoi kovasti. Ja turvallisella tarkoitan nimenomaan sitä, ettei polveen kohdistu mitään kierto-/sivuttaisliikkeitä. Jos ei tangolla luonnistu niin hack tai prässi voi myös tulla kyseeseen.

Tsemppiä projektiin! Se ei todellakaan ole mikään maailman (tai urheilu-uran) loppu vaikka vituttaakin kovasti ;)

 

[WillyKnopper]

Hep! Liityn mukaan joukkoon "iloiseen". Polvi napsahti paskaksi joulukuun 19 päivä ja olin höntsäämässä faijan jengin futistreeneissä. Oon pelannut futista jo 14-vuotta putkeen suht korkealla tasolla (3 div) ja en olisi kyllä ikinä uskonut tai toivonut tämän päivän tulevan. Pelattiin loppupeliä ja sain pallon. Topparinna yritin vähän hämätä prässäävää hyökkääjää ja tein pari nopeaa edestakas liikettä. Oikea jalka jäi myyrmäkihallin paskaan muovimattoon kiini ja rojahdin oikea polvi vääntyneenä koko painolla(194cm/110kg) maahan. Kuului kova napsahdus ja jouduin pieneen shokkiin. En ikinä ole kokenut vastaavaa kipua ja huusinkin kuin palosireeni. Aivan kuin puukko oltaisi lyöty polveen kiinni. Hetken kulttua kipu helpotti ja pystyinkin kävellä koppiin. Mitä vittua tapahtui? Pystyin kävellä himaan ja koko yö menikin polvea miettiessä.

Seuraavana päivänä Dextraan ortopedille näytille. Testeissä polvi tuntui todella tukevalta ja ortopedin mukaan saatettiin säikähdyksellä selvitä. Tämä sai mielen iloiseksi, vaikka odotin kuitenkin pahinta ja se oli vielä edessä. Pari viikkoa tästä oli magneettikuvaukset ja 45min kuvauksien jälkeen ortopediltä tuli puhelu. Huonoja uutisia, eturistiside poikki ja nuori mies leikkaukseen. Kyllä pisti masentamaan, mutta ei mahda mitään. 6kk ilman lajia mitä rakastaa, tulee olemaan vaikeaa.

Leikkaukseen päästiin 18 tammikuuta. Jännitti aivan sairaasti - turhaan. Minut nukutettiin ja pari tuntia leikkauksen jälkeen oltiin hereillä. Pari tuntia heräämisestä passitettiin kotiin lepäilemään. Polvesta oli myös kierukka mennyt täysin säpäleiksi, joten äikähdyksellä ei siis todellakaan selvitty :D. Pystyin aloittamana jumpat polvea varten pari päivää leikkauksen jälkeen. Kuntosalille en kuitenkaan päässyt viikkoon, kun leikkauksen jälkeen kuumetta oli joka ilta. Ortopedille soitto ja antibioottikuuri päälle. Kuumeilu loppui kuurin jälkeen ja nyt on salillakin treenattu yläkroppaa 2 viikkoa!

Nyt tiistaina tulee kuukausi täyteen leikkauksesta ja polvi tuntuu mahtavalta! Jumpat ovat tehonneet ja kävely on luonnollista. Nyt on tullut kuntopyörä ja vesijumppa kuvioihin mukaan. Jälkimmäiseen ei oikeen aika riitä, kun uusi duuni ja puntti vie aikataulut, mutta kyllä tässä joku päivä mennään altaaseen. Luottavaisin fiiliksin mennään eteenpäin - kyllä kesällä ollaan kentillä taas! Niin hyvää duunia kuntoutuksen kanssa tehdään, mikään ei jää sattuman varaan.

 

[Asante]

Se olisi sitten ensi viikolla edessä ACL-rekonstruktio.

Tässä ruvennut vain ihmetyttämään, kun polvi tuntuu olevan juuri tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Liukkailla keleillä oli melkoista tuskaa liikkua mihinkään suuntaan, mutta jäiden lähdettyä sitä kirmaa kuin nuori orhi (ei tällä sentään juoksemaan pysty).
Onkin hyvä, että tuli luettua tuo Willyknopperin teksti eli voi olla melko oireetonkin vaikka MRI:n mukaan olisikin ACL-poikki. Itselläni tuli osittaiset repeämät samassa rytäkässä niin sisempään kierukkaan kuin takaristisiteeseenkin, mutta näiden pitäisi siis parantua itsekseen. Pöydällähän sen lopullisen kohtalon sitten kuulee..


Pakko myöntää, että pelonsekaisin tuntein odotellaan ensi viikkoa...

 

[Myyry]

Liityn minäkin tähän porukkaan. ACL korjattiin 13 päivää sitten hamstring-siirteellä ja nyt olen huolestunut takareiden toimimattomuudesta. Takareittä en saa jännitettyä oikeastaan ollenkaan. Kun yritän nostaa seisaaltaan kantapäätä kohti pakaraa, saan kantapään nousemaan ehkä 1cm. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?

 

[slotte]

En muista kuinka kauan mulla oli ns. toimimaton takareisi, mutta kyllä se hetken taisi kestää. Itse kävin leikkauksessa kesällä 2007 enkä saa vieläkään yhtä korkealle nostettua leikattua jalkaa kun tervettä, enkä varmaan saa tulevaisuudessakaan. Ekan vuoden aikana saattoi takareisi olla todella herkkä, ja kerran rusahti ikävästi ja sattui ihan helvetisti, mutta sekin meni ohi. Takareiteen ja nivuseen siltä puolelta tulee myöskin helpommin suonenveto tai muuta ikävää salilla kyykkäillessä ja temmeltäessä.. Ajan kanssa varovasti kun reenaa ja tekee fysiot niin saa polvesta samanlaisen kun terveestä.

 

[Myyry]

Okei, mutta takareiden toimimattomuutta on ollut liikkeellä. :D Hyvä tietää, niin ei tarvi murehtia ainakaan vielä.

 

[hvest]

Liityn minäkin tähän porukkaan. ACL korjattiin 13 päivää sitten hamstring-siirteellä ja nyt olen huolestunut takareiden toimimattomuudesta. Takareittä en saa jännitettyä oikeastaan ollenkaan. Kun yritän nostaa seisaaltaan kantapäätä kohti pakaraa, saan kantapään nousemaan ehkä 1cm. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?

Mulle tehtiin sama operaatio 2008 kesällä. Kyllä se takareiden voima ja polven liikkuvuus palautuu kunhan oikeasti tekee ne jumppaliikkeet joka päivä. Mulla ainoa vaiva, joka on jäänyt, on että lämmittelemätön takareisi kramppaa helposti.

 

[Hiiripäällikkö]

Mulle tehtiin sama operaatio 2008 kesällä. Kyllä se takareiden voima ja polven liikkuvuus palautuu kunhan oikeasti tekee ne jumppaliikkeet joka päivä. Mulla ainoa vaiva, joka on jäänyt, on että lämmittelemätön takareisi kramppaa helposti.

Mulla on myös leikattu kesällä 08 ja edelleen oikea takareisi alkaa kramppaan juuri tota Myyryn kertomaa liikettä tehdessä. Ilmeisesti olisi pitänyt vieläkin enemmän jumpata tuota takareittä leikkauksen jälkeen. Kai se siitä aukee, kun tarpeeksi sitä venyttelee ja jumppaa.

Voimattomuuden verrattaessa terveeseen jalkaan huomaa oikeastaan parhaiten koukitusliikettä tehdessä salilla, kun terve jalka alkaa tehdä enemmän töitä sarjojen pidentyessä, jotenkin huomaamattani siirrän rasitusta edelleen pois leikatulta.

 

[Kaaleppi_]

Noniin. Polvi siis pamahti jo tammikuussa mutta kiitos Suomen loistavien resurssien (rahaa tuntuu riittävän jaettavaksi vaikka mihin) pääsin leikkaukseen vasta viime viikolla. Eli nyt on 5 päivää leikkauksesta. Tapahtumapaikka oli Hatanpään sairaala Tampereella.

Leikkaus meni ortopedin mukaan niin putkeen kun voi mennä, siirteet olivat hyvälaatuisia ja vahvoja ja kaikki meni kerrasta kohdilleen. Nyt koipi on edelleen turvoksissa mutta kestää ihan hyvin varata painoa päälle, suositeltavaa kuitenkin kuulemma käyttää keppejä kolmisen viikkoa. En varmaan edes tarvitsisi enää lääkitystä mutta napsin nyt kuitenkin kun kerran sellainen määrättiin. Kipeä jalka oli oikeastaan vaan leikkauspäivän iltana. Koipi menee täysin suoraksi suht helposti mutta koukistaminen ei onnistu ihan 90kulmaan asti. Menin sairaalaan klo 8 aamulla ja noin klo 17 köpöttelin reilun 100 metrin matkan himaan. Jumppaohjeet tuli tänään postissa ja niitä vissiin tulee noudattaa tarkkaan, elättelen toiveita auton rattiin pääsystä viikon sisään, leneeköhän mahdollista?. Ennen leikkausta tein vielä koivella 1 jalan kyykkyjä suht helposti ja muutenkin lihaksiston pitäisi olla ihan ok kiitos kuukausien armottoman jalkapunttauksen. Sisällä käkkiminen vituttaa ja tekisi mieli lähteä liikenteeseen mutta en tiedä kuinka kauas sitä uskaltaisi köpötellä jos iskee vaikka kramppia tjsp.. Painoa on kuitenkin se reilu 90kg joten ei kovin helposti pysty ainakaan leualla vetämään itseäni eteenpäin :D

Edit: Niin ja puudutuksella tehtiin hamstring-jänteestä. Asiallista pikku mömmöissä tsiigailla ruudulta mitä polvesta löytyy

 

[Kaaleppi_]

Onko normaalia että jalka on vielä 6. päivänä leikkauksesta turvonnut ja säären/pohkeen alueelle on ilmestynyt isoja mustelmia?

 

[Doctor feelgood]

Onko normaalia että jalka on vielä 6. päivänä leikkauksesta turvonnut ja säären/pohkeen alueelle on ilmestynyt isoja mustelmia?

On

 

[Kaaleppi_]

Nyt 10 päivää leikkauksesta. Jalalle voi astua jo melko hyvin ja pikku matkoja olen sisätiloissa köpötellyt ilman keppejä. Sääri polvesta alaspäin on edelleen mielenkiintoisen värinen ja nyt myös jalkaterän alueelle on tullut pari verenpurkaumaa. Toinen sisäsivulle ja toinen ulkosivulle. Mitään kipuja sääressä ei tunnu vaan ainoastaan hieman tunnoton isoimman leikkaushaavan lähellä sekä edelleen turvoksissa. Onko muille tullut verenpurkaumia jalkaterän alueelle?

 

[rottamies]

Tasan 1,5kk sit leikattu eturistiside, reisijännesiirteellä. Enpä ollukkaa ihan kaikenkestävä =D
Suoraks jalka menny jo seuraavana päivänä, tällä hetkellä taipuu tosin maksimissaan vaan 80 astetta.. toisisanoen ei pysty vielkään kävelemään kunnolla nääs sitä liikkuvuutta tarvis ;D
Nyt siis yli 2kk ollu kävelemättä kepeillä/normaalisti. Voin sanoa että leikkauskivut ei kiinnosta pätkääkää, vaan pahin potutus on pään sisällä kun näin pitkä aika ollu käytännössä invalidina, eikä ihan heti oo näkyvissä paranemista.
Muutama pv sitten (eli edelleen 1,5kk leikkauksesta) vasta ekaa kertaa sai jalan nostettu suorana ilmaan, senki eri tuntumalla kun terveen jalan. Ei vaan ikäänku enää osaa tehdä sitä?
Aluks luulin että pelikentille kesäksi, mutta tän säädön jälkeen musta tuntuu että pelaan vaikka mielummin shakkia kun hajotan polven uudestaan ja joudun takasin samaan rumbaan.