- Liittynyt
- 6.1.2006
- Viestejä
- 639
Mä oon lukenu ny kokopäivän näistä eturistisidevammoista. Omalla kohdalla mua vituttaa eniten tää aika ennen leikkausta. Nimittäin mulle on ollu mahdotonta tehdä viimeiseen viiteen kuukauteen mitään jalkoihin koskevaa harjoitusta. Kävelin pahasti ontuen ekat 4vkoa kolarista, toinen jalka oli oikeastaan 95% pois pelistä. Sittemmin oon kävellyt ontuen ihan viime päiviin asti. Polvi on ollu turvonnu koko tämän ajan. Liikerata on pysähtyny koukistuksessa vähän reippaaseen 90 asteeseen, sen yli on turha kuvitellakkaan painavansa jalkaa. Polvillani oon käyny ( outoa kyllä ) ekan kerran viikko sitten kun polvi anto tiukassa etukumarassa luvan mennä niin. Jos olisin nojannu polvillani hiukanki taakse ni...voi voi.. Olisin ilman muuta treenannut jalkojen lihaksia kun tavallaan tiesin jo 2kk kolarin jälkeen et nyt ei voi olla kaikki kunnossa ja tod.näk jalka tarvii leikkauksen. Muttei oo prkl pystynyt tekemään edes reidenkoukistusliikettä ilmanvastuksella ( esim selällään ollessa )...
Suurinosa kertoo et se repeämä ei oo juurikaan haitannu, jotain pettämisen tunnetta ehkä joskus yms.
Joku oli juossut puolimaratoninkin. Jumaliste.
Mä ku luulin sairaalassa et jalka on vähintäänkin poikki! Se oli niin helvetin kipee. Ambulanssilla sairaalaan. Toki siinä oli kyse kolarista ja sen takia se lanssi siihen tuli pillit huutaen, mutta olisin mä joka tapauksessa menny suorinta tietä ensiapuun vaikka se olis sattunu kotona.
Mulla täytyy olla ilmeisesti sellanen kroppa että jos se ottaa tämän tapaisen vaurion niin se on heti peli poikki. Olkaa onnellisia ettette asu mun kropassa. Se mua tässä ny vähä pänniikin, et miten kauan sitte toipuminen kestää...saas nähdä.
Noh toisaalta, kohta mulla ei oo mitään muuta kuin aikaa, et mitäs tässä ny enää ressaamaan. Se paranee sitte ku paranee.
Suurinosa kertoo et se repeämä ei oo juurikaan haitannu, jotain pettämisen tunnetta ehkä joskus yms.
Joku oli juossut puolimaratoninkin. Jumaliste.
Mä ku luulin sairaalassa et jalka on vähintäänkin poikki! Se oli niin helvetin kipee. Ambulanssilla sairaalaan. Toki siinä oli kyse kolarista ja sen takia se lanssi siihen tuli pillit huutaen, mutta olisin mä joka tapauksessa menny suorinta tietä ensiapuun vaikka se olis sattunu kotona.
Mulla täytyy olla ilmeisesti sellanen kroppa että jos se ottaa tämän tapaisen vaurion niin se on heti peli poikki. Olkaa onnellisia ettette asu mun kropassa. Se mua tässä ny vähä pänniikin, et miten kauan sitte toipuminen kestää...saas nähdä.
Noh toisaalta, kohta mulla ei oo mitään muuta kuin aikaa, et mitäs tässä ny enää ressaamaan. Se paranee sitte ku paranee.