Eturistisidekorjausleikkaus

[Krista*]

Sullehan on saatu aikaan kunnon arpi! Mulle jäi leikauksesta vain kolme haavaa; pari pientä ja yksi vähän isompi, sekin vain noin 3cm. Ei kyllä mua yhtään haittaa... ;)

Joo, kyllähän tuo totta on, että riskejä urheilun parissa on varmasti jatkossa tarjolla oikein urakalla, jos yleensä yhtään enemmän urheilla meinaa. Siinäpä se sitten onkin vaan ongelma, ettei taida osata välttää halutessaankaan kaikkea sitä, mikä on eturistisideleikatulle polvelle vaarallista! Ennemminkin voisi kysyä, että mikä ei olisi... No, jää nähtäväksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan uutta leikkausta... :wtf: Vielä tässä kuitenkin kovasti toivoo palaavansa urheilun pariin kuten ennenkin!

Ja niin, mulla siis kertyi tuota nestettä ja alussa vertakin, polveen silloin tapaturman jälkeen, ennen leikkausta siis, ja kyllä sitä silloin pariin otteeseen jalasta poistettiinkin. Leikkauksen jälkeen oli myös vähän nesteilyä, mutta ei mitenkään paljoa ja se on kyllä koko ajan vähentynyt.

 

[Deleted member 5830]

...
Juurikin näin eli lääkärille heti ja vaaditte sitä hoitoa! Itellä meni homma peruuttamattomasti vituiksi alussa kun heti tapaturman jälkeen menin julkiselle puolelle ja siellä lääkäri ei suostunu ottamaan magneettikuvia vaan työnti vaan röntgeniin. Se ihan suuttui kun sanoin että turhaan sä niitä otat ettei siellä mitään murtumaa ole. No eihän siellä ollu ja sitten se sanoi että näitä on yleensä hoidettu ortoosilla eli sellanen robocop-häkkyrä jalan ympärille. Noh pidin sitä niin kauan kun käskettiin ja sitten sai alkaa liikkumaan. Eihän siinä kauaa menny kun ihan normitilanteessa polvi muljahti lukkoon sellaseen ysikympin kulmaan. Eipä siinä voinu kun ite vääntää se takasin paikalleen ja sit seuraavana päivänä puhelua lääkärille että mitäs nyt.
No uusintakäynti siellä ja sit oli onneks paikalla joku joka ties hieman enemmän ja totesi että ristisidehän se on ollu irtipoikki. Laittoi leikkausjonoon ja kun ei pidetty kiireellisenä niin ei lupaillu kovin nopeaa aikaa.. Sitten odottelin sen kuukauden pari ja sinä aikana oli ihan päivärutiineja että polvi muljahteli ja minä kääntelin sitä paikalleen. Sitten yksi päivä soitin sairaalaan että pitäkää tunkkinne ja soitin yksityiselle (Jyväskylän Avitaan nyk. Mehiläinen) ja pääsin seuraavana päivänä ortopedille. Sen jälkeen asiat alkoi sujumaan kuten tuossa yllä jo mainitsinkin. Ortopedi huomasi nopeasti mikä tilanne polvessa ja antoi leikkausajan kahden viikon päähän. Sitten leikkauksessa ortopedi selvitti tilannetta, jonka näin itsekin monitorista, eli ristiside siis kokonaan irti poikki ja kierukasta oli revennyt palasia. Se oheni n. kolmannekseen alkuperäisestä ja ortopedin arvio oli että nuo jatkuvat muljahtelut ja rusahtelut oli "syöny" sitä kierukkaa. Olihan se "mukava" kuulla, että jos polvi olisi heti leikattu niin sillä olisi ehkä vielä voitu pelata jääkiekkoa, nyt sitä ei pelata enää koskaan..

Samanlaisia kokemuksia on mullakin julkiselta puolelta. Magneettiin pääsystä piti vääntää kättä, kun parikin lääkäriä väitti ettei jalassa ole mitään vikaa, ja kun koitit selittää ja kertoa miten jalka muljahtelee ja pettää alta niin vastaanotto oli luokkaa "kuvittelet vaan." Sitä tuli itellekki sellanen olo että kusetetaanko tässä nyt vaan rahojen säästämiseksi, kun homma oli niin ilmi selvä kuin olla voi. Voi sitä turhautumisen määrää. Magneettien jälkeenhän asiassa ei ollutkaan enää mitään epäselvää, mut kuinkahan moni magneetiin pääsystä jaksaa vääntää. Kaverini oli vuoden leikkausjonossa ennen kuin pääsi leikkauspöydälle. Voi vain kuvitella kuin vittumainen vuosi ja mitä seurauksia pitkällä jonotuksella oli leikkaustuloksiin ja toipumiseen. Mulla on koipi kunnossa, kiitos vakuutuksen ja yksityisen lääkärin, mut ei vakuutusyhtiökään hommaa mitenkään helpoksi tehny.

 

[haisuli77]

Malttia ja kärsivällistyyttä vaan Krista*lle ja muillekin kuntoutujille. :thumbs:

Mulla leikattaiin eturistiside 1,5v sitten. Alkukuntoutus meni tuskasen hitaasti ja polvi nesteili yllättävän pitkään - sähköllä ja kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin. Meinas usko loppua moneen otteseen. Mutta niin siitä vaan ehta polvi tuli!
Käytännössä voin urheilla ihan niinkuin ennenkin - oon pellanu erilaisia pallopelejä (salibandy, futis yms... ) ja ne on ollu kaikki vaan hyväks! Ja liikkunu oon muutenkin aktiivisesti - toki eron huomaa leikatun ja ns. terveen polven välillä - mutta se ero pienenee edelleen päivä päivältä. Käytännössä leikattua polvea pitää normaalia enemmän venytellä, jotta liikeradat säilyy. Mutta muuten se ei rajota. Ehkä jotain kovia taklaustilanteita varoo nykyään enemmän, mutta itsesuojeluvaisto on vaan ihan tervetullutta tälle koheltajalle! wtf: Ei sitä ihan kuolematon ookaan..! ;)

 

[Krista*]

Uskoa tässä kyllä tarvitaankin, joten kiitos kannustuksesta! Mulla on nyt leikkauksesta 2,5 viikkoa ja aamulla taas kuumemittariin vaan sitkeästi kilahti lämpöä. Tänään sitten kirjoitettiin antibioottikuuri, vaikkei missään oikein mitään olekaan... Niin että jos jossain kuitenkin on jotain! ;) Vesijumppakin saa nyt sitten odottaa. Harmi. :( Sisätiloissa käveleminen onneksi luonnistuu nyt ilman keppejä, joten jotain edistystä sentään!

 

[slotte]

Kappas, täällä oli tämmöinenkin ketju..
Itselläni meni polvi sählypelissä marraskuussa 2006. Leikattiin päivää ennen juhannusta 2007 (kiitti v*tusti lääkärit) eli siitä on nyt reilu 8 kuukautta.. Ei ole ollut mitään ongelmia, paitsi että kuntoutus ja lihasten kasvattaminen on edennyt vähän hitaasti. Tänään sitten kun tein prässiä niin tuli semmonen outu kipu leikattuun polveen. :/ Tai se tuli itseasiassa kun venyttelin etureittä, ehkä vähän turhankin innokkaasti. Noh, kai tuo tuosta. Pitää vaan ottaa iisimmin jatkossa Mites muilla tuo liikerata, ja miten hyvin voitta nostaa kantapäätä vrt. terveeseen jalkaan. Itselläni nousee aika heikosti, enkä voi esim laittaa kenkiä päälle silleen että jalka kenkään ja nostan kantapäätä ja sormella sitten kenkä kunnolla jalkaan.. jos ymmärsitte. Sekin kuulemma paranee ajan myötä, mutta..

 

[Akikonomu]

Jaa, joku toinenkin on kokenut "elämänsä unohtumattomimman juhannuksen." Se oli ivaa, se...

Reikut kolme ja puoli vuotta, ja jos jotain ongelmaa on, niin rustovauriot muistuttelevat itsestään vaikka niitä ansiokkaasti paikkailtiinkin, mutta uusi eturistiside toimii kuin enkelin unelma, siinä ei ole ongelmia. Tsemppiä vain kaikille...

 

[tmu111]

Edellisen kerran tähän topicciin on ollut tarvetta kirjoittaa 5/2005, ristiside korjattiin.

Viime syksynä räjähti toinen polvi, magneetissa todettin ruptura ja vähän kontuusiota nivelpinnoilla. 4vkoa sitten leikattiin.

Suureksi hämmästykseksi olinkin 20min päästä nukutuksesta takaisin hereillä, ja lääkehuurujen takaa näkyi tutun ortopedin hymyilevät kasvot, jotka kertoivat että ei tarvinnutkaan tehdä uutta ristisidettä. Yläkiinnityskohdasta oli 1/3 revennyt ja kiertynyt jotenkin, mikä aiheutti kivun ja virheellisen diagnoosin magneetissa.

Eli joskus voi käydä hyvinkin.

 

[slotte]

Mä päätin olla hereillä leikkauksen aikana ja vieressä istui kokoajan vaalea hoitsu mahdottoman kauniilla silmillä.

 

[Krista*]

Oliskos jollain hyviä vinkkejä polven täydellisen suoristumisen aikaansaamiseksi? Leikkauksesta alkaa olla neljä viikkoa ja jalka haluaa silti itsepintaisesti pysyä pienessä koukussa. Lattialla istuessa venyvyyttä näyttää tulevan, mutta ei mitään pysyvää muutosta ole silläkään saanut aikaan. Polvi tuntuu jäykistyvän taas hetken kuluttua... Koukistaminenkin on vaikeaa, mutta siihen näyttää kyllä onneksi vesijumppa auttavan. Ei uskois miten hankalaa tämä kaikki voikaan olla!

 

[Baby81]

Heips, olen lueskellut tätä osiota jo pitkään rekisteröitymättä ja päätin nyt sitten kirjoittaa tänne myös omasta vammastani. Elikäs joulukuun alussa päätin laittaa lasketteluksi ensimmäistä kertaa kaudelle 07-08 ja heti palanderit. Kaaduin ja polveeni kohdistui suuri rotaatiovoima jonka ansiosta aiheutui vamma jos toinenkin. Ensi diagnoosi tehtiin paikallisessa tk:ssa jossa väittivät kivenkovaan että joo sullon polvilumpiossa ja sääriluussa murtumat(otettiin rtg kuvat). Viikon makasin takalastakipsi jalassa sohvalla ja epäilyni vamman todellisesta laadusta heräsi ja seuraavalla viikolla raahasin itseni yksityiselle ortopedille 250km päähän joka diagnosoi vamman acl ja mcl repeämiksi. Asia varmennettiin hemmentin kalliilla laajalla mri-kuvalla, jossa epäily paljastui todeksi ja lisäksi löytyi sisemmän kierukan repeämä sekä nivelkapselin repeämä. Ei muuta kuin ortoosi-robocob häkkyrä jalkaan viideksi viikoksi ja sitten kontrolliin. Sivuside alkoi onneksi arpeutua hyvin, mutta siinä samassa jalka oli jäykistynyt puupökkelöksi. Sain lähetteen fysioon jossa sitten käytiinkin pari kertaa viikossa itkua vääntämässä kun fyssari taivutti jalkaa se sattui niin pirusti. neljässä viikossa saatiin palautettua jonkinlainen liikerata jalkaan ja sovittiin acl-rekonstruktiolle päivä. Jottei elämä olisi ollut liian helppoa niin kirurgi sairastui juuri leikkausta edeltävänä päivänä ja leikkaus siirtyi taas kolmella viikolla. No ei se mitään toisaalta oli hyvä että se siirtyi koska jäipähän mulle enemmän aikaa ravata salilla lihasta vahvistamassa. Helmikuun puolesta välistä lähtien jalkaprässi ja kuntopyörä ovat olleet hyvin läheisessä suhteessa kanssani. Nyt alkaa taas vähän jännittää kun ensi viikolla onpi se leikkaus... Eli 27.3. on se tuomion päivä, välillä kaduttaa koko leikkauksen sopiminen koska aika ajoin jalka tuntuu melko normaalilta mutta sittenpähän sen näkee että mitä kaikkea se polvi on syönyt kun se avataan...parempi kai niin sitten.

 

[Viitsu]

Mä päätin olla hereillä leikkauksen aikana ja vieressä istui kokoajan vaalea hoitsu mahdottoman kauniilla silmillä.

Onnenpekka. Mua taas ei nukutettu vaikka niin oltiin sovittu, leikkaus kesti 6 tuntia ja selkäytimeen laitettu puudutteen tehokin loppui, leikkaava lekuri käski nukuttaan minut kun särky alkoi leikattavas jalas olla aikas piinaava, mutta nukutuslääkäri ei tehnyt asialle mitään, eli olin muutaman viimesen tunnin leikkauksesta melko mukavissa kivuissa ja aivan liiankin hereillä.

 

[Krista*]

Onnenpekka. Mua taas ei nukutettu vaikka niin oltiin sovittu, leikkaus kesti 6 tuntia ja selkäytimeen laitettu puudutteen tehokin loppui, leikkaava lekuri käski nukuttaan minut kun särky alkoi leikattavas jalas olla aikas piinaava, mutta nukutuslääkäri ei tehnyt asialle mitään, eli olin muutaman viimesen tunnin leikkauksesta melko mukavissa kivuissa ja aivan liiankin hereillä.

Hui!:wtf: Kuulostaapa karmealta kokemukselta!
Toisella tavallakin voi onneksi mennä; tämä vain lohdutukseksi leikkausta odottaville. Mulle jäi selkäydinpuudutuksesta mukava muisto. Pisto tuntui hyttysen pistoa vähemmän ja puudutus toimi täydellisesti koko operaation ajan, joka kesti alkuvalmistelujen kanssakin vain 1,5h. Minusta oli hyvä olla hereillä ja seurailla samalla mitä ympärillä tapahtuu.

 

[Akikonomu]

Mikähän siinä muuten on, että kun puudutuksesta alkavat tehot hiipua, niin siinä kuitenkin makailee ja manailee vain hiljaa mielessään? Liikaa terävillä esineillä aseistettuja immeisiä ympärillä?

Sen vain sanon, ettei kertaakaan ole ollut ongelmaa sen tavallisemman selkäydinpuudutuksen kanssa, mutta kun siihen yhdistettiin jokin pumppuhärveli, niin toimihan se, mutta loppuvaiheessa oli todella mukavaa. Eiukä tämä huvi kestänyt sentään edes täyttä kolmea tuntia. Olo oli leikkauksen jälkeen kuin härällä härkätaistelussa, sattui, vitutti ja teki mieli painella salille treenaamaan! Ihmekö sitten, että kuntouduin lähes ennätysajassa.

Joops, neljä kertaa viidestä on mennyt oikein ongelmattomasti, joten turha murehtia. Ei se satu, yleensä.

Ensikerralla kai varmuuden vuoksi lahjon Nukku-Matin ennen leikkausta...

 

[Viitsu]

Kyl mä ainaki valitin kivusta monesti ja sitä puudutusaineen määrää nostettiin, ei vaan riittävästi. Ja kuten sanoin anestesialekuri ei kuunnellut leikkaavaa kirurgia joka käski nukuttaan. Olin leikkauksen jälkeen vielä 2 päivää se piikki selkärangas ja pumppu kävi. Kunnes sanoin ettei se lääke vie kipuja niin ottivat sen piikin ja pumpun pois, ja entistä vähemmillä särkylääkkeillä mentii siitä eteenpäin.

 

[Ulle]

Koin tänään aamulla kauhun hetkiä liukastuessani ja jalkojen mennessä alta. Hetken luulin, että siinäkö se nyt taas oli, polvi uudemman kerran paskaks. Noh toivottavasti ei käynyt pahemmin. Ainakin pystyin jatkamaan kävelyä, enkä tuntenut kipua, mutta nyt 10h kaatumisesta polveen sattuu hieman oikeastaan ensi kertaa leikkauksen jälkeen. Todella vainoharhanen olo tällä hetkellä..

Nyt on siis päivää vailla neljä viikkoa kulunut leikkauksesta. Kuntoututus on sujunut muuten hyvin, mutta ojennusvajautta on edelleen ja polvessa on vielä turvotusta. Kaiken näköistä on yritetty tehdä, mutta ei mee suoraksi millään.

 

[janari]

Nyt viikko leikkauksesta ja jalan suoristus tuskaa, kun nousee kävelyasentoon. Sisäreisi, josta ottivat jänteen on armottoman kipeä ja pohje jumissa. Olen ns. huippu salibandy maalivahti ja kysyn pystynkö olemaan tikissä 6kk:n päästä, vai puhuko tohtori palturia. Kokemuksia omista tuntemuksista 6kk:n paikkeilta leikkauksesta? Tuntuuko epämukavalta olla polvillaan?:wtf:

 

[Mr. Speed]

Nyt viikko leikkauksesta ja jalan suoristus tuskaa, kun nousee kävelyasentoon. Sisäreisi, josta ottivat jänteen on armottoman kipeä ja pohje jumissa. Olen ns. huippu salibandy maalivahti ja kysyn pystynkö olemaan tikissä 6kk:n päästä, vai puhuko tohtori palturia. Kokemuksia omista tuntemuksista 6kk:n paikkeilta leikkauksesta? Tuntuuko epämukavalta olla polvillaan?:wtf:

kyllä sä aika hyvässä tikissä pystyt olemaan 6kk:n päästä.

mutta vaatii itseltäsi panostusta kuntouttamiseen, heti alusta lähtien, mutta ei motivaatiota pitäis olla hukassa jos todella HALUAT olla tikissä 6kk:n päästä ;)

alussa itellä jumppakuminauhalla treeniä ja sit fysioterapiassa 6 käyntiä.
tämän jälkeen/samaan aikaan uintia 1-2krt viikkoon ja siitä pikku hiljaa punttia 2-3krt viikko.

niin, 3 viikkoa itellä oli kepit ja 4:llä viikolla ajettiin autoa jo

 

[j_hauva]

itselläni on suht perustarina eli noin vuosi sitten kesken lukkopainitreenien polvi poksahti.. kilttinä poikana menin lääkärille joka sanoi ettei mitään hätää muutama päivä lepoa ja sitten kaikki ok... no palasin takaisin tatamille jonka jälkeen meni taas pari viikkoa ja poks poks.. lääkärille taas ja sama homma.. tätä kesti noin vuoden päivät jonka aikana laskin että polvi poksahti VIISI (5!!) kertaa.. aina tämän jälkeen polvi oli pari päivää turvonnut ja todella.. TODELLA kipeä.nyt päivittäisenä oireena on ollut jatkuva kipu ja särky ja pienikin sivuttaisliike tai täysin polven suoraksi meno esim portaissa sattuu nii perkuleesti..

olen nyt sitten vedelly pari kertaa päivässä 3panacod+2 burana 800g satsin naamaan.. jotenki tuntuu ettei niilläkään ole enää sen suurempaa vaikutusta.. ja nyt viimeaikoina on tullut uusi oire eli jos on pitkään vaikkapan polvillaan niin jalka menee lukkoon eikä sitä saa suoristettua.. nopeasti pyöräyttämällä sen saa poksautettua "paikoilleen" jolloin myös kipu lakkaa :S

vihdoinkin sain lähetteen magneettikuvauksiin ja ortopdille joka olikin sitten hyvin särmä mieslääkäri joka hetken polvea tunnusteltuaan totesi kuivastiettä "jahas täältä on eturistiside kokonaan poikki" .. tämän jälkeen mies katsoi kuvia hetken ja totesi että "jahas tässä on nyt kierukka rikki.. molemmin puolin" ..

sain lähetteen Töölöön polvenkorjausleikkaukseen.. vähäsen pelottaa miten siinä käy..

olen kokotämän vuoden polven kunnosta epävarmana käynyt reeneissä normaalisti ja parissa kisassakin (polvi teipattunan ja tupla polvisuojat siinä päällä) ja nytte pelottaa että onko se polvi sitten koskaan enää siinä kunnossa että pääsisin ottelemaan ja mylläämään..

tämä ortopedi myös maalaili pirua seinille ja puhui pitkästä sairaslomasta (pari kuukautta ? mikä on huono homma koska juuri aloitin uudessa työssä ja tarkoitus olisi aloittaa mahdollisesti opiskelu syksyllä ) ja puolen vuoden harjoittelukiellosta ..

onko ketää kenellä olisi tälläistä samantapaista ollut ja käynyt lääkärillä ja voisi vähän kertoa kokemuksia ja parantumisestaan ?

 

[slotte]

niin, 3 viikkoa itellä oli kepit ja 4:llä viikolla ajettiin autoa jo

Itelläni kepit kaks viikkoo ja autoo ajettiin jo viikon jälkeen (automaatti). Tyhmää riskinottamista mut ei maltannut odottaa.

 

[Baby81]

Huomenna leikkaukseen.. Jotain hyviä vinkkejä? Mitä kannattaa tänään esim olla tekemättä/tehdä? Ahistaa..