Bugonia (2025)
Yorgos Lanthimosin uusin elokuva, hänen viimeisin yhteistyönsä Emma Stonen ja Jesse Plemonsin kanssa, tarjoaa varsin synkän näkemyksen ihmiskunnasta: sen tavasta kohdella planeettaa, sen taipumuksesta konfliktiin ja väkivaltaan sekä sen halusta jatkaa asioiden huonontamista, ei parantamista, vaikka todisteet olisivat kiistattomat. Lanthimosin itsevarmuus ohjaajana ja tarinankertojana tekee hänestä eräänlaisen elokuvallisen alkemistin. Sinun kuuluu tuntea olosi epämukavaksi – ja tulet tuntemaan. Mutta et todellakaan lopeta katsomista.
Kauniisti kieroutunut, hauska ja häiritsevä, tämä omituinen ja pessimistinen elokuva uskaltaa riemukkaasti rikkoa rajoja. Se on tyrmäävä, villin luova ja täysin sekopäinen – kolme tunnusmerkkiä Yorgos Lanthimosin klassikolle.
Jos synkkyys ei ole sinun juttusi, tämä kannattaa jättää väliin. Mutta olen iloinen, että meillä on ohjaajia, joille annetaan selvästi paljon vapauksia seurata äärimmäisen omaperäistä visiotaan. Olen myös iloinen, että Lanthimos pystyy olemaan niin tuottelias kuin hän on.
Hitaan alun jälkeen
Bugonia todella lähtee käyntiin, kun tietty tapahtuma on koettu. Sen jälkeen elokuvan toisessa puoliskossa nähdään useita kirjaimellisesti leukaa pudottavia hetkiä, jotka yhtä aikaa järkyttävät ja huvittavat. Elokuva laittoi monia kertoja miettimään kesken katselun miten tarina tulee lopulta päättymään.
Kyseessä on vauhdikas harjoitelma keskisarjan “Yorgosialta”, joka juuri ja juuri oikeuttaa monet sen ylenpalttisuudet. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että näin omituinen lahjakkuus pysyy jossain valtavirran tuntumassa. Lanthimos hallitsee epämukavaa jännitettä, kun taas Stone, Plemons ja tulokas Aidan Delbis tuovat esiin outoja mutta vakuuttavia roolisuorituksia, jotka saattavat saada sinut irvistämään katsoessasi taivaalle.
Vaikka Emma Stone on loistava – kuten hän lähes aina on –
Bugonia kuuluu Plemonsille. Hänen hahmonsa Teddy on epätoivoinen, vanhurskas ja hikinen, mikä tekee hänestä yhtä aikaa vetovoimaisen ja vastenmielisen. Hullunkurisen vakaumuksen alla on ihminen, jolla on paljon kipua. Hän on todellinen erottuja, joka tuo sydäntäsärkevää empatiaa miehelle, joka syöksyy salaliittojen ja yksinäisyyden syövereihin.
Elokuvan voima piilee Emma Stonen ja Jesse Plemonsin välisessä konfliktissa. Nämä kaksi ovat huippuvireessä, tarjoten yleisölle runsaasti sekä humoristisia että järkyttäviä hetkiä.
Bugonia pitää otteessaan loppuun asti. Voin lyödä vetoa, ettei loppu miellytä kaikkia.
Uskon että Jesse Plemons ja Emma Stone tulevat saamaan rooleistaan Oscar ehdokkuudet.
