The Long Walk (2025)
The Long Walk on hyvä mutta ei erinomainen, pääosin käsikirjoituksen rajoittuneisuudesta johtuen.
Kauniisti rakennettu jännitysteos, joka tukahduttaa, horjuttaa ja kieltäytyy päästämästä irti. Yhdistämällä muutamat loistavat näyttelijäsuoritukset, karut visuaalit ja lähes taukoamattoman jännitteen, terävään yhteiskunnalliseen kommentaariin.
Eniten elokuvssa ihailin kävelijöiden välistä toveruuden tunnetta, vaikka lähtökohta on se, että “vain yksi selviää hengissä”.
Francis Lawrencen hieno ohjaus ja kaksi erottuvaa, erinomaista pääroolisuoritusta Cooper Hoffmanilta ja David Jonssonilta osoittavat, ettei Stephen Kingin synkkä dystooppinen tarina ole menettänyt voimaansa lähes 60 vuoteen.
The Long Walk on yksi Kingin teoksista, joka olisi hyötynyt tavallista perusteellisemmasta lähestymistavasta.
Elokuva vesittää tätä turhilla takaumilla sekä Jeremiah Fraitesin säveltämällä musiikilla, joka pyrkii kylmää kauhua vaativissa hetkissä hukuttamaan kaiken sentimentaalisuuteen.
The Long Walk kompuroi erityisesti sen takia, miten se kääntyy vakavaksi tyylilliseksi ristiriidaksi. Kömpelö käsikirjoitus ei kykene löytämään hienovaraista tasapainoa – mikä on toki vaikea tehtävä – tarinan humoristisen surrealismiin ja karun yhteiskunnallisen kommentaarin välillä.
Siitä huolimatta The Long Walk toimii suurimmaksi osaksi. Ja se toimii siksi, että suurimman osan kestostaan se tarjoaa karuutta, joka ei tuo mieleen katastrofia vaan hidasta kuolemaa: autioita maanteitä, palavien tynnyrien loimua, poliiseja vilkuttamassa osallistujille heidän matkallaan teurastamolle, eläimiä jotka onnellisen välinpitämättöminä ohittavat tragedian. Nämä ovat sen parhaat valttikortit, eikä ole liioiteltua ajatella, että Lawrence on ottanut vaikutteita Terrence Malickin
Badlandsista.
Raymondin ja Peterin kasvava suhde on erityisen kiehtova. Tarina puolestaan koskettaa teemoja kuten selviytyminen, nihilismi, ihmisyys ja veljeys. Se on armottoman brutaali tavoilla, jotka istuvat täydellisesti siihen synkkään maailmaan, johon katsoja heitetään.
Käsikirjoitus ei tee asioista helppoja, vaan vaihtelee usein loistavan ja pettymyksen välillä. Useimmat ongelmat liittyvät suurimpaan osaan eri hahmosta, suurinosa heistä tuntuu olevan samaa yhteiskunnallista muottia. Se on harmi, sillä puutteistaan huolimatta elokuvassa on paljon ihailemisen arvoista.
Puutteineen ja hyveineen elokuvaa on ajoittain työlästä seurata, sen hidas tempoisuuden vuoksi, mutta toimivuuden tekee kuitenkin se, että kuten monet parhaat dystooppiset scifi-teokset, se todella resonoi nykymaailman kanssa.
Harmmillista on myös se, että kaikista puutteistaan huolimatta tässä olisi ainekset aivan loistavalle elokuvalle.
Tämä sovitus onnistuu monessa kohdassa nostattamaan kylmiä väreitä ja muistuttaa meitä myös siitä, että Kingissä on aina ollut suurenmoisen kirjailijan ainekset.
