Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Chungking Express (1994) IMDb 8,0
226id_447_0005_226id_468_w1600.webp
Leffassa on kaksi eri tarinaa, jotka näytetään järjestyksessä, kun leffaa on mennyt noin puolet alkaa toinen tarina. Ensimmäisessä poliisimies odottaa saavansa tyttöystävänsä takaisin mitä kummallisimmalla tavalla. Asiaa käsitellään vertauskuvauksena rakkaudelle. Mies ostaa ananaspurkkeja jonka päiväys on entisen tyttöystävänsä syntymäpäivä. Vertauskuvana tarkoittaa rakkautta pohtien sitä että voiko rakkaus parasta ennen päiväyksen jälkeen loppua. Kun mies menettää toivonsa niin hän päättää rakastua ensimmäiseen vastaan tulevaan naiseen jonka hän baarissa tapaa. Leffa kertoo myös tukahdetuista tunteista, hyvänä esimerkkinä mies juoksee jotta nestettä poistuisi kehosta, koska hänen mukaan nestettä ei riittäisi silloin kyyneliin, joka osuu aika hyvin tuohon et pitää sisällä ne tunteet, ei näyttäen niitä ulospäin. Tuossakin on hyvä esimerkki vertauskuvauksellisuudesta.

Toinen tarina kertoo toisesta poliisimiehestä joka ravintolassa aina käydessään ei meinaa huomata mitenkään että eräs nainen joka on töissä ravintolassa, on rakastunut poliisiin, joka johtuu siitä että kyseinen mies ei päästä irti vanhasta rakkaudestaan. Molempia tarinoita yhdistää rakkaus ja tukahdetut tunteet, joita niitä vertauskuvia on tässä jälkimmäisessäkin tarinassa. Wong on siitä uskomaton ohjaaja että hänen ohjauksensa on täynnä tarkoitusta vaikka leffassa ei tapahdu hirveästi asioita. Kaikki on siinä pinnan alla kulkevassa ajatuksellisuudessa et mitä leffaa yrittää sanoa ja Wong tekee sen katsojalle haastavaksi mutta silti loogisesti. Leffan elokuvakerronta on aivan huikeaa luokkaa.

10-
 
Thanks! Nyt ku tuli mieleen ku puhutaan Wongista joka tekee massasta todella poikkeavanlaisia leffoja niin alla suositus kaikille Italialaisen Dario Argenton leffaboksista jota aikoinaan täällä suosittelin. Ihan omanlaisia tyyliltään ja jokainen leffa on erilainen mutta niissä on myös jotain samaa. Musta Suspiria ja Phenonema on ehkä parhaat noista.

 
2046 (2004) IMDb 7,4
w1200.jpg
Olipas muuten harvinaisen vaikea tulkinnainen leffa, joka vaatii ainakin toisen ellei enemmän katselukertoja joilla päästään syvimmälle tasolle hahmojen välisessä labyrintissa ja leffan kaikissa tarkoituksissa, mutta mitä itse tajusin leffasta ekan katselukerran jälkeen:

Ekana pitää sanoa että leffa ei ookaan scifi sillä scifi on vaan miehen kirjoittaman kirjan sisällössä, ei todellisissa tapahtumissa. Leffassa Chow (Tony Leung) muuttaa Singaporilaiseen hotelliin jossa harrastaa niin yhden illan juttuja kuin myös vakavempia suhteita. Tony Leungilla on kyllä huikea karisma ja näyttelytaidot ja lisäksi leffassa myös naishahmot jotka ovat erittäin kauniita, eritoten (Gong Li) joka on tuttu mm Geishan muistelmien pahan Hatsumomon roolista ja leffassa kaikki naisnäyttelijät osaavat hommansa täydellisesti Tony Leungin lisäksi joka johtaa siihen että hahmojen väliset suhteet, kemiat, kiemurat ja riidat on 10 tasoa. Siistin tunnelmallinen leffa himmeiltä valaistuksiltaan (kuvassa) ja hieno kuvaus on leffassa kuten In the Mood for Lovessa ja musiikit toimivia.

2046 kirjassaan on hieno unenomainen tunnelma vastapainona leffan tunnelmaan ja eräs androidi mm jota mies piti itsestään selvänä että kaunis androidi ihastuisi häneen mutta mies joutuu kirjoittamaan tekstiä heijastuen omaan elämäänsä että jotkin naisista on hyvinkin pidäyttäytyvisiä ja kieltäytyviä miestä kohtaan, joka johtuu miehen luonteesta osittain kun tässä ei oo sellainen herrasmies vaan suoraan puhuva ja sellainen viekas kettu jutuissaan saati monen naisen mies. Oikeastaan ihan kaikki mitä tarinan junassa tapahtuu heijastuu hänen oikeaan elämäänsä ja kirja nimi 2046 viittaa suoraan hotellin 2046 huoneeseen jonka naapurissa mies asui, niin sen asunnon tapahtumiin. Aivan nerokkaasti on ohjattu kirjan ja oikean elämän sekoittuessa täysin.

Chow tavoittelee futuristisessa tarinassaan kohti tulevaisuutta, mutta loppujen lopuksi juna liikkuu yhdessä kohtaa taaksepäin kohti miehen menneisyyttään joka seuraa aina miestä tämän hartioilla. Menneisyyttään ei pääse pakoon ja mies on jonkinlaisessa jumitus tilassa kun puoliksi miehen sydän on häntä seuraavassa menneisyydessä eikä täten toimi kuin puoliteholla nykypäivän naissuhteissaan. Mies pääsee kirjansa miettimisen eli oman elämänsä miettisen kautta kiinni omasta elämästään ja itsestään koska pohti sitä kirjassa niin syvästi. jos hän ei olisi alkanut kirjoittaa kirjaa, hän ei itsekään tuntisi ja kyseenalaistaisi itseään, tekojaan ja valintojaan

Harvinaisen pohdiskeleva ja äärimmäisen nerokas kaikkia kiemuroita myöten et iski muhun niin kovaa et mun top lista menee uusiksi ku katon näitä Wongin leffoja. Tää leffa meni top 10iin ja parempi jopa kuin Chungking Express mikä sekin jo saattaa mahtua top 10iin.

10/10
 
My Blueberry Nights (2007)
My_Blueberry_Nights-500908315-large.jpg
Elizabeth (Norah Jones)alkaa viettää pikkuhijaa enemmän ja enemmän aikaa erään kahvilan omistajan (Jude Law) kahvilassa iltaisin kahden kesken jutustellen. Selvä ihastuminen puolin ja toisin on havaittavissa, mut Elizabeh on jotenkin hukassa itsensä kanssa että lähtee etsimään itseään ympäri Yhdysvaltoja. Wong osaa tunnetusti rakentaa ihastumisen aitoutta. Vaikka selvät kemiat on osattu luoda henkilöiden välille niin rakkaus aiheena jää mitä tämä eniten miehen teoksista muistuttaa eli In the Mood for Lovea jossa kaikki on tehty kaikilta osa-alueilta paremmin. Tää jää monen kilometrin päähän In the Mood for Lovesta. Yksi syy tuohon on et tää on Englanniksi puhutta ja jostain syystä se kuulostaa jopa tosi töksähtävältä. Toinen iso syy on et yksinkertaisesti ohjaus ei ole samaa tasoa miehen muihin teoksiin verrattuna parasta Wongia mutta kelvollista leffaa kuitenkin.

Tunnelmaa Wong osaa tuttuun tapaan rakentaa todella hienosti tunnelmaa hämärillä huoneilla ja pehmeillä valaistuksilla ja muunmuassa moneen otteeseen kuvattavana sinisen hohtavalla metrolla yö aikaan. Myös kuvaus on taattua ja vaikuttaa paljon tuohon tunnelmaan.

Leffan rakenteessa on ns kolme osiota joissa tokassa ja vikassa on kaksi kuuluisaa naisnäyttelijää mukana. Toisessa on Rachel Weisz ja kolmannessa Natalie Portman. toinen osio on hieno jossa syvennytään surun murtaman poliisiin joka kaipaa naisystäväänsä juomalla suruun. Aika tuttuja wongin teemoja. Elizabeth seuraa tarjoijana sivusta ja auttaa kun joku tarvitsee olkapäätä samalla oppien rakkauden monimutkaisuudesta ja itsestään uutta.

Kolmannen osion pääosassa on Natalie Portman ja tää vika osuus on mun mielestä ihan juosten kustu ja aurinkoiset päiväkohtaukset hajottavat leffan tunnelman joka toimi pimeässä. Loppuratkaisu tapahtuu tuon kolmannen osion jälkeen joka on äärimmäisen laiha. Kaikki esim In the Mood for Lovessa ollut lopun nerokkuus, tyylikyys ja iskuvoima puuttuu kokonaan.

epäehjä kokonaisuus, mut puolet leffasta on ihan jees tehtyä joten

7½/10
 
Viimeksi muokattu:
Wrath of Man (2021)

Sopivan tyly kosto/ryöstötrilleri. Tarina on melko perussettiä, mutta Guy Ritchie ohjaa muutaman hyvän toimintakohtauksen. Leffa kertoo tarinansa lukuisilla siirtymillä menneisyyteen. Soundtrack pauhaa taustalla ja luo uhkaavaa tunnelmaa. Musiikki alkaa ehkä hieman toistaa itseään, mutta ajaa asiansa.

Jason Statham tekee saman roolin kuin lähes kaikissa muissakin elokuvissaan. Tykkäsin silti kaverin suorituksesta. Se sopii tämän tyylisiin rooleihin. Sivurooleissa on monia tuttuja tyyppejä, jotka tekevät perusvarmaa työtä. Välillä meno on niin pullistelua että alkoi jo huvittaa. Dialogi on aika karmeaa ajoittain.

Olen aina tykännyt ryöstöelokuvista ja tämä osaa vetää oikeista naruista. Ei mene genren kärkeen, mutta tekee sen mitä lupaa eli Statham tappaa talossa ja puutarhassa.

7-/10
 
Escape from New York (1981)
1997-Escape-from-New-York-John-Carpenter-reveals-that-the-750x375.webp
Sain jostain syystä sellaisen jutun päähän et ku Hyvät, pahat ja rumat leffassa näytellyt Lee Van Cleef siinä on aivan jäätävä badass, niin kelasin et onko hän näytellyt missään muissa leffoissa, joten tein viaplayhin haun Lee Van Cleef ja tuli tää leffa hakutulokseksi. Sit huomasin et on vielä John Carpenterin ohjaama leffa, niin pakkohan tää oli katsoa.

Leffan juoni kertoo siitä, että New Yorkin Manhattan on muurattu kauttaltaan ympäri 15 metrisillä muureilla täten eristäen Manhattanin muusta maailmasta ja kaikki jenkeissä olevat rikolliset on laitettu sinne vangiksi. Lisäksi Manhattanin ja muurin välinen joki on miinoja täynnä. Ajatuksen tasolla ihan mielenkiintoinen juoni leffalle. Yhdysvaltojen presidentti joutuu tippumaan pelastus kapselilla lentokoneesta koska tuota paikkaa ylittäessä kone tuli kaapatuksi. Kuuluisa yksisilmäinen pankkirosvo joka on ollut tuolla vankilassa lähetetään pelastamaan presidentti koska tuntee kyseisen kaatopaikan.

Alku alkaa jollain tasolla The Thingin kaltaisilla tyylikkään pahaenteisellä huminalla. 81 vuonna tehty leffa on myös tulevaisuuden kuvaus 1997 New Yorkista, joka näyttäytyi ihan helvetin siistinä synkkänä dystopialla ja tässä pakko sana pimeys, se loi ällistyttävää lisätehoa tuohon dystopian tunteeseen. Koko Manhattan näyttää kaatopaikalta jossa on käynnissä sekasorto ja kaaos ja monia vaarallisia jengejä liikkuu ties missä nurkissa. Tuo synkän tulevaisuuden tunnelma oli leffan ykkösjuttu.

Nyt vähän hahmoista. Lee Van Cleef poliisina on harmittavan pienessä roolissa loppujen lopuksi, mutta tykkäsin äijästä silloin kun hän oli leffan kohtauksissa ja dialogeissa mukana. Karismaattinen näyttelijä. Leffan päähenkilönä toimii Kurt Russel joka vetää jopa kovemman roolin kuin The Thingissa. Hän ei hymyile kertaakaan leffassa ja puhuu äijämäisen suoraan jos on jotain esim lunnasjuttua tms. Silmälappu toisessa silmässä tehostaa hahmon äijämäistä olemusta uskottavuudessaan.

Kun sit päästiin leffassa paikan päälle niin se toiminta Kurt Russelin suunnistelemassa on ihan jees tasoa. Plussaa ettei ollut mikään rambo joka tappaa kaikki vaan Russel on ihan peruspulliainen jolla on ego vähän korkealla... Juonen eteneminen urbaaniviidakossa on leffan heikoin lenkki, mitään päätä mullistavia tapahtumia ei ole tiedossa, juoni on laiha ja loppu on todella ennalta arvattavissa ja mulle tuli mieleen mielikuvituksellisuuden puute. Lisäksi leffa on todella pienimuotoisen tuntuinen et tätä olisi voinut olla 1h30min sijasta 2h15min tästä jotenkin puuttui katsojan (minun) toivomia tapahtuvia asioita paljon. Potentiaalia nimittäin oli paljon.

Ihan tyylikäs leffa mm tunnnelmaltaan, mutta juoni jättää harmillisen kylmäksi.

7
 
Nightmare Alley (2021)
nightmare-alley-del-toro-2.jpg
Leffa kertoo manipuloivasta tivolissa mentalistina esiintyneestä Stantonista joka alkaa psykiatrin kanssa huijata rikkaita. Tää leffa on ehdokkaana mm parhaan elokuvan Oscar palkintoon.

Visuaalisuuden ja kameran käytön tyylikkyys on tosi siistiä ja taattua Toroa. esim The Shape of Waterin alussa pimeässä välkkyvät valotaulut ja jännästi kiertävä kamera oli tässäkin leffassa alusta asti samankaltaista. Just tuo kiertävä kamera ja yöaikaan valoilla varustettu tivoli jossa mm välkkyvä maailmanpyörä ja tivolivaloja lankoja pitkin sekä tivolimaiset lavasteet kauhutaloineen jne . Heti tunnistaa kuka on puikoissa. Kaikkein eniten miehen ohjaustyön tunnistaa vihertävästä kuvasta ja värimaailmasta joka on tuttua Del Toroa Panin Labyrintista, The Shape of Waterista, Crimson Peakista ja nyt tästä. Mies haluaa tuolla vihertävyydellä selvästi tehdä itsensä näköisiä leffoja. Kuvauksesta vielä niin paras esimerkki oli kun tanssivat valssia hevoskarusellissa kameran pyöriessä ja samalla pyörii se karuselli. on kyllä ihme jos ei voita oscaria kuvauksesta.

Kaikki ylläkirjoittamani tekevät kaikki yhdessä törky siistin tunnelman leffaan ja se tunnelma pysyy loppuun asti kasassa. leffa oli niin kiinnostava että aika meni lentäen kun leffa sai minut niin hienosti syventymään itseensä. Yksi leffan parhauksista on se että odottaa äärimmäisellä mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuu koska ei tiennyt yhtään tai osannut arvata mitä on tulossa.

Jäätävän kova näyttelijäkaarti. Bradley Cooper, Rooney Mara, Willem Dafoe, Cate Blancett ja Toni Collette. Bradley Cooper pääosassaan vetää helposti parhaimman ja syväulotteisimman roolisuorituksen ja Rooney Marasta ihan pakko sanoa että on kyllä uskomattoman kaunis nainen.

Leffa kertoo pääpointiltaan Cooperin esittämästä Stanonista, hänestä itsestään joka on mentalisti huijari. Alussa näytetään eräs vihje jonka etenkin lopussa tajuaa. Mies kantaa valtavaa taakkaa hartioillaan, yrittää kätkeä sen johonkin sisimpäänsä haluten kieltää tapahtuneen. Tutkivinaan muiden tunteita mutta ei osaaa tutkia itseään joka on se taakka hartioilla. Lisäksi leffa on kertomus Stantonin kehityskaaresta leffan aikana, joka mentalistina ja siitä saavan aina isomman ja isomman massin saadessaan kertoo kuinka ahneus rahaan voi ihmisen viedä taipuen pahuuteen.

Lopussa on muutama tosi siisti ylläri.

Taianomainen leffakokemus, taattua Guillermo Del Toroa. PS sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sit nähdään mitä tää leffa voittaa jos voittaa ku on Oscar gaala.😉

9½
 
Viimeksi muokattu:
Oli muuten ihan hemmetin hyvä leffa Venus ja Serena Williamsista kertova King Richard. En pitäis ihmeenä vaikka voittais parhaan elokuvan oscar pystin ja Will Smith parhaan miespääosan pystin.
 
Ite oon nähnyt noin puolet parhaan elokuvan ehdolla olevista 5kpl, mut ei oo löytynyt viaplaysta enempää paitsi West Side Story löytyy kyl mut en ehtiny kattoo sitä.

King Richard
Coda
Dont Look Up
Nightmare Alley
Dune
 
Will Smith veti sitten juontajaa turpaan ja huuti vittua jne. Kyllä oli tuon jälkeen vaikeen näköistä porukan ilmeet, meni koko gaalan hyväntuulinen tunnelma siinä.
 
Olin ihan monttu auki tosta Smithin läpsystä. Mutta niin oli juontajankin.

Periaatteessa ihan ansaittu läpsäsy. Itse jos olisin tollaisen moukun saanut poskelle niin taju olisi lähtenyt. Ei varmaan Cris tiennyt että on noin herkkä aihe.
 
Kiukku sanoi:
Olin ihan monttu auki tosta Smithin läpsystä. Mutta niin oli juontajankin.

Periaatteessa ihan ansaittu läpsäsy. Itse jos olisin tollaisen moukun saanut poskelle niin taju olisi lähtenyt. Ei varmaan Cris tiennyt että on noin herkkä aihe.
Click to expand...
Yllättävän hyvin Cris jatko eteenpäin, luulis että tollanen tulee niin puun takaa ja tärskynä niin kova ,että ois keräilly itteensä enemmän ja ollu vähä enemmän kujalla ton tilanteen jälkeen. Sanoisin että suht ammattimaisesti jatko eteenpäin.
 
Morley sanoi:
Yllättävän hyvin Cris jatko eteenpäin, luulis että tollanen tulee niin puun takaa ja tärskynä niin kova ,että ois keräilly itteensä enemmän ja ollu vähä enemmän kujalla ton tilanteen jälkeen. Sanoisin että suht ammattimaisesti jatko eteenpäin.
Click to expand...
Joo unohtu kehua sitä, että veti hienosti homman loppuun ja nauroi päälle. Lisäksi yleisö ei säikähtänyt niin pahasti kun ”otti huumorilla”.

Nyt mielenkiinnolla seuraan miten jälkipyykki selvitetään. Haluun ainakin nähdä Crisin ja Willin haastatteluja.
 
Back
Ylös Bottom