The Lighthouse (2019)
katso liitettä 235191
Oon tästä parisen vuotta sitten tehnyt arvostelun, mut aina voi yrittää parantaa arvostelujen tekemistä.
Leffa alkaa kun kaksi majakan vartijaa lähestyy Uuden-Englannin saarella 1890-luvulla. Horisontissa sumun keskeltä pikkuhiljaa erottuvaa majakkaa ja JO tuossa kohtaa aistii et tässä leffassa lähestytään hulluuta, osaltaan äänimaailma ja yleinen hiljaisuus loi tuota tunnetta. Leffan alussaa ulvoo kova tuuli myrskyn lähestyessä narisevassa mökissä ja tunnelma oli hyvin pahenteinen ja aavemainen.
Leffan asetelma lähtee käyntiin Dafoen ja Pattinsonin hahmojen välisestä toimeentulemisesta, mikä ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Dafoe käskyttää pomonaan Pattinsonia koko ajan ja kieltää aivan ehdottomasti hänen menemistä majakan lyhdyn luo sinne ylös. Stä kattoi oikeesti mielenkiinnolla et milloin Pattinsonin hahmo kilahtaa tuosta käskyttelytä. Ruoan aikana pöydässä lyhdyn valaistessa pimeää mökkiä Pattinson ei juuri puhu mitään ja Dafoe esittämä Thomas Wake sen sijaan vanhana kokeneena merimiehenä höpisee vanhan ajan merimiesten höpinöitä ja taruja. Dafoe on aivan huikea roolissaan ja tykkäsin paljon myös Pattinsonista.
Pikkuhiljaa viettäessään enemmän ja enemmän majakan valon äärelllä Dafoesta höpinöineen valolle huomaa jo et ei käy ihan täydellä pytyllä, eikä tää spoilaa mitään kun tapahtuu jo melkein ja tätä leffaa on myös muutenkin vaikea edes spoilata koska jo juonenkuvauksessa kerrotaan myrskystä ja hulluudesta jota loka on leffan pointti.
Tunnelmaa tiivistyy koko ajan erittäin intensiiviseksi Pattinsonin nähdessä veden alla kiljuvan merenneidon joka loi tosi siistiä mytologosista tunnelmaa leffaan ja se majakan jatkuva tuuttaus on hyvin hyvin pahansuopaksi osattu tehdä tehokeino leffan tunnelman rakentamisessa. Niin ja se mustavalko kuva toimii parhaimpana mytologian ja hulluuden tunnelman asioiden kannalta paremmin kuin missään muussa leffassa.
Kun myrsky alkaa yltyä ja lopulta yltyä todella rajuksi myrskyksi, myrsky uhkaa viedä miesten mielenterveyden ja ajantajun mennessään kun tuo myrsky tuo mukanaan hulluuden ilmapiirin paikan päälle kera sumusta nousevien mystisten näkyjen keskeltä. Tuo myrskyn tuleminen on leffan paras juttu kun se toimi hulluuden ja
häiriintneyisyyden luojana ja sen kaiken hulluuden keskiönä majakan tuuttailun kanssa. Siksi mustasin ton kohdan, koska missään leffassa ikinä ei ole näin tyylikästä häiriintyneistä tunnelmaa ja tapahtumia nähty. Se on tässä niin perkuleen tyylkästä eikä astuta yhtään yli. Sitä oli juuri sopiva määrä mitä voi toivoa elokuvalta.
Myös majakka symbolisoi hulluutta, kun tiesi et on oltava jotain tosi tosi creepya kun Dafoe kielsi toisen miehen menemistä sinne majakan yläkertaan. Lisäksi se tuuttaileva majakka oli riipii vaan enemmän ja enemmän kun tuo häiriintyneisyys tulee kuvioihin. Myös yksi siistemmistä tunnelman tekijöistä on ehdottomasti se, että siinä vaiheessa kun miehissä asustaa hulluus niin aika käsitteenä menettää merkityksensä paikassa kokonaan. miehet eivät tiedä et monta päivää vai viikkoa täällä ollaan oltu ja tuota voimistaa paljon se et miehet on kännissä suurimman osan ajasta ja milloin ja miten täältä päästään pois...
Hulluudessa ajaudutaan koko ajan syvempään ja syvempään spiraaliin josta ei ole paluuta ja loppuratkaisu on musta täydellinen katsojan mielikuvitukselle tilaa antaa miettiä mistä on kyse. Hypnoottinen tunnelma, hypnoottinen leffakokemus ja mä tykkään tästä niin paljon et mahtuis mun top 15 listalle.
10
Tota pitää etsiä huutonetistä ja Kautokeinon kapinakin vois joku päivä laittaa myös ostoon. Niin mä vähän muistelinkin et se olit sä kuka olis Kautokeinon kapinasta arvostelua multa.
Pitääpi muistin virkistykseksi katsoa se sarja uudestaan ja sit se Violet Evergarden: Eternity and the Auto Memory Doll.
