Elokuva-arvostelut!

The Tree of Life (2011)
tmlife.jpg

Leffassa eletään 1950 Teksasissa seuraten erään perheen elämää. Leffan alussa kerrotaan kyseisen perheen yhden lapsen kuolemasta, tuo ei tosin ollut temaattisesti leffan pääpointti, vaan aloitus ja pohjustus suuremmille käsitteisille asioille. The Tree of Life kertoo pääpointiltaan kysymyksiin elämästä. mistä kaikki alkoi, mihin kaikki loppuu, mitä elämä on ja mitä on elämän tarkoitukset. A-luokan pääosanäyttelijät on leffassa. Brad Pitt, mutta etenkin Jessica Chastain, joka on mun top 5ssa naisnäyttelijöistä jos puhutaan. Taitavimpia näyttelijöitä ja kaunis kuin mikä.

Lisäksi leffassa pohditaan elämän kiertokulkua, kuoleman / surun käsittelyä ja irti päästämistä, sekä itsensä syyttelyä kuolemasta. Leffan alussa käydään kunnon visuaalisella tripillä kun mennään avaruuteen kuvaten tähtisumua, aurinkoa, kaikenlaisia elämän muotoja, jopa dinosauruksien aikajanalla käydään jne tuossa visuaaliessa kierroksessa leffassa ja kaikki nuo kuvaavat elämää ja äärettömyyttä. Myös jumala on isona teemana joka onkin veikeetä et avaruuden ja luonnon kuvaamisesta tulee mieleen alkuräjähdysteoria ja silti leffassa käsitellään myös yläkerran ukkoa. Leffan nimi tulee perheen pihalla kasvavasta isosta puusta, joka toimii isoimpana ja ytimeikkäimpänä symbolisena asiana elämälle. Havaitsin myös et leffassa on vaikka kuinka paljon symbolisuutta ja teemoja joita en itse vaan hoksaa mut hahmotan et siellä niitä on.

Silti kaikesta pohdiskelevuudesta huolimatta pakko sanoa et leffa on aivan uuvuttavan tylsä. Silti annan 8 koska oli siinä niin paljon ovelaa ja haasteellista pohdiskelua.

8
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Samurai Rebellion (1967)
samurai-rebellion-still-2.jpg
Toshiro Mifunen esittämällä Isaburo Sasaharan pojalla menee sukset ristiin lääninherran ja hänen rakastajattaren kanssa, joka johtaa siihen että sekä Isaburo että poika määrätään tekemään samuraiden rituaalinen itsemurha seppuku.

Todella mielenkiintoista katsoa tällaista tosiasiaan perustuvaa asiaa rituaalimaisesta itsemurhasta ja 1700 luvun klaanien välisistä jänniteistä. Tuollainen itsemurha kertoo aika paljon tuon ajanjakson 1725 moraalinäkemyksistä ja arvo sekä ajatusmaailmassa. Mm kunniasta jota puolustetaan henkeen ja vereen säilyttääkseen kunniansa ja mitä siitä monien solmujen kautta voi seurata jos kunnian häpäisee.

Tää leffa on melkein koko kestoltaan sellaista että istutaan lattialla milloin missäkin mökissä joissa keskustellaan kaikkeen eri lääneihin liittyviä asioita ja ihmisiä, esim lääninherra, jalkavaimo asiaa, sit muunmuassa sukuperintö juttua, ihmisten asemasta et kuka perii ja mitä vai periikö sittenkään. Ovelaa dialogia on tuo keskustelut täynnä juonittelusta jne.

Toshiro Mifunesta erityismaininta joka on ollut päähenkilönä jokaisessa Kurosawan samurai leffoissa. Hänet nähdään nyt eri ohjaajan teoksessa joka on aika laimee tässä, kun esim Seven Samuraissa vetää ihan pirun veikeetä ja siistiä roolia. Hahmon toteutus oli tässä sellainen että Mifune ei päässyt loistamaan roolissaan. Hemmetin hyvä samuraileffa, mutta ei pärjää Akira Kurosawan teoksille.

9
 
Braven (2018)
maxresdefault (1).jpg
Päätin katsoa leffan vain sillä perusteella että tässä on Jason Momoa. Syy on kun Game of Thronesissa Momoa oli ihan jäätävän hurja ÄIJÄ. Halusin siis katsoa jotain muuta leffaa missä hän on. Aquamanin oon tosin nähnyt Momoan leffoista, mut en muista siitä juuri mitään.

Leffan ideana on et Momoan näyttelemä Braven löytää omasta talvimökistään ison kassin täynnä huumeita. Huumeet kuuluu vaaralliselle huumejärjestölle. Leffaa pohjustetaan alussa perhearjen kautta joka oli tosi tärkeää leffan loppupuoliskon osuuden kannalta. Lisäksi se oli hyvä et kerrottiin ihan ok tavalla et miten ne huumeet löytyi juuri Bravenin mökistä.


Siinä vaiheessa leffa menee jännittäväksi kun Braven on isänsä kanssa käymässä mökissä ja näytettiin kun huumeporukka lähti autoilla kohti mökkiä, sit menee jo ahdistavaksi painostavien musiikkien kanssa ja kun bravenin noin 8 vuotias tyttö ilmestyy mökkiin ja kun tietää et se huumeporukka on tulossa niin hyi helvetti.

Paikoin jopa ahdistava leffa Bravenin ja perheensä puolesta. Kun alkaa selviytymistaistelu, niin Braven ovelilla kikoilla lahtaa häntä etsivää huumeporukkaa joilla on kaikilla aseet. Leffa kestää 1h29min eli todella lyhyt leffa, mut jos tää ois jatkunu kahteen tuntiin niin varmaan olisi se kissahiiri leikki alkanut toistaa itseään pahasti, et ihan hyvä et leffa kesti sen vajaa puoltoista tuntia ja pysyi täten ytimekkäänä.

Momoasta pitää sanoa et on kaverilla kyllä hitonmoinen karisma ja on niin miehen näköinen mies perkele ja Game of Thronesissa jossa Momoa oli massoissa, niin nyt noin 10v vanhempana oli vieläkin isossa kunnossa tässä.

Suosittelen katsoo jos tän tyylinen jännäri kiinnostaa. IMDbssa 5,9 pisteet, mut musta tää oli ihan jees leffa ja nautin katselusta.

 
Samurai Rebellion (1967)
katso liitettä 238046
Toshiro Mifunen esittämällä Isaburo Sasaharan pojalla menee sukset ristiin lääninherran ja hänen rakastajattaren kanssa, joka johtaa siihen että sekä Isaburo että poika määrätään tekemään samuraiden rituaalinen itsemurha seppuku.

Todella mielenkiintoista katsoa tällaista tosiasiaan perustuvaa asiaa rituaalimaisesta itsemurhasta ja 1700 luvun klaanien välisistä jänniteistä. Tuollainen itsemurha kertoo aika paljon tuon ajanjakson 1725 moraalinäkemyksistä ja arvo sekä ajatusmaailmassa. Mm kunniasta jota puolustetaan henkeen ja vereen säilyttääkseen kunniansa ja mitä siitä monien solmujen kautta voi seurata jos kunnian häpäisee.

Tää leffa on melkein koko kestoltaan sellaista että istutaan lattialla milloin missäkin mökissä joissa keskustellaan kaikkeen eri lääneihin liittyviä asioita ja ihmisiä, esim lääninherra, jalkavaimo asiaa, sit muunmuassa sukuperintö juttua, ihmisten asemasta et kuka perii ja mitä vai periikö sittenkään. Ovelaa dialogia on tuo keskustelut täynnä juonittelusta jne.

Toshiro Mifunesta erityismaininta joka on ollut päähenkilönä jokaisessa Kurosawan samurai leffoissa. Hänet nähdään nyt eri ohjaajan teoksessa joka on aika laimee tässä, kun esim Seven Samuraissa vetää ihan pirun veikeetä ja siistiä roolia. Hahmon toteutus oli tässä sellainen että Mifune ei päässyt loistamaan roolissaan. Hemmetin hyvä samuraileffa, mutta ei pärjää Akira Kurosawan teoksille.

9

Tuli tästä mieleen loistava leffa vuodelta 1962, Harakiri. Leffa käytännössä pyörii kunniaitsemurhan ympärillä ja leffaa viedään eteenpäin lattialla istuen ja tarinoita kertoen. Suosittelen kyllä.

 
Ringu (1998)
19658_1.jpg
Leffa kertoo niinkuin varmaan kaikki tietää, niin videosta jonka nähneet on huhuttu kaikkien heidän kuolevan videon katsomisen takia viikon päästä videon katsomisesta. Leffan alkupuolella näytetään monia kuolleita ja kaikkien kuolleiden kuolintapa on samanlainen, suu auki ja silmät pyöreänä katsoen ylöspäin ihan kuin olisi nähnyt jotain niin karmivaa mikä aiheutti sydämen pysähtymisen.

Musta oli erittäin kiinnostavaa seurattavaa se, kun päähenkilöhahmot nainen ja hänen ex miehensä alkoi tutkia videon sisältöä löytäen asteittain johtolankoja siitä, mistä se on tullut, mikä se on, kuka on videossa oleva nainen jne ja ne palapelin palaset pikkuhiljaa loppua kohdin avautuvat ja ihan tyylillä keksitty sen videopätkän taustat ja

kerronta on tosi hyvää rauhallista kiireetöntä etenemistä, joka on tyypillistä Aasialais leffoissa, joka oli osaltaan syy et miksi leffa on niin hyvä kuin se on.

Leffassa on koko ajan päällä painostava tunnelma ja moniin otteisiin kuultava selkäpiitä riipivä äänimaailma. Psykologisesti mieleen sukeltavaa häiriintynyttä kauhua jolla eniten tarkoitan sitä videopätkää, joka oli karmiva, siis ne asiat mitä siinä näkyi... totaalisen häriintynyttä... josta plussaa koska tykkään paljon häriiintyneisestä pelottavuudesta leffoissa.


Sit on pirun siistiä kun aistii et jotain creepyä on tulossa ja ennen sen tapahtumista ohjaaja ihan selvästi tarkoituksella on venyttänyt hitaudella tulevaa moneen otteeseen. Esim nainen pyysi miestä ottamaan hänestä valokuvan niin viivytellään sitä että nainen ottaa hyvin hyvin hitaasti valokuvan käteen että katsojaa ahdistaisi mahdollisimman paljon se jännite.
Ruutuun tulee aika ajoin hyytävän ääniraidan soidessa teksti esim keskiviikko, 15, syyskuuta ja tuo on todella kova tehokeino joka saa katsojaa tuntemaan että kliimaksi lähestyy ja lähestyy.

Mun mielestä creepyin kohta leffassa videopätkän ohella ajatuksen tasolla on kun selviää että sitä videopätkää
ei ole tehnyt kukaan... se on vaan heijastus Sadakon vihasta.
kelasin päässä huvikseen tuossa kohtaa et jos mulle soitettais jostain eikä puhuttais mitään ja sit ku etsin kuka soittaja oli niin tekstiviestinä tulee, että numeroa ei ole olemassa.

Tässä tää häiriintynyt videopätkä.


9
 
The Theory of Everything (2014)
theoryofeverything1.jpg
Kauniin mielen kaltainen leffa, jossa kerrotaan tosi tarina merkittävästä henkilöstä Stephen Hawkingista. Todella mielenkiintoista seurattavaa kaverin skillsit teoreettisessa fysiikassa ja kosmologiassa, joiden tutkimisista hän kertoi leffassa. Äärimmäisen merkittävä henkilö ollut noiden aiheiden tutkimisessa, tehnyt niiden osalta vaikka mitä läpimurtoja ja ÄO 160.

Pakko sanoa et se oli leffassa ahdistavaa katsoa miten Hawkingin sairaus alkoi ja eteni ja miten hämillään mies oli sen suhteen kun ekoja merkkejä näkyi mennen vaan todella paljon pahemmaksi. Kompastuttuaan pahasti kun jalat ei kunnolla toimineet, josta kaveri joutui sairaalaan jossa tutkimusten jälkeen hänelle kerrottiin mikä sairaus hänellä on ja miten miehen epäusko ja tuska näkyi lääkärin kerrottua asiasta ja harmitti pirusti katsojana hänen puolestaan.

Leffa kertoo hänen saavutustena lisäksi lähes yhtälailla Hawkingin ja hänen vaimona (Felicity Jonesin) suhteesta ja taistelusta erittäin vaikeaa sairautta vastaan, jossa välillä jonesin esittämä vaimo meinaa menettää toivonsa miehensä suhteen, kun sairaus paheni mutta seisoi silti hänen rinnallaan. Surullinenhan tää leffa on kuin mikä joka menee koko ajan surullisempaan suuntaan.

Eddie Redmaynen ja Felicity Jonesin kemiat toimii täydellisesti, kiitos upeiden näyttelijöiden, Felicity Jones, mutta etenkin Eddie Redmayne jonka näyttely tässä on parhaimpia roolisuorituksia ikinä ja lisäksi vetää pirun kovan fyysisen roolin, kun oli taipunut vaikeaan asentoon mikä Hawkingilla oli ja se sössöttävä puhe ennenkuin menetti puhekykynsä. En ihmettele yhtään et voitti parhaan miespääosan Oscarin. Alla hyvä esimerkki hänen näyttelystään 1:22 alkaen


9+
 
The Theory of Everything (2014)
katso liitettä 238208
Kauniin mielen kaltainen leffa, jossa kerrotaan tosi tarina merkittävästä henkilöstä Stephen Hawkingista. Todella mielenkiintoista seurattavaa kaverin skillsit teoreettisessa fysiikassa ja kosmologiassa, joiden tutkimisista hän kertoi leffassa. Äärimmäisen merkittävä henkilö ollut noiden aiheiden tutkimisessa, tehnyt niiden osalta vaikka mitä läpimurtoja ja ÄO 160.

Pakko sanoa et se oli leffassa ahdistavaa katsoa miten Hawkingin sairaus alkoi ja eteni ja miten hämillään mies oli sen suhteen kun ekoja merkkejä näkyi mennen vaan todella paljon pahemmaksi. Kompastuttuaan pahasti kun jalat ei kunnolla toimineet, josta kaveri joutui sairaalaan jossa tutkimusten jälkeen hänelle kerrottiin mikä sairaus hänellä on ja miten miehen epäusko ja tuska näkyi lääkärin kerrottua asiasta ja harmitti pirusti katsojana hänen puolestaan.

Leffa kertoo hänen saavutustena lisäksi lähes yhtälailla Hawkingin ja hänen vaimona (Felicity Jonesin) suhteesta ja taistelusta erittäin vaikeaa sairautta vastaan, jossa välillä jonesin esittämä vaimo meinaa menettää toivonsa miehensä suhteen, kun sairaus paheni mutta seisoi silti hänen rinnallaan. Surullinenhan tää leffa on kuin mikä joka menee koko ajan surullisempaan suuntaan.

Eddie Redmaynen ja Felicity Jonesin kemiat toimii täydellisesti, kiitos upeiden näyttelijöiden, Felicity Jones, mutta etenkin Eddie Redmayne jonka näyttely tässä on parhaimpia roolisuorituksia ikinä ja lisäksi vetää pirun kovan fyysisen roolin, kun oli taipunut vaikeaan asentoon mikä Hawkingilla oli ja se sössöttävä puhe ennenkuin menetti puhekykynsä. En ihmettele yhtään et voitti parhaan miespääosan Oscarin. Alla hyvä esimerkki hänen näyttelystään 1:22 alkaen


9+

Tää oli itellä sellainen elokuva että aloin itkemään siinä kohdassa kun se oli kaatuneena siinä rappusissa ja lohdutti sitä lasta tms. En nyt tarkkaan enää muista, 5 vuotta sitten katoin ja en halua katsoa tota.

Äidilläni on MS tauti, vastaava kun toi ALS ja se todettiin kun olin sellanen about 10 vuotias, tuli omat kokemukset tosta sairaudesta niin pahasti mieleen mitä joutunut kokemaan.
 
Hotel Rwanda (2004) IMDb 8,1
riq2h6aqwx031.jpg
Tositapahtumiin perustuva leffa kertoo Ruandan sisällissodasta 1990-luvun puolivälissä, tarkemmin kansanmurhasta jolloin noin miljoona ihmistä murhattiin muutaman kuukauden aikana. Don Cheadlen näyttelemä mies pitää pakolais hutuja ja tutseja turvassa hotellissa tehden kaikkensa että he pelastuisivat. Hyi helvetti ku luki viaplayn juonenkuvauksen niin mua alkoi ahdistaa sillä sekunnilla kun laitoin leffan pyörimään, kun tiesi mitä tulee tapahtumaan... Tapahtumat leihahtavat käyntiin kun tulee tietoon et presidentti joka oli luonut rauhansopimuksen murhattiin ja täysi teurastus alkoi siten. Ihmiset on jakautuneet niin sanottuihin hutu ja tutsi heimoihin ja hutut olivat se joka aloitti verilöylyn sotajoukkoineen ja tää on aika ahdistavaa kun Don Cheadlen näyttelemä päähenkilö Paul on hutu mutta perheensä tutseja.

Paul joutuu tuon tuosta antamaan sotajoukoille rahaa, viskiä, olutta jne että hotellissa pakoileva porukka selviäsi elossa. Leffassa tehdään selväksi että murhaajien silmissä hotellissa asuvat ovat heille pelkkiä rotteja ja viski ihmishenkeä tärkeämpää. Ddon Cheadlesta niin en oo nähnyt häntä kuin sivurooleissa, mut tässä oli pääosassa ja vetää kyllä täydellisen suorituksen.


Mua ahdisti katsoa tätä leffaa koko sen keston ajan, joka kertoo aika paljon että leffa ei menetä otettaan missään vaiheessa, pysyy painekattilamaisessa tilassa ja tapahtumilla on hyvä rytmitys vaihtelussaan. Leffassa kun tulee kohta että pahin on ohi niin käykin just päinvastoin niin et poraudutaan vielä syvemmälle karmivuuteen. Epätoivo on se sana kun Paul sanoo perheelleen että jos joukot tulevat hotellin katolla piilossa oleva perhettään tappamaan niin sanoo vaimolleen, että "lupaa minulle että hyppäätte alas, ettekä kuole macheten lyönteihin." Leffassa on välillä toivon hetkiä ja sit taas romahdetaan epätoivoon.

Hirveä leffahan tää on, autolla ajaessa näytetään kaoottisen tunnelman kanssa kun ihmisiä tapetaan macheteilla ja polttopulloja heitetään taloihin ja verisiä ruumiita on pitkin teitä. Yli miljonna ihmistä tapettiin jota on vaikea ajattelemalla edes tajuta miten iso luku se on ja vielä 90 luvulla tuollainen verilöyly. Kuvaa aika hyvin et miten tietyissä paikoissa Afrikkaa on asiat. Mietin leffaa katsoessa et onneksi asun Suomessa.



Mua kiinnostaa tällaiset Afrikkaan liittyvät levottomuudet joista oon tän lisäksi nähnyt allaolevat. Molemista tykkäsin paljon ja suositukset tän leffan lisäksi noille kahdelle


ja

 
Tears of the Sun (2003) IMDb 6,6
wegrsd.jpg
Aluksi leffassa näytetään dokumenttikuvaa Nigeriassa vallitsevia väkivaltaisuuksia jotka ovat yltyneet täyteen kaoottisuuteen ja sekasortoon ja se oli aika ahdistavaa kuvamateriaalia. Leffan juonena on että erikoisjoukut hakevat Nigerian vaarallisilta alueilta erään naislääkärin turvaan, mutta käykin niin että nainen ei suostu lähtemään ellei 70 pakolaista saada pelastettua pois paikasta.

Leffassa on siisti tunnelma alussa kun erikoisjoukot varusteineen istuvat yöllä lentokoneessa ja sit hyppäävät viidakkoon strategisesti edeten. Kulkevat yöllä pimeässä viidakon sirkutuksessa, jokin kissaeläinkin murisi jossain ja mölyapina piti meteliä. Ite tykkäsin erikoisjoukkojen rauhallisesta väijymisestä ja kapinallisten sniputtamisesta, mut paras kohta koko leffassa oli hävittäjät jotka tarjosi vähän napalmia kapinallisten niskaan.

Se mikä mua alkoi ahdistaa on aika. sillä kun erikoisjoukot yrittävät saada lääkärin lisäksi 70 pakolaista mukaansa ja kävelevät maastossa helikopterin sijainnille päin, niin tiesi että koska leffa oli vasta alussa tuossa kohtaa, et pako suunittelma ei mene ihan putkeen ja täten leffassa oli uhkaava tunnelma. Sit tulee ilmi et iso joukko kapinallisia on heidän perässään.

Leffassa on myös hienoa moraalista mietintää eri asioista. etenkin Monica Belluci lääkärinä oli hyvin rakennettu hahmo johon on saatu hyvin syvyyttä hänen ajatusmaailmaansa. Se on plussaa et monet asiat leffassa ei ole ihan mustavalkoisia vaan ymmärtää tiettyjä henkilöitä. Uskomattoman kauniin Monica Bellucin esittämä lääkäri ei lähdekään tosiaan ihan niin vain pois, aika rohkea nainen kun äärimmäisen vaarallisessa paikassa on mutta on niin uskollinen ihmisilleen ettei jätä heitä ja haluaa auttaa.

Leffa onnistuu herättämään ajatuksia etenkin ihmisen pahuudesta, miten julmaa elämä on tuolla jossain, josta tulee mieleen et jumalaa ei ole...

 
TheLastDuel_UHD_3D_scandismall.jpg


Vihdoin tippui postiluukusta loppuviikosta ja nyt pääsi katsomaan!

Ei voi muuta kuin nostaa hattua Mr Scottille loistavasta leffasta! Joka valitettavasti floppasi... niin kuin iso osa leffoista nykyään jotka ei ole supersankari genreä ja marvelia :/
Sitä suuremmalla syyllä oli pakko ostaa 4K kiekko, joka onkin loistava kuvan ja äänenlaadultaan!

Perustuu tositarinaan, joka ei ollut itselle ennestään tuttu joka oli varmasti hyvä asia niin juonenkäänteet ja varsinkin viimeinen taistelu mihin leffan nimikin viittaa olivat hienoa ja jännittävää seurattavaa.
Nimikko taistelu on itselle yksi viime vuosien siisteimpiä, karuimpia ja realistisimpia taisteluita ja kun ei tiennyt historiaa niin erittäin jännä :)

Näyttelijät tekivät kaikki loistavaa työtä, vaikka Ben Affleckin kreivi Pierre tuntui välillä ehkäpä aavistuksen liian modernilta? En ole ihan varma mutta sellainen fiilis jäi muutamasta kohtauksesta... joka tapauksessa hyvä hänkin.
Matt Damon ja Adam Driver molemmat hoitivat roolinsa loistavasti. Väkisin kääntyy toisen puolelle ja toinen osaa esittää k*sipäätä erittäin hienosti :D
Jodie Comer teki myös hienon roolin ja on kyllä naisen asema "omaisuutena" ollut aika järkyttävää noihin aikoihin...

Kertomustyyli saattaa olla varsinkin nykykatsojille liikaa toistoa ja hidastempoista, kesto 2,5 niin en ihmettele.. Itse kuitenkin pidin tyylistä eikä samaa näe kovinkaan usein. Pituutta oli sopivasti, eikä ollut kiireentunnetta josta plussaa. Tuota kerrontaa kutsutaan vissinkin Rashomon efektiksi ja toimi hyvin tässä.

Leffan värimaailma muistutti kovasti Scottin toista keskiaika leffaa Kingdom of heavenia joka myöskin loistava leffa ja itse pidän tuosta kylmästä ja karusta "lookista"

Kuvattu Arrialexa LF ja mini kameralla 4,5K resoluutiolla ja vähäisen cgi:n (ilmeisesti muutama cgi veri splatteri) takia onkin natiivi 4K masteri. Filmille kuvattuna olisi ollut ehkä vielä eletymmän ja karumman näköinen mutta erittäin hieno näinkin :)

9/10 ja on yksi viime vuoden parhaimpia leffoja ehdottomasti.

Valitettavasti teki vain noin 30 miljoonaa 100 miljoonan budjetilla :( ehkä pienempi budjetti olisi tämmöisille leffoille tarpeen... mutta ottaen huomioon ohjaajan ja näyttelijät niin tuskin olisi mahdollista. No hyviä leffoja tuetaan ja hommataan hyllyyn, kallis harrastus mutta minkäs teet :D
 
Lilja 4-ever (2002) IMDb 7,8
lilja-4-ever-lukas-moodysson.jpg
Toinen kerta kun katselin tän ja aattelin tehdä isomman arvostelun kuin mitä silloin kun puol vuotta sit katoin.

Lilja asuu täysin ränsistyneessä ghetossa Neuvostoliiton aikoina. Hänen vanhempansa lähtevät jenkkeihin ja lupaavat että he menevät edeltä ja Lilja tulee perässä, joka oli täyttä paskapuhetta, ne mitään häntä aikonutkaan ottaa mukaan. Leffassa käynnistyy tuossa kohtaa lohduttomuus joka vaan pahenee ja pahenee. Liljan elämä asunnossaan, jos sitä voi edes asunnoksi sanoa, on kylmä ja liljaa palelee, sit vielä vessat ja kaikki ihan paskassa. Leffassa kuvataan myös jotain 12v poikaa joka asuu kadulla ja hänestä tulee Liljan ainoa ystävä.

Lohduttomia kohtauksia on toisensa perään, lohduttomuuden joutuessa spiraaliin koko ajan mennen pahemmaksi ja Lilja on niin epätoivoinen että alkaa myymään itseään 16 vuotiaana. Leffassa on iso onnen hetki jolloin kun ekaa kertaa tän katsoin aikoinaan niin tuli mielettömän hyvä mieli Liljan puolesta,
mutta tuo onni kääntyykin täysin ympäri ja sit ollaan tyyliin 4x kertaisessa lohduttomuudessa kuin mitä se oli sitä onnen hetkeä ennen jolloin oli jo silloin todella lohdutonta. Ihan karmeeta ja Lilja on täysin nurkkaan ajettu siinä asiassa jolloin hänen epätoivonsa johtaa itsariin.

Tää on äärimmäisen raskas leffakokemus sen ahdistavuuden ja totaalisen lohduttomuudeden takia. Sellainen jännä juttu et leffaa katsoessa haluaa voimakkaasti kieltää ne karut tapahtumat ja auttaa kun harmittaa niin helvetisti Liljan puolesta. Mikään leffa ei oo saanu vastaavaa aikaan. Lisäksi aidoimman tuntuinen leffa ehkä ikinä jolla on järisyttävän iso vaikutus leffan asioille, et miksi sen karuuden ja lohduttomuuden tunne on niin karmaisevan suuren tuntuista + sekin on jo itsessään tosi iso tekijä myös se paikan ränsistynyt ja harmaa miljöö miksi leffassa on niin alakuloinen tunnelma. Btw maininta Rammsteinin Mein Herz Brennt kappaleesta joka jostain syystä sopi kuin nyrkki silmään leffan alulle ja lopulle.

10
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom