Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

Jungleland (2019)

Nyrkkeilijä nimeltä LIon ja (Jack O'Connell) hänen manageriveljensä (Charlie Hunnam) jäävät velkaa rikollispomolle, koska ovat todella köyhiä molemmat. Asian voi muuttaa iso ottelu joka käydään ilman hanskoja.

Ku näin Jack O'Connell nimen niin teki jo sen takia mieli alkaa katsoa tätä. Skins sarjassa täyttä kahelia näytellyt ja myöhemmin eräässä hyvässä vankilaleffassa starred up:ssa näytellyt myös, jossa veti ihan loistavan äkkipikaisen roolin. Kaveri on jotenkin niin rikollisen ja katu uskottavan näköinen joka just sopii tällaiseen leffaan. Charlie Hunnamista sen sijaan mulla ei oo mietteitä suuntaan tai toiseen, et aika semi näyttelijä mulle. Tässä leffassa on jänskä ku Jack O'Connell on sijaan erittäin rauhallinen eikä hermostu mistään ja mukava nähdä tällaisena henkilönä leffassa. ku mitä aiemmin ei oo tottunut näkemään.

Leffan pointti kertoo köyhistä veljeksistä jotka ovat toisilleen todella tärkeitä ja pitävät aina yhtä. Harmi vaan ku leffa ei osaa pitää otteessaan, laahausta vaan laahauksen perään. Se Sky niminen tyttö oli muuten harvinaisen huonosti kirjoitettu sivuhahmo. Hahmojen puolesta ei jaksa välittää paitsi Jack O'Connell oli ihan ok vahva hahmo ajatusmaailmaltaan ja Jack O'Connell kannattelee karismallaan yllättävänkin paljon leffaa. Viimeinen vajaa puolituntia yllätti todella. luulin tietäväni alusta saakka mitä lopussa tapahtuu, mutta se olikin paljon parempi ja mielikuvituksellisempi ja tyylikkäämpi. Tarkoitan erästä kohtausta ennen loppuottelua.

Tää leffa on sellainen et kerran katsoo, mut ei tätä uudestaan jaksaisi katsoa.

6½

ps, Jack O'Connelista pitäville pari leffa suositusta . Molemmat tosi kovia leffoja.

Starred Up (2013) ⭐ 7.3 | Crime, Drama, Thriller

1h 46m | K-16

www.imdb.com

Eden Lake (2008) ⭐ 6.7 | Horror, Thriller

1h 31m | K-18

www.imdb.com

 

[Tigre]

Riddick (2013)

Vankikarkuri tappokone Riddick on jätetty auringon kärventämälle planeetalle ja Riddick yrittää selvitä hengissä. Heti ekana pitää sanoa et kullan värinen planeetta auringon paahtaessa on huikean näköinen visuaalisesti. Hienoa mielikuvituksellista visuaalista silmää ohjaajalta. Sekin oli veikee et Riddick näkee kaiken violettina pimeässäkin. Leffan alkupuolella asti Riddick pohdiskelee asioita Vin Dieselin puhuessa ääneen välillä niin selviytymiskamppailustaan ja välillä muun muassa kohtalostaan et mihin ja miksi hänet on sinne jätetty. Tuo oli toimivaa tuo Riddickin pohdiskelu. Leffan juoni lähtee rullaamaan ihan hyvin petojen valtaamalla planeetalla ja tykkäsin leffaan post apokokalyptisesta tunnelmasta. Pedot oli kanssa hienon mielikuvituksellisen näköisiä. Leffassa tulee myöhemmin pimeä ukkonen yöllä, joka loi makeeta tunnelmaa ja jännitystä leffaan petojen tullessa silloin..

Leffan hieno tunnelma katkesi siinä vaiheessa, kun porukkaa tuli kahdella eri aluksella planeetalle. Musta noiden tyyppien kuvaamista oli ihan liikaa saati kun rupesivat riitelee keskenään, Riddickin ruutuaikaa olisi saanut olla enemmän tuon turhan ihmisten erimielisyyksien sun muun skeidan tilalla. Tähän sopii mun mielestä sanonta " "joskus vähemmän on enemmän" Nuo ihmiset v*ttuun tai ainakin paljon paremmin toteutetusti tai vähemmän ruutu aikaa olisi pitänyt olla ja Riddickin hiljaista seliytymiskamppailuja örmyjä vastaan enemmän ja vaikka en odottanut mitään esim twistiä, niin silti leffaa katsoessa toivoi et olis lopussa jokin yllättävä juonenkäänne tai vaikka jokin auki jäävä asia, eikä mitään kissahiiri leikkiä loppuun asti. Harmi et loppu on vaan aika kylmäksi jättävä.

Itse tykkään Riddickistä henkilönä etenkin siksi kun hän ei tunne minkäänlaista pelkoa ja vaikka olisi kahlittuna niin siinä tilassakin on ihan rauhallinen ja kuittailee vaan takaisin kun hänelle auotaan päätään servaten pään aukojan. Lisäksi ihan jäätävät tappokone skillsit ku potkaisee erään terän jalallaan keskelle vihun kaulaa pään tippuen laatikkoon, laatikkon johon Riddickin pää oli varattu... aika pirun bad ass, i m boss kohtaus.

RIddick leffasarjasta tää on toiseksi paras. Pitch Black selkeä ykkönen ja Riddickin aikakirjat kaikkein huonoin heittämällä.

Ihan tyydyttävä scifitoiminta, menee sinne keskikastiin mitä valtaosa leffoista on.

7

 

[Tigre]

The Wind Rises (2013)

Jiro on lapsesta saakka rakastanut lentokoneita ja lentämistä ja unelmoi, että hänestä tulisi joskus lentokoneiden suunnittelija. Kiinnostus asiaan näytetään alussa hänen nähdessään unta lentämisestä. Leffa lähtee kunnolla käyntiin kun hypätään ajassa siihen kun Jiro on aikuinen. Ajankuvana toimii toinen maailmansota joka tuo totisuutta paljon leffaan ja sen tunnelmaan ja sen keskelle on vaan sopeuduttava elämään. Leffassa kuultava lause "tuuli nousee on uskallettava elää kuvaa hyvin ton jutun. myös yhden toisen jutun mut siitä puhun arvostelussa myöhemmin. Tää leffa on suunnattu aikuisille, eikä pelkästään sodan karuuden takia vaan lentokoneiden suunnittelu toisen maailmansodan aikana tuskin lapsia kiinnostaa.

Unenomaista tunnelmaan luo Jiron näkemät unet jotka hienolla tavalla sekoittuvat todellisuuteen ja kuvitelmiin. Se oli musta siistiä miten hän sai inspiraatiota näkemistään unistaan. Muutenkin niiden lentokoneiden suunnittelu puheet kaikesta, esim ilmanvastuksesta ja miten kevennetään koneen painoa, sekä mm et koneet pitää olla sulavalinjaisia ja kevyitä niinkuin Japseilla tais niin ollakin ne Zero hävittäjät, niin se oli kiinnostavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun perustuu vielä tositapahtumiin ja tuo Jirokin on oikeasti ollut olemassa. Miyazakin oli kirjoittanut yhden jutun niin et Jiro kertoo puhetta pitäessään, et aseita ei sit laiteta lentokoneeseen, joka kertoo jotain Miyazakin ajatusmaailmasta et ei ihannoinnut sotaa. Niitä asieta tietty laitettiin, mut MIyazaki oli halunnut välittää hänen ajatuksensa katsojalle.

Joe Hisaishi musiikki on aluksi aika rentoa, mutta kun leffaa muuttuu puolessa välissä tunnepitoiseksi niin taattua Joe Hisaishi on luvassa, toi ihan helkkaristi tehoa siihen surullisuuteen. Leffa on kuvaus Jiron Horikoshi lentokoneiden suunnittelusta, mutta samalla myös saman verran rakkaustarina. Hän rakastuu Nahoko nimiseen tyttöön, sit selviää että Nahoko on todella vakavasti sairas. Hänellä on tuberkuloosi. Tosi karmeen tuntuista miten tyttö sai keuhkoveren vuodon maalatessaan. Nahoko kun sanoi et lähtee keuhkoparantolaan, jossa ilma on erilaista ja nukutaan terassilla, niin toikin harmitti kun tiesi kun se oli vaan toive ajattelua et hän siellä parantuisi, sen huomasi selkeästi leffasta.

Spoiler

Tapa jolla Nahoko lähti tästä maailmasta oli koskettavasti tehty, oli jättänyt kirjeet läheisilleen ja Jirolle ennenkuin lähti viimeiselle matkalleen junalla. Leffan loppu on uni joka oli todellisuuteen sekoittuva tapahtuma joka tapahtui oikeasti, se oltiin vaan tyylikkäästi näytetty unen kautta, sillä Jiro näkee Nahokon kävellessä Jiroa kohti tuulen heiluttaessa ruohoa ja sit katosi pikkuhiljaa ja siinä kohtaa Jiro tajusi et Nahoko on poistunut keskuudesta. Nahoko lähti kirjaimellisesti tuulen mukana. Tuuli kun on monena eri tarkoitukellisena asiana leffassa.

Taattua Miyazakia ja yksi koskettavampia leffoja mitä nähnyt.
10

 

[Tigre]

Katoin Lady Vengeancen uudestaan ja tajusin asioita joita en ekalla katselukerralla edes tajunnut. Jokin yksittäinen lausekin voi olla tosi merkittävä kokonaisuuden kannalta. Chan-Wook Park haastaa katsojan kyllä kunnolla. Musta tuntuu etten vieläkään kaikkia palasia hoksannut. V*ttu mikä leffa.

 

[Dr.Faustus]

Oon tän joskus arvostellutkin mut löytänyt uusia juttuja leffasta.

Ran (1985)
katso liitettä 234765
1500 - luvulla eri klaanien välistä taistelua. Eräs sensei pappa joka on ylijohtaja ja haluaa luovuttaa asemansa pojallen ja kun on kolme poikaa niin kaikki ei mene tuon asian kanssa ihan putkeen.
Akira Kurosawan paras leffa musta. Jopa seitsemää samuraita massiivisempi elämys, vaikka kestää vaan 2hm35min ja seitsemän samurai jotain 3h20min. Johtuen että tähän on saatu sisältöä niin paljon leffa täyteen. Leffa on muuten värikuva, en osaa sanoa kumpi on siistimpää Kurosawan leffoissa ollut mustavalkoisuus ja nyt myöhemmin värikuva.

Tässä on ihan jäätävän paljon ajatuksellisia asioita pinnan alla. Leffassa käynnistyy sota monien asioiden takia. kunnian, ylpeyden, lojaaliuden, väärinkäsitysten, ahneuden, vallanhimon, valheiden, juonittelujen, petturuuksien ja ristiriitojen summana syttyy sota. leffassa hahmot pohdiskelee erittäin paljon kaikkea erilaisia asioita mikä mm on moraalisesti oikein.

Entinen ylijohtaja sellainen vanha pappa yritetään surmata joten pappa lähtee turvallisimmille maille. se ylijohtaja ajautuu syystä jota en tiedä mutta täyeen hulluuteen pikkuhijaa. muualla soditaan ja pappa kuljeskelee missä lie. Se miten sota etenee, pohjautuu syviten siihen mailla halmeilla köpöttelevään pappaan, kaikki pohjautuu lopulta leffassa keskiönä olevaan siihen hulluun pappaan.

Mulla kolmannella sijalla kaikista leffois

The Lighthouse (2019)
katso liitettä 235191
Oon tästä parisen vuotta sitten tehnyt arvostelun, mut aina voi yrittää parantaa arvostelujen tekemistä.

Leffa alkaa kun kaksi majakan vartijaa lähestyy Uuden-Englannin saarella 1890-luvulla. Horisontissa sumun keskeltä pikkuhiljaa erottuvaa majakkaa ja JO tuossa kohtaa aistii et tässä leffassa lähestytään hulluuta, osaltaan äänimaailma ja yleinen hiljaisuus loi tuota tunnetta. Leffan alussaa ulvoo kova tuuli myrskyn lähestyessä narisevassa mökissä ja tunnelma oli hyvin pahenteinen ja aavemainen.

Leffan asetelma lähtee käyntiin Dafoen ja Pattinsonin hahmojen välisestä toimeentulemisesta, mikä ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Dafoe käskyttää pomonaan Pattinsonia koko ajan ja kieltää aivan ehdottomasti hänen menemistä majakan lyhdyn luo sinne ylös. Stä kattoi oikeesti mielenkiinnolla et milloin Pattinsonin hahmo kilahtaa tuosta käskyttelytä. Ruoan aikana pöydässä lyhdyn valaistessa pimeää mökkiä Pattinson ei juuri puhu mitään ja Dafoe esittämä Thomas Wake sen sijaan vanhana kokeneena merimiehenä höpisee vanhan ajan merimiesten höpinöitä ja taruja. Dafoe on aivan huikea roolissaan ja tykkäsin paljon myös Pattinsonista.

Pikkuhiljaa viettäessään enemmän ja enemmän majakan valon äärelllä Dafoesta höpinöineen valolle huomaa jo et ei käy ihan täydellä pytyllä, eikä tää spoilaa mitään kun tapahtuu jo melkein ja tätä leffaa on myös muutenkin vaikea edes spoilata koska jo juonenkuvauksessa kerrotaan myrskystä ja hulluudesta jota loka on leffan pointti.
Tunnelmaa tiivistyy koko ajan erittäin intensiiviseksi Pattinsonin nähdessä veden alla kiljuvan merenneidon joka loi tosi siistiä mytologosista tunnelmaa leffaan ja se majakan jatkuva tuuttaus on hyvin hyvin pahansuopaksi osattu tehdä tehokeino leffan tunnelman rakentamisessa. Niin ja se mustavalko kuva toimii parhaimpana mytologian ja hulluuden tunnelman asioiden kannalta paremmin kuin missään muussa leffassa.

Kun myrsky alkaa yltyä ja lopulta yltyä todella rajuksi myrskyksi, myrsky uhkaa viedä miesten mielenterveyden ja ajantajun mennessään kun tuo myrsky tuo mukanaan hulluuden ilmapiirin paikan päälle kera sumusta nousevien mystisten näkyjen keskeltä. Tuo myrskyn tuleminen on leffan paras juttu kun se toimi hulluuden ja häiriintneyisyyden luojana ja sen kaiken hulluuden keskiönä majakan tuuttailun kanssa. Siksi mustasin ton kohdan, koska missään leffassa ikinä ei ole näin tyylikästä häiriintyneistä tunnelmaa ja tapahtumia nähty. Se on tässä niin perkuleen tyylkästä eikä astuta yhtään yli. Sitä oli juuri sopiva määrä mitä voi toivoa elokuvalta.

Myös majakka symbolisoi hulluutta, kun tiesi et on oltava jotain tosi tosi creepya kun Dafoe kielsi toisen miehen menemistä sinne majakan yläkertaan. Lisäksi se tuuttaileva majakka oli riipii vaan enemmän ja enemmän kun tuo häiriintyneisyys tulee kuvioihin. Myös yksi siistemmistä tunnelman tekijöistä on ehdottomasti se, että siinä vaiheessa kun miehissä asustaa hulluus niin aika käsitteenä menettää merkityksensä paikassa kokonaan. miehet eivät tiedä et monta päivää vai viikkoa täällä ollaan oltu ja tuota voimistaa paljon se et miehet on kännissä suurimman osan ajasta ja milloin ja miten täältä päästään pois...

Hulluudessa ajaudutaan koko ajan syvempään ja syvempään spiraaliin josta ei ole paluuta ja loppuratkaisu on musta täydellinen katsojan mielikuvitukselle tilaa antaa miettiä mistä on kyse. Hypnoottinen tunnelma, hypnoottinen leffakokemus ja mä tykkään tästä niin paljon et mahtuis mun top 15 listalle.

10

Kiva edelleen lukea sun arvosteluja. Varmaan eniten vaikuttanut asia viime vuosina, kun olen yrittänyt miettiä mitä leffaa katsoisi. Joko olet sen Twilight samurain katsonut, mistä joskus vuosia sitten oli puhe? Mun ehkä ykkössuosikki samuraileffa. Ja toinen mistä toivoisin sun arvostelua on se Kautokeinon kapina.

 

[Tigre]

Nöyrä kiitos! Twilight Samuraita en oo nähnyt et hemmetin isot kiitokset vinkistä. Tota pitää etsiä huutonetistä ja Kautokeinon kapinakin vois joku päivä laittaa myös ostoon. Niin mä vähän muistelinkin et se olit sä kuka olis Kautokeinon kapinasta arvostelua multa.

 

[Tigre]

Kautokeinon Kapina (2008)

Juonenkuvaus lyhyesti. Leffa kertoo saamelaisista, että millaisten monien mutkien kautta, heitä uhkaa joutua luopumaan elannostaan poroista, mutta saamelaiset nousevat vastarintaan. Lumisilla tasangoilla auringon näkyessä himmeänä usvaisten pilvien takaa ja upeilla ujeltavilla nais laulukohdilla saadaan tyylikästä hienoa tunnelmaa aikaan. Kuvaus on kanssa kaunista katseltavaa.

Ihan kiehtova aihe saamelaisuus mun mielestä ja tähän kun lisätään se että perustuu tosi tapahtumiin nostaa mielenkiintoa ja leffan tehoa todella monta pykälää. Saamelaisuuta kulttuurisesti aika isolla ja vakavalla otteella tehokkaasti käsitellään leffassa. Mieltä herättävä leffaKOKEMUS ja se et saamelaiset aiheena ja tosipohjainen leffa. Herätti ajatuksia et miten omistautuneita saamelaiset ovat omille arvoilleen jota puolustavat henkeen ja vereen. Leffa aiheutti monia tunneskaaloja. Sellainen juttu kanssa et nää pohjoismaiset leffat on usein paljon aidomman tuntuisia kuin hollywood pätkät.

Tätä oli oikeasti jopa ahdistavaa katsoa kun olin saamelaisten puolella ja etenkin pääosa saamelaisnainen Elenin puolella ja tuntui kyllä tosi pahalta tietyt kohtaukset hänen puolestaan. Lisäksi tuo Elen oli hyvin kirjoitettu vahvaksi henkilöhahmoksi, mutta etenkin näyttely upeaa, joka tehosti paljon hahmon välittämistä katsojassa. Muunmuassa sellaista tunnetta herätti et "ei tää voi mennä näin" kun leffa sisältää moraalisia asioita jotka eivät todellakaan ole oikein. Epävirallinen oikeudenkäynti sun muuta ja kirkon sotkeminen päätettäessä asioissa.
Leffassa on jännä rakenne et ensin saamelaiset on niskan päällä, sit kohta ei saamelaiset on niskan päällä jatkuvasti vaihdellen. mutkikkaista ristiriitaisuuksista ja niiden tapahtumaketjuista syttyy kapina, Kautokeinon kapina.

Laatuleffa kyllä. parempi kuin Saamelaisveri joka on sekin jo tosi hyvä leffa.

9+

 

[Tigre]

Huomasin netflixissa et siellä on Violet Evergardenista uus leffa. Pitääpi muistin virkistykseksi katsoa se sarja uudestaan ja sit se Violet Evergarden: Eternity and the Auto Memory Doll.

 

[Jerico]

Eternals (2021)


MCU:n tehtaan uusin tulokas nähty.

Tällä kertaa seuraamme itselleni melko tuntemattomia Ikuisia, jotka ovat olleet maapallolla 7000 vuotta suojelemassa ihmisiä hirviömäisiltä deviaaneilta. Kun leffan aikataso liikkuu tuhansissa vuosissa, luvassa on paljon leikkauksia menneisyyteen kun avataan eri hahmojen taustoja ja yhteiseloa paikallisen kanssa.

Samoin tässä elokuvassa joudutaan selittämään aika paljon juttuja kun leffassa on monta hahmoa, joiden elämää, ajatuksia ja suhteita avataan. Toisten kanssa onnistutaan paremmin kuin toisten.

Leffa on hidastempoinen henkilökuvaus muutamalla toimintakohtauksella höystettynä. Toiminta on ihan ok-kamaa MCU:n mitta-asteikolla, mutta mitään tajunnanräjäyttävää ei nähdä. Ääniefektit olivat siistit, varsinkin kun yksi hahmo ampuu silmistään säteitä Teräsmiehen tyyliin. Näyttelijät vetävät ihan hyvin myös. Tykkäsin varsinkin Angelina Jolien hahmon

Spoiler

traumaattisen stressin konseptista.

Samoin pidin Brian Tyree Henryn

Spoiler

hahmon perhekuviosta hänen löydettyään uudelleen uskon ihmiskuntaan.

Miinuksia tulee paikoitellen huonosta CGI-tehosteista, tarinan "paksuudesta" ja siitä johtuvasta liiasta pituudesta, sekä jälleen kerran siitä pakollisesta huumorista.

Spoiler

Esimerkiksi se kameratyyppi joka dokumentoi sen yhden Ikuisen reissua oli aika raskas

. Muutamassa kohdassa haetaan yleisön myötätuntoa hahmojen puolesta, mutta itselle ei pahemmin tunnesidettä syntynyt.

Spoiler

Salma Hayekin esittämä Ajak menee aika hukkaan tässä. Tyyppi on Ikuisten johtaja ja kuolee leffan alkumetreillä, siirtäen johtajuuden toiselle. Muutamassa takautumassa palataan Ajakin luo, mutta mitään kummempaa ei onnistuta rakentamaan että itse välittäisin hahmostaan.

Spoiler

Celestiaalit oli siististi tehty ja niiden koko ja uhkaavuus tuntui. Loppupuolella on kuumotuksen tunnetta kun merestä alkaa nousta helvetin iso käsi. Samoin ihan lopussa on siisti kohta kun Gemma Chanin hahmo repäistään maan pinnalta taivaalle Celestiaalin toimesta. Siinä kohdassa tuli pienet kosmisen kauhun värinät.

Spoiler

Galactusta odotellessa.

6½/10

 

[Luni]

Oli muuten ripulia toi Eternals, oliko aivan väärä ohjaaja/käsikirjoittaja hommaan Zhao.

 

[Luni]

Oli muuten ripulia toi Eternals, oliko aivan väärä ohjaaja/käsikirjoittaja hommaan Zao.

 

[Jerico]

Juu oli sellainen kerran katsottava.

Oma listaus MCU:n elokuvista on tällä hetkellä seuraava:

Captain America: Civil War= Hyvä sekoitus toimintaa ja poliittista pohdintaa siitä ajatteleeko itse vai antaako vallan muille. Ideologiat ottavat yhteen Saksalaisella lentokentällä, eikä loukkaantumisilta vältytä. Zemo on yksi suosikkipahiksistani. Saavutti tavoitteensa ryhmän hajottamisesta ilman supervoimia.

Captain America: The Winter Soldier= Poliittinen trilleri supersankarimausteilla. MCU:n parhaita toimintakohtauksia ja uhkaava pahis twistillä.

Avengers: Infinity War= Kosmista menoa parhaimmillaan. Hyvä sekoitus eri hahmojen kanssakäymistä+juuri sopiva määrä huumoria. Elokuvan loppu jää mieleen. Thanos on heittämällä paras pahis.

Avengers: Endgame= Hieno päätös eräiden hahmojen kasvutarinoille. Lopun mättö ehkä hienoin yksittäinen kohta tässä genressä. Liikaa huonoa huumoria ja muutaman hahmon kirjoitus ontui paikoitellen.

Avengers= Tämä oli kokemus kun lapsuuden sankarit näki ensimmäistä kertaa yhdessä elokuvassa. Alun hieman kökkö laatu paranee huimasti kun siirrytään New Yorkin kaupunkiin myllyttämään.

Avengers: Age of Ultron= Ultronissa olisi ollut potentiaalia parempaan, mutta jostain syystä tämänkin piti heittää läppää. Ei toiminut itselle, vaikka ymmärrän että Tony Starkin persoona oli vaikuttamassa siinä.

Iron Man= Alkuperäinen, joka aloitti kaiken. Robert Downey Jr on kuin tehty Tony Starkin rooliin ja hahmostaan tuli yksi MCU:n päätekijöistä.

Ant-Man= Simppeli ryöstötarina siisteillä kohtauksilla kun mennään atomia pienemmälle tasolle.

Doctor Strange= Tykkään Cumberbatchin ylimielisyydestä, visuaalisesta tykityksestä ja lopun erilaisesta ratkaisusta, mihin näissä on yleensä totuttu. Mads Mikkelsen meni aika hukkaan. Potentiaalia Tohtori Oudossa on.

Thor: Ragnarok= Paras ukkosen jumalan elokuvista heittämällä. Väliilä suorastaan eeppistä menoa, kunnes liika läpän heitto leikkaa tunnelman. Cate Blanchett toimii pahiksena (ja on kuuma kuin mikä).

Guardians of the Galaxy vol 2= Olen aina tykännyt tästä enemmän kuin ensimmäisestä. Tämä on enemmän hahmojen kasvutarinaa kuin pelkkää sekoilua ympäri galakseja. Toki sitäkin riittää, mutta muutamat hiljaisemmat hetket toimivat itselle enemmän.

Captain Marvel= Mainettaan parempi, vaikka ymmärrän osittain sen kritiikin myös. Ei mitään ihmeellistä vaan jälleen yksi hahmon syntytarina. Brie Larson ei vakuuttanut pääroolissa.

Captain America: The First Avenger= Selvästi heikoin kapun trilogiasta. Sotakohdat viihdyttäviä, muuten aika perusmenoa. Hugo Weaving on aina kova pahis, vaikkakin olisi voinut olla enemmänkin esillä.

The Incredible Hulk= Edward Nortonin alkuperäinen versio vihreästä jätistä. Norton on tunnettu siitä että haluaa olla mukana elokuvien teossa muutenkin kuin näyttelijänä ja sukset menivät sen verran ristiin että homma jäi yhden leffan mittaiseksi. Elokuva on sävyltään tummempi kuin suurin osa MCU:n tuotoksista. Esim. poistetussa kohtauksessa Bruce yrittää itsemurhaa. Pahis on taas se kliseinen samat voimat omaava versio päähahmosta. Toki se kuuluu näihin elokuviin useimmiten. Toiset tekevät sen paremmin kuin toiset.

Guardians of the Galaxy= Viihdyttävä leffa puhuvasta puusta ja pesukarhusta, sekä muista sekopäisistä hahmoista. Jotenkin homma toimii melko hyvin, vaikkakin jatkuva tykittely alkaa ajoittain puuduttaa. Musiikki on isossa roolissa.

Spider-Man: Far From Home= Nämä molemmat hämiksen omat elokuvat ovat olleet sellaisia kerran katsottavia, helposti unohdettavia tapauksia. Hämis on toiminut paremmin muiden filmeissä. Tämä menee toisen edelle lähinnä Mysterion siististi tehtyjen harhakohtauksien takia.

Spider-Man: Homecoming= kts. edellinen.

Ant-Man and the Wasp= Ihan jees jatko-osa. Harmiton, väritön, mauton. Noin sitä kuvailen. Tämä tuntuu jotenkin todella liukuhihnalta tulleelta teokselta.

Black Widow= Leffan suurin ongelma on että tulee liian myöhään. Ihan ok, enemmän maanläheinen (paitsi lopussa) "perheen" yhteen tuova toimintapläjäys. Paskaa läppää, joka on yksi suurimmista kompastuskivistä näissä elokuvissa mulle. Huumori on vaikea laji.

Eternals= Siisti konsepti, joka osin tallautuu omaan kunnianhimoonsa. Liikaa päähahmoja ja heidän taustojensa avaaminen toimii toisilla paremmin, toisilla ei.

Iron Man 3= Hyvä idea riisua Tony Stark panssareista ja laittaa hahmon luottamaan enemmän älykkyyteensä kuin voimaan. Mandariiniin liittyvä juonenkäänne oli tökerö omaan makuun. Toisille toimii.

Thor= En tiedä. Jotenkin aika on kohdellut tätä rankemmin kuin montaa muuta. Tässä haetaan vielä miten ukkosen jumalaa pitäisi käsitellä. Thorin ja Janen kemiaa ei ole ja sivuhahmot ovat ärsyttäviä.

Black Panther= Tämä hahmo toimii hämiksen tavoin paremmin muiden elokuvissa kuin omassaan. Jotenkin tylsä elokuva. Killmonger on ihan jees pahis, mutta ei lähelläkään MCU:n parasta antia. Plus en ymmärtänyt leffan ehdokkuutta parhaasta elokuvasta. Yliarvostettu mielestäni.

Iron Man 2= Jatko alkuperäiselle veti kaiken isommaksi ja ei toiminut. Leffa tuutattiin eetteriin liian nopeasti. Mickey Rourke meni aika hukkaan. Olisi voinut haastaa Tonya enemmän älykkyydellään, eikä vain voimalla.

Thor: The Dark World= Huonoin MCU:n leffa tällä hetkellä. Harmi sillä potentiaalia olisi ollut. Thorin äidin kuolema on hieno kohtaus. Muuten ei ole mieleen jäänyt kuin ärsyttävät sivuhahmot ja huono pahis.

Shang-Chi on vielä näkemättä, joten ei pääse vielä listalle.

 

[schwartzy]

missäs nuo eternalin sankarit oli infinity warin aikaan?

 

[Tigre]

Violet Evergarden - the Movie (2020) IMDb 8,5

Ekan kerran tutustuin aikoinaan varmaan 2 vuotta sitten Violet Evergardeniin, Violet Evergarden: Eternity and the Auto Memory Doll nimisen leffaan ja tykkäsin paljon. sen jälkeen katoin netflixista 14 osaisen Violet Evergarden sarjan ja pidin hemmetisti. Nyt kun katsoin noi muistinvirkistykseksi siinä järjestyksessä et eka sarja ja sit tuo leffa ja mietin et onkohan mun kahvi ollut silloin ku ekaa kertaa katoin niin jotain myrkytettyä erää koska tuo Eternity and the Auto Memory Doll oli todella irrallinen sarjaan liittyen. ei taustoiteta tyyliin mitään asioita.

Nyt tähän uuteen leffaan. koska Eternity and the Auto Memory Doll oli mitä oli niin vähän pelon kanssa lähdin tätä katsomaan ja oli muuten aivan helvetisti parempi kuin edellä mainittu. Tää leffa kunnioitti sitä Violet Evergarden sarjaa tosi paljon. Oli kaikenlaisia flashbackeja sarjan tapahtumiin ja muutenkin juoni on uskollinen jatkoa sarjan tapahtumille et mihin sarja loppui ja suunta mihin tää leffa lähti tarinaa jatkamaan oli tosi hyvin keksitty. Sota on ohi ja ollaan siirtymässä teknologiassa eteen päin.

Violet hahmona on kasvanut ihan alusta asti aivan valtavan ison kaaren henkilönä oppimaan kaikkia erilaisia tunteita ja vaikempana sen et mitä minä rakastan sinua tarkoittaa. Violet oli sotakoneeksi tehty mutta on myös puoliksi ihminen, koska eihän robotti voi mitään tunne asioita oppia. tässä uudessa leffassa myös niin Violet ei suostu hyväksymään vieläkään et sodassa kaatunut majuri jota Violet rakasti ja toisinpäin on kuollut.

Loppuun päin leffa vaan paranee ja joidenkin asioiden ollessa mutkikkaiden asioiden pakollinen summa hahmojen omatuntojen kolkuttaessa ja jossa ymmärtää kumpaakin osapuolta miksi tekivät tietyt päätökset. Pirun hyviä käänteitä myös juonessa ja mukana on myös helvetin kova twisti, mitä en osannut arvata ollenkaan.
Tarinankerronta on huikeaa settiä tiettyjen henkilöiden osalta ollen ajatuksellisesti hyvin syväulotteista jossa mennään kauas menneisyyteen ollen monitasoinen leffa. Juonen käsikirjoitus on tosi näppärä ja ovela ollen kokonaisuuteena ihan timantisesti niputetu paketti. Leffassa on myös sulavasti saatu eräs sivujuoni mukaan, se kun se poika tekee kuolemaa, joka oli kyllä tosi raskas teema katsoa sitä ja Violet miten hänet on tähän leffaan pääjuoneen kirjoitettu niin äärimmäisen haikea ja samalla kaunis lopputulos. Tässä leffassa aidosti välittää, ilahduttaa ja harmittaa tiettyjen hahmojen puolesta. Loppuratkaisu on tehty tyylillä.

Mietin miten leffan sanoman voisi kirjoittaa lyhyesti. Mun käsitykseni mukaan se menee niin, että traagista menetystä ei saa ikinä takaisin muutettua tapahtumattomaksi, eikä siitä parane koskaan, sen kanssa on vaan oppittava elämään. Vaikka kuinka teksi kipeää on vaan jatkettava eteenpäin ja päästettävä irti, jossa Violet on jumissa tuon jutun kanssa.

Spoiler

Toisaalta majuri erittäin yllättäen olikin elossa.

10
Mainitaan vielä se Eternity and the Auto Memory Doll jolle antaisin 8

 

[Tigre]

Mun top 5 Ghiblin leffat jotka on rajattu Hayao Miyazakin teoksiin. Halusin vaan tehdä Miyazakin leffoista listan kun herralla on niin omantakeinen tyyli teoksissaan.

1. Princess Mononoke

Tarunhohtoinen ja mystinen mestariteos. Synkkäsävyinen ote jossa on paljon hienoa moraalista pohdintaa ja itsestään selviltä tuntuvat asiat ei olekaan niin itsestään selviä. Paras juttu leffassa on mystinen peura joka kulkee metsässä kaiken sodan keskellä ja jakaa elämän ja kuoleman kortteja, jossa onkin pohdittavaa mikä se otus on. soundtrack on kultaa kiitos Joe Hisaishin.

2. Spirited Away

Pirun koskettava ja tunnelmaltaan hyvin unenomainen mielikuvituksellisuuden multihuipentuma. Huikea kasvutarina kiukuttelevasta tytöstä vastuulliseksi ja välittäväksi henkilöksi. Loppu on todella tyylikkään auki jäävä.

3. Nausicaä of the Valley of the wind

Idealtaan ja toteutukseltaan super siisti post apokalyptinen leffa. moniulotteinen maailma ja laajan maailman laajuisen sodan ja tuhon tunne on saatu voimakkaaksi leffaan. Leffan ytimenä on luontainen inhimillisyys /empaattisuus. Komee äänimaailma leffassa.

4. Laputa: Castle in the Sky

Siisti seikkailu ja seikkailun tunnelma kohti mystistä taruissa puhuttua Laputa nimistä taivaalla olevaa linnaa. Se mikä se Laputa lopulta on kyllä nerokkaasti käsinkirjoitettu jossa on koskettavaa sisältöä ja tähän leffaan sopii lause "joskus vähemmän on enemmän"

5. My Neighbor Totoro

Ghiblin kallisarvoisin kultakimpale ja kaikkein tunnetuin Ghiblin leffa enkä ihmettele miksi. Tässä leffassa vaan on jotain sydämmellistä taikaa. Totoro ja kissabussi ovelasti toimii vertauskuvauksellisesti lohduntuojana tytöille joiden äiti on sairaalassa joka tekee tytöt surulliseksi.

 

[Tigre]

Anti Matter (2017)

leffa kertoo naistutkijasta joka kollegoineen keksii madonreiän ja menee sinne itse.
Juonen kuvaus viaplayssa oli niin siisti ajatuksena et aattelin katsoa vaikka 5,8 pisteet IMDb ssa. Pirun mielenkiintoista oli alussa seurata kaikkea sitä mitä madonreikä teoriassa tarvitsee, tai no mistä minä tiedä oliko noilla asioilla oikeaa totuus pohjaa, mutta kattelin mielenkiinnolla. hypoteesi, sähkömagneettinen pulssi, algoritmi, elektroni, molekyyli jne oli kunnon rakettitiedettä. Leffassa on tosin isojakin ongelmia. Heti ollaan keskellä kaikkea ja asiat tapahtuu ja etenee niin nopeasti et, tää leffa on tyylin pikakelausta. Siinä kohtaa sen sijaan aloin tykätä leffasta, kun se muuttui surrealistiseksi ja leffa vähän hidasti tahtia. Naisen kokemat surrealistiset tapahtumat pahenee mennen jo psykoottiselle tasolle. Ihan viihdyttävä ja katsoi mielenkiinnolla loppuun kun halusi tietää et mistä on kyse. Se naisen pakka kun leviää niin kunnon sarjatykitystä, ne unet, flashbackit, näköharhat jne, meni vähän sekavaksi ku niin nopeita leikkauksia olleh nuo harhat ja unet sun muut. Ne lopun viimeiset sekunnit, siis mitä helvettiä.

7

 

[Tigre]

Katoin pitkästä aikaa Kurosawan Throne of Blood:in. V*ttu et on hieno leffa. Kolkuttelee jo Seven Samurai:in ovea. Onhan Seven Samurai paljon massiivisempi yli 3h kestollaan, mutta leffassa keskitytään yhteen asiaan samuraiden keräämiseen ja lopun taisteluun. Throne of Blood on puolet lyhyempi, mutta siinä on enemmän teemoja ja asioita kuin Seven Samuraissa. Kaikenlaista vaihtelua hyvässä rytmissä ytimekkääksi paketiksi. Lisäksi henkimaailman mukana olo on tosi makeeta leffassa.

 

[Tigre]

Valerian and the City of a Thousand Planets (2017)

Eletään 2700-lukua ja ihmisten avaruusasemaan kohti matkaa eripuolilta universumia erilaisia rotuja. Musta oli äärimmäisen siistiä ajatuksen tasolla tuollainen et vieraita rotuja avaruudesta tulee ihmisten avaruusasemalle ja paiskaavat kättä ihmisten kanssa ja niitä rotuja oli paljon ja ne oli erittäin mielikuvituksellisen näköisiä mistä helvetin iso peukku. Sit avaruusasema kasvaa kasvamistaan kun vieraat sivilisaatiot yhdistävät asemaan ja niitä tuli niin paljon et ei voinut enää sanoa avaruusasemaksi vaan valtavaksi metropoliksi ja kaikki eri rodut elävät keskenään siellä. Mörskän massa oli jo kriittinen maapallon painovoimalle että se koko laitos laitettiin kulkemaan avaruuteen kohti tuntematonta ja hypätään 400v eteenpäin jolloin jolloin se mörskä on kauuukana maasta.. Missään muussa leffassa ikinä ei oo näin siistiä ideaa, ainakin paperilla. toteutukseltaan taas ei toki parhaita leffoja, mutta tosi mukava leffa kyseessä.

Visuaalisesti voisinpa melkein sanoa että visuaalisesti kaunein ja komein leffa mitä tehty imo. Gif kuvassa olevassa paikassa esim siis ihan uskomatonta se väriloisto ja kuvan kirkkaus. Mm tuon rodun teknologia ja kulttuuri oli erittäin mielenkiintoista katsottavaa.

Sit se kaikki koko leffan mielikuvituksellisuuden määrä on kyllä päätä huimaavaa. siellä metropolissa on yli 30 miljonaa eri rotuisia olentoja ja niitä on kyllä vaikka miten metkan näköisiä. sit se metropolin yksityiskohtien ja värien määräkin on kyllä jotain järisyttävän näköistä.

Näyttelijöistä Dane DeHaanin ja Cara Delevingnen näyttely on suht tönkköä ja se heidän välinen humoristinen dialogi on kuin suoraan jostain transformeseista tasoltaan. dDeehanin hahmo höpisee koko leffan ajan Delevignen hahmolle rakkaudesta häneen ja minkäänlaista kemiaa ei ole ilmassa ja nuo rakkaus kohdat on vedetty tosi huumorilla. Ihan eri asiaan, leffan juoni miten se eteni niin ei suuntaan tai toiseen vetänyt, sellainen kelvollinen.

Vaikka näyttelijät ja dialogi on mitä on, niin viihdyin leffan parissa mukavasti. Silmäkarkkia ja aivot narikkaan, tätä ei todellakaan kannata lähteä vakavalla naamalla katsomaan.
Visuaalisena kokemuksena 10
Elokuvana 7

 

[Tigre]

Nykyinen top 25

1. Oldboy


2. Joker


3. Lady Vengeance


4. Enter the Void


5. A Tale of Two Sisters


6. Spring, Summer, Fall, Winter and Spring


7. Tokyo Story


8. Ran


9. Seven Samurai


10. Throne of Blood


11. Battle Royale


12. Antichrist


13. Martyrs


14. Pan's Labyrinth


15. Audition


16. I Origins


17. The Lighthouse


18. Infernal Affairs


19. Brotherhood of War


20. Memories of Murder


21. The Handmaiden


22. Parasite


23. Jagten


24. The Assasin


25. Arrival

 

[Jerico]

Älkää vaan katsoko Demonic 2021-nimistä elokuvaa. Menin lankaan kun ajattelin ohjaajan ja juonikuvauksen perusteella kyseessä olevan vähintään mielenkiintoisen leffan.

Elokuvan konsepti on tosiaan mielenkiintoinen, mutta toteutus oli sitten turhauttavan huonoa. Näyttely, kässäri, tehosteet jne. Ei vaan toiminut yhtään itselleni tämä. Varsinkin harmitti kun ne

Spoiler

Vatikaanin erikoisjoukot

menivät ihan hukkaan tässä. Samoin se virtuaalitodellisuus oli aika kökön näköistä. Kauhuelementit olivat aika perusjuttuja, ei mitään maata mullistavaa. Muutama äkkisäikytyskohta ja pari kliseistä

Spoiler

manauselokuvista tuttua

juttua mahtui mukaan.

3/10