- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 411
Oli oikein mainio pätkä. Ei ihan ykkösen veroinen kuitenkaan.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Ondine
colin Farrellin esittämä mies Syracuse elää tyttärensä Annien kanssa maagisella Irlannin rannikolla jossa Syracuse toimii kalastajana ja Anniella on munuaisairaus. Eräänä päivänä kalastellessaan Syracuse veivatessaan kalaverkkoa ylös pienellä paatillaan, niin verkossa onkin vähän erilainen kalasaalis. Aivan lumoavan kaunis nainen, jonka nimi on Ondine. heti alkaa käydä selväksi et Ondine on todella mystinen käytökseltään, haluaa että kukaan ei näe häntä, häntä ei saa viedä lääkäriin eikä muutenkaan ihmisten ilmoille. tuossa alussa vihjataan siis vahvasti jo et Ondine olisi merenneito, ei sillä Ondinella merenneidon pyrstöä kylläkään ollut vaan jalat ollen siinä mielessä täysin normaali ihminen, onko kyseessä ihminen vai merenneito.
Colin Farrellista niin ei kuuluu mun lempi näyttelijöiden joukkoon vaikka hyvä näyttelijä on, todistanut osaamisensa monissa leffoissa, en tiedä mikä hänestä sitten jää mulla keskikastiseksi jos puhutaan mieli näyttelijöistä.
Leffan meininki tuntuu mun makuun vähän liian siirappimaiselta romanssilta, mut silti katoin leffaa koska mua kiinnosti pirusti tietää mitä leffan lopussa käy naisen osalta. Tuo juttu tavallaan pelastaa sen siirappimaisuuden tunteen jollain tasolla, ku odottaa innolla et mitä tässä tulee tapahtumaan, ja siinä olin aivan täysin väärin yhdessä asiassa mitä kuvittelin lopussa tapahtuvan, mut en kerro mihin asiaan liittyen. Leffa vetää sellaisen ässän hihasta et mä yllätyin ihan totaalisesti. Ihan ok hyvin rakennettu hahmo se Ondine, miten sen kautta saa leffan tuntumaan toisenlaiselta lopussa, kaikki sen ovelat valheet ja käytös, viilas mua linssiin. Leffa on myös asioiltaan tummasävyisesmpi tuossa lopussa, ei niin satumainen sisällöltään ja tunnelmaltaan toisin kuin alkupuolella.
Leffa ihankuin antaa katsojalle salavinkin jonka voi tulkita mm niin et Ondine on jollain tasolla lohdun tuojana Annien surullisuuteen munuaissairauksenssa kanssa. Vähän kuin Totorossa, (kyllä, vertaan tätä Totoroon
) jossa Totoro ja kissabussi toimi lohdun tuojana tytöille koska äiti oli sairaalassa ja tytöt siksi surullisia.
Antaisin leffalle 6+ mut se twisti nostaa 7 arvosanaan.
7
colin Farrellin esittämä mies Syracuse elää tyttärensä Annien kanssa maagisella Irlannin rannikolla jossa Syracuse toimii kalastajana ja Anniella on munuaisairaus. Eräänä päivänä kalastellessaan Syracuse veivatessaan kalaverkkoa ylös pienellä paatillaan, niin verkossa onkin vähän erilainen kalasaalis. Aivan lumoavan kaunis nainen, jonka nimi on Ondine. heti alkaa käydä selväksi et Ondine on todella mystinen käytökseltään, haluaa että kukaan ei näe häntä, häntä ei saa viedä lääkäriin eikä muutenkaan ihmisten ilmoille. tuossa alussa vihjataan siis vahvasti jo et Ondine olisi merenneito, ei sillä Ondinella merenneidon pyrstöä kylläkään ollut vaan jalat ollen siinä mielessä täysin normaali ihminen, onko kyseessä ihminen vai merenneito.
Colin Farrellista niin ei kuuluu mun lempi näyttelijöiden joukkoon vaikka hyvä näyttelijä on, todistanut osaamisensa monissa leffoissa, en tiedä mikä hänestä sitten jää mulla keskikastiseksi jos puhutaan mieli näyttelijöistä.
Leffan meininki tuntuu mun makuun vähän liian siirappimaiselta romanssilta, mut silti katoin leffaa koska mua kiinnosti pirusti tietää mitä leffan lopussa käy naisen osalta. Tuo juttu tavallaan pelastaa sen siirappimaisuuden tunteen jollain tasolla, ku odottaa innolla et mitä tässä tulee tapahtumaan, ja siinä olin aivan täysin väärin yhdessä asiassa mitä kuvittelin lopussa tapahtuvan, mut en kerro mihin asiaan liittyen. Leffa vetää sellaisen ässän hihasta et mä yllätyin ihan totaalisesti. Ihan ok hyvin rakennettu hahmo se Ondine, miten sen kautta saa leffan tuntumaan toisenlaiselta lopussa, kaikki sen ovelat valheet ja käytös, viilas mua linssiin. Leffa on myös asioiltaan tummasävyisesmpi tuossa lopussa, ei niin satumainen sisällöltään ja tunnelmaltaan toisin kuin alkupuolella.
Leffa ihankuin antaa katsojalle salavinkin jonka voi tulkita mm niin et Ondine on jollain tasolla lohdun tuojana Annien surullisuuteen munuaissairauksenssa kanssa. Vähän kuin Totorossa, (kyllä, vertaan tätä Totoroon
) jossa Totoro ja kissabussi toimi lohdun tuojana tytöille koska äiti oli sairaalassa ja tytöt siksi surullisia.Antaisin leffalle 6+ mut se twisti nostaa 7 arvosanaan.
7
- Liittynyt
- 23.6.2013
- Viestejä
- 1 960
Karseaa kerrassaan... kävin leffateatterin sivuilla katselemassa tarjontaa ja siellä olisi leffa joka ei ole yhtään "minun" genressä, mutta jostain syystä siltikin kiinnostelis...
Kun kyse Shyamalanista, niin voi odottaa ihan mitä vaan. Vaikuttaa ihan kiinnostavalle!
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Lord of the Rings: Return of the King Extended Edition - IMDb 8,9
Tuli katsottua tää pidempi versio 4h20nmin ja tykkäsin paljon ja mun mielestä ehdottomasti parempi kuin virallinen versio. Tää kuninkaan paluu on massivisimman tuntuinen erittäin mahtipontiseksi ja laajaksi kasvava spektaakkeli ollen musta heittämällä paras osa. Leffan suurin huikeus johtuu kahdesta asiasta, joka on puoliksi parhaasta tarinankerronnasta missään leffassa ja puoliksi timanttitasoisesta mielikuvituksellikuvituksellisuudesta kaikissa asioissa et miten tapahtumat on toteutettu ja millaista kuvastoa ja minkänäköisiä örmyjä löytyy vaikka minkälaisia on sekin sitä kekseliästä ja visuaalista silmää ohjaajalla. Visuaalisesti on ihan huikean näköisesti duunatu ne kaikki valtakunnat ja örkkiarmeijat joissa on varmaan tuhansia örkkejä.
kekseliäistä örmyistä niin mm Nazgul kuningas ja sen lohikäärme, jättinorsut, aavesotilaat, kävelevät puut ja eritoten kuvassa oleva Sauronin silmä.
Tuosta mielikuvituksellisuudesta kohtauksissa niin musta hyvä esimerkki on kun Frodon kaulassaan kantama sormus tuntuu painavammalta mitä lähemmäs Mordoria mennään ja välillä Frodo näkee creepyn Sauronin silmän joka pitää puistauttavan kuuloista ääntä. Tunnelma on hypnoottinen ja siistin tarunhohtoinen.
Musiikit on mestarillisen täydellisiä etenkin kohtaus jossa toivo on melkein menetetty, mut sit Gandalf näkee perhosen jossa oli tosi hienot sävelet
Leffan pääpointti on jos osun oikeaan, uskomattomassa rohkeudessa, lojaaliudessa, urheudessa , uskossa sekä toivossa ja ystävyydessä.
Leffan lopetus leffahistorian ihan top 5 kamaa, äärimmäisen kaunis ja etenkin haikea, niin haikea et valehtelematta jäi päähän pyörimään ku eilen katoin niin päällimäisenä tänäänkin joka on loopannut pääsä tuo loppukohtaus, on kyllä tehokas kohtaus ku saa jäämään tosiaan kummallisesti just tuo kohtaus päähän, yks leffahistorian ikimuistoisimpia kyllä tuo trilogian lopetus.
Mihin Frodo sit lopussa lähti niin se jäi auki tyylikkäästi katsojalle mietittäväksi. Ennen tuota kohtausta muuten tulee hienon pohdiskeleva kohtaus jossa Frodo kirjoitti sen kirjansa loppuun ja sanoo jotain et vaikka kaikki on kuin ennen kontussa, mutta mikään ei palaa enää entiselleen.
10
Tuli katsottua tää pidempi versio 4h20nmin ja tykkäsin paljon ja mun mielestä ehdottomasti parempi kuin virallinen versio. Tää kuninkaan paluu on massivisimman tuntuinen erittäin mahtipontiseksi ja laajaksi kasvava spektaakkeli ollen musta heittämällä paras osa. Leffan suurin huikeus johtuu kahdesta asiasta, joka on puoliksi parhaasta tarinankerronnasta missään leffassa ja puoliksi timanttitasoisesta mielikuvituksellikuvituksellisuudesta kaikissa asioissa et miten tapahtumat on toteutettu ja millaista kuvastoa ja minkänäköisiä örmyjä löytyy vaikka minkälaisia on sekin sitä kekseliästä ja visuaalista silmää ohjaajalla. Visuaalisesti on ihan huikean näköisesti duunatu ne kaikki valtakunnat ja örkkiarmeijat joissa on varmaan tuhansia örkkejä.
kekseliäistä örmyistä niin mm Nazgul kuningas ja sen lohikäärme, jättinorsut, aavesotilaat, kävelevät puut ja eritoten kuvassa oleva Sauronin silmä.
Tuosta mielikuvituksellisuudesta kohtauksissa niin musta hyvä esimerkki on kun Frodon kaulassaan kantama sormus tuntuu painavammalta mitä lähemmäs Mordoria mennään ja välillä Frodo näkee creepyn Sauronin silmän joka pitää puistauttavan kuuloista ääntä. Tunnelma on hypnoottinen ja siistin tarunhohtoinen.
Musiikit on mestarillisen täydellisiä etenkin kohtaus jossa toivo on melkein menetetty, mut sit Gandalf näkee perhosen jossa oli tosi hienot sävelet
Leffan pääpointti on jos osun oikeaan, uskomattomassa rohkeudessa, lojaaliudessa, urheudessa , uskossa sekä toivossa ja ystävyydessä.
Leffan lopetus leffahistorian ihan top 5 kamaa, äärimmäisen kaunis ja etenkin haikea, niin haikea et valehtelematta jäi päähän pyörimään ku eilen katoin niin päällimäisenä tänäänkin joka on loopannut pääsä tuo loppukohtaus, on kyllä tehokas kohtaus ku saa jäämään tosiaan kummallisesti just tuo kohtaus päähän, yks leffahistorian ikimuistoisimpia kyllä tuo trilogian lopetus.
Mihin Frodo sit lopussa lähti niin se jäi auki tyylikkäästi katsojalle mietittäväksi. Ennen tuota kohtausta muuten tulee hienon pohdiskeleva kohtaus jossa Frodo kirjoitti sen kirjansa loppuun ja sanoo jotain et vaikka kaikki on kuin ennen kontussa, mutta mikään ei palaa enää entiselleen.
10
- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 411
Jostain syystä aina kiinnostaa nää mysteerihommat mutta taas kerran arvostelut lyttää täysin.
- Liittynyt
- 23.6.2013
- Viestejä
- 1 960
Sama homma. Tuntuu et nää mysteerihommat ei oo kriitikoiden suosiossa, mutta sit taas yleensä kotisohvafaneille uppoaa. Eihän ne usein mitään mestariteoksia oo, mut allekirjoittaneen mielestä ainakin hyvää viihdettäJostain syystä aina kiinnostaa nää mysteerihommat mutta taas kerran arvostelut lyttää täysin.
- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 411
Tykkään siitä oudosta pahaenteisestä tunnelmastaSama homma. Tuntuu et nää mysteerihommat ei oo kriitikoiden suosiossa, mutta sit taas yleensä kotisohvafaneille uppoaa. Eihän ne usein mitään mestariteoksia oo, mut allekirjoittaneen mielestä ainakin hyvää viihdettä
Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 6 587
Old (2021)
Ei ollut liian paha... toki jotain epämiellyttävyyttä silloin tällöin, mutta ei varsinaisesti jännittävä eikä minun onnekseni pelottavakaan.
Idea on kyllä kiehtova, mutta... hieman meinaa pökkelö dialogi ja näyttely sekä kliseet häiritä.
Mysteeriä ei tarvitse itse pohtia, sillä tätä katsoessa ei tarvitse ajatella mitään. Ohjaaja on ajatellut puolestasi, tällä kertaa valitettavasti.
Jo ihan alussa lähtee sellaista rautalankaa että... ja myöhemmin sitä lapetaan vielä lisää.
Vähän niin kuin Dan Brownin kirjat, ratakiskoa niin tiuhalla repeatillä, että alkaa jo ärsyttämään, kun pidetään joko yksinkertaisena tai varhaisdementikkona.
Mysteeriä ei tarvitse itse pohtia, sillä tätä katsoessa ei tarvitse ajatella mitään. Ohjaaja on ajatellut puolestasi, tällä kertaa valitettavasti.
Jo ihan alussa lähtee sellaista rautalankaa että... ja myöhemmin sitä lapetaan vielä lisää.
Vähän niin kuin Dan Brownin kirjat, ratakiskoa niin tiuhalla repeatillä, että alkaa jo ärsyttämään, kun pidetään joko yksinkertaisena tai varhaisdementikkona.
Kauniita maisemia. Ei kannata ottaa vakavasti eikä odottaa liikoja, aivot narikkaan viihdettä.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
L.A. Confidential (1997)
Erään kuppilan ryöstömurhasta alkava palapeli liittää yhteen kolmen erilaisen poliisin kohtalot tässä loistavassa rikoselokuvassa. Russel Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, Danny DeVito ja kumppanit ovat iskussa, elokuvan likainen ja korruptoitunut tunnelma vie 1950-luvun alkuun, musiikki toimii, ohjaus toimii ja kaikki muukin toimii. Leffa on pitkä, mutta tyhjäkäyntiä ei ole omaan makuun juuri ollenkaan.
Leffassa on periaatteessa 3 päähenkilöä, joita pohjustetaan alkupuolella ja heidän kohtaloistaan välittää kun hengenlähtö on lähellä. Ps:
Russel Crowen esittämä kyttä on kovaotteinen kaveri joka ei pidä naistenhakkaajista. Kevin Spacey on kyttä, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään, sekä maineesta ja kunniasta. Guy Pearce on poliisi, joka on valmis "vasikoimaan" työkavereistaan edetäkseen urallaan ja tekee kaiken sääntöjen mukaan.
Kaikki kolme päähenkilö ajautuvat saman jutun tutkinnassa syvälle yhteiskunnan kirkkaan julkisivun alla olevan korruption ja rikoksen jäljille. Tämä tapaus muuttaa kaikkia ihmisinä ja johtaa väistämättä väkivaltaiseen yhteenottoon.
Yksi kaikkien aikojen suosikeistani rikoselokuvien genressä.
9½/10
Erään kuppilan ryöstömurhasta alkava palapeli liittää yhteen kolmen erilaisen poliisin kohtalot tässä loistavassa rikoselokuvassa. Russel Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, Danny DeVito ja kumppanit ovat iskussa, elokuvan likainen ja korruptoitunut tunnelma vie 1950-luvun alkuun, musiikki toimii, ohjaus toimii ja kaikki muukin toimii. Leffa on pitkä, mutta tyhjäkäyntiä ei ole omaan makuun juuri ollenkaan.
Leffassa on periaatteessa 3 päähenkilöä, joita pohjustetaan alkupuolella ja heidän kohtaloistaan välittää kun hengenlähtö on lähellä. Ps:
Rollo Tomasi
Kaikki kolme päähenkilö ajautuvat saman jutun tutkinnassa syvälle yhteiskunnan kirkkaan julkisivun alla olevan korruption ja rikoksen jäljille. Tämä tapaus muuttaa kaikkia ihmisinä ja johtaa väistämättä väkivaltaiseen yhteenottoon.
Yksi kaikkien aikojen suosikeistani rikoselokuvien genressä.
9½/10
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Midsommar (2019)
Leffa alkaa kun ruutu tulee jokin ihan häiriintynyt yllä oleva maalaus jossa vietetään keskikesän juhlaa. Toisella puolella kuvaa paistaa aurinko ja toisella puolella pääkalloja pimeässä. Mitäh...
Leffa alkaa hyvin kun nainen on huolissaan siskostaan ja syytä olikin kun naisen sisko ja vanhemmat on kuolleet tarkoitukselliseen häkämyrkytykseen. Karmivaa kun paloauton sinipunaiset valot vilkkuu ja näytetään miten tyttö makaa letku suussaan josta tuli häkää. Nainen kun kuulee uutisen asiasta, niin alkaa kauhea huutoitku, joka ahdisti ku kelasn tuossa et miten ite reagoisin jos joku ois tappanut siskon ja vanhemmat häkällä. Siihen naisen tuskaan pystyy kyllä hyvin samaistumaan. Kun aikaa on kulunut ja nainen on päässyr suht hyvin jaloilleen tapahtuneesta niin lähdetään kaveriporukan kanssa viettämään Ruotsiin juhannusta.
Kun ovat perillä, niin outojen ja myöhemmin järkyttävien asioiden ansiosta tunnelma menee vaan karmeammaksi koko ajan. Kaikkein isoin juttu musta leffassa oli ylivoimaisesti se et tässä valoisuus on pimeyden sijasta ahdistavaa. En oo ikinä nähnyt leffa jossa valoisuus ahdistaisi, Ari Aster on kyllä nerokas ohjaaja ku on tuollaisen jutun keksintyt ja saanut vielä käytännössä toimimaan 10 tasoisesti. Tuosta valoisuudesta kun siellä porukka on monia päiviä tuolla paikassa ja häiriintyneisen ilmapiirin ja tapahtumien kasvaessa alkaa tuntua kun yötkin on valoisia, niin siltä et siellä ei oo vuorokauden vaihtelua, vaan koko kesto mtä siellä ollaan on sitä samaa valoisaa yötä, aivan paahtavan saatanallista samaa valoisaa yötä. Tuo on se kaikkein hirvittävin asia leffassa ku saatanalta tuntuva aurinko paahtaa koko ajan. Ne aiemmin mainitsemani häiriinteet tapahtumat kun sidotaan yhteen siihen loputtoman valoisan yön tunteeseen tekee leffasta tuo kombo häiriintyneimmän tuntuisen ja ahdistavimman leffan minkä oon nähnyt.
Välillä henkilöiden tripin vaikutuksen alaisena oleminen tuolla paikassa loi leffan häiriinteisyydelle lisäksi surrealisista ja psykdeelistä tunnelmaa kun mm metsä muuttaa muotoaan ja seremonia tapahtumien keskellä ollaan samalla huumeen tripillä niin seremonit oli aivan helvetin ahdistavia katsottavaa. Osaltaan leffaan loi hyvin myös ahdistavuutta hyvä tehokeino, sellainen että päähenkilö naisen pikkuhiljaa kasvavasta suuresta ahdistuneisuudesta paikkaa kohtaan, tuli katsojassa olevaa ahdistuneisuutta paikkaa kohtaan ku pystyy samaistumaan niin hyvin naisen kokemaan tunteeseen paikkaa kohtaan. Sit se paikan väkikin oli tosi ahdistavaa ku ekalla kerralla ku katoin tän niin ei tienmyt mitä niillä on suunnitelmissa porukan päänmenoksi. Jotain kulttimaisia sekoja puhuja, häiriintyneitä seremoneja ja aina vaan sairaammat rituaaliit, kera pimeiden lavastuksien.
Ja se loppu... noh nähneet tietää mitä tarkoitan, se karhupuku ja ihan pimeitä juttuja mut siis hyvällä tapaa tarkoitan, tosi omaperäisiä kiitos Ari Asterin mielikuvituksellisen mielen ku keksii tollaisia.
10
Leffa alkaa kun ruutu tulee jokin ihan häiriintynyt yllä oleva maalaus jossa vietetään keskikesän juhlaa. Toisella puolella kuvaa paistaa aurinko ja toisella puolella pääkalloja pimeässä. Mitäh...
Leffa alkaa hyvin kun nainen on huolissaan siskostaan ja syytä olikin kun naisen sisko ja vanhemmat on kuolleet tarkoitukselliseen häkämyrkytykseen. Karmivaa kun paloauton sinipunaiset valot vilkkuu ja näytetään miten tyttö makaa letku suussaan josta tuli häkää. Nainen kun kuulee uutisen asiasta, niin alkaa kauhea huutoitku, joka ahdisti ku kelasn tuossa et miten ite reagoisin jos joku ois tappanut siskon ja vanhemmat häkällä. Siihen naisen tuskaan pystyy kyllä hyvin samaistumaan. Kun aikaa on kulunut ja nainen on päässyr suht hyvin jaloilleen tapahtuneesta niin lähdetään kaveriporukan kanssa viettämään Ruotsiin juhannusta.
Kun ovat perillä, niin outojen ja myöhemmin järkyttävien asioiden ansiosta tunnelma menee vaan karmeammaksi koko ajan. Kaikkein isoin juttu musta leffassa oli ylivoimaisesti se et tässä valoisuus on pimeyden sijasta ahdistavaa. En oo ikinä nähnyt leffa jossa valoisuus ahdistaisi, Ari Aster on kyllä nerokas ohjaaja ku on tuollaisen jutun keksintyt ja saanut vielä käytännössä toimimaan 10 tasoisesti. Tuosta valoisuudesta kun siellä porukka on monia päiviä tuolla paikassa ja häiriintyneisen ilmapiirin ja tapahtumien kasvaessa alkaa tuntua kun yötkin on valoisia, niin siltä et siellä ei oo vuorokauden vaihtelua, vaan koko kesto mtä siellä ollaan on sitä samaa valoisaa yötä, aivan paahtavan saatanallista samaa valoisaa yötä. Tuo on se kaikkein hirvittävin asia leffassa ku saatanalta tuntuva aurinko paahtaa koko ajan. Ne aiemmin mainitsemani häiriinteet tapahtumat kun sidotaan yhteen siihen loputtoman valoisan yön tunteeseen tekee leffasta tuo kombo häiriintyneimmän tuntuisen ja ahdistavimman leffan minkä oon nähnyt.
Välillä henkilöiden tripin vaikutuksen alaisena oleminen tuolla paikassa loi leffan häiriinteisyydelle lisäksi surrealisista ja psykdeelistä tunnelmaa kun mm metsä muuttaa muotoaan ja seremonia tapahtumien keskellä ollaan samalla huumeen tripillä niin seremonit oli aivan helvetin ahdistavia katsottavaa. Osaltaan leffaan loi hyvin myös ahdistavuutta hyvä tehokeino, sellainen että päähenkilö naisen pikkuhiljaa kasvavasta suuresta ahdistuneisuudesta paikkaa kohtaan, tuli katsojassa olevaa ahdistuneisuutta paikkaa kohtaan ku pystyy samaistumaan niin hyvin naisen kokemaan tunteeseen paikkaa kohtaan. Sit se paikan väkikin oli tosi ahdistavaa ku ekalla kerralla ku katoin tän niin ei tienmyt mitä niillä on suunnitelmissa porukan päänmenoksi. Jotain kulttimaisia sekoja puhuja, häiriintyneitä seremoneja ja aina vaan sairaammat rituaaliit, kera pimeiden lavastuksien.
Ja se loppu... noh nähneet tietää mitä tarkoitan, se karhupuku ja ihan pimeitä juttuja mut siis hyvällä tapaa tarkoitan, tosi omaperäisiä kiitos Ari Asterin mielikuvituksellisen mielen ku keksii tollaisia.
10
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 355
Hyvä arvostelu Tigre, silti elokuva oli itselle suuri pettymys, odotin niin paljon tältä loistavan Hereditaryn jälkeen. Toivotaan ettei Aster jämähdä ainoastaan siihen, että yritetään shokeerata ihmisiä, käy helvetin puuduttavaksi ajan kanssa. Toivottavasti tuleva elokuva Disappointment Blvd tuo jotain uutta ja erilaista ohjaajalta, Joaquin Phoenix pääosissa niin ainakin mahdollisuudet johonkin hyvään on olemassa.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Juu.
Tuli muuten mieleen ku joskus @descent in kanssa leikkisästi väiteltiin kumpi on parempi, Midsommar vai Antichritst. Musta edelleen Antichist on vielä kovempi ja laitoin lainauksena Anticrist arvostelun minkä joskus kirjoitin, niin perusteeksi, mut siis ymmärrän täysin jos tykkää Midsommarista enemmän.descent
VIP
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 293
Juu.
Joo pitäisi Antichrist melkein katsoa uudestaan (tai onhan noita useampia katselukertoja takana, mutta viime kerrasta on aikaa) pystyäkseni varmaksi sanomaan.
Tällaisena sivuhuomiona, joskin sinänsä kummankin elokuvan kannalta merkittävänä sellaisena, on melko huikaisevaa, että päälle kolmekymppinen Ari Aster onnistuu molempien elokuvien keskiössä olevan trauman kuvaamisessa vielä huomattavasti kokeneempaa kollegaansa Von Trieriä selkeästi vaikuttavammin. Vaikka myös Antichristissa, elokuvan tietynlainen "katalysaattori" Midsommarin tavoin on naispäähenkilön kokema trauma, on kuvattu todella harvinaislaatuisen vaikuttavasti.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Uusisnta katsellut leffoja paljon ja nykyinen top 20 on muuttanut helvetisti muotoaan.
1. Oldboy
2. Ran
3. Farewell My Concubine
4. Joker
5. Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring
6. A Tale of Two Sisters
7. Enter the Void
8. Antichrist
9. Martyrs
10. Pan's Labyrinth
11. Akira Kurosawa`s Samurai Collection
12. Audition
13. Brotherhood of War
14. Memories of Murder
15. Memoirs of Geisha
16. The Others
17. The Lighthouse
18. Midsommar
19. The Fountain
20. I Saw the Devil
1. Oldboy
2. Ran
3. Farewell My Concubine
4. Joker
5. Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring
6. A Tale of Two Sisters
7. Enter the Void
8. Antichrist
9. Martyrs
10. Pan's Labyrinth
11. Akira Kurosawa`s Samurai Collection
12. Audition
13. Brotherhood of War
14. Memories of Murder
15. Memoirs of Geisha
16. The Others
17. The Lighthouse
18. Midsommar
19. The Fountain
20. I Saw the Devil
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
ei vittu, pitkäisköhän ostaa ihan vaan mielenkiinnosta miten paska alusta loppuun versio ku sen Irreversiblen voima on just siinä ku mennään lopusta alkuun. Vähän ku toi hinta tippuu niin lähtee ostoon.
www.discshop.fi
Irreversible - Teatteriversio & Straight Cut (Blu-ray)
Toiminta vuodelta 2002 ohjaus Gaspar Noe pääosissa Monica Bellucci ja Vincent Cassel.
www.discshop.fi
- Liittynyt
- 12.11.2003
- Viestejä
- 2 319
Wild Tales / Relatos Salvajes (2014)
Tämäpä oli mukava yllätys. Elokuva sisältää 6 tarinaa, jotka eivät kytkeydy mitenkään toisiinsa. Kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin kosto. Ainoa miinus tulee omasta mielestäni viimeisestä "tarinasta", joka ei mielestäni kiinnostavuudessaan ollut muiden tarinoiden tasolla.
Vahva suositus Amores Perros, Fargo jne tyylisistä leffoista tykkääville.
8 1/2
Tämäpä oli mukava yllätys. Elokuva sisältää 6 tarinaa, jotka eivät kytkeydy mitenkään toisiinsa. Kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin kosto. Ainoa miinus tulee omasta mielestäni viimeisestä "tarinasta", joka ei mielestäni kiinnostavuudessaan ollut muiden tarinoiden tasolla.
Vahva suositus Amores Perros, Fargo jne tyylisistä leffoista tykkääville.
8 1/2
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
I Saw the Devil - IMDb 7,8
Jo alussa on osattu tehdä uskomattoman tiivis karmiva tunnelma ku nainen on jäänyt jumiin autolla ja odottaa hinausautoa ja eräs mies tulee autolla siihen ja menee juttelemaan naiselle et tuu hänen kyytiinsä ja nainen sanoo monta kertaa etten tule joka johtaa...Tapetun naisen pää löytyy vedestä ja tilanne on kaaoottinen kun poliisit on paikalla ja muuttuu vielä kaoottisemmaksi kun naisen mies ystävä ja naisen isä tulevat paikalle samalla kaoottiset kovenevat musiikit soi. Esim naisen miehen järkytys ku näkee naisensa pään niin se miehen järkytys tulee ruudun läpi.
Tässä leffassa naisen tappaminen esim rautaputkella ei ole se karmivin asia, vaan se kaikki karmivuus on kohdasta ennen tappoa. Aivan karmivaa tilannejännitystä on kun esim tien laidassa seisova nainen menee tappajan kyytiin. Naisen eleet ja kehonkieli, pimeys lumisateessa, hiljaisuus, Choi Min-sik hyytävä näyttely ja yleinen kohtauksen toteutustyyli.
Näyttelijöistä niin vaikka on tehty se tutkimus et Javier Bardem Menetetyssä maassa on realistisin psykopaatin näyttely mitä on leffoissa. Mua vaan Choi Min-sikin näyttely riipii tuntuen aivan täysin tunteettomalta hirviöltä ja sen hänen katseensa... Toisesta näyttelijästä Lee Byung-hun on monissa Korean leffoissa ollut hirmuinen badass ja tässä leffassa on äijempi badass kuin Liam Neeson Taken ykkösessä.
Kostosta eli pääteemasta, niin vaikka mies on täynnä kostonhimoa, leffa se ei niinkään kerro ydinteemaltaan tuosta kostonhimosta tai pohdinnassa et onko kostossa mitään järkeä. Keffan syvimmälle ulottuva pääteema on et miten pitkälle kosto viedään, missä menee se raja. enkä nyt tarkoita et se pahis ei ansaitsisi sitä vaan 'ihan oikein et hakataan puol kuoliaaksi tuollainen tappaja, vaan tarkoitin leffa pohdiskelee et oisko yksi tai kaksi kunnon kostoa hyvä tehdä, koska se on taakka itselle jos kantaa kaikkea tunnetilojaan hartioillaan pidemmän päälle. Noin mä aistin henkilöhahmoista.
Tää leffa ei kulu vaan kestää ja kestää monia lukemattomia katselukertoja.
10
Jo alussa on osattu tehdä uskomattoman tiivis karmiva tunnelma ku nainen on jäänyt jumiin autolla ja odottaa hinausautoa ja eräs mies tulee autolla siihen ja menee juttelemaan naiselle et tuu hänen kyytiinsä ja nainen sanoo monta kertaa etten tule joka johtaa...Tapetun naisen pää löytyy vedestä ja tilanne on kaaoottinen kun poliisit on paikalla ja muuttuu vielä kaoottisemmaksi kun naisen mies ystävä ja naisen isä tulevat paikalle samalla kaoottiset kovenevat musiikit soi. Esim naisen miehen järkytys ku näkee naisensa pään niin se miehen järkytys tulee ruudun läpi.
Tässä leffassa naisen tappaminen esim rautaputkella ei ole se karmivin asia, vaan se kaikki karmivuus on kohdasta ennen tappoa. Aivan karmivaa tilannejännitystä on kun esim tien laidassa seisova nainen menee tappajan kyytiin. Naisen eleet ja kehonkieli, pimeys lumisateessa, hiljaisuus, Choi Min-sik hyytävä näyttely ja yleinen kohtauksen toteutustyyli.
Näyttelijöistä niin vaikka on tehty se tutkimus et Javier Bardem Menetetyssä maassa on realistisin psykopaatin näyttely mitä on leffoissa. Mua vaan Choi Min-sikin näyttely riipii tuntuen aivan täysin tunteettomalta hirviöltä ja sen hänen katseensa... Toisesta näyttelijästä Lee Byung-hun on monissa Korean leffoissa ollut hirmuinen badass ja tässä leffassa on äijempi badass kuin Liam Neeson Taken ykkösessä.
Kostosta eli pääteemasta, niin vaikka mies on täynnä kostonhimoa, leffa se ei niinkään kerro ydinteemaltaan tuosta kostonhimosta tai pohdinnassa et onko kostossa mitään järkeä. Keffan syvimmälle ulottuva pääteema on et miten pitkälle kosto viedään, missä menee se raja. enkä nyt tarkoita et se pahis ei ansaitsisi sitä vaan 'ihan oikein et hakataan puol kuoliaaksi tuollainen tappaja, vaan tarkoitin leffa pohdiskelee et oisko yksi tai kaksi kunnon kostoa hyvä tehdä, koska se on taakka itselle jos kantaa kaikkea tunnetilojaan hartioillaan pidemmän päälle. Noin mä aistin henkilöhahmoista.
Tää leffa ei kulu vaan kestää ja kestää monia lukemattomia katselukertoja.
10
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Nikita (1990) - IMDb 7,3
Leffa kertoo naisesta, Nikitasta joka narkkari porukkansa kanssa ovat ryöstämässä apteekkia ja poliisit tulee paikalle. Nikita ampuu yhden poliiseista ja saa elinkautisen tuomion, mutta Nikita lavastetaan kuolleeksi ja pyydetään linnaan joutumisen sijasta salamurhaajaksi valtiolle. Se miten Nikita vältti vankeustuomionsa ryhtyen salamurhaajaksi on aika ovelaa miten tuo vaihto tehtiin. Hyvällä tavalla ristiriitainen jännä juttu.
montakohan näitä salamurhajuonisia leffoja Luc Bessonilla on. Leon, Nikita, Anna...
Bessonin tapaan edetään hienosti kaikessa rauhassa ja tutustuttaen katsojalle päähenkilöhahmo joka tulee koko ajan tutummaksi ja jopa hyvin välitettäväksi. Alussa ja kun noin 40min leffaa on mennyt niin koko sen ajan Nikita oli ihan retardi. Sit tulee muutos jossa kampauksella ja meikeillä saatiin rähjäinen narkkari kauniiksi naiseksi ja se oli leffan paras kohtaus kun Nikita ekan kerran hymyilee kunnolla.
Todella hieno kohtaus oli myös, kun Nikita ja opettajansa syövät ulkona, niin Mies antaa Nikitalle Lahjan ja paketissa on pistooli. Mies selittää heti et nyt on ekan tapon aika, lyhyet ohjeet Nikitalle. aattelin vaan et tsiisus no siinä ei paljon kyllä armon aikaa ja miettimis aikaa annettu. Tuosta alkoi leffan jännitys ja etenkin Nikitan muutos ihmisenä jolloin leffa polkaisee itsensä kunnolla käyntiin. Ite tykkäsin tän leffan rakenteesta. Selkeä juonen etenemisen tyyli, tyylikkästi vaihtelevat tapahtumat sisällöltään ja noiden tapahtumien rytmitys, ei ala myöskään liiaksi toistamaan itseään, eikä laahauskohtia ole ollenkaan.
Leffan koko pointti ja hienous on Nikitassa ihmisenä, millaisen suunattoman kasvumatkan hän kasvaa tunteettomasta narkkarista hyväsydämmiseksi ihmiseksi.
9-
Leffa kertoo naisesta, Nikitasta joka narkkari porukkansa kanssa ovat ryöstämässä apteekkia ja poliisit tulee paikalle. Nikita ampuu yhden poliiseista ja saa elinkautisen tuomion, mutta Nikita lavastetaan kuolleeksi ja pyydetään linnaan joutumisen sijasta salamurhaajaksi valtiolle. Se miten Nikita vältti vankeustuomionsa ryhtyen salamurhaajaksi on aika ovelaa miten tuo vaihto tehtiin. Hyvällä tavalla ristiriitainen jännä juttu.
montakohan näitä salamurhajuonisia leffoja Luc Bessonilla on. Leon, Nikita, Anna...
Bessonin tapaan edetään hienosti kaikessa rauhassa ja tutustuttaen katsojalle päähenkilöhahmo joka tulee koko ajan tutummaksi ja jopa hyvin välitettäväksi. Alussa ja kun noin 40min leffaa on mennyt niin koko sen ajan Nikita oli ihan retardi. Sit tulee muutos jossa kampauksella ja meikeillä saatiin rähjäinen narkkari kauniiksi naiseksi ja se oli leffan paras kohtaus kun Nikita ekan kerran hymyilee kunnolla.
Todella hieno kohtaus oli myös, kun Nikita ja opettajansa syövät ulkona, niin Mies antaa Nikitalle Lahjan ja paketissa on pistooli. Mies selittää heti et nyt on ekan tapon aika, lyhyet ohjeet Nikitalle. aattelin vaan et tsiisus no siinä ei paljon kyllä armon aikaa ja miettimis aikaa annettu.
Tuosta alkoi leffan jännitys ja etenkin Nikitan muutos ihmisenä jolloin leffa polkaisee itsensä kunnolla käyntiin. Ite tykkäsin tän leffan rakenteesta. Selkeä juonen etenemisen tyyli, tyylikkästi vaihtelevat tapahtumat sisällöltään ja noiden tapahtumien rytmitys, ei ala myöskään liiaksi toistamaan itseään, eikä laahauskohtia ole ollenkaan.Leffan koko pointti ja hienous on Nikitassa ihmisenä, millaisen suunattoman kasvumatkan hän kasvaa tunteettomasta narkkarista hyväsydämmiseksi ihmiseksi.
9-