Katoin pitkästä aikaa Seven Samurai ja oli kyllä huikea eepos lentäen helposti ehkä jopa top 5een, mutta jos puhutaan massivisista elokuvista niin Farewell My Concubine vie voiton, se on upeaa visuaalista väriloistoa, mutta vielä enemmän vie voiton siksi, että Farewell My Concubine on monikerroksinen rakenteeltaan tehden massivsen katselukokemuksen tunteen ja lisäksi vielä huikea isojen ja monenlaisten elämänkokemusten valtavan iso kaari lapsista aikuisiälle. Leffa on vähän kuin iso matka.
Aasialainen katastrofileffa(Liekehtivä Torni kopio), ei mitään elämää suurempaa. Perus aivot narikkaan, Ye-Jinn tuo naiskauneutta elokuvaan. Elokuvan olen katsonut kerran aikoinaan kun tuli, ei ole tullut fiilistä palata sen pariin uudestaan. Taisi olla aikamoinen kassamagneetti aasialaisilla markkinoilla, ei ole näköjään hinnalla pilattu.
The Neon Demon (2016)
Tyttö haluaa mallimaailman huipulle, mutta saakin huomata et sen alla on jotain paljon, paljon synkempää.
Pahuutta hönkivä tunnelma on erittäin siisti .NWR osaa kyllä luoda kohtauksiin just oikeanlaiset hyvällä tavalla luontaan työntävät musiikit. NWRn kädenjäljen huomaa tosi helposti, just tuo mainitsemani creepi äänimaailma ja sit hiljaisia pitkiä hidastettuja kohtauksia. Hitaista hiljaisista kohtauksista tuli ihan Drive mieleen. Häiriintyneet kohtaukset toivat taas Only God Forgives mieleen ja ennustava ja pahansuopa tunnelma mieleen Valhalla Risingin. Ite tykkään kyllä paljon NWRn tyylistä. Sit monet kohtaukset on säkkipimeitä strobovalojen välkkyessä joissa oli siistiä psykedeelistä visuaalisuutta.
Mallien välinen kateellisuus ja ilkeys leijuu ilmassa leffassa. Se niiden dialogi mallien välillä oli jotenkin kiusallista / vaivaantunutta katseltavaa. Päähenkilötytöllä (Elle Fanning) pyörii päässä kyllä sellainen pyörremyrsky samaan aikaan: Kova stressi ja paineet, toisten ilkeily, täydellisyyden tavoittelu, pakkomielteet, haaveet ja epäonnnistumisen pelko. Alkaa nuo kaikki tytön mielen päälle käydä todella raskaasti ja täten unien, kuvitelmien ja todellisuuden raja on häilyvä. Tyttö haluaa malliksi mut toisaalta taas tyttö on ahdistunut et mitä kaikkea mallina oleminen vaatii et pystyykö hän niihin asiohin mitä leffassa on.
Kauneus käsitteenä on tosi pohdiskelevaa asiaa leffasa. Lopussa kuvataan miten äärimäisyyksiin mennään tehden mitä vaan et päästäisiin kunnon valokeilaan mallialalla. Tuosta vois vielä vähän mainita et mihin liittyen, mut menisi vähän spoilauksen puolelle, joten en sano muuta kuin et hui hemmetti.
vertauskuvauksena sanoma et se
tapettu päähenkilötyttö ei jätä hänen tappajaa rauhaan
, vaan tyttö kummittelee mielessä ja ihan lopussa oli myös vertauskuvallisesti syvää identiteettista pohdintaa
ku tyttö söi tapetun tytön, tai ainakin tämän silmän.
Aasialaiset elokuvat vuodelta 2009 ohjaus Joon-Ho Bong pääosissa Bin Won ja Ku Jin.
www.discshop.fi
Toiseen asian tuo @Heraiini suosittelema Ran lähtee ens keskiviikkona ostoon huutonetista. Harvoin oon mitään leffaa näin kovasti odottanut. Sit voi myös Take Shelter samalla ostaa.
Oon kaikessa hiljaisuudessa rakennellut hitaasti top listaa ja näyttää tältä. Vaikka listassa lukee top 100, niin oon päässy 60een ja välillä lisäilen kun jaksaa. Veikkaa et RAN pistää kärkipään pakan sekaisin.
Tigren vinkeistä on monia leffoja tullut katsottua ja nykyaikana kun tällaiset pakkotoiston kaltaiset forumit ovat paljon hiljaisempia tai melkein kuolleita niin ei oikeen hyviä leffavinkkejä löydä mistään joten kiitokset siitä että jaksat näitä kirjotella. Monet näitä varmaan lukevat vaikka eivät tänne kirjoitakkaan. Siitäkin huolimatta pitää sanoa että Tigre olet mielestäni liian avokätinen pisteyttämisesi kanssa. Jos joku on siellä ysin-kympin luokkaa niin sulla on iso lista mitkä on kymppejä tai aivan lähellä sitä. Tuntuu että hieman kriittisyys jää pois tai ainakin huonojen leffojen katsominen jää pois :D
Itse katsoin Robocop 2:sen ihan vasta vaan sen takia kun en muistanut sitä elokuvaa vaikka olin sen nuoruudessa katsonut. Se ei ollut kulttiklassikko ykkösen veroinen missään nimessä ja tiesinkin etukäteen sen mutta halusin silti sen katsoa. Kolmosta en ole ikinä katsonut enkä aikoaan. Se oli ihan imdb-arvosansa vertainen leffa, vähän tämä elokuvan mainoksissa esim. tapahtuva parodiointi lähti kakkosessa liikaa lapasesta, ykkösessä sekin osa toimi paremmin. Kakkos-osa olisi vaatinut vähähän parempaa CGI:tä vaikka en siitä oletusarvoisesti nykyelokuvissa tykkää juuri lainkaan.
Byzantium (2012)
Leffa kertoo 200 vuotta eläneistä äidistä (Gemma Arterton) ja tytöstä (Saoirse Ronan) jotka ovat vampyyreja.
Alku oli vielä jees, se aloituskohtaus, mutta sitten mitä pidemmäs leffa etenee sen huonommaksi se muuttuu. Leffassa ei ole mitään voimaa, ei mitään hätkähdyttäviä kohtauksia, pelkkää pintaraapaisuksi jäävää laahaavaa menoa. Eniten leffa kertoo äidin ja tyttären välisestä suhteesta, mut leffaa katsoessa hahmoista ja niiden mahdollisista kohtaloista ei jaksa välittää ei sitten pätkääkään. Paperilla et hypitään eri aikatasoilla ei ole huono asia, mut se on, et tässä se on tehty ihan sekasotkumaiseksi poukkoiluiksi mikä sotki eniten koko leffaa ja sellaista yhtenäisyyden/tiiviyden tunnetta PALJON eikä leffassa tunnu olevan kunnon selkeää punaista lankaa, ohjaaja ei vaan osaa kuljettaa leffaa useammalla aikatasolla eikä oikein muutakaan. Sitten luulisi et tällaisessa vampyyrileffassa olisi jännitystä, mut ei oo muuten pisaraakaan, ei edes minkäänlaista tunnelmaa, joka on jo aika kova saavutus. Eniten mua ärsytti leffassa ne tytön muka tarkoitusta täynnä olevat päänsisäiset ajatukset, mm jotain vertauskuvauksellisuutta olevinaan, mut sitä ei ollut vaan sen sijaan jotain ihan ihme höpinää sen tilalla. Oli kyllä työlästä katsottavaa. 4-10 asteikolla
Alussa päähenkilö örkki kertoo/pohjustaa leffan idean lyhyesti ja napakasti. Se ei tarvinnut kunnon taustoista asioista koska leffa on juoneltaan niin simppeli. Örkkien maaon kuolemassa ja sit örkkivelho imee kättä heilauttamalla kaikista lukemattomista ihmisvangeista elämän pahalla vihreällä taikuudella ja niillä ihmisten elämällä velho örkki taikoo portaalin ihmisten maailmaan. Musta oli plussan puolelle kallistuva idea tällaiselle aivot narikkaan viihteelle.
Aika veikeesti esitellään eri kuningaskuntia, tulee paikan nimi ruutuun ja samalla kuvataan jotain kuningaskuntaa. Game of Thronesista pöllity ihan selvästi.
Mun sympatiat oli alusta asti päähenkilö örkin puolella. Hyvis eikä halua taistella tai satuttaa ihmisiä tai ketään. Sitten ihan hyvin kirjoitetut hahmot joilla jokaisella on omat motiivinsa. Muunmuassa Durokan (päähenkilö örkki) Ganora (örkkin nainen), Lothar (sotilas) Gul'dan (pääpahis örkki) ja leffasta löytyy yllättävästi noista hahmoista pohdiskeluakin, mm et missä menee hyvän ja pahan raja ja tosiaan ne mainitsemani motiivit. Todella kovatasoista lojaaliutta myös löytyy tietyistä hahmoista. Etenkin Durokanista. Juonesta, niin sellainen 7½ tasoisesti, ei mitään ihmeellistä, mut ei mitään sen isompaa valittamista. Yhtenäinen selkeä etenemisen suunta, Ei laahausta, ei Poukkoilevuutta.
Visuaalisesti 4kna on julmetun hienoista silmäkarkkia. CGI oli sellaista ihan nättiä, ei parasta mitä oon nähnyt leffoissa mut ehdottomasti tosi hyvän näköistä. Mielikuvituksellisuudesta on ihan huikeen kekseliäään näköisiä mm yhden örkin asu, kun molemmilla hartioilla on t-rexin pääkallo ja luuranko selkäranka laskee selän taakse. sit mielikuvituksellisuudesta tykkäsin sen boss örkin selästä tulevista piikeistä ja siitä fel taikuudesta joka leijuu ilmassa sellaisenä vihreänä usvana. 4k pääsee oikeuksiinsa mielikuvituksellisuuden kautta. Antaa tavallaan kasvot mielikuvituksellisuudelle.
Freaks (2018)
Täysin vainoharhainen isä pitää tyttöään vankina kotona, koska on varma et ulkona on hengenvaarallista. Tässä on samantyyppinen idea kuin 10 Cloverfield Lanessa, joskin muuttuu aivan erilaiseksi, huonolla tavalla. Hitaasti aukeavassa juonessa alussa on vainoharhainen, paranormaali, häiriintyntynyt ja etenkin mystinen tunnelma sekä tapahtumat myös noiden mainittujen juttujen kaltaisia. Oli kyllä tosi mielenkiintoista seurata leffaa vielä aluksi kun ei tiennyt yhtään et mikä siellä ulkona vaanii vai vaaniko mikään. Tyttö näkee melkein alussa ikkunan raosta jäätelöauton et se viittais vähän et ulkona ei oo mitään, mut sit taas puolestaan tuo jäätelöautokohtaus oli yhden seikan takia hyvin surrealistinen. Leffan jujusta ripotellaan yhdessä vaiheessa pieni mutta sitäkin selkeämpi vinkki josta jo arvasi heti et millainen leffa on ja mitä siinä tulee suunilleen käymään. kaikki alussa olevat hienon mystiset jutut mitä ulkomaailmassa on lakaistaan maton alle ja tilalle tulee epäkiinnostavaa sataan kertaan nähtyä kliseistä hollywood kamaa, missä ei ole mitään uutta ja omaperäistä. Loppu menee itseään toistavaksi ja typerästi venytetyksi kohellukseksi ja toivoi et voisko leffa jo loppua.
Ran (1985) - IMDb 8,2
1500 - luvulla eri klaanien välistä taistelua. Eräs sensei pappa joka on ylijohtaja ja haluaa luovuttaa asemansa pojallen ja kun on 3 poikaa niin kaikki ei mee tuon asian kanssa ihan putkeen. Odotukset oli korkealla koska Kurosawa ohjaajana, mut leffa ylitti silti odotukset.
Leffa on värikuva josta isot plussat. Alkukohtaus oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Hevosmiehet seisoivat rinteellä pahuutta hönkivän ennustuksellisen musiikkin kanssa josta aisti et jotain karmeeta tulee tapahtumaan. Sit kun leffa varsinaisesti alkaa niin miehet istuvat ympyrässä ja takana on kummallinen iso teltta jossa ei ole kattoa, teltta on musta ja siinä on rivissä auringon kuvia. tuossa vaiheessa annoin jo plussan hienosta avastuksesta. myöhemmin samuraipuvut oli hienoa puvustusta ja leffa muuten voitti oscarin parhaasta puvustuksista.
Rarinankerronta, dialogi ja hahmot on aivan huipputasoa. Tässä leffassa on vaihtelevien runsaiden dialogi osuuksia, siis ihan hemmetissä. Hahmojen välinen dialogi hyvällä tavalla koukeroita, pohdiskellaan mm kunnianhimoa, johtajan asemaa, kaikenlaista kieroilua ja petturuuksi. Kun leffa menee loppua päin niin se sensei papan omatunto kolkuttaa erittäin syvästi. juoni on todella hienosti kirjoitettu. Juonen vaihtelevat tapahtumat alusta loppuun hieno kaari sisältäen vaikka mitä, tosi jees. Yhdessä verilöylystä missä verta on kaikkialla ja pahan suopat ja oudolla tavalla hypnoottiet musiikit samalla. tuossa veren näyttäessä kuvataan aurinkoa mustien pilvien kanssa on jotenkin tune kuin helvetti paahtaisi maan päällä. leffaan astuu häiriintynneisyyksi tuosta kohta lähtien.
Näyttelijöistä sensei pappa varastaa koko shown. On sellainen joka omista periaatteista ja arvoista kiinni pitävä ja sydämeltään hyvä kun pappa syyttää kaikesta itseään ja omatunto kolkuttaa myös hänen poikiinsa liittyen. Sensei on myös säikky ku uskoo mytologiaan ja lopulta pihalla kuin lumiukko.
massiivisen tuntuinen katselukokemus / Eepos. Musta Kurosawan paras leffa, jopa parempi kuin seitsemän saamuraita. Meni mulla kolmannelle sijalle leffoista, vain jäähyväiset jalkavaimolle ja Oldboy on edellä.
ja mitä siinä tulee suunilleen käymään.