Veren vangit, Bram Stokerin Dracula, 30 days of night, Ystävät hämärän jälkeen, John Carpenter's vampires, Stephen Kingin Salem's lot, Fright night, Lost boys, Hämärästä aamunkoittoon, Nosferatu(Werner Herzog). Katoin omaa 4 vuoden takasta IMDB vampyyrileffat listaa, ja nuo oli siellä. Ei mitään lisättävää. Onpas yllättävän paljo hyviä tossa genressä, mikä ei edes kiinnosta mua erityisemmin. Leslie Nielsenin Dracula parodia on kans 10/10. Dead & loving it tjs. nimeltään.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Aloin miettii jtn niin paskoja leffoja, et ne on hyviä. Joskus ostin tän jostain elokuvaryhmästä, ku näytti niin eeppiseltä 
.
View: https://www.youtube.com/watch?v=8GH8trkLwUY&ab_channel=DeadSeeLife
Pätkä ei spoilaa mitään.
.View: https://www.youtube.com/watch?v=8GH8trkLwUY&ab_channel=DeadSeeLife
Pätkä ei spoilaa mitään.
En oo nähnyt! kiitos vinkistä paljon, helvetin kovalta ja ahdistavalta näytti trailer.. pitääpi joku kerta katsoa tää.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Cry Wolf 4/10
Urban Legend 7/10
Urban Legends 2 6/10
Urban Legends 3 5/10
The Faculty 6/10
Tuli kateltua noita teinipaskakauhuja. Osa oli niin paskoja että olivat viihdyttäviä, mutta varsinkin tuo Cry Wolf oli niin paska että oikein teki pahaa katsoa. Oma suosikki näistä tuo Urban Legend. Täydellisellä tavalla huono. The Faculty Robert Rodriguezin leffa joten siinä oli ihan hyviä näyttelijöitä, mutta elokuvana kuitenkin huono, eikä tuollaiseen leffaan sovi "hyvät näyttelijä". Se viehättävyys tulee juuri niistä huonoista roolisuorituksista.
Urban Legend 7/10
Urban Legends 2 6/10
Urban Legends 3 5/10
The Faculty 6/10
Tuli kateltua noita teinipaskakauhuja. Osa oli niin paskoja että olivat viihdyttäviä, mutta varsinkin tuo Cry Wolf oli niin paska että oikein teki pahaa katsoa. Oma suosikki näistä tuo Urban Legend. Täydellisellä tavalla huono. The Faculty Robert Rodriguezin leffa joten siinä oli ihan hyviä näyttelijöitä, mutta elokuvana kuitenkin huono, eikä tuollaiseen leffaan sovi "hyvät näyttelijä". Se viehättävyys tulee juuri niistä huonoista roolisuorituksista.
katoin tän uusintana ja tajusin et tän leffan mun arvostelu oli kirjoitettu ihan kokonaan päin v tä. Sain paljon paljon enemmän irti leffan asioista tällä katselukerralla.
In the Mood for Love (2000) IMDb - 8,1
Su ja Whong muuttavat samaan rakennukseen naapureiksi ja molempien kumppanit ovat matkoilla. Tuosta voi arvata mitä tuosta seuraa...heidän välilleen alkaa pikkihiljaa muodostua suhdetta. äärimmäisen aidosti tehty tuo hitaasti alkava kipinä, niin aidosti tehty mulle et tulee sitä katsoessa kiusallinen ja vaivaantunut olo paikoitellen. Kertoo jotain leffan tasosta et tulee katsojalle tuollaiset tuntemukset ja voimakkaat tuollaiset.
10 tasoista asioita löytyy leffan joka saralta, esim juonen kulku, äärimmäisen tasokasta dialogia ja näyttely upeaa työtä ja päähenkilö nainen on uskomattoman kaunis ja päähenkilö mies todella karismaattinen. erityismaininta kameran käyttötyylistä, koska naisella on tiukka mekko ja kuvataan moneen otteeseen naisen tosi hyvää persettä lantein heiluvin puolelta toiselle kävellessä.´Oli pakko mainita.
kaikkein siisteintä leffassa on miten suhde etenee ja se oli ihan helvetin kaukana jostain siirappiromanssi leffoista, vaan se oli erittäin aidon tuntuista. AIstillinen on se sana. Leffa on aistillisimman tuntuinen leffakokemus mitä nähnyt. heidän välinen puheen ja kehon kieli ja eleet. leffa kertoo yhtenä isona osaltaan rajasta, siitä et miehen ja naisen jotka naapureita ja molempien heidän kumppaninsa ovat matkoilla ja miehen ja naisen orastava suhde alkaa. Leffassa henkilöt ihan selvästi pohtii koko ajan et missä menee esim flirttailujen raja ja sit huomaa ainakin naisesta sen et ei tiedä enää kumpaa rakastaa, kumppaniaan joka on matkoilla vai naapuri miestä. Lopussa isoina teemoina on muistot ja kaipuu ja mulla tuli oikeasti surullinen olo naisen puolesta. Mikä on sekin leffan tasosta kertova kun saa katsojan tai no minut välittämään hahmon puolesta niin paljon.
10
Warning. Leffa ei todellakaan sovi kaikille. et jos tykkää ns perus hollywood leffoista enemmän niin silloin tää ei saata toimia, myös jos hidastempoisuus häiritsee niin pakko varoittaa siitäkin et leffa on jopa todella hidas paikoitellen.
In the Mood for Love (2000) IMDb - 8,1
Su ja Whong muuttavat samaan rakennukseen naapureiksi ja molempien kumppanit ovat matkoilla. Tuosta voi arvata mitä tuosta seuraa...heidän välilleen alkaa pikkihiljaa muodostua suhdetta. äärimmäisen aidosti tehty tuo hitaasti alkava kipinä, niin aidosti tehty mulle et tulee sitä katsoessa kiusallinen ja vaivaantunut olo paikoitellen. Kertoo jotain leffan tasosta et tulee katsojalle tuollaiset tuntemukset ja voimakkaat tuollaiset.
10 tasoista asioita löytyy leffan joka saralta, esim juonen kulku, äärimmäisen tasokasta dialogia ja näyttely upeaa työtä ja päähenkilö nainen on uskomattoman kaunis ja päähenkilö mies todella karismaattinen. erityismaininta kameran käyttötyylistä, koska naisella on tiukka mekko ja kuvataan moneen otteeseen naisen tosi hyvää persettä lantein heiluvin puolelta toiselle kävellessä.´Oli pakko mainita.
kaikkein siisteintä leffassa on miten suhde etenee ja se oli ihan helvetin kaukana jostain siirappiromanssi leffoista, vaan se oli erittäin aidon tuntuista. AIstillinen on se sana. Leffa on aistillisimman tuntuinen leffakokemus mitä nähnyt. heidän välinen puheen ja kehon kieli ja eleet. leffa kertoo yhtenä isona osaltaan rajasta, siitä et miehen ja naisen jotka naapureita ja molempien heidän kumppaninsa ovat matkoilla ja miehen ja naisen orastava suhde alkaa. Leffassa henkilöt ihan selvästi pohtii koko ajan et missä menee esim flirttailujen raja ja sit huomaa ainakin naisesta sen et ei tiedä enää kumpaa rakastaa, kumppaniaan joka on matkoilla vai naapuri miestä. Lopussa isoina teemoina on muistot ja kaipuu ja mulla tuli oikeasti surullinen olo naisen puolesta. Mikä on sekin leffan tasosta kertova kun saa katsojan tai no minut välittämään hahmon puolesta niin paljon.
10
Warning. Leffa ei todellakaan sovi kaikille. et jos tykkää ns perus hollywood leffoista enemmän niin silloin tää ei saata toimia, myös jos hidastempoisuus häiritsee niin pakko varoittaa siitäkin et leffa on jopa todella hidas paikoitellen.
Shoplifters (2018) - IMDb 7,9
Tällaisen helmen löysin dischopista ja oli kyllä ostamisen arvoinen leffa.
Köhyän perheen isä ja lapsi ovat kaupassa näpistelemässä tuotteita kuin vanhat tekijät, et tuossa alussa huomasi et miten pitkään hahmot ovat varastellut. Eräänä yönä kotimatkallaan isä ja poika huomaavat yksinään istuvan pienen tytön. He ottavat tytön mukaansa kotiin ja alkavat selvittää ja tutkia et miten tytön vanhemmat löytäisi ja tyttö pääsisi kotiinsa. Tyttöä on pahoinpidelty kädet täynnä mustelmia joten tytöllä ei ole mitään toivettakaan mennä takaisin tuollaiseen kotiin. Mä olin onnellinen tytön puolesta et pääsi tuollaisen välittävän perheen perheenjäseniksi. Kerronta on todella hienovaraista ja vähäeleistä joka vie katsojan mukanaan mielenkiinnolla miettien eniten et sitä et miten lopussa tapahtuu tytön osalta asiat.
Leffassa hahmoilla on rahan tienaamisessa hyvin kyseenalaiset seikat ja se on tuossa tosi veikee juttu et katsoja tajuaa et se on vaan pintaa ja ne voi antaa anteeksi ja tässä tullaan leffan ydinteemaan. Leffa kertoo ihmisessä pohjimmiltaan asuvassa luontaisesta hyvyydestä pitäen katsoa pinnan alle eikä tuomita ennen sitä. kaikille hahmoille toivoi vaan hyvää leffassa. Leffassa huomaa et hahmot etenkin loppua kohden kelaa asioita puhumatta mitään, niin mulle tuli voimakas asioista seuraavat: itsensä syyllistäminen / peiliin katsominen ja mutta kaikkein eniten välittäminen on leffan isoin asia.
Vaikka Leffa oli loistava teos, mutta jotenkin sellainen et se toisti aika tosi paljon noita ydinteemoja turhaan, eikä leffassa tapahtuneet jutut saaneet aikaan mitään VAU fiiliksiä. Helkkarin hyvä fiilis jäi leffasta mut ei räjätyttänyt tajuntaa, kuten vaikka esim jäähyväiset jalkavaimolle joka päräytti mielen.
9+
Tällaisen helmen löysin dischopista ja oli kyllä ostamisen arvoinen leffa.
Köhyän perheen isä ja lapsi ovat kaupassa näpistelemässä tuotteita kuin vanhat tekijät, et tuossa alussa huomasi et miten pitkään hahmot ovat varastellut. Eräänä yönä kotimatkallaan isä ja poika huomaavat yksinään istuvan pienen tytön. He ottavat tytön mukaansa kotiin ja alkavat selvittää ja tutkia et miten tytön vanhemmat löytäisi ja tyttö pääsisi kotiinsa. Tyttöä on pahoinpidelty kädet täynnä mustelmia joten tytöllä ei ole mitään toivettakaan mennä takaisin tuollaiseen kotiin. Mä olin onnellinen tytön puolesta et pääsi tuollaisen välittävän perheen perheenjäseniksi. Kerronta on todella hienovaraista ja vähäeleistä joka vie katsojan mukanaan mielenkiinnolla miettien eniten et sitä et miten lopussa tapahtuu tytön osalta asiat.
Leffassa hahmoilla on rahan tienaamisessa hyvin kyseenalaiset seikat ja se on tuossa tosi veikee juttu et katsoja tajuaa et se on vaan pintaa ja ne voi antaa anteeksi ja tässä tullaan leffan ydinteemaan. Leffa kertoo ihmisessä pohjimmiltaan asuvassa luontaisesta hyvyydestä pitäen katsoa pinnan alle eikä tuomita ennen sitä. kaikille hahmoille toivoi vaan hyvää leffassa. Leffassa huomaa et hahmot etenkin loppua kohden kelaa asioita puhumatta mitään, niin mulle tuli voimakas asioista seuraavat: itsensä syyllistäminen / peiliin katsominen ja mutta kaikkein eniten välittäminen on leffan isoin asia.
Vaikka Leffa oli loistava teos, mutta jotenkin sellainen et se toisti aika tosi paljon noita ydinteemoja turhaan, eikä leffassa tapahtuneet jutut saaneet aikaan mitään VAU fiiliksiä. Helkkarin hyvä fiilis jäi leffasta mut ei räjätyttänyt tajuntaa, kuten vaikka esim jäähyväiset jalkavaimolle joka päräytti mielen.
9+
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Tombstone (1993)
Länkkärit ovat olleet aina vähemmän mielenkiintoisia omaan makuun. Kuitenkin kiinnostus tähän elokuvaan heräsi lähes pelkästään katsomalla keitä leffassa näyttelee. Sen verran kovaa roolitusta että oli pakko katsoa. Ja tykkäsin melko paljon näkemästäni.
Pääosassa siis Kurt Russell, sivurooleissa mm. huikea Val Kilmer, Bill Paxton, Powers Boothe, Sam Elliott, Michael Biehn ja niin edelleen. Elokuva käsittelee kuuluisaa ampumavälikohtausta, jota elokuva pohjustaa. Russelin esittämä entinen lainvalvoja muuttaa Tombstonen kaupunkiin kahden veljensä kanssa ja aikovat laittaa rahoiksi. Kaupunkia hallitsee Boothen jengi, joka käyttää punaista liinaa tunnuksenaan. Aluksi Russell ja kumppanit yrittävät katsoa muualle, mutta varsinkin yksi veljistä ei voi olla puuttumatta näkemiinsä epäkohtiin ja yhteenotto on odotettavissa ennemin tai myöhemmin.
Powers Boothe oli syntynyt esittämään pahista ja jälleen kaveri osaa olla sopivan inhottava roolissaan. Eniten tykkäsin Biehnin hahmosta, joka on pomon kakkosmiehenä. Hän ottaa muutaman kerran yhteen Val Kilmerin hahmon kanssa ja kaikki kulminoituu lopun kaksintaisteluun. Kilmer on kyllä huikea hitaasti kuolevana, alkoholiin ja naisiin menevänä uhkapelurina. Kaveri ei koskaan tunnu jäävän sanattomaksi ja omaa hemmetin nopean liipasinsormen, jolla kuittaa kaiken paskanpuhumisensa.
Toimintaa on riittävästi, Russell on aina kova ja ohjauskin toimii ihan hyvin. Itselle maistui yllättävän hyvin, varsinkin kun en genren leffoista pahemmin perusta.
8/10
Länkkärit ovat olleet aina vähemmän mielenkiintoisia omaan makuun. Kuitenkin kiinnostus tähän elokuvaan heräsi lähes pelkästään katsomalla keitä leffassa näyttelee. Sen verran kovaa roolitusta että oli pakko katsoa. Ja tykkäsin melko paljon näkemästäni.
Pääosassa siis Kurt Russell, sivurooleissa mm. huikea Val Kilmer, Bill Paxton, Powers Boothe, Sam Elliott, Michael Biehn ja niin edelleen. Elokuva käsittelee kuuluisaa ampumavälikohtausta, jota elokuva pohjustaa. Russelin esittämä entinen lainvalvoja muuttaa Tombstonen kaupunkiin kahden veljensä kanssa ja aikovat laittaa rahoiksi. Kaupunkia hallitsee Boothen jengi, joka käyttää punaista liinaa tunnuksenaan. Aluksi Russell ja kumppanit yrittävät katsoa muualle, mutta varsinkin yksi veljistä ei voi olla puuttumatta näkemiinsä epäkohtiin ja yhteenotto on odotettavissa ennemin tai myöhemmin.
Powers Boothe oli syntynyt esittämään pahista ja jälleen kaveri osaa olla sopivan inhottava roolissaan. Eniten tykkäsin Biehnin hahmosta, joka on pomon kakkosmiehenä. Hän ottaa muutaman kerran yhteen Val Kilmerin hahmon kanssa ja kaikki kulminoituu lopun kaksintaisteluun. Kilmer on kyllä huikea hitaasti kuolevana, alkoholiin ja naisiin menevänä uhkapelurina. Kaveri ei koskaan tunnu jäävän sanattomaksi ja omaa hemmetin nopean liipasinsormen, jolla kuittaa kaiken paskanpuhumisensa.
Toimintaa on riittävästi, Russell on aina kova ja ohjauskin toimii ihan hyvin. Itselle maistui yllättävän hyvin, varsinkin kun en genren leffoista pahemmin perusta.
8/10
Tartsan
VIP
- Liittynyt
- 14.8.2004
- Viestejä
- 6 038
^Jep, Tombstone on kyllä loistava - siinä pahikset on pahiksia ja hyvikset hyviksiä, unohtamatta kuitenkaan, että molemmilla voi olla inhimillisiä piirteitä. Sitten on Val Kilmerin Doc Holliday ja Michael Biehnin Johnny Ringo, jotka ovat jotain ihan muuta. Iso 
tuli ostettua bluray sokkona muutaman bluray foorumin kommentin perusteella ja oli kyllä todella siisti positiivinen yllätys!
toiminta oli myös hyvin tehty ja leffa ei kai mikään isoimman budjetin tuotos niin silti efektitkin toimi muutamaa räjähdystä lukuun ottamatta jossa savu tehty tietokoneella? miksi nykyään näin en tajua... pienellä savukoneella tai oikeilla räjähteillä yms saa niin paljon vaikuttavampia efektejä.
ei keksi pahemmin mitään uutta.. mikä leffa nykyään on uutta? joka tapauksessa loistava leffa. 8/10. tulee varmaan katsottua uudestaan pian niin arvosanakin varmaan muuttuu (nousee)
Frank Grillo on enemmän ollut sivuosa näyttelijä ja itse en ole pahemmin nähnyt häneltä kovin monia rooleja mutta ollut aina loistava ja on tässäkin.. myös todella kovassa kunnossa 55vuotiaan.
Mel Gibsonilta vähän pienempi pahis rooli jonka vetää tuttuun karismaattiseen tapaansa ja ai että mitä antaisin jos näkis vanhemman Mel Gibsonin MAD MAXINA!
boss level oli sokkona itselle varmasti parempi leffa kuin jos olisi nähnyt trailerin, jossa näin jälkikäteen spoilataan vähän liikaa omasta mielestä asioita.
On kyllä tosi freesin näköisesti duunattu gaala ja se on vähän pakko ollakin korona aikana erilainen, mutta positiivisesti yllättynyt ku joka vuosi on ollut niin samanlaisesti tehtyä, niin ei valittamista.
Thomas Winterbergin voitto parhaastsa kansainvälisestä elokuvasta niin yllätyin et oli multa mennyt ohi. https://www.imdb.com/title/tt10288566/?ref_=nm_knf_i2
Winterberg + Mads Mikkelsen on sellainen yhdistelmä et voi olla vaikka miten kova leffa tuo koska jahti.
Thomas Winterbergin voitto parhaastsa kansainvälisestä elokuvasta niin yllätyin et oli multa mennyt ohi. https://www.imdb.com/title/tt10288566/?ref_=nm_knf_i2
Winterberg + Mads Mikkelsen on sellainen yhdistelmä et voi olla vaikka miten kova leffa tuo koska jahti.
tän suosikkini oon arvostellutkin mut tulee yhyempi arvostelu ku tajunnut paljon uutta leffasta, mm päähenkilön pohdiskeluista
Oldboy
Toteutustyyli erikoiduudessaan on aivan huippuluokkaa, Sit päähenkilön diipit pohdiskelut asioita siellä vankilassa ja se Oldboy leffan nimi tulee ilmeisesti siitä et miten päähenkilön ajatusmaailma on muuttunut 15 vuoden aikana ja ennen vankilaan joutumista ollut sekoileva pelle ja nykyään vaan todella väsynyt ja kosto mielessä ja mies alkaa tuossa jo miettimään onko liian vanha jo kostoon ja ennenkuin mies alkaa katsoa peiliin niin miettii onko hänestä tullut hirviö. Miehen vanginnut mies elää aika diipeissä ajatuksissa jolla on vain tyksi avoite eikä sen jälkeen syytä elää.
Llisäksi kunnon totaalisen jkarmiva twisti lopussa. Kaikkein eniten kovin juttuhan on leffassa kuitenkin se että kahden päähenkilöiden kosto, anteeksi pyyntö ja anteeksianto teemat jotka viedään äärimmäisiin mittasuhteisiin että leffa saa ainakin minut katsojana miettimään omaa elämääni ja tekemiäni virheitä ja että joskus vuonna keppi on pitänyt jotain asioita mustavalkoisena mitä ne asiat ei todellakaan ole ollut. Mikään leffa ei ole koskaan saanut tollaista tapahtumaan. se on isoin syy miks tää ykkösijalla mulla. Mun ehdoton suosikkikohtaus on kun (Ei spoilaa ku en kerro oleellisesti juonesta) hypnoosi kohtaus jossa tuo kuvan nainen puhuu että olet nyt katsomassa kattokerroksessa ikkunasta. Ikkunasta heijastuu hirviö. käänny ympäri ja kävele, jokaisella askeleella vanhenet vuoden ja samalla ikkunan takana oleva hirviö kuolee samalla pikkuhiljaa. Tuokin juttu eritoten viittaa voimakkaasti leffan nimeen.
"kiven lohkare tai hiekan muru, vedessä ne uppoaa samalla lailla"
10+
Oldboy
Toteutustyyli erikoiduudessaan on aivan huippuluokkaa, Sit päähenkilön diipit pohdiskelut asioita siellä vankilassa ja se Oldboy leffan nimi tulee ilmeisesti siitä et miten päähenkilön ajatusmaailma on muuttunut 15 vuoden aikana ja ennen vankilaan joutumista ollut sekoileva pelle ja nykyään vaan todella väsynyt ja kosto mielessä ja mies alkaa tuossa jo miettimään onko liian vanha jo kostoon ja ennenkuin mies alkaa katsoa peiliin niin miettii onko hänestä tullut hirviö. Miehen vanginnut mies elää aika diipeissä ajatuksissa jolla on vain tyksi avoite eikä sen jälkeen syytä elää.
Llisäksi kunnon totaalisen jkarmiva twisti lopussa. Kaikkein eniten kovin juttuhan on leffassa kuitenkin se että kahden päähenkilöiden kosto, anteeksi pyyntö ja anteeksianto teemat jotka viedään äärimmäisiin mittasuhteisiin että leffa saa ainakin minut katsojana miettimään omaa elämääni ja tekemiäni virheitä ja että joskus vuonna keppi on pitänyt jotain asioita mustavalkoisena mitä ne asiat ei todellakaan ole ollut. Mikään leffa ei ole koskaan saanut tollaista tapahtumaan. se on isoin syy miks tää ykkösijalla mulla. Mun ehdoton suosikkikohtaus on kun (Ei spoilaa ku en kerro oleellisesti juonesta) hypnoosi kohtaus jossa tuo kuvan nainen puhuu että olet nyt katsomassa kattokerroksessa ikkunasta. Ikkunasta heijastuu hirviö. käänny ympäri ja kävele, jokaisella askeleella vanhenet vuoden ja samalla ikkunan takana oleva hirviö kuolee samalla pikkuhiljaa. Tuokin juttu eritoten viittaa voimakkaasti leffan nimeen.
"kiven lohkare tai hiekan muru, vedessä ne uppoaa samalla lailla"
10+
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 328
Daisuke Igarashin maailma ja ympäristö on nättiä kuin mikä, käsikirjoitus elokuvassa myös hänen käsialaansa. Juonellisesti voi olla meille "länskäreille" sulateltavaa turhankin paljon. Tästä johtuen ei ole pärjännyt kummoisesti arvostelu rintamalla yleisimmissä arvosteluissa läntisellä pallon puoliskolla, millä toisaalta ei ole mitään väliä koska yksilöitä ollaan ja tietyt asiat avautuu erilailla meille ihmisille. Elokuvahan toimii ehkä paremmin Manga versiona mihin perustuu, hyvin vaikea saada aina sitä samaa sanomaa/tunnetta elokuvaan toimivaksi, aika on rajattua.
- Liittynyt
- 19.6.2010
- Viestejä
- 530
Et tule ainakaan pettymään kuinka kaunis ja mukaansatempaava animaation on. Todella monta "animoitua" taideteosta. Tarina on sitten tyypillinen, ei mitään uutta. Voisin jopa sanoa, että vihaan tämän tyyppisiä: Normaali tyttö tai poika kohtaa "normaalissa maailmassa" supernatural pojan tai tytön ja sitten filosofinen ja symbolinen lopetus, jota animaation laatukaan ei pelasta. Tavallaan ei mitään uutta. Mangana tai pidempänä sarjana toimii paremmin.
Osasit kirjoittaa paremmin ajatukseni.
tää ei oo arvostelu vaan enemmänkin lyhyet mietteet. Katoin äsken Valhalla Risingin ja hitto et tykkään tästä, Karmiva leffa. Mm Äänimaailma, hidastukset, hiljaisuus, näyt joissa koko ruutu on punainen. Leffa on tosi saatanallinen vaikka on paljon uskonnollista jumala höpinää, niin leffa käänty silti tylysti helvetin puolelle. Kun seilailivat veneellä, niin punainen aurinko on kuin jokin saatanan luoma ja painjaismainen fiilis oli tuossa kohtaa kyllä alla olevassa kuvassa. Siistiä mytologisuutta oli myös paljon leffassa ja leffan viimeiset sekunnit on ihan huikea lopetus.
Children of the Sea
Ruka on nuori tyttö jolta alkaa kesäloma ja kesäloma alkaa kurjasti, kunnes Ruka päätyy vedenalaiseen asemaan, jossa hänen työskentelee. Eräänä päivänä Ruka tapaa Umin eräänlaisten dupongejen kasvattaman pojan joka pystyy hengittämään veden alla ja jolla on myös kykyjä ja yhteyksiä esim valaisiin. Todella monessa animessa on kuten tässä asetelma esim nuori tyttö jonka elämä on kurjaa ja sit tyttö pääseekin johon fantasiamaailmaan pakoon kurjaa elämää. Monissa tuollainen toimii ihan 10 tasoisesti, mutta tästä leffasta ei voisi sanoa samaa tuollaisesta asetelmasta kun puhutaan. Syynä on et sitä ilotonta elämää ja etenkään hahmoja ei pohjusteta oikein mitenkään. Leffa jotenkun vaan alkaa keskeltä kaikkea.
Visuaalisena kokemuksena ihan huikea. Ihan hemmetin siistiä se vedenalainen kohina ja pulputus ja veden valaistessa sen vedenalaisen paikan lattian ja seinät hohtavan siniseksi ja aaltomaiset heijastumat seinillä. mut tuo ei ollut vielä yhtään mitään, sillä myöhemmin leffa menee aivan päätä huimaavaksi tykitykseksi etenkin ne vauhti kohtaukset...
Leffassa kun käsitellään teemoja, niinkin isoja kuin olemassa olo jne , ei ole vielä niinkään sellaista jota ei osittain pureksimatta niele, vaan se miten noita tosi iso ulotteisia teemoja puhutaan ympäri pyöresti. tyyliin tähtisumusta syntyi ihminen, ihminen syntyi tähtisumusta, tähtisumu on ihminen. Siis aivan ympäri pyöreää paskaa ja tuo oli vasta yksi esimerkki. Leffa menee teeemoiltaan aivan naurettavaksi et en oo noin typerää teemakikkailua ennen nähnyt. Mennään perkele avaruuteen ja sit jossain vaiheessa se tyttö sanoo minä olen maailman kaikkeus......
Varmaan 40 min oli visuaalista tykitystä, joka oli hienoa niinkuin aiemmin mainitsinkin. mutta sit astuttiin yli. Itseään toistavaa psykedeelistä tykitystä 40 minuuttia ja juoni hahmoineen taustalla poikkkoilen on sekavaa ja päättömiä outoja tapahtumia hahmoissa.
6
Ruka on nuori tyttö jolta alkaa kesäloma ja kesäloma alkaa kurjasti, kunnes Ruka päätyy vedenalaiseen asemaan, jossa hänen työskentelee. Eräänä päivänä Ruka tapaa Umin eräänlaisten dupongejen kasvattaman pojan joka pystyy hengittämään veden alla ja jolla on myös kykyjä ja yhteyksiä esim valaisiin. Todella monessa animessa on kuten tässä asetelma esim nuori tyttö jonka elämä on kurjaa ja sit tyttö pääseekin johon fantasiamaailmaan pakoon kurjaa elämää. Monissa tuollainen toimii ihan 10 tasoisesti, mutta tästä leffasta ei voisi sanoa samaa tuollaisesta asetelmasta kun puhutaan. Syynä on et sitä ilotonta elämää ja etenkään hahmoja ei pohjusteta oikein mitenkään. Leffa jotenkun vaan alkaa keskeltä kaikkea.
Visuaalisena kokemuksena ihan huikea. Ihan hemmetin siistiä se vedenalainen kohina ja pulputus ja veden valaistessa sen vedenalaisen paikan lattian ja seinät hohtavan siniseksi ja aaltomaiset heijastumat seinillä. mut tuo ei ollut vielä yhtään mitään, sillä myöhemmin leffa menee aivan päätä huimaavaksi tykitykseksi etenkin ne vauhti kohtaukset...
Leffassa kun käsitellään teemoja, niinkin isoja kuin olemassa olo jne , ei ole vielä niinkään sellaista jota ei osittain pureksimatta niele, vaan se miten noita tosi iso ulotteisia teemoja puhutaan ympäri pyöresti. tyyliin tähtisumusta syntyi ihminen, ihminen syntyi tähtisumusta, tähtisumu on ihminen. Siis aivan ympäri pyöreää paskaa ja tuo oli vasta yksi esimerkki. Leffa menee teeemoiltaan aivan naurettavaksi et en oo noin typerää teemakikkailua ennen nähnyt. Mennään perkele avaruuteen ja sit jossain vaiheessa se tyttö sanoo minä olen maailman kaikkeus......
Varmaan 40 min oli visuaalista tykitystä, joka oli hienoa niinkuin aiemmin mainitsinkin. mutta sit astuttiin yli. Itseään toistavaa psykedeelistä tykitystä 40 minuuttia ja juoni hahmoineen taustalla poikkkoilen on sekavaa ja päättömiä outoja tapahtumia hahmoissa.
6
Remember (2015) - IMDb 7,5
Ekana pitää sanoa et RIP Christopher Plummer (1929 - 2021) Hieno näyttelijä oli.
Nyt leffaan. keskitysleiriltä selviytynyt vanha mies jolla on dementia lähtee jahtamaan natsivahtia, joka tappoi miehen perheen. Hoitokodissa miehen eräs ystävä antaa kirjeen jossa on rahaa ja pitkä teksti joka on täynnä muistutuksia. miehen eka missio on karata hoitokodista. Karulla tavalla todella härskiä kun aattelee et tuollainen hoitokodissa köpöttelevä unohteleva vanha mies lähtee kostamaan tarttuen ysimilliseen.
Christopher Plummer näyttelee todella upeasti. Aina kun hän mm herää niin eka kysyy missä Ruth on? missä minä olen? Näyttelee kyllä hyvin on kun murtumispisteessä herätessään ja hyvin ahdistunut et missä ollaan. Hänen mielentilansa jopa hänen rankat kokemukset holokaustista niin välittyy erittäin hyvin hänen kasvoiltaan ja olemukseltaan, On niin väsyneen näköinen vanha mies että. Plummer kannattelee näyttelyllään ja karismallaan kyllä hyvin leffaa.
Ennen leffan katsomista katsoin et leffa kestää tasan 1h30min, niin ajattelin että tää on varmaan mukavan napakka kokonaisuus. leffa kun alkaa niin juoni lähtee rullaamaan tosi mukavan hienoa tahtia niinkuin tän pituiselle leffalle "usein, ei aina" kuuluukin. Erittäin mielenkiintoinen aihe myös oli syy miksi leffaa oli mukava katsella kun pohdin vaan päässä et mitähän ihmeen ihmettä tässä tulee tapahtumaan kun tuollainen hoitokodissa köpöttelevä dementikko vanhus lähtee aseen kanssa kostamaan... Ei tiennyt tuon takia yhtään mitä tulee tapahtumaan ja odotti vaan mielenkiinnolla koko ajan vaan leffan seuraavaa kohtausta.
Alkupuolisko leffasta on sellainen massaan sekoituva tuntuinen simppeli juoninen perus leffa joka unohtuu mielestä, MUTTA loppupuolisko nosti vaihdettaan kyllä hitosti. Leffa viilaa katsojaa linssiin, mikään ei ole sitä miltä näyttää. Tuosta ei voikaan enempää kertoa, mut sen voi et natsi ja juutalais teema todella ovelasti yhdistetään miehen dementiaan, mutta miten. Loppuratkaisu on kanssa kova. Ymmärrän et miks on hyvät 7,5 pisteet imdssa, kun alkupuolisko vaikutti leffasta sellaiselta 6,5 imdb asteikolla.
8½
Ekana pitää sanoa et RIP Christopher Plummer (1929 - 2021) Hieno näyttelijä oli.
Nyt leffaan. keskitysleiriltä selviytynyt vanha mies jolla on dementia lähtee jahtamaan natsivahtia, joka tappoi miehen perheen. Hoitokodissa miehen eräs ystävä antaa kirjeen jossa on rahaa ja pitkä teksti joka on täynnä muistutuksia. miehen eka missio on karata hoitokodista. Karulla tavalla todella härskiä kun aattelee et tuollainen hoitokodissa köpöttelevä unohteleva vanha mies lähtee kostamaan tarttuen ysimilliseen.
Christopher Plummer näyttelee todella upeasti. Aina kun hän mm herää niin eka kysyy missä Ruth on? missä minä olen? Näyttelee kyllä hyvin on kun murtumispisteessä herätessään ja hyvin ahdistunut et missä ollaan. Hänen mielentilansa jopa hänen rankat kokemukset holokaustista niin välittyy erittäin hyvin hänen kasvoiltaan ja olemukseltaan, On niin väsyneen näköinen vanha mies että. Plummer kannattelee näyttelyllään ja karismallaan kyllä hyvin leffaa.
Ennen leffan katsomista katsoin et leffa kestää tasan 1h30min, niin ajattelin että tää on varmaan mukavan napakka kokonaisuus. leffa kun alkaa niin juoni lähtee rullaamaan tosi mukavan hienoa tahtia niinkuin tän pituiselle leffalle "usein, ei aina" kuuluukin. Erittäin mielenkiintoinen aihe myös oli syy miksi leffaa oli mukava katsella kun pohdin vaan päässä et mitähän ihmeen ihmettä tässä tulee tapahtumaan kun tuollainen hoitokodissa köpöttelevä dementikko vanhus lähtee aseen kanssa kostamaan... Ei tiennyt tuon takia yhtään mitä tulee tapahtumaan ja odotti vaan mielenkiinnolla koko ajan vaan leffan seuraavaa kohtausta.
Alkupuolisko leffasta on sellainen massaan sekoituva tuntuinen simppeli juoninen perus leffa joka unohtuu mielestä, MUTTA loppupuolisko nosti vaihdettaan kyllä hitosti. Leffa viilaa katsojaa linssiin, mikään ei ole sitä miltä näyttää. Tuosta ei voikaan enempää kertoa, mut sen voi et natsi ja juutalais teema todella ovelasti yhdistetään miehen dementiaan, mutta miten. Loppuratkaisu on kanssa kova. Ymmärrän et miks on hyvät 7,5 pisteet imdssa, kun alkupuolisko vaikutti leffasta sellaiselta 6,5 imdb asteikolla.
8½
