Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 355
Kova leffaVeikeetä et kun Parasite voitti silloin viime vuonna oscarin niin nyt tulee Suomessa näköjään myyntiin saman ohjaajan 2003 tehty Memories of Murder. En tiedä mut veikkaan et vuonna keppi ollut Suomessa tuo leffa. nyt hauska sattuma. just ku tuo julkaistaan kohta niin eilen löysin varmaan pari vuotta mystisesti häveyksissä olleen Memories of Murder. Vois kyllä kattoo pitkästä aikaa.
Memories of murder
Aasialaiset elokuvat vuodelta 2003 ohjaus Joon-Ho Bong pääosissa Song Kang-Ho ja Kim Sang-kyung.www.discshop.fi
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Memories of Murder (2003) - IMDb 8,1
Elokuva perustuu tositarinaan: Yhteen Etelä-Korean kuuluisimmista ja karmaisevimmista murhatutkimuksista. sarjamurhaaja leffa on karmiva, mutta vielä karmivampi se on jos perustuu tositapahtumiin niinkuin tässä...
Tosi taitavasti kyhäilty juonen kulku, jossa on kiinnostava erittäin hyvin tehty mysteerisyys, Leffassa on osattu tehdä juoneen todella ovelia koukeroita ja johtolankoja murhatapauksiin liittyen. Tietyssä vaiheessa leffassa palaset alkavat loksahdella hienosti paikoilleen kun esim erikoisjoukkojen Suh yhdistelee nerokkaasti johtolankojen palasia, mutta siitä huolimatta se ei vielä kerro, et onko ne totta vai vaan harhaan johtavaa. Leffa perustuu sarjamurhaajan löytämiseen ja on kyllä todella hyvin tehtyä jälkeä. Epäillään vaikka ketä ja hienosti leffaa johtaa katsojan harhaan. Päähahmo komisaario kun ei meinaa jäljityksessä päästä eteenpäin niin otetaan mukaan joku eliitti ukko ja noiden kahden hahmon välistä toimeentulemista oli kyllä metkaa seurattavaa erimielisyyksien vuoksi.
Sitten kun poliisit tutkivat murhatapauksia, niin heidän käytös ja toiminta on todella kyseenalaista ja outoa, eivätkä saa mitään aikaseksi. Sitten kun tulee se erikoisjoukkojen kaveri Suh tutkimaan juttua, niin siinä vaiheessa leffa rupee rullaamaan kunnolla ja menee todella mielenkiintoiseksi. Suhin tulemisesta mukaan silti pikkuhiljaa toistuvien pettymysten jälkeen poliisit alkavat turhautua, kun mitään ei meinaa selvitä että kuka on sarjamurhaaja ja se alkaa näkyä poliisien käyttäytymisenä mm toisiaan kohtaan, alkavat mm tapella jne ja siihen tunteeseen voi samaistua että alkaa vanne kiristää päätä, kun murhia tulee vaan lisää ja tutkinta ei meinaa edetä. On tilanteita joissa heille tulee fiilis että nyt löytivät sarjamurhaajan, mutta sitten epäilyt osoittuivat vääriksi. Kiinnostavaa seurattavaa oli niiden kädettömien poliisien, jotka ei saa mitään aikaan ja taitavan erikoisjoukkojen kaverin väliset keskustelut että miten toimitaan. Poliisien turhautumiseen ja vihaan voi hyvin samaistua etenkin
dialogia pitää seurata äärimmäisen tarkkaan, ei oo mitään haivot narkikkaan menoa, jolloin voi käydä kusella katkaisematta, vaan tän leffan dialogi on täynnä tärkeää sisältöä.
Pimeys yhteydessä kaatosateeseen loi kyllä jumalattoman siistiä vaikkakin karua painostavaa tunnelmaa kun siellä etsivät kyykkii jossain pusikossa. Samaten loppua kohden keskustelut pimeissä huoneissa oli myös yksi hieno tunnelman tekijä. Tunnelman tekijöistä pakko maininta myös kun tyyliin kaikilla etsivillä on mustat vaatteet, mustat nahkatakit jne niin sopi kuin nyrkki silmään pimeyteen ja harmauteen sateineen ja leffan sarjamurhaaja aiheeseen tehden tylyn tunnelman osaltaan. Itse tykkään kiinnitän usein tollasiin pieniin asiohin huomiota, sillä niillä voi olla jopa merkityksellinen rooli leffan tunnelman luojana.
Siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan että murhat tapahtuvat vesisateessa, niin tuon jälkeen tulee ulkoilma kohtaus ja taivaalta alkaa ripsuttaa vettä, ukkonen jyrisee ja pimeys laskeutuu. Tuossa kohtaa leffan tunnelma menee ensimmäistä kertaa painostavaksi, hyvin hyvin painostavaksi kun tiesi että uusi murha tulossa ja kun muistelee sitä tosi asiaa tuossa kohtaa et leffa perustuu tositapahtumiin...
Loppuratkaisu on ihan loistava, kun jättää tietyssä asiassa isot kysymysmerkit ilmaan ja hienosti omaksi tulkittavaksi. Haikeat ja hienot musiikit luovat tunnetta leffan loppuun, kun ruutu pimenee päähenkilön tuijottaessa ruutua, kunnes lopputekstit alkaa. Ei voi sanoa et on ahdistavin leffa minkä nähnyt ku on paljon ahdistavimpia leffoja olemassa, MUTTA sit taas siinä mielessä et koska tällainen sarjamurhaaja leffa perustuu tosi tapahtumiin niin tällöin voidaan helposti sanoa lauseen et: Teos jonka karmivuus ja puistattavuus etsii vertaistaan vielä tänäkin päivänä. IMO.j
Leffa jättää loputtuaan aavemaisen ja voimakkaan karmivuuden tunteen kun
10
Elokuva perustuu tositarinaan: Yhteen Etelä-Korean kuuluisimmista ja karmaisevimmista murhatutkimuksista. sarjamurhaaja leffa on karmiva, mutta vielä karmivampi se on jos perustuu tositapahtumiin niinkuin tässä...
Tosi taitavasti kyhäilty juonen kulku, jossa on kiinnostava erittäin hyvin tehty mysteerisyys, Leffassa on osattu tehdä juoneen todella ovelia koukeroita ja johtolankoja murhatapauksiin liittyen. Tietyssä vaiheessa leffassa palaset alkavat loksahdella hienosti paikoilleen kun esim erikoisjoukkojen Suh yhdistelee nerokkaasti johtolankojen palasia, mutta siitä huolimatta se ei vielä kerro, et onko ne totta vai vaan harhaan johtavaa. Leffa perustuu sarjamurhaajan löytämiseen ja on kyllä todella hyvin tehtyä jälkeä. Epäillään vaikka ketä ja hienosti leffaa johtaa katsojan harhaan. Päähahmo komisaario kun ei meinaa jäljityksessä päästä eteenpäin niin otetaan mukaan joku eliitti ukko ja noiden kahden hahmon välistä toimeentulemista oli kyllä metkaa seurattavaa erimielisyyksien vuoksi.
Sitten kun poliisit tutkivat murhatapauksia, niin heidän käytös ja toiminta on todella kyseenalaista ja outoa, eivätkä saa mitään aikaseksi. Sitten kun tulee se erikoisjoukkojen kaveri Suh tutkimaan juttua, niin siinä vaiheessa leffa rupee rullaamaan kunnolla ja menee todella mielenkiintoiseksi. Suhin tulemisesta mukaan silti pikkuhiljaa toistuvien pettymysten jälkeen poliisit alkavat turhautua, kun mitään ei meinaa selvitä että kuka on sarjamurhaaja ja se alkaa näkyä poliisien käyttäytymisenä mm toisiaan kohtaan, alkavat mm tapella jne ja siihen tunteeseen voi samaistua että alkaa vanne kiristää päätä, kun murhia tulee vaan lisää ja tutkinta ei meinaa edetä. On tilanteita joissa heille tulee fiilis että nyt löytivät sarjamurhaajan, mutta sitten epäilyt osoittuivat vääriksi. Kiinnostavaa seurattavaa oli niiden kädettömien poliisien, jotka ei saa mitään aikaan ja taitavan erikoisjoukkojen kaverin väliset keskustelut että miten toimitaan. Poliisien turhautumiseen ja vihaan voi hyvin samaistua etenkin
vikassa murhatapauksessa ja mm poliisipäälikkökin on jo ihan lopussa jatkuvien raiskausmurhien takia, koska tutkinta ei meinaa edistyä ja sarjamurhaaja on vaan vapaana. Lopusta että löydetäänkö sarjamurhaaja vai ei, niin sitä en tietenkään kerro.
Pimeys yhteydessä kaatosateeseen loi kyllä jumalattoman siistiä vaikkakin karua painostavaa tunnelmaa kun siellä etsivät kyykkii jossain pusikossa. Samaten loppua kohden keskustelut pimeissä huoneissa oli myös yksi hieno tunnelman tekijä. Tunnelman tekijöistä pakko maininta myös kun tyyliin kaikilla etsivillä on mustat vaatteet, mustat nahkatakit jne niin sopi kuin nyrkki silmään pimeyteen ja harmauteen sateineen ja leffan sarjamurhaaja aiheeseen tehden tylyn tunnelman osaltaan. Itse tykkään kiinnitän usein tollasiin pieniin asiohin huomiota, sillä niillä voi olla jopa merkityksellinen rooli leffan tunnelman luojana.
Siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan että murhat tapahtuvat vesisateessa, niin tuon jälkeen tulee ulkoilma kohtaus ja taivaalta alkaa ripsuttaa vettä, ukkonen jyrisee ja pimeys laskeutuu. Tuossa kohtaa leffan tunnelma menee ensimmäistä kertaa painostavaksi, hyvin hyvin painostavaksi kun tiesi että uusi murha tulossa ja kun muistelee sitä tosi asiaa tuossa kohtaa et leffa perustuu tositapahtumiin...
Loppuratkaisu on ihan loistava, kun jättää tietyssä asiassa isot kysymysmerkit ilmaan ja hienosti omaksi tulkittavaksi. Haikeat ja hienot musiikit luovat tunnetta leffan loppuun, kun ruutu pimenee päähenkilön tuijottaessa ruutua, kunnes lopputekstit alkaa. Ei voi sanoa et on ahdistavin leffa minkä nähnyt ku on paljon ahdistavimpia leffoja olemassa, MUTTA sit taas siinä mielessä et koska tällainen sarjamurhaaja leffa perustuu tosi tapahtumiin niin tällöin voidaan helposti sanoa lauseen et: Teos jonka karmivuus ja puistattavuus etsii vertaistaan vielä tänäkin päivänä. IMO.j
Leffa jättää loputtuaan aavemaisen ja voimakkaan karmivuuden tunteen kun
sitä murhaajaa ei koskaan löydetty
10
- Liittynyt
- 29.5.2017
- Viestejä
- 3 023
THX 1138
Tieteis elokuva dystooppisesta maailmasta joka mun mielestä sopii tähän aikaa vaikka on vähän vanhempi.Jotenkin ne teki parempia elokuvia aikasemmin.Miettikää tätä köhä hässäkkää ja rokotepasseja/kuonokoppia kun katotte tän.
Tieteis elokuva dystooppisesta maailmasta joka mun mielestä sopii tähän aikaa vaikka on vähän vanhempi.Jotenkin ne teki parempia elokuvia aikasemmin.Miettikää tätä köhä hässäkkää ja rokotepasseja/kuonokoppia kun katotte tän.
- Liittynyt
- 29.5.2017
- Viestejä
- 3 023
Veikeetä et kun Parasite voitti silloin viime vuonna oscarin niin nyt tulee Suomessa näköjään myyntiin saman ohjaajan 2003 tehty Memories of Murder. En tiedä mut veikkaan et vuonna keppi ollut Suomessa tuo leffa. nyt hauska sattuma. just ku tuo julkaistaan kohta niin eilen löysin varmaan pari vuotta mystisesti häveyksissä olleen Memories of Murder. Vois kyllä kattoo pitkästä aikaa.
Memories of murder
Aasialaiset elokuvat vuodelta 2003 ohjaus Joon-Ho Bong pääosissa Song Kang-Ho ja Kim Sang-kyung.
Oli kyllä sellanen myyntipuhe että lähtee ruudulle tän viikon aikana.
- Liittynyt
- 29.5.2017
- Viestejä
- 3 023
Veikeetä et kun Parasite voitti silloin viime vuonna oscarin niin nyt tulee Suomessa näköjään myyntiin saman ohjaajan 2003 tehty Memories of Murder. En tiedä mut veikkaan et vuonna keppi ollut Suomessa tuo leffa. nyt hauska sattuma. just ku tuo julkaistaan kohta niin eilen löysin varmaan pari vuotta mystisesti häveyksissä olleen Memories of Murder. Vois kyllä kattoo pitkästä aikaa.
Memories of murder
Aasialaiset elokuvat vuodelta 2003 ohjaus Joon-Ho Bong pääosissa Song Kang-Ho ja Kim Sang-kyung.
Tuo oli hyvä elokuva. Hieman toista laatua kun työ nykyajan hollywood paska.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Katoin pitkästä aikaa Tokyo Storyn ja kelasin et tekis uuden arvostelun leffasta mut sit pari vuotta olin tehnytkin jo arvostelun, johon ei oo mulla mitään lisättävää siihen, niin pistän tähän arvostelun puhtaasti siksi koska musta on kiva antaa muille hyviä leffavinkkejä.
Tokyo Story
Leffa kertoo lyhyesti sanottuna siitä että jo vanhassa iässä olevat vanhemmat lähtevät Tokioon lastensa luokse käymään, mutta aikuisessa iässä olevat lapset jättävät vanhempansa toissijaisiksi, ainoastaan pari henkilöhahmoa välitti aidosti vanhemmistaan.
Tosi haikea leffa mm sen takia kun vanhemmat esittävät että ovat ymmärtäväisiä omien lapsiensa kiireisiin, mutta pohjimmiltaan heidän kasvoiltaan ja olemukseltaan aistii miten surullisen tuntuisia vanhemmat ovat ei sen takia, että heidän lapsillaan on niin kiireinen elämä vaan ovat surullisen tuntuisia sillä ajatuksella, että onko heissä itsessään jokin vikana, että ovatko he tavallaan vanhuutensa takia jo unohdettuja ja heille ei ole enää paikkaansa, silleen et "oliskohan kannattanut meidän tulla heidän tielleen ja taakaksi tänne Tokioon." Ihan kuin olisivat tuolleen kelanneet sen asian ja surulliselta tuntui kyllä leffassa vanhempien puolesta jota välillä soivat haikeat musiikit korostavat entisestään.
Leffa on myös erittäin realistinen kuvaus siitä miten asiat oikeassa elämässä tahtovat monilla mennäkin. siis kun aikuisikäisillä lapsilla on jo omia lapsia, kiireinen työ jne, että elämän ydin pyörii oman perheensä ja töidensä ympärillä eivätkä vanhemmat luonnollisesti ole enää elämän ytimessä ja tässä leffassa se kun on oikein korostetusti tehty, että miten omat vanhemmat jäävät ihan toiselle sijalle ja tuo juttu leffassa pisti miettimään etenkin koska tuo teema oli korostetusti tehty, josta tuli tunne että leffa haluaisi sanoa, että elämä on vaan haikeaa kiertokulkua kun omat vanhemmat jäävät lopulta unholaan ja myöhemmin kuolevat ja uusi sukupolvi on tässä ja nyt ja sen jälkeen tulee taas uusi sukupolvi. Erittäin pohdiskeleva leffa kyllä asioiltaan. Tosi jännästi pinnan alla kulkee se kaikki ajatuksellisuus leffassa, mitään ei väännetä katsojalle rautalangasta eikä muutenkan selitellä mitään syitä, vaan katsoja itse saa pohtia kaiken sen syvällisyyden leffasta.
Ei voi tosin yleistää tuota juttua että miten toisijaiseksi vanhemmat jäävät kun vanhempien omat lapset ovat jo aikuisiässä, sillä onhan vaikka kuin saamarin helkkaristi olemassa aikuisia ihmisiä (itseni mukaan lukien) joille omat vanhemmat ovat erittäin tärkeitä, eivätkä todellakaan unohdu omasta elämästä mihinkään, koskaan. mutta tässä leffassa haluttiin näyttää sitä toista puolta asiasta mikä on myös totta et tosiaan vanhemmat jäävät vähän toissijalle joidenkin kohdalla. joskin tosiaan korostetusti toteutettu tuo asia, sillä aika karusti jättivät vanhempiensa vierailun Tokiossa jopa törkeän toissijaiseksi asiaksi.
Leffassa kuvaus on upeaa ja dynaamista jälkeä, tarinankerronta on mestarillista tasoa ja hahmojen toteutus yhteydessä juoneen ja dialogiin kirjoitettu todella taidokkaasti sisältäen paljon ajatuksellisia koukeroita tuo kombo ja jos ois ollut suomiteksteillä niin ne syvimmät tasotkin hahmojen välisistä suhteista jne olisi varmasti hoksannut paremmin, mut tärkeimmät ehdottomat pääteemat tajusin leffasta enkkusubeillakin. Leffan juoni on kirjoitettu myös todella taidokkaasti ja kaikki on perkuleen hienovaraisesti toteutettu leffassa, missään ei ns astuta yli realismi on tosi uskottavaa tasoa ja kuvan kautta leffa tosiaan kykenee katsojalle välittämään asioita ihmisten olemuksista ja eleistä mm. Hahmojen murtumisesta niin ne oltiin kyllä osattu ihan 10+ tasoisesti tehty, sillä ne tuli suoraan sydämestä ja näki eräänkin henkilön murtumispisteessä miten hän kelaili kaikenlaisia asioita mielessään, tietyt hahmot miettii selvästi leffassa omaa käytöstään kyseenalaistaen sitä siinä murtumispisteessä.
Yksi leffan koskettavimmista kohtauksista on (tää ei spoilaa mitään) kun vanha äiti kehuu tyttöään miten hyvä ihminen hän on ja kohdellut häntä tällä Tokion matkalla hyvin ja sit tuo tytön äiti murtuu ja käyvät nukkumaan vierekkäin ja tuossa kohtaa kuvataan tytön kasvoja kun hänkin meinaa murtua. Siinä oli paljon ajatusta, et miten onnellinen äiti oli tytöstään joka oli siis melkein ainut henkilö kuka noista vanhemmistaan välitti. Tossa kohtauksessa meni jokin roskakin silmään ja sekin et tuo äiti oli erittäin erittäin sympaattinen kun ne lapsensa jotka jättivät hänet toissijalle niin oli niitä kohtaankin ymmärtäväinen ei kertakaikkiaan jaksanut olla vihainen vaan tunsi itsessään olevan vikaa, mitä ei missään nimessä hänessä ollut.
Loppuosuus on tosi surullinen ja noista syvistä pohdiskelevista asioista vois kirjoittaa vaikka miten paljon enemmänkin, kun on ehkä jopa pohdiskelevin ja miettimään laittavin leffa Old Boyn jälkeen mitä nähnyt.
Leffan loputtua niin leffassa tuon vanhempien jättämäminen niin toissijaiseksi asiaksi mikä hitutti, sai seuraavan lauseen mulla mieleen päällimmäisenä että: pistää miettimään ja herättämään et miten pitää välittää ja kunnioitaa omia vanhenevia vanhempiaan ja miettiä mitä kaikkea hyvää he ovat tehneet.
10
Tokyo Story
Leffa kertoo lyhyesti sanottuna siitä että jo vanhassa iässä olevat vanhemmat lähtevät Tokioon lastensa luokse käymään, mutta aikuisessa iässä olevat lapset jättävät vanhempansa toissijaisiksi, ainoastaan pari henkilöhahmoa välitti aidosti vanhemmistaan.
Tosi haikea leffa mm sen takia kun vanhemmat esittävät että ovat ymmärtäväisiä omien lapsiensa kiireisiin, mutta pohjimmiltaan heidän kasvoiltaan ja olemukseltaan aistii miten surullisen tuntuisia vanhemmat ovat ei sen takia, että heidän lapsillaan on niin kiireinen elämä vaan ovat surullisen tuntuisia sillä ajatuksella, että onko heissä itsessään jokin vikana, että ovatko he tavallaan vanhuutensa takia jo unohdettuja ja heille ei ole enää paikkaansa, silleen et "oliskohan kannattanut meidän tulla heidän tielleen ja taakaksi tänne Tokioon." Ihan kuin olisivat tuolleen kelanneet sen asian ja surulliselta tuntui kyllä leffassa vanhempien puolesta jota välillä soivat haikeat musiikit korostavat entisestään.
Leffa on myös erittäin realistinen kuvaus siitä miten asiat oikeassa elämässä tahtovat monilla mennäkin. siis kun aikuisikäisillä lapsilla on jo omia lapsia, kiireinen työ jne, että elämän ydin pyörii oman perheensä ja töidensä ympärillä eivätkä vanhemmat luonnollisesti ole enää elämän ytimessä ja tässä leffassa se kun on oikein korostetusti tehty, että miten omat vanhemmat jäävät ihan toiselle sijalle ja tuo juttu leffassa pisti miettimään etenkin koska tuo teema oli korostetusti tehty, josta tuli tunne että leffa haluaisi sanoa, että elämä on vaan haikeaa kiertokulkua kun omat vanhemmat jäävät lopulta unholaan ja myöhemmin kuolevat ja uusi sukupolvi on tässä ja nyt ja sen jälkeen tulee taas uusi sukupolvi. Erittäin pohdiskeleva leffa kyllä asioiltaan. Tosi jännästi pinnan alla kulkee se kaikki ajatuksellisuus leffassa, mitään ei väännetä katsojalle rautalangasta eikä muutenkan selitellä mitään syitä, vaan katsoja itse saa pohtia kaiken sen syvällisyyden leffasta.
Ei voi tosin yleistää tuota juttua että miten toisijaiseksi vanhemmat jäävät kun vanhempien omat lapset ovat jo aikuisiässä, sillä onhan vaikka kuin saamarin helkkaristi olemassa aikuisia ihmisiä (itseni mukaan lukien) joille omat vanhemmat ovat erittäin tärkeitä, eivätkä todellakaan unohdu omasta elämästä mihinkään, koskaan. mutta tässä leffassa haluttiin näyttää sitä toista puolta asiasta mikä on myös totta et tosiaan vanhemmat jäävät vähän toissijalle joidenkin kohdalla. joskin tosiaan korostetusti toteutettu tuo asia, sillä aika karusti jättivät vanhempiensa vierailun Tokiossa jopa törkeän toissijaiseksi asiaksi.
Leffassa kuvaus on upeaa ja dynaamista jälkeä, tarinankerronta on mestarillista tasoa ja hahmojen toteutus yhteydessä juoneen ja dialogiin kirjoitettu todella taidokkaasti sisältäen paljon ajatuksellisia koukeroita tuo kombo ja jos ois ollut suomiteksteillä niin ne syvimmät tasotkin hahmojen välisistä suhteista jne olisi varmasti hoksannut paremmin, mut tärkeimmät ehdottomat pääteemat tajusin leffasta enkkusubeillakin. Leffan juoni on kirjoitettu myös todella taidokkaasti ja kaikki on perkuleen hienovaraisesti toteutettu leffassa, missään ei ns astuta yli realismi on tosi uskottavaa tasoa ja kuvan kautta leffa tosiaan kykenee katsojalle välittämään asioita ihmisten olemuksista ja eleistä mm. Hahmojen murtumisesta niin ne oltiin kyllä osattu ihan 10+ tasoisesti tehty, sillä ne tuli suoraan sydämestä ja näki eräänkin henkilön murtumispisteessä miten hän kelaili kaikenlaisia asioita mielessään, tietyt hahmot miettii selvästi leffassa omaa käytöstään kyseenalaistaen sitä siinä murtumispisteessä.
Yksi leffan koskettavimmista kohtauksista on (tää ei spoilaa mitään) kun vanha äiti kehuu tyttöään miten hyvä ihminen hän on ja kohdellut häntä tällä Tokion matkalla hyvin ja sit tuo tytön äiti murtuu ja käyvät nukkumaan vierekkäin ja tuossa kohtaa kuvataan tytön kasvoja kun hänkin meinaa murtua. Siinä oli paljon ajatusta, et miten onnellinen äiti oli tytöstään joka oli siis melkein ainut henkilö kuka noista vanhemmistaan välitti. Tossa kohtauksessa meni jokin roskakin silmään ja sekin et tuo äiti oli erittäin erittäin sympaattinen kun ne lapsensa jotka jättivät hänet toissijalle niin oli niitä kohtaankin ymmärtäväinen ei kertakaikkiaan jaksanut olla vihainen vaan tunsi itsessään olevan vikaa, mitä ei missään nimessä hänessä ollut.
Loppuosuus on tosi surullinen ja noista syvistä pohdiskelevista asioista vois kirjoittaa vaikka miten paljon enemmänkin, kun on ehkä jopa pohdiskelevin ja miettimään laittavin leffa Old Boyn jälkeen mitä nähnyt.
Leffan loputtua niin leffassa tuon vanhempien jättämäminen niin toissijaiseksi asiaksi mikä hitutti, sai seuraavan lauseen mulla mieleen päällimmäisenä että: pistää miettimään ja herättämään et miten pitää välittää ja kunnioitaa omia vanhenevia vanhempiaan ja miettiä mitä kaikkea hyvää he ovat tehneet.
10
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Siinä suht nopeasti yritin tehdä listaa, ku mun aiempi lista on muuttunut paljon leffojen uusinta katseluiden takia. top 100 asti yritän tehdä ku joskus ku jaksaa mut 56 leffaa oon saanut listalle.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Vivarium (2019)
Hyvällä tavalla todella todella outo leffa. Pariskunta etsii uutta asuntoa ja tapaavat talon esittelijän, joka oli eikä ihan vähänkään luontaantyöntävä se tyyppi, et mulle tuli sen olemuksessta ja käyttäytymisestä tosi creepy olo ja jotenkin ilmassa leijuu sellainen vaivaantunut tunnelma kun pariskunta kuuntelee sen friikin tyypin juttuja kun esittelee parille asuntoa. mystisesti todella siisti kohtaus on kun kuvataan sinistä pienoismalli taloa ja samalla kuuluu pahansuopaa ääniraitaa. tuo se vasta tekikin wtf fiiliksen olin ja todella suurella mielenkiinnolla vaan odotti mitä ihmettä tässä tulee tapahtumaa.
Tuon talon esittelykohtauksen jälkeen pariskunta päättää lähteä kotiin ja tuossa kuvattiin veikesti korkealta ylhäältä autoa ja sieltä ylhäältä päin kun kuvataan voi huomata et miks kaikki talot ja niiden pihat näyttää täysin samanlaisilta. änimaailmasta taas sen verran et tuossa kohtaa soi todella painostavat kilisevät musiikit. nää kertomani tähän asti on tosi alkuasetelma et ei spoilaa.
Tuosta eteenpäin ei voikaan oikein kertoa, ainoastaa sen et aurinko on valtavan kokoinen taivaalla ja joka puolella taivaalla oli kummallisia pieniä ja samanmuotoisia pilviä, joka teki aika epätodellisen olon tuollainen. musta toi oli visuaalisesti tosi siisti juttu vaikuttaen tosi myös paljon leffan tunnelmaan, kun ensiksi leffassa on päällimäisen tunne mysteerisyys, joka toki jatkui loppuun asti mut tuota mysteeri sanaa voimakkaammaksi nousee leffan tunnelmasta ja tapahtumista häiriintyneisyyden ja psykedeelisyyden sekoitus. sellaista settiä et, häiriintyneisyydestä muistuttaa kaukaisesti Ari Asterin leffoja, jotka ovat 10 leffoja ja tää tosi kauaksi niistä mut jollain tasolla samankaltainen seko tunnelma on päällä.
Näyttelijöistä niin Imogen Poots on sellainen josta oon tykännyt paljon kauneutensa lisäksi näyttelijänä, mutta Jesse Eisenbergista en tykkää kyllä yhtään, mut onneksi ei vaikuttanut kuitenkaan leffan tasoon. Molemmat veti ihan hyvää roolia tässä, mut heidän esittämät henkihahmot oli tosi huonosti rakennettu. Leffassa on todella isona asiana yks juttu jota henkilöhahmot ei edes kyseenalaista ja muutenkin henkilöhahmot on tosi kökköjä uskottavuudessaan.
Visuaalisesti näppärää jälkeä kekselliäiisyydessä ja omaperäsyydestä ja sit tykkäsin paljon kaikkein häiriintymeimmistä kohdista.
sit taas tuo henkilöhahmojen paskuus rokottaa arvosanaa paljon ja jotenkin leffan huipennus jää latteaksi ja se mikä leffan juttu oli ehkä jo vähän kulahtanutta ideaa tällaiset looppaamis tai timetrapit. Sitä vaan on niin paljon nähty jo et se hieman tökkii siksi. MUTTA suosittelen kattoo tän leffan ihan vaan se järjettömän häiriintyneisyyden ja veikeen visuaalisuuden takia.
7
Hyvällä tavalla todella todella outo leffa. Pariskunta etsii uutta asuntoa ja tapaavat talon esittelijän, joka oli eikä ihan vähänkään luontaantyöntävä se tyyppi, et mulle tuli sen olemuksessta ja käyttäytymisestä tosi creepy olo ja jotenkin ilmassa leijuu sellainen vaivaantunut tunnelma kun pariskunta kuuntelee sen friikin tyypin juttuja kun esittelee parille asuntoa. mystisesti todella siisti kohtaus on kun kuvataan sinistä pienoismalli taloa ja samalla kuuluu pahansuopaa ääniraitaa. tuo se vasta tekikin wtf fiiliksen olin ja todella suurella mielenkiinnolla vaan odotti mitä ihmettä tässä tulee tapahtumaa.
Tuon talon esittelykohtauksen jälkeen pariskunta päättää lähteä kotiin ja tuossa kuvattiin veikesti korkealta ylhäältä autoa ja sieltä ylhäältä päin kun kuvataan voi huomata et miks kaikki talot ja niiden pihat näyttää täysin samanlaisilta. änimaailmasta taas sen verran et tuossa kohtaa soi todella painostavat kilisevät musiikit. nää kertomani tähän asti on tosi alkuasetelma et ei spoilaa.
Tuosta eteenpäin ei voikaan oikein kertoa, ainoastaa sen et aurinko on valtavan kokoinen taivaalla ja joka puolella taivaalla oli kummallisia pieniä ja samanmuotoisia pilviä, joka teki aika epätodellisen olon tuollainen. musta toi oli visuaalisesti tosi siisti juttu vaikuttaen tosi myös paljon leffan tunnelmaan, kun ensiksi leffassa on päällimäisen tunne mysteerisyys, joka toki jatkui loppuun asti mut tuota mysteeri sanaa voimakkaammaksi nousee leffan tunnelmasta ja tapahtumista häiriintyneisyyden ja psykedeelisyyden sekoitus. sellaista settiä et, häiriintyneisyydestä muistuttaa kaukaisesti Ari Asterin leffoja, jotka ovat 10 leffoja ja tää tosi kauaksi niistä mut jollain tasolla samankaltainen seko tunnelma on päällä.
Näyttelijöistä niin Imogen Poots on sellainen josta oon tykännyt paljon kauneutensa lisäksi näyttelijänä, mutta Jesse Eisenbergista en tykkää kyllä yhtään, mut onneksi ei vaikuttanut kuitenkaan leffan tasoon. Molemmat veti ihan hyvää roolia tässä, mut heidän esittämät henkihahmot oli tosi huonosti rakennettu. Leffassa on todella isona asiana yks juttu jota henkilöhahmot ei edes kyseenalaista ja muutenkin henkilöhahmot on tosi kökköjä uskottavuudessaan.
Visuaalisesti näppärää jälkeä kekselliäiisyydessä ja omaperäsyydestä ja sit tykkäsin paljon kaikkein häiriintymeimmistä kohdista.
sit taas tuo henkilöhahmojen paskuus rokottaa arvosanaa paljon ja jotenkin leffan huipennus jää latteaksi ja se mikä leffan juttu oli ehkä jo vähän kulahtanutta ideaa tällaiset looppaamis tai timetrapit. Sitä vaan on niin paljon nähty jo et se hieman tökkii siksi. MUTTA suosittelen kattoo tän leffan ihan vaan se järjettömän häiriintyneisyyden ja veikeen visuaalisuuden takia.7
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 17.2.2010
- Viestejä
- 998
Pakko vastata kun kukaan muu ei. Jos katsoit ykkösen niin katso ihmeessä muutkin. kakkonen on huonompi kuin kolmonen, aika kuraa molemmat, mutta itse katsoin vain sen takia, koska jatko-osat täytyy katsoa
Onhan molemmilla tietenkin oma viihdearvonsa, aivot narikkaan ja leffa päälle
- Liittynyt
- 17.2.2010
- Viestejä
- 998
Vivarium oli kyllä creepy. Rupesi melkein itseäkin ahdistamaan se ettei päässyt pois tuolta ja alkoi miettimään mitä olisi itse tehnyt.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
Älä katso. Mielummin joku arskan tai syltyn kasariklassikko, ei tule paha mieli.
On tullut katseltua jostain kumman syystä paljon leffoja viime aikoina.
Black Hawk Down (2001)
Somalian pääkaupungissa alkaa rynkkyhipat kun jenkkien operaatio menee perseelleen. Tämä on ehkäpä suosikkini sotaelokuvien genressä. Hiekka narskuu suussa koko reilun parin tunnin ajan. Tosi kova näyttelijäkaarti tässä ja varsinkin Tom Sizemore, Eric Bana ja Ewan McGregor jäävät heti mieleen. Tuleva haltija Orlando Bloom käy putoamassa helikopterista ja siitä alkaa jännitysnäytelmä, joka ei päästä irti ennen loppua. Elokuva imee katsojan mukaansa sotilaiden kanssa kaupungin ahtaille ja likaisille kujille kun he yrittävät pysyä hengissä armottomassa kamppailussa.
9/10
Frost/Nixon (2008)
Elokuva kertoo miten Richard Nixon luuli korjaavansa julkisuuskuvansa watergaten jälkeen suostumalla lähinnä viihdeympyröistä tutun juontajan haastatteluun. Historia kertoo miten siinä sitten kävi. Tosi hyvä Draamaelokuva, joka keskittyy kahden tyypin väliseen sanalliseen ja sanattomaan valtapeliin. Varsinkin Frank Langella on tosi kova Nixonin roolissaan. Hienoa dialogia, hyvää suorittamista kautta linjan ja leffan aikana turhauttaa, jännittää ja huvittaa vuoron perään.
8½/10
Wish Upon (2017)
Tuttu tarina toivomuksia toteuttavasta esineestä x. Joka toiveen jälkeen jotain pahaa tapahtuu päähenkilön lähipiirille. Olipas tylsä ja geneerinen leffa. Mitään omaa tai uutta ei ole, näyttelijät vetävät huonosti tai tosi huonosti, kässäri on paska ja edes ne tälläisen elokuvan suola eli kuolemat eivät toimi. Mitään jännitettävää ei ole, leffa on tahattoman hauska monessa kohdassa ja hahmojen kohtalo ei kiinnosta tippaakaan. Ainoa plussa sivuosan nätistä aasilaismimmistä.
2/10
Rounders (1998)
Olen aina tykännyt pokerin pelaamiseen liittyvistä elokuvista. Tässä leffassa Matt Damon ja Edward Norton ovat lapsuuden kaveruksia, jotka käyvät lätkimässä korttia eri mestoissa jotta toisen raikulipojan velat saataisiin maksettua. Läppä lentää ja Damonin hahmo yrittää pitää Nortonin tyypin kurissa. Viimeksimainittu kun ei ole parantanut tapojaan vankilareissun jälkeen vaan yrittää huijata jatkuvasti kaikkia ja kaikessa. Norton sopii hyvin tuollaisen limaisen kusettajan rooliin. John Malkovich on hyvä venäläisen roolissa, jolle Damon käy häviämässä rahaa leffan alussa.
8-/10
The China Syndrome (1979)
Tv-ryhmä on sattumoisin tekemässä juttua ydinvoimalassa kun tapahtuu onnettomuus, jonka todellista vaaraa yritetään peitellä. Michael Douglas nuorempana tulisieluisena kameramiehenä on aina ilo silmälle. Samoin Jane Fondan esittämä mimmi, joka haluaa siirtyä vakavan journalismin puolelle, mutta kokee vastustusta esimiesten ja työporukan taholta. Ydinvoiman vastaisuus ja 70-lukulainen salaliittomeno tuntuu tässä, mutta hyvällä tavalla. Jack Lemmon on iskussa ja vastaa parhaasta suorituksesta. Ydinvoima on toimiessaan hyvä väliaikaisratkaisu kasvavaan energiantarpeeseen, mutta onnettomuuksien kohdalla jännittää enenmmän kuin 99% kauhuleffoista. Tässä elokuvassa on muutama hienosti tehty kuumotuskohta. Ihan HBO:n Chernobylin tasolle ei päästä, mutta hyvät sävärit saa silti.
8½/10
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Jurassic Park (1993)
Ihan älyttömän pitkästä aikaa halusin katsoa tän lapsuuteni lempileffan ja veikkaan erittäin vahvasti et tyyliin kaikilla ollut lapsuusajan leffasuosikkeihin kuuluva teos.
Alussa on musta siisti kohta kun menevät sinne teatteriin missä esitellään dinosaurus asioita. Onhan tuo leffan idea ja aihe 10+ kiinnostava kun katsoja heitetään tyyliin satojen kymmenien miljoonien vuosien taakse. Erinomaisen hyvin kerrottu se miten dinosaurukset kehittyi ihan alusta asti et mistä käynnistyy kaikki alkoi (vaikka asia ei oo totta). päätä huimaavaa etenkin lapsena pyöritellä tuota asiaa mielessä ja nytkin kun pohtii niin miettii vaan et mun pihalla on joskus ollut vaikka troopinen viidakko jossa t-rex tallustelee jne. ihan käsittämätöntä aatella tuota ja sitä et miten uskomattoman pitkä aika siitä on kun dinot eli 65 miljoonaa vuotta sitten.
Leffahistoinan leffassa on sellainen nostalginen sekä toteutustyylin ansiosta erittäin hieno 90 luvun tunnelma, jonka kaltaisia ei enää osata tuollaista tunnelmaa luoda eikä varmaan enää ikinä osatakkaan. yhtenä ikimuistoisimmasta kohtauksista leffassa on ylivoimaisesti kovin ja veikkaan et yleisesti ottaen tuota pidetään yhtenä hienoimmista kohtauksista leffahistoriassa. Eli tottakai se kun pimeässä kaatosateessa virrat sammuu ja t-rex alkaa lähestyä ja se on aivan super siisti tuossa kohtaa ku se vesilasi alikaa värähdellä aina kun kuulu jymähdys ja se veden värähtely vaan kasvaa ja kasvaa kun t-rex lopulta tulee sieltä. on kyllä sitten saamarin tyylikäs tunnelma tuossa.
Näytteliöistä niin joka ikinen tekee todella aitoa roolia ja Sam Neilin ja Lauran Dernin kemiat toimii ihan äärimmäisen hienosti, huikeita näyttelijöitä molemmat etenkin tässä leffassa. sekin et miten Neilin hahmon suhtautminen lapsiin muuttuu leffan aikana, hahmoissa on siis syvyyttä sit koska en oo tätä pitkiin aikoihin nähnyt niin häkellyin Laura Dernin kauneudesta. Piti ihan laskea minkä ikäinen oli tässä leffasta ja 26 vuotias on ollut. En ees oo tajunnut miten kaunis nainen hän on aikoinaan ollut.
Se vielä leffasta et miten 93 vuonna on osattu dinosaurukset niin helkkarin aidon näköisiksi tehdä.
10
Ihan älyttömän pitkästä aikaa halusin katsoa tän lapsuuteni lempileffan ja veikkaan erittäin vahvasti et tyyliin kaikilla ollut lapsuusajan leffasuosikkeihin kuuluva teos.
Alussa on musta siisti kohta kun menevät sinne teatteriin missä esitellään dinosaurus asioita. Onhan tuo leffan idea ja aihe 10+ kiinnostava kun katsoja heitetään tyyliin satojen kymmenien miljoonien vuosien taakse. Erinomaisen hyvin kerrottu se miten dinosaurukset kehittyi ihan alusta asti et mistä käynnistyy kaikki alkoi (vaikka asia ei oo totta). päätä huimaavaa etenkin lapsena pyöritellä tuota asiaa mielessä ja nytkin kun pohtii niin miettii vaan et mun pihalla on joskus ollut vaikka troopinen viidakko jossa t-rex tallustelee jne. ihan käsittämätöntä aatella tuota ja sitä et miten uskomattoman pitkä aika siitä on kun dinot eli 65 miljoonaa vuotta sitten.
Leffahistoinan leffassa on sellainen nostalginen sekä toteutustyylin ansiosta erittäin hieno 90 luvun tunnelma, jonka kaltaisia ei enää osata tuollaista tunnelmaa luoda eikä varmaan enää ikinä osatakkaan. yhtenä ikimuistoisimmasta kohtauksista leffassa on ylivoimaisesti kovin ja veikkaan et yleisesti ottaen tuota pidetään yhtenä hienoimmista kohtauksista leffahistoriassa. Eli tottakai se kun pimeässä kaatosateessa virrat sammuu ja t-rex alkaa lähestyä ja se on aivan super siisti tuossa kohtaa ku se vesilasi alikaa värähdellä aina kun kuulu jymähdys ja se veden värähtely vaan kasvaa ja kasvaa kun t-rex lopulta tulee sieltä. on kyllä sitten saamarin tyylikäs tunnelma tuossa.
Näytteliöistä niin joka ikinen tekee todella aitoa roolia ja Sam Neilin ja Lauran Dernin kemiat toimii ihan äärimmäisen hienosti, huikeita näyttelijöitä molemmat etenkin tässä leffassa. sekin et miten Neilin hahmon suhtautminen lapsiin muuttuu leffan aikana, hahmoissa on siis syvyyttä sit koska en oo tätä pitkiin aikoihin nähnyt niin häkellyin Laura Dernin kauneudesta. Piti ihan laskea minkä ikäinen oli tässä leffasta ja 26 vuotias on ollut. En ees oo tajunnut miten kaunis nainen hän on aikoinaan ollut.
Se vielä leffasta et miten 93 vuonna on osattu dinosaurukset niin helkkarin aidon näköisiksi tehdä.
10
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 15.9.2012
- Viestejä
- 3 787
just näin :D omasta mielestä mitäs me spartalaiset on paras noista jaskaleffoista :D ei nyt ihan ekojen scary movien rinnalle pääse mutta lähellä.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Ootko schwarty muuten kattonu sen Piin elämä 4kna? sit sä ku oot hyvin perillä 4k leffoista, sen oon huomannut, niin sellainen kyssäri et onko tietoa sulla milloin tulee Avatar 4kna? On muuten ihme et niin uskomatoman upeasta visuaalisesta leffasta ei oo vielä 4k versio tehty.
sit sä ku oot hyvin perillä 4k leffoista, sen oon huomannut, niin sellainen kyssäri et onko tietoa sulla milloin tulee Avatar 4kna? On muuten ihme et niin uskomatoman upeasta visuaalisesta leffasta ei oo vielä 4k versio tehty.- Liittynyt
- 15.9.2012
- Viestejä
- 3 787
joo tuli piin elämä katottuna ja oledilla 4k levy on kyllä todella silmänkarkkia
ja loistava leffa ylipäätään.
Avatarista ei oo mitään virallista muutakun cameronin haastattelu pätkä vuodelta 2017: “Obviously the Avatar films will be as well, and in fact, we’re also going to do a conversion of Avatar to HDR. We’ll re-release that at some point down the line.”
eli hyvin todennäkösesti ens vuoden puolella ennen kakkosen julkasua :/ en jaksa odottaa ja tuli ostettua pidennetty versio avatarista just, pitäs saapua postilaatikkon piakkoin
bluraykin näyttää vielä todella hyvältä joten sillä mennään vielä vuos...
kaunis tuo pidennetty julkasu, toivottavasti saatais sit 4k:sta joku todella hieno setti!
ja loistava leffa ylipäätään.Avatarista ei oo mitään virallista muutakun cameronin haastattelu pätkä vuodelta 2017: “Obviously the Avatar films will be as well, and in fact, we’re also going to do a conversion of Avatar to HDR. We’ll re-release that at some point down the line.”
eli hyvin todennäkösesti ens vuoden puolella ennen kakkosen julkasua :/ en jaksa odottaa ja tuli ostettua pidennetty versio avatarista just, pitäs saapua postilaatikkon piakkoin
bluraykin näyttää vielä todella hyvältä joten sillä mennään vielä vuos...kaunis tuo pidennetty julkasu, toivottavasti saatais sit 4k:sta joku todella hieno setti!
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Avatar (2009)
Ehkä siistein idea ikinä leffalle, että lennetään avaruusaluksella toiselle planeetalle, jossa on vieras sivilisaatio ja tuo idea on erittäin hyvin toteutettu. Ensimmäinen kosketus toiseen sivilisaatioon on lyhyt mutta hieno. Kuorma auto ajaa ohi ja kuvataan kun sen renkaisiin on ammuttu vieraan kulttuurin nuolia
Aivan uskomattoman näköinen leffa vaikka on jo yli 10v vanha. Leffaan on luotu sellainen jännä sinisen vivahde yleiseen värimaailmaan mikä on tosi tyylikäs. Siellä viidakossa seikkailessa niin ihan saamarin kirkas dynaaminen kuva ja kaikki se uber siisti värimaailma, sellainen värirunsaus ja tuon ulkonäön alla on leffan kovin juttu. kuvan dynaamisuuden ja tarkkuuden alla pohjana, eli mielikuvituksellisuus mikä on koko leffan pohja tosiaan ja pointin hienous. Pandora planeetan viidakon ulkonäkö hohtavineen öineen kera viidakon äänimaailma etenki öisin. Sit eläimistä tulee heti päällimäisenä mielen se jäätävän kokoinen sarvikuono jolla oli sellaiset violetit viuhkat niskassa jotka aukes ku se alkoi hyökätä sieltä joka oli tosi veikeen näköinen ja tuossa hyvä esimerkki leffan värimaailman ja värien sekoituksen siisteydestä, kun on vihreän sinertävän viidakon seassa violettia väriä. sit kun sitä tuollaista tuon kaltaisa väriloiston tykitystä on vaikka missä koko leffassa. Myös ne yöllä leijuvat meduusamaiset hiutalemaiset oliot oli kanssa makeita. Saati kuvassa oleva myyttinen otus.
Myös vieras kansa ja heidän kulttuuri/tapansa myös mielikuvituksellisesta ja mielenkiintoista jälkeä. Sitten se tapa millä tutustutaan vieraaseen sivilisaatioon on mitä siistein ajatuksena. Käydä sellaiseen kapseliin nukkumaan ja herätä avatarina vieraan sivilisaation kehossa. tuossa vieraan rodun kulttuurissa oli todella kekseliiäs et millä tavalla vaikka hevosiin tehdän sidos, yhdistetään oma letti sellaiseen hevosella olevaan selässä tietynlaisen siiman päähän jonka päässä on tietynlaisia lonkeroita joihin oma letti yhdistyy ja näin sidos on tehty ja heppa kulkee niin et mitä siihen kytketty tyyppi ajattelee esim eteenpäin jne ollen ns yhteinen syke. kaikkein siistein kekseliäisyydessään oleva juttu on kuitenkin musta se valtava jumalpuu jolla on ihmisille aivan täysin tuntematon verkosto yhteys koko paikkaan. tuota oli perkuleen siistiä kelailla leffaa katsoessa tuota juttua.
Asiasta ihan toiseen. Se on tosi hieno juttu leffassa, että kun päähenkilö on seikkailut siellä jonkin aikaa ja tavannut vieraan kulttuurin ja kun käy nukkumaan, hän herätessään omassa ihmisen kehossaan harmistuu paljon, kun siellä seikkailu avatarina loppui ja odottaa innoissaan sinne takaisin pääsyään, tuntuu ihan samalta kuin näkisi todella hyvää unta ja herätessä suututtaa kun uni loppui. Sekin oli veikeetä kun päähenkilö sanoi että ihan kuin oikea maailma olisi nyt siellä ja tämä unta ja koko ajan uppoaa tavallaan syvemmälle pandoraan ja tuossa alkaa päähenkilöllä identiteetti jopa horjua.
Loppuratkaisu on ihan sairaan makee. Lopussa on jotenkin ajatuksena päätä huimaava ajatella et
Nättelijäsuoritukset ja dialogin pohtiminen jne jääköön poies, ku koko leffan hienous on siinä leffan ulkonäössä ollen uskomaton katselukokemus.
Katseluelämyksenä 10
leffana 9
Ehkä siistein idea ikinä leffalle, että lennetään avaruusaluksella toiselle planeetalle, jossa on vieras sivilisaatio ja tuo idea on erittäin hyvin toteutettu. Ensimmäinen kosketus toiseen sivilisaatioon on lyhyt mutta hieno. Kuorma auto ajaa ohi ja kuvataan kun sen renkaisiin on ammuttu vieraan kulttuurin nuolia
Aivan uskomattoman näköinen leffa vaikka on jo yli 10v vanha. Leffaan on luotu sellainen jännä sinisen vivahde yleiseen värimaailmaan mikä on tosi tyylikäs. Siellä viidakossa seikkailessa niin ihan saamarin kirkas dynaaminen kuva ja kaikki se uber siisti värimaailma, sellainen värirunsaus ja tuon ulkonäön alla on leffan kovin juttu. kuvan dynaamisuuden ja tarkkuuden alla pohjana, eli mielikuvituksellisuus mikä on koko leffan pohja tosiaan ja pointin hienous. Pandora planeetan viidakon ulkonäkö hohtavineen öineen kera viidakon äänimaailma etenki öisin. Sit eläimistä tulee heti päällimäisenä mielen se jäätävän kokoinen sarvikuono jolla oli sellaiset violetit viuhkat niskassa jotka aukes ku se alkoi hyökätä sieltä joka oli tosi veikeen näköinen ja tuossa hyvä esimerkki leffan värimaailman ja värien sekoituksen siisteydestä, kun on vihreän sinertävän viidakon seassa violettia väriä. sit kun sitä tuollaista tuon kaltaisa väriloiston tykitystä on vaikka missä koko leffassa. Myös ne yöllä leijuvat meduusamaiset hiutalemaiset oliot oli kanssa makeita. Saati kuvassa oleva myyttinen otus.
Myös vieras kansa ja heidän kulttuuri/tapansa myös mielikuvituksellisesta ja mielenkiintoista jälkeä. Sitten se tapa millä tutustutaan vieraaseen sivilisaatioon on mitä siistein ajatuksena. Käydä sellaiseen kapseliin nukkumaan ja herätä avatarina vieraan sivilisaation kehossa. tuossa vieraan rodun kulttuurissa oli todella kekseliiäs et millä tavalla vaikka hevosiin tehdän sidos, yhdistetään oma letti sellaiseen hevosella olevaan selässä tietynlaisen siiman päähän jonka päässä on tietynlaisia lonkeroita joihin oma letti yhdistyy ja näin sidos on tehty ja heppa kulkee niin et mitä siihen kytketty tyyppi ajattelee esim eteenpäin jne ollen ns yhteinen syke. kaikkein siistein kekseliäisyydessään oleva juttu on kuitenkin musta se valtava jumalpuu jolla on ihmisille aivan täysin tuntematon verkosto yhteys koko paikkaan. tuota oli perkuleen siistiä kelailla leffaa katsoessa tuota juttua.
Asiasta ihan toiseen. Se on tosi hieno juttu leffassa, että kun päähenkilö on seikkailut siellä jonkin aikaa ja tavannut vieraan kulttuurin ja kun käy nukkumaan, hän herätessään omassa ihmisen kehossaan harmistuu paljon, kun siellä seikkailu avatarina loppui ja odottaa innoissaan sinne takaisin pääsyään, tuntuu ihan samalta kuin näkisi todella hyvää unta ja herätessä suututtaa kun uni loppui. Sekin oli veikeetä kun päähenkilö sanoi että ihan kuin oikea maailma olisi nyt siellä ja tämä unta ja koko ajan uppoaa tavallaan syvemmälle pandoraan ja tuossa alkaa päähenkilöllä identiteetti jopa horjua.
Loppuratkaisu on ihan sairaan makee. Lopussa on jotenkin ajatuksena päätä huimaava ajatella et
jää asumaan vieraan sivilisaation luo valovuosien päässä kotonta/maasta.
Nättelijäsuoritukset ja dialogin pohtiminen jne jääköön poies, ku koko leffan hienous on siinä leffan ulkonäössä ollen uskomaton katselukokemus.
Katseluelämyksenä 10
leffana 9
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
Arlington Road (1999)
Tim Robbins ja Jeff Bridges tähdittävät tätä trilleriä, joka käsittelee kotimaista terrorismia ja päähenkilön pakkomiellettä aiheeseen liittyen. Bridges on opettaja, joka alkaa epäillä naapuriaan mahdolliseksi terroristiksi elokuvan alussa tapahtuvan tilanteen johdosta, jonka jälkeen ystävystyy naapurustossa asuvan tyypin ja vaimonsa kanssa. Myös menneisyyden traumat ovat syynä päähenkilön kiihkeään suhtautumiseen liittyen terrorismiin.
Elokuva on hyvin tehty jännäri, jossa tunnelma kiristyy vähitellen kun Bridgesin hahmo alkaa epäillä naapurinsa juttuja ja alkaa selvitellä tämän menneisyyttä.
Plussaa elokuvan
8/10
Tim Robbins ja Jeff Bridges tähdittävät tätä trilleriä, joka käsittelee kotimaista terrorismia ja päähenkilön pakkomiellettä aiheeseen liittyen. Bridges on opettaja, joka alkaa epäillä naapuriaan mahdolliseksi terroristiksi elokuvan alussa tapahtuvan tilanteen johdosta, jonka jälkeen ystävystyy naapurustossa asuvan tyypin ja vaimonsa kanssa. Myös menneisyyden traumat ovat syynä päähenkilön kiihkeään suhtautumiseen liittyen terrorismiin.
Elokuva on hyvin tehty jännäri, jossa tunnelma kiristyy vähitellen kun Bridgesin hahmo alkaa epäillä naapurinsa juttuja ja alkaa selvitellä tämän menneisyyttä.
Plussaa elokuvan
lopusta jossa pahis voittaa ja siirtyy uuteen kaupunkiin tekemään pahojaan. Tykkäsin siitä että Robbinsin hahmo ei ollut mikään viiksiään hipelöivä pahis vaan laskelmoiva ja rauhallinen tyyppi. Hyvä rooli!
8/10