Akira (1988)
Odotin leffalta tosi paljon ja silti leffa ylitti odotukset. Leffa alkaa todella tylyllä synkkyydellä jossa oli munaa. Huikee se alkunäytös. Tuosta sit leffa varsinaisesti alkaa niin tykkäsin pirusti siitä neo Tokiosta joka on aivan täynnnä neon valoja jne. Sitten raakoja verisiä kohtauksia on jo alusta asti leffassa. Tuo kun leffa alkoi varsinaisesti niin kaiken sen toteutustyylin kautta tunnelmasta tulee kaksi sanaa mieleen. dystooppinen mut vielä enemmän Kaoottinen tunnelma joka on todella voimakasta. on paljon asioita miksi kaikki on päin v*ttua. rikollismoottoripyörä jengit, poliiseihin ja hallitukseen liittyvä väkivalta, sit korruptio näkyy isona asiana ja ihmiset mellakoi kun ei oo töitä jne. Silti kuitenkin leffa keskittyy eniten yhteen asiaan akiraan, mikä tai kuka ihme se on ja missä se on ja miksi. Tunnelmasta vielä niin edetessään leffaan tulee lisää kaikenlaisia tunnelman muotoja. Tietyissä kohtauksissa kuullaan aavemaista ääniraitaa, joka loi leffan kaiken sen kaooksen ja dystopian tunteen lisäksi unenomaista tunnelmaa leffaan äänimaailman ansiosta. Hienoja tunnelman muotoja on leffassa todella paljon.
varoittava
ennustuksellinen
kaoottinen
dystooppinen
post-apokalyptinen
surrealistinen
aavemainen
hypnoottinen
häiriintynyt
psykedeelinen
huikeen upea hypnoottinen ja moninainen tunnelma leffassa siis.
Tää on sellainen leffa jossa ei siis missään vaiheessa tule laahauskohtia, vaan tässä on tiukasti koko ajan otteessa pitävä selkeä juonen kulku sisältäen leffan keston, 2h täyttä asiaa mm mestaritasoisessa dialogissa, jota kannattaa seurata tuota dialogia hyvin tarkkaan. "isokenkäisten" tyyppien keskustelussa, tai siis riitelyissa on et mitä tehdään kun kaikki on päin v:tä niin hienoa mm moraalista pohdintaa ja kyseenalaisuuksia jne. tosi hyvin kirjoitettua juttua tuollaiset kohtaukset. toivat osaltaan leffaan hyvin syvyyttä. Leffassa jotenkin kaikkein syvimpänä ja isoimpana teemana on
pelko joka ajaa ihmiset sekaisin, mellakoita ja mielenosoituksia, raakoja tappamisia jne. pelko on kaiken huikeuden takana seisova tukipalkki akira asian ja tunnelman kanssa. Pelon huomaa on etenkin, riitelymäisissä keskusteiluissa jossa otetaan tuo alun ydinpommi asia esille et mitä riidellen pelon sekaisin tuntein jos se tapahtuu uudelleen kun yhdellä tyypillä leffassa on tiettyjä voimia . Akira on myös pelkoa herättävä, kun kukaan ei tiedä kuka tai mikä se on.
Välähdykset yhdellä tyypillä joita hän näki niin oli kyllä aivan saamarin siistisi keksittyä todella häiriintynyttä settiä. Karmivia näkyjä. Hyi stna. Pahansuopan tuntuisia kun pehmolelut muuttuivat jättiläisiksi pitäen karseeta ääntä jne. Myöhemmin unien, näkyjen, todellisuuden ja muistojen rajat alkavat hälvetä henkilöltä 10 tasoisesti. kaikki muistojen ja tapahtumien eri variaatiot on huippuluokkaa ja sekin kahdessa paikassa liikutaan tosi ovelasti samanaikaisesti mut siitä ei sen enempää.
Jopa niin isoja teemoja leffa sisältää kuin maailmankaikkeus ja jopa sen syntyä pohditaan . se koko asia kuitenkin jätetään katsojan mietittäväksi ja auki josta isot peukut.
Ihan saamarin kova kiksit sain tästä teoksesta. Joka menee tokalle sijalle mun anime listalla. Ainoastaan Ghost in the Shell vetää paremmaksi. Ollen tarinankerronalta sellainen et missään vastaavaa nähnyt leffamaailmassa. Tätäkin leffaa enemmän pohdiskelua ja ytimekkäämpi loppuen tosi vähäeleisesti kun tässä taas loppu on huipennosta huipennoksen perään et niitä oli niin paljon ja täten venytti ja venytti leffan loppua ihan turhaan. Tähän sopii tosi hyvin sanonta "joskus vähemmmän on enemmän" mutta toi on niin pieni miinus kun sain leffasta muuten niin kovat kiksit et en anna tuolle venytetylle lopulle edes miinusta kympin perään.
10/10