- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Green Book (2018) - Imdb - 8,2
Nyt ymmärrän miksi voitti parhaan elokuvan Oscari palkinnon...
Leffa kun alkoi niin ruutun tuli teksti että New York 1962 ja hieno sen aikainen tunnelma on saatu päälle kiitos hienojen lavasteiden, vanhoja autoja jne. Alussa huomaa jo miten pilke silmä kulmassa leffa on tehty, musta huumori lentää (tosin en hymähtänyt kertaakaan vielä ALUSSA siihen läpän heittoon) ja Viggo mortensenin hahmo Tony johon paneudutaan hyvin myöhemmin tapahtuvien asioita varten, kuvattiin alussa pohjustaen sitä Mortensenin hahmon luonnetta ja ajatukset jotka hänestä tuli mieleen on vähän sikamainen, varas ja epähygieenisesti käyttäytyvä, mutta pohjimmiltaan tosi hyvä tyyppi. Ihan loistavasti Mortensen näyttelee hahmoa huomaten tässäkin leffassa heti, että hän osaa vetää kyllä tosi erilaisia rooleja, kun on esim lotreissa ihan erilainen mies ja sitten vaikka Eastern Promisesissa, History of Violencessa tai Tie elokuvassa. Ihan A-luokan näyttelijä ja yks omia suosikkeja.
Tuo alku ei oikein vielä sytyttänyt, mutta siinä vaiheessa kun Alin näyttelemä pianisti Don Shirley pyytää Tonya auton kuljettajaksi kahdeksi kuukaudeksi, niin tuossa vaiheessa leffa menee kyllä kiinnostavaksi seurata. Se alun haastattelu, niin heidän välilllään se dialogi oli sellaista että tiesi tuossa kohtaa jo, että siellä autolla ajellessa tulee ties minkälainen läppä lentämään...
ja erimielisyykset... ja mietti miten heidän väliset kemiat oikein toimii kun Tony on jollain tasolla mustia vastaan, mutta rahavaikeuksien takia lähtee mukaan keikkaan. Elokuva haluaa tosi selvästi luoda tosi isoa sanomaa mustien asemasta 60 luvulla, valkoisten suhtautumista heihin, joka on niin törkeää käytöstä että, enkä tarkoita nyt Tonya vaan mitä muuta törkyksiä leffassa satelee shirleyn niskaan... Rupes ihan oikeasti vituttamaan kun
Myös tuo Alin pianisti hahmo on ihan huikea ja Ali näyttelee hahmoaan erinomaisesti, enkä ihmettele yhtään miksi voitti Oscarin tästä roolistaan... ei pitkään aikaan korota ääntä yhtään vaikka olisi mikä tilanne siellä autossa ja on tosi lakeja kunnioittava ja hienostuneesti käyttäytvyä mies eli toisinsanoen Tonyn vastakohta. Yhden kohdan voi kertoa leffasta spoilaamatta oleellisesti, niin Tony kun heittää jonkun mäkkärin tapaisen pahvisen kokiksen auton ikkunasta, niin Shirley oli heti siinä silleen että sehän lähdetään hakemaan, ei jumalauta ku nauratti tuo
Mies on myös aika masentunut sen huomaa ja juo sen takia paljon ja syystäkin on masentunut. Leffa on myös komedian lisäksi todella tunteikas / koskettava ja kävi tiettyjen kohtausten takia Shirleyä oikeasti sääliksi. Leffa mikä onnistuu tuollaisessa että harmittaa jonkin leffan hahmon puolesta niin saamaristi on aika pirun iso plussa. Kun aattelee et kyseessä on vaan kuitenkin elokuva. Todella taitavasti tasapainotellaan komedian ja draaman välillä ja leffa on loppujen lopuksi tosi paljon enemmän draama kuin komedia.
Sitten hienosti muuten Shirley pääsee Tonyn ajatusten pinnan alle onnistuen vaikuttamaan hänen käyttäytymiseen mm että varastelu ja huijaaminen on väärin, onko siinä mitään ylpeilyn aihetta. Myös Tony pääsee Shirleyn pinnan alle. Veikee seurata tuota automatkaa kun molemmilla aivan täysin erilainen ajatusmaailma joten kinaa tietysti tulee. Leffan keskuksena ja pääpointtina aiemmin kertomani rasismin lisäksi toimii vielä suuremmin pitkillä automatkoillaan pikkuhiljaa heidän ymmärtävän toistensa ajatusmaailmaa tosi hyvällä dialogilla heidän ystävystyen ja Tonyn
ja vaikka alussa sanoin että ei hymyilyttänyt, mutta tuolla autossa ollessaan rupes kyllä muuten hymyilyttämään ja repesin parissa kohtaa. Tasokasta läppää lentää leffassa ja se oli siisti kohta nähdä kun masentunut ja ei juuri hymyilevä Shirley ekaa kertaa repeää.
Leffan huikein ja tunnepitoisin kohtaus on ihan ylivoimaisesti jossa kaverit riitelevät autosssa ja Shirley
Leffan loppu saa aikaan aivan
Hyvin syväulotteinen ja tosi koskettava leffa, josta voi löytää monia ajatuksellisia tasoja ollen täyden kympin leffa kyllä. Eikä mikään leffa ole saanut mua laittamaan näin vahvasti miettimään ja vituttamaan tuota ennen vanhaista rasismia mustia kohtaan. Tää on melkein jopa Intouchablesin tasoinen ystävyys teemainen leffa.
10
Nyt ymmärrän miksi voitti parhaan elokuvan Oscari palkinnon...
Leffa kun alkoi niin ruutun tuli teksti että New York 1962 ja hieno sen aikainen tunnelma on saatu päälle kiitos hienojen lavasteiden, vanhoja autoja jne. Alussa huomaa jo miten pilke silmä kulmassa leffa on tehty, musta huumori lentää (tosin en hymähtänyt kertaakaan vielä ALUSSA siihen läpän heittoon) ja Viggo mortensenin hahmo Tony johon paneudutaan hyvin myöhemmin tapahtuvien asioita varten, kuvattiin alussa pohjustaen sitä Mortensenin hahmon luonnetta ja ajatukset jotka hänestä tuli mieleen on vähän sikamainen, varas ja epähygieenisesti käyttäytyvä, mutta pohjimmiltaan tosi hyvä tyyppi. Ihan loistavasti Mortensen näyttelee hahmoa huomaten tässäkin leffassa heti, että hän osaa vetää kyllä tosi erilaisia rooleja, kun on esim lotreissa ihan erilainen mies ja sitten vaikka Eastern Promisesissa, History of Violencessa tai Tie elokuvassa. Ihan A-luokan näyttelijä ja yks omia suosikkeja.
Tuo alku ei oikein vielä sytyttänyt, mutta siinä vaiheessa kun Alin näyttelemä pianisti Don Shirley pyytää Tonya auton kuljettajaksi kahdeksi kuukaudeksi, niin tuossa vaiheessa leffa menee kyllä kiinnostavaksi seurata. Se alun haastattelu, niin heidän välilllään se dialogi oli sellaista että tiesi tuossa kohtaa jo, että siellä autolla ajellessa tulee ties minkälainen läppä lentämään...
poliisit pysäytti Tonyn ja rupesivat aukomaan päätä Shirleystä et on naapuri ja että hän ei saa olla yöllä täällä ja vain ja ainoastaan sen takia koska on musta mies ja tuntui helvetin hyvältä kun Tony veti poliisia päin näköä koska piti Shirleyn puolia.
Myös tuo Alin pianisti hahmo on ihan huikea ja Ali näyttelee hahmoaan erinomaisesti, enkä ihmettele yhtään miksi voitti Oscarin tästä roolistaan... ei pitkään aikaan korota ääntä yhtään vaikka olisi mikä tilanne siellä autossa ja on tosi lakeja kunnioittava ja hienostuneesti käyttäytvyä mies eli toisinsanoen Tonyn vastakohta. Yhden kohdan voi kertoa leffasta spoilaamatta oleellisesti, niin Tony kun heittää jonkun mäkkärin tapaisen pahvisen kokiksen auton ikkunasta, niin Shirley oli heti siinä silleen että sehän lähdetään hakemaan, ei jumalauta ku nauratti tuo
Sitten hienosti muuten Shirley pääsee Tonyn ajatusten pinnan alle onnistuen vaikuttamaan hänen käyttäytymiseen mm että varastelu ja huijaaminen on väärin, onko siinä mitään ylpeilyn aihetta. Myös Tony pääsee Shirleyn pinnan alle. Veikee seurata tuota automatkaa kun molemmilla aivan täysin erilainen ajatusmaailma joten kinaa tietysti tulee. Leffan keskuksena ja pääpointtina aiemmin kertomani rasismin lisäksi toimii vielä suuremmin pitkillä automatkoillaan pikkuhiljaa heidän ymmärtävän toistensa ajatusmaailmaa tosi hyvällä dialogilla heidän ystävystyen ja Tonyn
unohtamaan mustia kohtaan tuntemansa asenteensa
Leffan huikein ja tunnepitoisin kohtaus on ihan ylivoimaisesti jossa kaverit riitelevät autosssa ja Shirley
käskee pysäyttämään ja lähtee kävelemään ja sitten puhuu tässä vaiheessa jo ääntään korottaen melkein huutamalla siitä miten häntä kohtaan käyttäydytään kun hän on musta ja tuossa kohtaa sen huutamisen keskellä Ali uskomattomasti näyttelemällä murtuu ja se murtunut ääni mikä tuli sieltä vihaisen huudon keskeltä niin tuli suoraan sydämestään. Uskomaton näyttelijä perhana ja jää jopa huikean hyvä näyttelijä Mortensen Alin varjoon tässä leffassa. Tuossa kohtauksessa jossa Shirley murtuu niin pirun hienosti avautuu silmät Tonylla siitä miltä shirleystä tuntuu ja tuosta lähtien pitää koko ajan Shirleyn puolia kun tulee rasistista käytöstä shirleytä kohtaan.
Leffan loppu saa aikaan aivan
helkkarin hyvän mielen Shirleyn puolesta, kun tuntee kuuluvansa lopulta johonkin missä häntä ei syrjitä.
Hyvin syväulotteinen ja tosi koskettava leffa, josta voi löytää monia ajatuksellisia tasoja ollen täyden kympin leffa kyllä. Eikä mikään leffa ole saanut mua laittamaan näin vahvasti miettimään ja vituttamaan tuota ennen vanhaista rasismia mustia kohtaan. Tää on melkein jopa Intouchablesin tasoinen ystävyys teemainen leffa.
10
Viimeksi muokattu:




Täytyy katsoa, kauhuelokuvista en pidä mutta tuo luokitellaan varmaan ennemmin draamaksi?