Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 151
Siinä se nyt on! JumalautaTänään tai huomenna kattelen tän ja odotukset on tosi korkealla, kun luin leffan takakantta niin aika pirun psykedeelinen kokemus taitaa olla luvassa.
katso liitettä 155506
Tuo on Gaspar Noen visuaalisin elokuva, joka on muuhun tuotantoon peilaten aika paljon itsessään. Mutta Enter the Void on kyllä kunnon visuaalinen "trippi" ja juurikin yöaika, kiireettömyys ja mielellään mahdollisimman hyvät elokuvantoistovehkeet ovat tärkeä lähtökohta koko elokuvan katsomisella. Ilmoittele mitä tykkäsit
Enter the Void (2009)
Enter the Void (2009) - IMDb
Meni muuten hetki jos toinenkin kun kasailin leffan kokonaisuutta päässä että sen pystyy sanoiksi pukemaan.
Oscar ja hänen siskona ovat muuttaneet Tokioon. Linda on strippari ja Oscar huumediileri. Yks yö Oscar juoksee klubin vessaan poliisia karkuun ja poliisi ampuu hänet kuoliaaksi. Hänen sielunsa jää leijailemaan johonkin välitilaan, johtuen siitä kun oli aiemmin luvannut siskolleen, ettei jätä häntä koskaan yksin. Siitä alkaakin sellainen sekamelska jossa hän erittäin psykedeelisesti toteutettuna näkee menneisyyteensä, nykyhetkeen ja tulevaan. Alkaa karmaiseva matka...
Heti kun leffa alkoi niin aukes tyyliin suu leffan ulkoasusta. Yöllisen Tokion vilkkuva värimaailma (saati se myöhemmin leffassa näkyvä kaikki se Tokion värimaailmaan ja valaistuksen ja kaiken sen mielikuvituksellisen ulkonäön tykitys) on ihan uskomattoman näköistä yhdistettynä ihan huikean tyylikkääseen kuvaukseen ja kameran heiluvuus toi jotenkin aitouden tunnetta paljon. Sit kun alussa äijä vetää kamaa ja menee tripille, niin alkaa sellainen psykedeelinen tykitys että oksat pois miten siistin näköistä oli, jossa on jäätävän upea äänimaailma voimistaen sitä psykedeelisyyttä. Tuo kun kaveri on kamoissa ja höpöttelee kaikuvalla äänellä itsekseen ja kamera huojuu ekasta persoonasta kuvattuna, kun tyyppi kävelee, niin se on niin voimakkaasti osattu tehdä et tuntuu kun ois ite jotenkin leffan sisällä.
Kun melkein alussa Oscar tosiaan ammutaan niin se ihme rajakokemus joka kestää ja kestää..., jossa Oscarin sielu jää jotenkin sellaiseen välitilaan, niin ruutu alkaa mm pirunmoisesti välkkyä valkoisena humisevineen äänineen ja tuosta alkaa sellainen hyppely mm menneisyyden tapahtumiin, jossa mennään menneisyyteen, nykyhetkeen ja myöhemmin tulevaisuuteen ja (uniin) tapahtumien pomppiessa ja sekoittuessa jännästi punoutuen yhteen, jossa kerrotaan hienosti mistä kaikki lähti leffassa liikkelle ja miten homma eteni juonessa siihen pisteeseen kun Oscaria ammuttiin ja siitä eteenpäin sitten.
Leffassa on isona teemana mm kaikenlaiset huumeet ja se toimi saumattomasti pirun siististi yhteydessä siihen visuaaliseen tykitykseen tukien sitä visuaalisuutta moninaisineen värimaailmoineen, vilkkuvineen valoineen ja ihmeellisineen äänimaailmoineen. Etenkin huumeiden vaikutukset ja se kuoleman ja elämän välitila, jotka tukien hienosti toistensa psykedeelisyyttä ollen sellainen psykedeelinen sekasoppa että.
Leffan voisi tosi hyvin kuvata unimaisena trippinä, painajaisunimaisena sellaisena, jolla tarkoitan sitä Oscarin sielun lentelyä jossain rajatilallla läpi kaupungin osien ja kaikkien kauhujen näkemistä mm miten siskonsa elämä etenee Tokion alamaailmassa, karseen tuntuista kyllä olis tollainen painajainen leijua jossain pelottavassa rajatilassa ja nähdä kaikki synkkyydet. Tuo päähenkilöiden alamaailmaan sotkeutuminen ja mitä siitä voi seurata on muuten myös yhtenä leffan tosi isona teemana. synkkä kokemus kyllä on leffa. Lisäksi mm seksi ja sen nautinto on isona osana kokonaisuutta, leffassa kun paneskellaan tooosi paljon.
Helvetin siististi toteutettu se rajatila muuten, Hiton häiriintynyttä ruutuun tuon tuosta pamahtaviin kaikenlaisineen monivärillisiin värisevineen kuvioineen, joita Oscar näkee äänineen ja leijuminen missä milloinkin pyörivineen kameroineen ja kohtaukset tuossa rajatilassa vaihtuu kyllä tyylikkäästi mennen sielu aina mistäkin reiästä sisään, esim lavuaarista jne vaihtuen seuraavaan kohtaukseen, kohtaukset vaihtuu kyllä ihan pirun tyylikkäästi ja se on kanssa nerokasta jota leffassa on paljon että ollaan jossain paikassa ja kun päähenkilön sielu räpsäyttää silmiään, niin ollaan samassa paikassa mutta ei tavallaan ei kuitenkaan, vaikee selittää. Jokin on muuttunut. Tuolla välitilassa seikkailessa niin pitää mainita myös siitä että tietoisuus yhteydessä muistoihin on myös taas yksi iso teema. Teemoja on siis monen monta leffassa ja sitten leffan kaikkeudet mitä se sisältää voi tulkita monella tavalla. Leffa loppuu ihan pirun siististi jos sen oikein käsitin.
Ylivoimaisesti psykdeelisin leffa minkä nähnyt ja visuaalisesti, kuvaukseltaan ja äänimaailmaltaan siistein leffa kanssa. Vaikee vertailla tätä Irreversibleen kumpi on parempi, kun molemmat omallaan tavallaan ihan loistavia. Top 10iin meni mulla anyway kun oli niin täysinn omanlainen leffa.
10
Ei sovi kuitenkaan kaikille, etenkin jos tykkää paljon enemmän ns normaaleista leffoista, ymmärrän hyvin jos on liian taiteellinen joillekkin.
Enter the Void (2009) - IMDb
Meni muuten hetki jos toinenkin kun kasailin leffan kokonaisuutta päässä että sen pystyy sanoiksi pukemaan.
Oscar ja hänen siskona ovat muuttaneet Tokioon. Linda on strippari ja Oscar huumediileri. Yks yö Oscar juoksee klubin vessaan poliisia karkuun ja poliisi ampuu hänet kuoliaaksi. Hänen sielunsa jää leijailemaan johonkin välitilaan, johtuen siitä kun oli aiemmin luvannut siskolleen, ettei jätä häntä koskaan yksin. Siitä alkaakin sellainen sekamelska jossa hän erittäin psykedeelisesti toteutettuna näkee menneisyyteensä, nykyhetkeen ja tulevaan. Alkaa karmaiseva matka...
Heti kun leffa alkoi niin aukes tyyliin suu leffan ulkoasusta. Yöllisen Tokion vilkkuva värimaailma (saati se myöhemmin leffassa näkyvä kaikki se Tokion värimaailmaan ja valaistuksen ja kaiken sen mielikuvituksellisen ulkonäön tykitys) on ihan uskomattoman näköistä yhdistettynä ihan huikean tyylikkääseen kuvaukseen ja kameran heiluvuus toi jotenkin aitouden tunnetta paljon. Sit kun alussa äijä vetää kamaa ja menee tripille, niin alkaa sellainen psykedeelinen tykitys että oksat pois miten siistin näköistä oli, jossa on jäätävän upea äänimaailma voimistaen sitä psykedeelisyyttä. Tuo kun kaveri on kamoissa ja höpöttelee kaikuvalla äänellä itsekseen ja kamera huojuu ekasta persoonasta kuvattuna, kun tyyppi kävelee, niin se on niin voimakkaasti osattu tehdä et tuntuu kun ois ite jotenkin leffan sisällä.
Kun melkein alussa Oscar tosiaan ammutaan niin se ihme rajakokemus joka kestää ja kestää..., jossa Oscarin sielu jää jotenkin sellaiseen välitilaan, niin ruutu alkaa mm pirunmoisesti välkkyä valkoisena humisevineen äänineen ja tuosta alkaa sellainen hyppely mm menneisyyden tapahtumiin, jossa mennään menneisyyteen, nykyhetkeen ja myöhemmin tulevaisuuteen ja (uniin) tapahtumien pomppiessa ja sekoittuessa jännästi punoutuen yhteen, jossa kerrotaan hienosti mistä kaikki lähti leffassa liikkelle ja miten homma eteni juonessa siihen pisteeseen kun Oscaria ammuttiin ja siitä eteenpäin sitten.
Leffassa on isona teemana mm kaikenlaiset huumeet ja se toimi saumattomasti pirun siististi yhteydessä siihen visuaaliseen tykitykseen tukien sitä visuaalisuutta moninaisineen värimaailmoineen, vilkkuvineen valoineen ja ihmeellisineen äänimaailmoineen. Etenkin huumeiden vaikutukset ja se kuoleman ja elämän välitila, jotka tukien hienosti toistensa psykedeelisyyttä ollen sellainen psykedeelinen sekasoppa että.
Leffan voisi tosi hyvin kuvata unimaisena trippinä, painajaisunimaisena sellaisena, jolla tarkoitan sitä Oscarin sielun lentelyä jossain rajatilallla läpi kaupungin osien ja kaikkien kauhujen näkemistä mm miten siskonsa elämä etenee Tokion alamaailmassa, karseen tuntuista kyllä olis tollainen painajainen leijua jossain pelottavassa rajatilassa ja nähdä kaikki synkkyydet. Tuo päähenkilöiden alamaailmaan sotkeutuminen ja mitä siitä voi seurata on muuten myös yhtenä leffan tosi isona teemana. synkkä kokemus kyllä on leffa. Lisäksi mm seksi ja sen nautinto on isona osana kokonaisuutta, leffassa kun paneskellaan tooosi paljon.
Helvetin siististi toteutettu se rajatila muuten, Hiton häiriintynyttä ruutuun tuon tuosta pamahtaviin kaikenlaisineen monivärillisiin värisevineen kuvioineen, joita Oscar näkee äänineen ja leijuminen missä milloinkin pyörivineen kameroineen ja kohtaukset tuossa rajatilassa vaihtuu kyllä tyylikkäästi mennen sielu aina mistäkin reiästä sisään, esim lavuaarista jne vaihtuen seuraavaan kohtaukseen, kohtaukset vaihtuu kyllä ihan pirun tyylikkäästi ja se on kanssa nerokasta jota leffassa on paljon että ollaan jossain paikassa ja kun päähenkilön sielu räpsäyttää silmiään, niin ollaan samassa paikassa mutta ei tavallaan ei kuitenkaan, vaikee selittää. Jokin on muuttunut. Tuolla välitilassa seikkailessa niin pitää mainita myös siitä että tietoisuus yhteydessä muistoihin on myös taas yksi iso teema. Teemoja on siis monen monta leffassa ja sitten leffan kaikkeudet mitä se sisältää voi tulkita monella tavalla. Leffa loppuu ihan pirun siististi jos sen oikein käsitin.
Uudelleen syntyminen?
Ylivoimaisesti psykdeelisin leffa minkä nähnyt ja visuaalisesti, kuvaukseltaan ja äänimaailmaltaan siistein leffa kanssa. Vaikee vertailla tätä Irreversibleen kumpi on parempi, kun molemmat omallaan tavallaan ihan loistavia. Top 10iin meni mulla anyway kun oli niin täysinn omanlainen leffa.
10
Ei sovi kuitenkaan kaikille, etenkin jos tykkää paljon enemmän ns normaaleista leffoista, ymmärrän hyvin jos on liian taiteellinen joillekkin.
Viimeksi muokattu:
Hitto en muistanut mainita tosi tärkeästä seikasta eli leffan tunnelmasta sanaakaan. Ihan jäätävän kummallinen tunnelma hyvällä tavalla ja hienoa et leffassa oli koko ajan pimeää ja tosiaan pimeässä ehdottomasti pitää katsoa. Sitten sellainen tosi tärkeä asia unohtui myös mainita et ne oikean elämän tapahtumat Tokiossa on pirun hyvin kerrottua ja todella mielenkiintoista seurattavaa, että leffa oli myös sen kaiken psykedeelisen tykityksen lisäksi tosi hieno leffa sen oikean elämän tarinaltaan.
Tää leffa pyörii vieläkin mun päässä ja aika jännä et launtaina jolloin leffan arvostelin niin oli helvetin paska päivä ja siinä mielentilassa silti sain nauutittua elokuvasta antaen täydet pisteet ja nyt elokuva kun muhii vieläkin päässä niin menee oikeasti ehkä jopa mun top kolmeen.
Tää leffa pyörii vieläkin mun päässä
ja aika jännä et launtaina jolloin leffan arvostelin niin oli helvetin paska päivä ja siinä mielentilassa silti sain nauutittua elokuvasta antaen täydet pisteet ja nyt elokuva kun muhii vieläkin päässä niin menee oikeasti ehkä jopa mun top kolmeen.
- Liittynyt
- 11.4.2015
- Viestejä
- 1 192
Viikonloppuna tuli Ex Machina katsottua ja oli kyllä hyvä. 9/10
Toi on kyllä loistava. Jos Ex Machina uppos niin suosittelen tätä. Musta ei niin huono mitä nuo pisteet antaa ymmärtää. Ihan katsottava imo. vaikkakin Ex Machina on helposti kovempi leffa.
Morgan (2016) - IMDb
Morgan (2016) - IMDb
- Liittynyt
- 12.5.2019
- Viestejä
- 19
-Optoman videotykki hd20. Vanha mut melko Jees vieläkin.
-moottorivalkokangas seemax 120"
-etunen emotiva umc-1
-aktiivit behringer truth 3031 x 7kpl
-playstation 4 soitin
Näillä on menty jo monta vuotta, mut oon ollut tyytyväinen niin ei tarvi vaihtaa. Katselunautintoa parantaa myös leffahuone jonka seinät, lattiat ja katon materiaalit valittu akustiikan kannalta toimiviksi.
-moottorivalkokangas seemax 120"
-etunen emotiva umc-1
-aktiivit behringer truth 3031 x 7kpl
-playstation 4 soitin
Näillä on menty jo monta vuotta, mut oon ollut tyytyväinen niin ei tarvi vaihtaa. Katselunautintoa parantaa myös leffahuone jonka seinät, lattiat ja katon materiaalit valittu akustiikan kannalta toimiviksi.
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 337
-Telkkuna jonka hankintaa en ole päivääkään katunut elokuvien/sarjojen sekä pelien suurkuluttajana, Sony KD-55AF9 55" Android 4K Ultra HD Smart OLED
-Kotiteatteri järjestelmänä Sony BDV-N9200WB 4K jonka lisäksi käytän kuulokkeina Sony WH-1000XM3 vastamelu.
-Kotiteatteri järjestelmänä Sony BDV-N9200WB 4K jonka lisäksi käytän kuulokkeina Sony WH-1000XM3 vastamelu.
Suosittelen kaikkia kattoo jos kiinnostaa niin Clintin uusimman leffan sen The Mulen. Aloitin leffan katsomisen jonkin aikaa sit ja hyvältä vaikuttaa. Arvostelua myöhemmin, mut oli pakko tulla välissä hehkuttamaan ku on sen verta jännittävä leffa jo tässä vaiheessa.
Omalla katsomislistalla kanssa, traileri näytti tosi hyvältä. Clintti se vaan jaksaa ja tosi virkeä vieläkin 88 vuoden iässä 
olis kyllä kiva nähdä vielä joku länkkäri projekti, vaikka taisi sanoa hyvästit sille maailmalle armottomassa.
olis kyllä kiva nähdä vielä joku länkkäri projekti, vaikka taisi sanoa hyvästit sille maailmalle armottomassa.- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 337
Suosittelen kaikkia kattoo jos kiinnostaa niin Clintin uusimman leffan sen The Mulen. Aloitin leffan katsomisen jonkin aikaa sit ja hyvältä vaikuttaa. Arvostelua myöhemmin, mut oli pakko tulla välissä hehkuttamaan ku on sen verta jännittävä leffa jo tässä vaiheessa.
Oli ihan ok pätkä, ei tosiaan Clintin parasta mutta ihan jees raina.
- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 382
Jostain syystä nää Clintin pätkät toimii aina. Kertaakaan en katso kelloa tai mieti että loppuis jo. Tykkään länkkäreistä, toiminnasta ja trillereistä. Itse asiassa tykkään siitä saatanan Hiljaiset sillat leffastakinOmalla katsomislistalla kanssa, traileri näytti tosi hyvältä. Clintti se vaan jaksaa ja tosi virkeä vieläkin 88 vuoden iässä
beginner
VIP
- Liittynyt
- 3.7.2002
- Viestejä
- 10 753
Suosittelen kaikkia kattoo jos kiinnostaa niin Clintin uusimman leffan sen The Mulen. Aloitin leffan katsomisen jonkin aikaa sit ja hyvältä vaikuttaa. Arvostelua myöhemmin, mut oli pakko tulla välissä hehkuttamaan ku on sen verta jännittävä leffa jo tässä vaiheessa.
Hieman vastaavaa meininkiä leffassa The Old Man & the Gun
Suositut
-
-
Thread 'Levyraati (arvostele ensin edellinen kappale, sitten uusi arvosteluun)'
- Kanttan
Vastauksia: 5K -
-
Thread 'Uuno Turhapurot + Spede-elokuvien parhaat repliikit (kerro suosikkisi)'
- MR.6PACK
Vastauksia: 62 -
