Ei oikein lähtenyt tuo Svaha käyntiin niin jätin kesken, tai sit mielentila oli väärä ja voisi joskus yrittää uudestaan.
Nyt just vuokrasin viaplaysta Green Bookin, joka on kyllä pakko katsoa kun voitti parhaan elokuvan oscarin. Tuli vähän yllätyksenä tuo voitto, kun Roma sai niin paljon palkintoja ja sitten kuulutetaan puskista Green Book voittajaksi. Pari vuotta sit oscar gaalassa myös Moonlight ihan samalla tavalla tuli ihan puskista voittoon, kun oli melkein varma tunne että Lalaland voittaa kun sai niin paljon palkintoja ja jos oikein muistan niin Moonlight ei saanut kuin Alin suorituksesta oscarin niin tuli siksi sekin niin yllätyksenä voittoon.
Pitääpi myöhemmin kertoa Green Bookin mietteitä arvosteluna.
Ei jumalauta että oli hieno leffa tuo Green Book. Pitää kasailla ajatuksia leffasta päässä jonkin aikaa ennen arvostelun tekoa kun oli niin syväulotteinen leffa, mikä laittoi miettimään, mut voin jo nyt sanoa et meni kyllä mun top 100aan heittämällä.
Ei jumalauta että oli hieno leffa tuo Green Book. Pitää kasailla ajatuksia leffasta päässä jonkin aikaa ennen arvostelun tekoa kun oli niin syväulotteinen leffa, mikä laittoi miettimään, mut voin jo nyt sanoa et meni kyllä mun top 100aan heittämällä.
Nyt ymmärrän miksi voitti parhaan elokuvan Oscari palkinnon...
Leffa kun alkoi niin ruutun tuli teksti että New York 1962 ja hieno sen aikainen tunnelma on saatu päälle kiitos hienojen lavasteiden, vanhoja autoja jne. Alussa huomaa jo miten pilke silmä kulmassa leffa on tehty, musta huumori lentää (tosin en hymähtänyt kertaakaan vielä ALUSSA siihen läpän heittoon) ja Viggo mortensenin hahmo Tony johon paneudutaan hyvin myöhemmin tapahtuvien asioita varten, kuvattiin alussa pohjustaen sitä Mortensenin hahmon luonnetta ja ajatukset jotka hänestä tuli mieleen on vähän sikamainen, varas ja epähygieenisesti käyttäytyvä, mutta pohjimmiltaan tosi hyvä tyyppi. Ihan loistavasti Mortensen näyttelee hahmoa huomaten tässäkin leffassa heti, että hän osaa vetää kyllä tosi erilaisia rooleja, kun on esim lotreissa ihan erilainen mies ja sitten vaikka Eastern Promisesissa, History of Violencessa tai Tie elokuvassa. Ihan A-luokan näyttelijä ja yks omia suosikkeja.
Tuo alku ei oikein vielä sytyttänyt, mutta siinä vaiheessa kun Alin näyttelemä pianisti Don Shirley pyytää Tonya auton kuljettajaksi kahdeksi kuukaudeksi, niin tuossa vaiheessa leffa menee kyllä kiinnostavaksi seurata. Se alun haastattelu, niin heidän välilllään se dialogi oli sellaista että tiesi tuossa kohtaa jo, että siellä autolla ajellessa tulee ties minkälainen läppä lentämään... ja erimielisyykset... ja mietti miten heidän väliset kemiat oikein toimii kun Tony on jollain tasolla mustia vastaan, mutta rahavaikeuksien takia lähtee mukaan keikkaan. Elokuva haluaa tosi selvästi luoda tosi isoa sanomaa mustien asemasta 60 luvulla, valkoisten suhtautumista heihin, joka on niin törkeää käytöstä että, enkä tarkoita nyt Tonya vaan mitä muuta törkyksiä leffassa satelee shirleyn niskaan... Rupes ihan oikeasti vituttamaan kun
poliisit pysäytti Tonyn ja rupesivat aukomaan päätä Shirleystä et on naapuri ja että hän ei saa olla yöllä täällä ja vain ja ainoastaan sen takia koska on musta mies ja tuntui helvetin hyvältä kun Tony veti poliisia päin näköä koska piti Shirleyn puolia.
Myös tuo Alin pianisti hahmo on ihan huikea ja Ali näyttelee hahmoaan erinomaisesti, enkä ihmettele yhtään miksi voitti Oscarin tästä roolistaan... ei pitkään aikaan korota ääntä yhtään vaikka olisi mikä tilanne siellä autossa ja on tosi lakeja kunnioittava ja hienostuneesti käyttäytvyä mies eli toisinsanoen Tonyn vastakohta. Yhden kohdan voi kertoa leffasta spoilaamatta oleellisesti, niin Tony kun heittää jonkun mäkkärin tapaisen pahvisen kokiksen auton ikkunasta, niin Shirley oli heti siinä silleen että sehän lähdetään hakemaan, ei jumalauta ku nauratti tuo Mies on myös aika masentunut sen huomaa ja juo sen takia paljon ja syystäkin on masentunut. Leffa on myös komedian lisäksi todella tunteikas / koskettava ja kävi tiettyjen kohtausten takia Shirleyä oikeasti sääliksi. Leffa mikä onnistuu tuollaisessa että harmittaa jonkin leffan hahmon puolesta niin saamaristi on aika pirun iso plussa. Kun aattelee et kyseessä on vaan kuitenkin elokuva. Todella taitavasti tasapainotellaan komedian ja draaman välillä ja leffa on loppujen lopuksi tosi paljon enemmän draama kuin komedia.
Sitten hienosti muuten Shirley pääsee Tonyn ajatusten pinnan alle onnistuen vaikuttamaan hänen käyttäytymiseen mm että varastelu ja huijaaminen on väärin, onko siinä mitään ylpeilyn aihetta. Myös Tony pääsee Shirleyn pinnan alle. Veikee seurata tuota automatkaa kun molemmilla aivan täysin erilainen ajatusmaailma joten kinaa tietysti tulee. Leffan keskuksena ja pääpointtina aiemmin kertomani rasismin lisäksi toimii vielä suuremmin pitkillä automatkoillaan pikkuhiljaa heidän ymmärtävän toistensa ajatusmaailmaa tosi hyvällä dialogilla heidän ystävystyen ja Tonyn
unohtamaan mustia kohtaan tuntemansa asenteensa
ja vaikka alussa sanoin että ei hymyilyttänyt, mutta tuolla autossa ollessaan rupes kyllä muuten hymyilyttämään ja repesin parissa kohtaa. Tasokasta läppää lentää leffassa ja se oli siisti kohta nähdä kun masentunut ja ei juuri hymyilevä Shirley ekaa kertaa repeää.
Leffan huikein ja tunnepitoisin kohtaus on ihan ylivoimaisesti jossa kaverit riitelevät autosssa ja Shirley
käskee pysäyttämään ja lähtee kävelemään ja sitten puhuu tässä vaiheessa jo ääntään korottaen melkein huutamalla siitä miten häntä kohtaan käyttäydytään kun hän on musta ja tuossa kohtaa sen huutamisen keskellä Ali uskomattomasti näyttelemällä murtuu ja se murtunut ääni mikä tuli sieltä vihaisen huudon keskeltä niin tuli suoraan sydämestään. Uskomaton näyttelijä perhana ja jää jopa huikean hyvä näyttelijä Mortensen Alin varjoon tässä leffassa. Tuossa kohtauksessa jossa Shirley murtuu niin pirun hienosti avautuu silmät Tonylla siitä miltä shirleystä tuntuu ja tuosta lähtien pitää koko ajan Shirleyn puolia kun tulee rasistista käytöstä shirleytä kohtaan.
Leffan loppu saa aikaan aivan
helkkarin hyvän mielen Shirleyn puolesta, kun tuntee kuuluvansa lopulta johonkin missä häntä ei syrjitä.
Hyvin syväulotteinen ja tosi koskettava leffa, josta voi löytää monia ajatuksellisia tasoja ollen täyden kympin leffa kyllä. Eikä mikään leffa ole saanut mua laittamaan näin vahvasti miettimään ja vituttamaan tuota ennen vanhaista rasismia mustia kohtaan. Tää on melkein jopa Intouchablesin tasoinen ystävyys teemainen leffa.
Machinistin ohjaajalta tuli katsottua tällainen ja tuli siis kyllä aivan puskista miten jännittävä leffa on kyseessä. Huhhuh...
Palatessaan matkoiltaan Pekingistä Roy ja Jessie matkustavat junalla Siperian läpi Moskovaan. Jokin menee pieleen ja pahasti...
Leffassa pariskunta kun on junassa matkustamassa niin heille tuntematon pariskunta tulee huonetovereiksi samaan hyttiin päähenkilöiden kanssa. Dialogi ja yleinen ilmapiiri nelikon välillä alkaa asteittain mennä jotenkin hyvin kiusalliseksi ja vaivaantuneeksi ja tuo tunnelma vaan voimistuu koko ajan. Erittäin tiivis tunnelma on osattu rakentaa jota voimistaa ja paljon miljöö, Ahdistava sellainen. Ollaan ihan täpötäydessä junassa siis keskellä Siperiaa ja nuo kaksi asiaa tekivät myös aiemmin mainitsemani kiusallisen ja vaivaantuneeen tunnelman lisäksi hienoa ahdistavaa ja pahaenteistä tunnelmaa, kun leffassa mm on hienosti kuvattuja ilmakuvia junasta, joka kulkee hämärtyvässä Siperiassa painostavineen musiikkeineen.
Leffa kun etenee niin se tykittää sellaista jännittävien tapahtumien sarjaa toisensa perään jälkeen tosi hienosti ja etenkin vähän yli puolessa välissä niin ahdas junamiljöö tukee ihan pirun hyvin tiettyjen kohtausten tehoa tehden kyllä hyvinkin klaustrofobisen ahdistavan tunnelman ja eritoten siinä vaiheessa, kun Ben Kingsleyn esittämä poliisi tulee mukaan leffaan, niin ei jumaliste että siinä kohta menee JÄNNITTÄVÄKSI koko homma. Hallituilla musiikeilla ja etenkin kameran käytöllä ihmisten kasvoihin ja eleisiin luodaan jännitystä loistavasti. Se mikä myös tekee leffasta niin jännän niin erittäin iso kiitos menee siitä Emily Mortimerin ihan ällistyttävälle roolisuoritukselle, jolla on melkeinpä isoin osuus leffan ahdistavuudelle. Myös Ben kingsley vetää jäätävän kovaa roolia tehden monista tilanteista erittäin piinaavia. Leffassa tulee loppupuoliskon alun puolella sellaisia kohtauksia joka saa katsojassa, tai ainakin minussa herättämään sellaisen voimakkaita "nyt ja ihan helvetin äkkiä!!!" reaktioita, jollaisia tosi harva leffa on onnistunut mussa herättämään. Antaisin leffalle ysin, mutta harmitti ihan pirusti kun muuten näin kova leffa menee lopussa jo niin yli että. Leffa olis voitu jotenkin järkevästi lopettaa noin 30min ennen loppumistaan, mutta sitten hommaa pitkitettiin överiksi. Lisäksi ihmetyttää se että miten aina loistava Woody Harrelson on tässä kuin puukalikka??
Btw tässä leffassa Siperia ja Venäjä oltiin osattu luoda todella ahdistavaksi paikaksi. Tätä leffaa kun katsoi niin itelle tuli sellainen fiilis, että en helvetissä koskaan menisi Venäjälle ja vielä Siperiaan matkalle. Kaikki ne Venäläisten poliisien käyttäytymiset oli sellaisia että luontaantyöntävä on sana joka tässä leffassa tulee Venäjästä mieleen (Ainakin leffassa)
Suosittelen erittäin paljon katsomaan jos haluaa nähdä erittäin piinaavan leffakokemuksen, vaikka loppu vähän kusikin tosiaan hajoitten kokonaisuuden niin siksi annan vaan:
Spielbergin vuonna 1971 tehty trilleri tuli tsekattu piiitkästä aikaa. Viimeksi kuvaputkitöllöstä ja nyt bluray versiona isolta screeniltä.
Täytyy sanoa, että onhan tää loistava leffa. Vaikka juoni kuulostaa hölmöltä(rekkamies jahtaa plymouth kuskia tienpäällä) niin pirun toimiva ja jännä leffa on saatu aikaan.
Kuvaus on moniulotteista, äänet ja näyttely erinomaista. Rekka on likainen ja ruosteinen ja passaa hyvin rooliinsa.
Luin jälkeenpäin, että leffa on kuvattu 13 päivässä ja budjetti ollut 450 000 dollaria. Se ei todellakaan vähennä leffan arvoa, päin vastoin. Väittäisin mestariteokseksi ja Stevenin parhaaksi pätkäksi.
+9
Kohta tulee pitkä arvostelu ja ennen sen postaamista haluan sanoa pari sanaa.
Arvostelen Inceptionin tosi pitkästä aikaa uudelleen koska oon löytänyt nyt paljon enemmän näkemyksiä leffasta. Tarkistin sen aikaisemman arvosteluni niin puuttui kyllä ihan hitosti olennaisia asioita niin haluan tehdä uuden paljon isomman arvostelun koska tää on saatanan superkova leffa. Jätin aika paljon tekstistä ilman spoiler tageja koska uskon että kaikki on tän leffan, vaikka ne kertomani jutut on siinä ja siinä tarviiko niitä edes spoilata. Yhden juonesta isosti kertovan kohtauksen tosin laitoin spoiler tagiin. Sori nyt tulee pitkä arvostelu mut tää on niin massiivinen leffa että tästä tulee pakosti pitkää tekstiä, tai sit en vaan osaa tehdä lyhyttä ja ytimekästä arvostelua.
Huhhuh että oli siistin näköistä katsottavaa 4k hdrna tää leffa, joka teki jo ennestään paljon uskomattomamman leffakokemuksen kun vertaa aiempiin kertoihin kun tän kattonut jonain tyylin jollain 720 pikselillä tai dvdnä... Ehdottomasti kuuluu niihin leffoihin jotka pitää 4kna nähdä.
Heti kun leffa alkaa niin soi uskomattoman hienot Hans Zimmerin musiikit tehostaen ihan julmetusti jo alun kohtauksen tyylikkyyttä (ja joka ikisen kohtauksen tyylikkyyttä leffasssa), jossa Leo makaa rannalla ja Japsivartiat vie hänet sen erään vanhan papan luokse juttelemaan ja se vanha mies alkaa puhua siitä toteemi hyrrästä. Ihan saamarin siisti kohtaus tuo, kun nuo leffassa soivat tosi jymisevät bassomaiset uhkaavan tuntisen musiikit tehden mm tuosta alun kohtauksesta huikean tunnelmaltaan. Musiikit luovat myös tosi synkähkön tummanpuhuvan ilmeen ja tunnelman leffaan, jolla tarkoitan etenkin Leon esittämän Cobbin hahmon synkkiä teemoja ja cobin patoutuneita ajatuksia leffassa ja miten se liittyy unimaailmaan. Se unimaailma myös leffassa on musiikkien ansiosta jopa ahdistavaa välillä mistä tosi isot plussat myös, sellainen että ei oo mitään leikkimistä sotkeutua niihin syviin unitasoihin vaarana menettää tajunnan siitä mikä on unta ja mikä ei jne ja nuo kaikki unimaailmajutut on osattu tehdä niin voimakkaasti toteutukseltaaan, että tuntuu jollain tavalla ruudun läpi, kuin olisi itsekin mukana siinä matkassa mennen unien syvyyksiin leffan ollessa hyvin unenomainen kokemus.
Idea on siistein missään leffassa ja toteutus erinomainen. Tuollainen syvissä unitasoissa seikkailu on musta vaan ihan huikeaa ajatuksena. Leffa on myös varustettu tajuttoman kovalla näyttelijäkaartilla et harvassa leffassa oon näin kovaa castia nähnyt. Leonardo Dicaprio, Tom Hardy, Ken Watanabe, Joseph Gordon Lewitt, Ellen Page, Marion Cotillard, Gillian Murphy ja Michael Cane. Vaikutti nuo upeat näyttelijät paljon leffan tasoon osaltaan vielä kera tosi tasokkaan koukeroisen ja diipin dialogin. Sitten leffan juoni on aivan käsittämättömän siististi osattu rakentaa pitäen pirun tiukasti otteessaan ihan alusta loppuun.
Sitten se kun Ellen Pagen esittämä arkkitehtuurina tuli mukaan rakentamaan unimaailmaa, niin se oli tosi hienon mielikuvituksellista ja oli muuten 4kna perhanan siistiä se kun kaupunki kääntyi ympäri ollen leffan visuaalisesti hienoin kohtaus. Sit se oli etenkin pirun jänskää, että jos alkaa unimaailmassa rakentaa maailmaa todellisista ja oikeassa elämässä tutuista paikoista, niin alkaa menettää otteen että tietääkö onko unessa vai ei ja leffassa on tosi isona osana pystyykö Cobb olla menettämättä tuon otteen että tietääkö onko hän unessa vai ei. Liikutaan siinä rajamailla pirun siististi toteutetusti.
Erittäin kiinnostavaa leffassa on etenkin se, kun mennään sinne syvimpään alitajuntaan ja mun oma suosikkikohtaus on ehdottomasti koko leffassa kun Cobb kertoo sen tarinan hänestä ja vaimostaan Malista.
Miten he olivat siellä limbotilassa ja Mal kätkenyt jotain sisimpäänsä kun pisti sen hyrrän sinne alitajunnan kassakappiinsa ja herättyään Mal luuli vieläkin olevansa unessa ja täten teki itsarin päästääksen pois unesta, joka oli oikeasti totta ja täten Mal kuoli.
Ihan pirun hyvin kerrottu tuo juttu leffassa ja karulla tavalla tosi tosi siisti kohtaus koska pitäähän tällaisessa leffassa tottakai myös vähän karumpaa ja synkempää ja tunnepitoisempaa asiaa olla ja tuo kohtaus teki Leon näyttelemästä Cobbista tosi hyvin tehdyn henkilöhahmon jossa on syvyyttä sanalla sanoen kun pureudutaan hänen mieleensä leffassa kaikista syviten.
Sitten erittäin mielenkiintoista seurattavaa on se miten porukka suunnittelee miten tulevan unikeikan kaikki jutut tehdään aivan pieniä yksityskohtia ja jippoja myöten saati se oli mielenkiintoista kun homman suunnittelu meni sen toteutuksen tasolle. Miten mm alkavat istuttaa ajatuksen kohteen mieleen. Siinä on aivan hirveästi kaikenlaisia ovelia koukeroita, miten istutusta alettiin rakentamaan, mm kohteen isä poika suhteesta ja muuttaa kohteen ajatusmaailma käyttäen alitajunta juttuja, heijastuksia ja vaikka mitä. Aivan pirun ovelasti juoneen kirjoitettuja juttuja kaikkia pieniäkin yksityskohtia myöten.
Kun mennään leffassa sinne lentokoneeseen, jossa siirrytään unimaailmaan, niin siinä vaiheessa leffa menee etenkin erittäin tiukka tunnelmaiseksi. Unitasot oli todella siistejä. Kaatosade teki ekasta unitasosta todella tyylikkään tunnelmallisen ja kolmas taso talvimestassa myös siistin omanlaisen tunnelmansa. Myös se oli siistiä miten kohteen alitajunta oli koulutettu univarkaita vastaan tyyppien ammuskellessa Cobbia ja muita ja tehtävästä muodostui hengenvaaralliinen. Sitten ajatuksena huikea tuo miten menevät unesta unesta unesta uneen ja miten mm päivä on alemalla tasolla viikko, miten 10 sekuntia on kolmannella tasolla tunti ja miten unitason tapahtumat vaikuttaa muihin unitasoihin (painovoima jne) ja miten se koko pakka pysyy kasassa kaikessa massiivisessa monimuotoisuudessaan. Nolanilla on kyllä ihan huikea mielikuvitus, kun miten hän keksii kaikki tuollaiset jutut, niin ei voi tajuta.
Leffa ei myöskään ole mikään pinnallinen äsköni todellakaan, vaan hyvin syvällinen leffa ajatukseltaan. Leffan se pää ajatus ja pointti on siinä joka liittyi Cobin ja Malin väliseen suhteeseen, mitä heidän välillään tosiaan tapahtui, Cobbin kokemat traumat ja miten nuo kaiki liittyi tosi vahvasti unimaailmaan leffassa ja miksi Cobilla on tarve lyöttäytyä rikolliseksi ottaen vaarallisen unimaailmakeikan vastaan. Siinä oli syvempää ajatusta takana joka liittyi Cobbin lapsiin.
Leffan se huipennos kohtaus lopussa on kyllä pirun tyylikkäällä silmällä tehty ja siinä on tosi paljon ajatusta niissä sanoissa jotka Ken Watanaben hahmoo sanoo tuossa ja leffa loppuu todella hyvään kohtaan jättäen miettimään. Juoni on pirun ovela, katsoja saa miettiä itse, eikä leffa missään kohtaa musta leffa aliarvoi katsojaa ja väännä asioita rautalangasta ja tuollainen on saamarin iso plussa myös.
Tajunnan räjäyttävin leffa koskaan ja musiikin ja tunnelman yhdistelmä siistein mitä oon ikinä nähnyt ja menee helposti mun top 10iin. Oli niin pitkä aika siitä kun viimeksi katsoin, että vähän aikaa sitten tekemäni top 20 listasta jätin tän pois. nyt kun katoin niin muistin vasta miten kova leffa on kyseessä.
Kohta tulee pitkä arvostelu ja ennen sen postaamista haluan sanoa pari sanaa.
Arvostelen Inceptionin tosi pitkästä aikaa uudelleen koska oon löytänyt nyt paljon enemmän näkemyksiä leffasta. Tarkistin sen aikaisemman arvosteluni niin puuttui kyllä ihan hitosti olennaisia asioita niin haluan tehdä uuden paljon isomman arvostelun koska tää on saatanan superkova leffa. Jätin aika paljon tekstistä ilman spoiler tageja koska uskon että kaikki on tän leffan, vaikka ne kertomani jutut on siinä ja siinä tarviiko niitä edes spoilata. Yhden juonesta isosti kertovan kohtauksen tosin laitoin spoiler tagiin. Sori nyt tulee pitkä arvostelu mut tää on niin massiivinen leffa että tästä tulee pakosti pitkää tekstiä, tai sit en vaan osaa tehdä lyhyttä ja ytimekästä arvostelua.
Onkohan tuo uusin Spiderman hyvä? Kävin katsomassa viimeinkin perjantaina Avengers Endgamen, ja eilen illalla katsoin kotona vielä Captain Marvelin & Doctor Strangen kun ne oli jäänyt näkemättä. Vielä en saanut tarpeekseni Marvelia ja houkuttelisi käydä tennispalatsissa vaikka lippu maksaakin 17€.. Kai se ISENSE sali on kuitenkin tasokas vai?
Onkohan tuo uusin Spiderman hyvä? Kävin katsomassa viimeinkin perjantaina Avengers Endgamen, ja eilen illalla katsoin kotona vielä Captain Marvelin & Doctor Strangen kun ne oli jäänyt näkemättä. Vielä en saanut tarpeekseni Marvelia ja houkuttelisi käydä tennispalatsissa vaikka lippu maksaakin 17€.. Kai se ISENSE sali on kuitenkin tasokas vai?
Omasta mielestä oli varsin viihdyttävä pätkä.
Melko leikkisä, mutta toisaalta kyseessä ihan junnu Spider-Man niin sopii kyllä siihen. Teinejä kun kuitenkin ovat.
Onhan se ISENSE mukava sali.
Jos Marvelit uppoo, niin kyllä tuosta maksaisin leffalipun.
En näe että se nyt ainakaan alle aiempin Marvel leffojen tason menisi, vaikka ei sieltä paremmasta päästä olisikaan.
On tuo Far From Home oikein hyvä, varsinkin, jos ei paljoa siitä tiedä etukäteen. Ja Marvelit pitää sitten katsoa loppuun asti. Ihmettelen kun vieläkin ensimmäisten lopputekstien ilmaantuessa noin puolet katsojista häipyy aina. FFH:n kohdalla mid-credit -pätkä on jopa koko leffan paras.
Mä tykkäsin Far from homesta tosi paljon, tosin mä nyt olen yleisön edustaja sieltä helpoimmasta päästä.
Isense-salin lisäarvo jäi meille hieman hämäräksi, ei ollut suurta vaikutusta elokuvakokemukseen....kai.
3D oli kyllä jees, Jake ja Tom aivan käden ulottuvilla.
Leffa kertoo 2011 vuonna Norjassa tapahtuneesta järkyttävästä terrori-iskusta/massa murhasta. Leffa keskittyy Utoyan saarella tapahtuneeseen tositapahtumiin, jossa 77 ihmistä sai surmansa.
Yksi ahdistavimpia leffoja mitä oon koskaan nähnyt, ellei jopa ahdistavin. Etenkin siksi on niin ahdistava kun on tositapahtuma ja tietää mitä hirveyksiä leffassa tulee tapahtumaan. Lisäksi leffa on osattu tehdä erittäin aidon tuntuisesti mikä vaan lisäsi sitä ahdistavuutta. Erittäin pahaenteinen tunnelma on osattu luoda leffan ylle ja ne mustaan ruutun tulevat tekstit esim klo 17.06 ja tuo oli tosi tehokas tapa luoda tunnetta että se järkyttävä tapahtuma lähestyy ja lähestyy. Heiluvalla käsikameralla kuvattuna oli myös iso osuus realistisuuden ja kaaoottisuuden tunteesta leffassa etenkin kun kuvataan ihmisten juoksemista pakoon, sekä ilmeitä ja eleitä kun ammuskelu alkaa, sekä loistavalla näyttelyllä etenkin pääosaa esittävän tytön huikealla näyttelyllä on tosi paljon osaltaan vaikutusta siihen, että on saatu uskottava ja kauhea ilmapiiri ylle leffaan ja ihmisten murtuminen ja shokki kaiken ammuskelun keskellä oli hyvin realistisen tuntuista. Dialogi on kanssa hyvin uskottavaa tilanteeseen nähden kun ammuskelu alkaa. Leffassa ei myöskään soi mitkään musiikit ollenkaan mikä loi sekin kanssa uskottavuutta. Tuo oli toimiva ratkaisu jättää musiikit pois, koska ne hiljaisuuden keskeltä kuuluvat laukaukset oli tosi creeppejä korvaten täysin jotkin kliseiset jännitysmusiikit.
Melkein ihan alussa kun porukka syö siinä vohveleita ja juttelee niitä näitä, niin kaukaa alkaa kuulua ammuskelua. Tuossa vaiheessa menee kyllä hyytävän ahdistavaksi katsoa kun porukka juoksee paniikissa ja shokissa karkuun ja tunnelma muuttuu todella todella kaoottiseksi tuossa kohtaa ja tuossakin kelasi vaan että ei helkkari tällainen massamurha on oikeasti tapahtunut... selkäpiitä karmivia ne aseen laukauset ja porukan huutamiset ja kuolunkorinat leffassa. Varmasti ikuiset traumat jääneet niille ketkä selviytyivät tapahtuneesta. Tää on vain mun mielipide, mutta itteä ei oo koskaan ahdistanut näin paljon leffaa katsoessa. hyi helvetti. Joka ikinen aseen laukaus leffassa oli tosi karmeen tuntuista. Karmealla tavalla pirun käsinkosketeltavan aidon tuntuinen leffa.
Pitää antaa tosi kovat pisteet, sen takia koska on niin pirun tehokkaasti osattu tehdä ja tuo on syy miksi on erittäin miettimään laittava leffa.
Viime vuoden parhaan kauhuelokuvan Hereditaryn ohjaajan uusin elokuva joten odotukset oli korkealla, mutta kun ei. Ylipitkä, ennalta-arvattava, The Wicker Man-kopio. Elokuvan hahmoihin hyvin vaikea samaistua tai ymmärtää heidän motiivejaan. Pelottavakaan tämä elokuva ei onnistunut missään vaiheessa olemaan. Teknisesti ihan hyvin tehty ja visuaalisesti näyttävä, siitä pojot. En suosittele.
Viime vuoden parhaan kauhuelokuvan Hereditaryn ohjaajan uusin elokuva joten odotukset oli korkealla, mutta kun ei. Ylipitkä, ennalta-arvattava, The Wicker Man-kopio. Elokuvan hahmoihin hyvin vaikea samaistua tai ymmärtää heidän motiivejaan. Pelottavakaan tämä elokuva ei onnistunut missään vaiheessa olemaan. Teknisesti ihan hyvin tehty ja visuaalisesti näyttävä, siitä pojot. En suosittele.
Itse taas pidin todella paljon elokuvasta, niin sanotusti "pelottava" tämän elokuvan ei pitänyt edes olla. Vahvuudet aivan muualla kyseisessä pätkässä.
Arvoin tämän kanssa, kun "vaimon kuoleman kostamistarina on nähty jo moneen kertaan", mutta hyvä kun katsoin, sillä tämä oli yllättävän viihdyttävää toimintaa.
Ensimmäinen taistelukohtaus piti katsoa kahteen kertaan (siinä oli tosin minun "makuuni" turhan raaka loppu)
Pääosassa oleva Logan Marshall-Green oli minulle uusi tuttavuus ja teki varsin hyvää työtä.
Pari vuotta sit oscar gaalassa myös Moonlight ihan samalla tavalla tuli ihan puskista voittoon, kun oli melkein varma tunne että Lalaland voittaa kun sai niin paljon palkintoja ja jos oikein muistan niin Moonlight ei saanut kuin Alin suorituksesta oscarin niin tuli siksi sekin niin yllätyksenä voittoon.
(siinä oli tosin minun "makuuni" turhan raaka loppu)
