Elokuva-arvostelut!

A Ghost Story (2017)
A Ghost Story (2017) - IMDb
rooney_mara_a_ghost_story_-_epk_-_h_2017.jpg

a-ghost-story.jpg

Naisen mies kuolee autokolarissa, mutta mies muuttuu kummitukeksi ja jää kummittelemaan.

Tosi veikeesti ja erikoisen tuntuisesti tehty leffa.

Leffa alkaa hyvin erikoisesti toteutetusti josta plussaa. Leffa on tosi hiljainen, sitten oudot melankoliset viulumaiset sekä oudot kilisevät musiikit olivat tosi siistin mystisen kuuloisia ja avaruuden ja tähtien kuvaaminen. Sitten esim kun ovat sohvalla ihan alussa niin kuuluu kolahdus talosta, joka jää katsojalle auki asia, sillä kukaan ei ollut tunkeutunut taloon. Tosin helposti arvasi että se oli kummitus, ei sillä että se olisi leffaa mitenkään huonontanut.

Nuo jänskät musiikit ja kummittelu talossa alussa teki siistin massasta poikkeavan tunnelman ja otteen leffaan. Kun mies sitten kuolee kolarissa melkein alussa niin hän jää valkoinen lakana päällä kummittelemaan. Tuo kummittelu on erittäin hiljaista ja leffassa kuvataan pitkillä otoilla kun miehen kummitus vaan seisoo paikallaan milloin missäkin nurkassa tai käytävällä ja ymmärrän tosi hyvin jos joidenkin mielestä tuollainen pitkäään jupittaminen on tylsää. katsottavaa.:ROFLMAO: musta kuitenkin se kummituksen kuvaaminen pitkään ollen aivan hiljaista teki tosi erikoisen tunnelman leffaan ja leffaan on saatu hyvin voimakkaasti miehen kummituksen läsnäolo talossa. Äänimaailmasta tosi isot plussat leffassa soi miehen kummitellessa täyden hiljaisuuden lisäksi paljon hyvin taidokasta kaunista musiikkia, mystistä musiikkia ja myös hyvin riipivää musiikkia, et vaikka kyseessä ei ole todellakaan kauhuleffa, niin nuo riipivät koko ajan voimistuvat musiikit oli mukavan piinaavan tuntuisia.

Yhtenä teemana leffassa toimii hienosti suruprosessi kun läheinen kuolee ja teemoja on myös isona asiana esillä pohdiskelu kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä mitä kummitukset loppujen lopuksi ovat. Myös maailmankaikkeus ja elämä on sekin teemana, koska kuvattiin alussa sitä avaruutta. Pohdiskelevista teemoista leffassa pitää kyllä antaa isot peukut.

Hyvin hauras/haikea leffa sillä kummitus oli todella surullinen koko ajan ja selvästi huomaa että kummitus pohdiskelee muistoja, sekä asioita elämästä ja kuolemasta ja kummituksen skillseillä tuli etenkin niillä selväksi että kaikki kuolee aikanaan ja tuo juttu oli aika tosi lohduttomasti osattu tehdä ja kaikki ne aikatasot menneisyyteen jne jotka johtui kummituksen skillseistä oli hienoa jälkeä. Kaikesta alakuloisuudesta huolimatta leffa on myös lohdullinen, siinä mielessä että ajatuksena jää tuolleen kuoleman jälkeen kummituksena haahuilemaan omaan kotiinsa vaimonsa luokse. Leffa sisältää myös hyvin mystisiä auki jääviä asioita katsojalle ajateltavaksi josta(y) ja meininki on välillä tosi mukavan surrealistinen. Loppuratkaisu on perkuleen tyylikäs kanssa. Tuli jotenkin mieleen se Jouluisin tuleva
lumiukko
elokuva.

Tyylikäs leffa. Massasta poikkeavan tuntuinen, se tunnelma, tosi laadukkaat musiikit, paljon pohdiskelevuutta asioista ja kirsikkana kakun päällä ne mystiset auki jäävät asiat. Leffa onnistui myös jättämään miettimään jotenkin leffan loputtua. Varoituksen sana kuitenkin. Sitä kummituksen paikallaan jupittamista on siis ihan helkkaristi leffassa, et ei sovi kaikille.

9
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
^ Hauska idea esittää kummitus tuollaisena perinteisen oloisena kummituksena. :) Täytyy katsoa, kauhuelokuvista en pidä mutta tuo luokitellaan varmaan ennemmin draamaksi?
 
Jumaliste. Javier Bardemin tähdittämä uus leffa! Viaplayssa15e maksaa leffan ostaminen, mut pari viikkoa kun menee niin tuonkin saa vuokrattua sieltä 5 eurolla. Bardem kun on nykyään mun suosikkinäyttelijä, kun Daniel-Day Lewis lopetti uransa, niin ei millään malttais odottaa et tuo leffa tulee vuokrattavaksi.:LOL: Siinä ja siinä meneekö nyt tänään ostoon...
Kaikki tietävät (2018) - IMDb
 
Jumaliste. Javier Bardemin tähdittämä uus leffa! Viaplayssa15e maksaa leffan ostaminen, mut pari viikkoa kun menee niin tuonkin saa vuokrattua sieltä 5 eurolla. Bardem kun on nykyään mun suosikkinäyttelijä, kun Daniel-Day Lewis lopetti uransa, niin ei millään malttais odottaa et tuo leffa tulee vuokrattavaksi.:LOL: Siinä ja siinä meneekö nyt tänään ostoon...
Kaikki tietävät (2018) - IMDb

Ihan ok leffa, ei mitään Javierin parhaimmistoa. Cruz ihan hyvä roolissaan.
 
voi perk*le kun piti mennä ostaa tää leffa, olisin saanut samalla rahalla viaplaihin juuri tulleen Alitan.:LOL: Ei leffa nyt huono ollut, mutta sellainen että olisi kyllä pitänyt vaan odottaa et tulee vuokrattavaksi eikä mennä ostamaan. Keskinkertainen kokonaisuus. Bardemikaan ei päässyt hahmonsa toteutuksen takia loistamaan tässä leffassa. Leffa ei yllä läheskään samalle tasolle kuin ohjaajan muut tekeleet, The Past, The Salesman ja A Separation. Ei jaksa tästä sen kummempaa arvostelua tehdä. Joku 7+ ehkä, katsoo kerran ja sit unohtaa. Traileri vaikutti paljon kovemmalta kuin mitä leffa oli.
 
voi perk*le kun piti mennä ostaa tää leffa, olisin saanut samalla rahalla viaplaihin juuri tulleen Alitan.:LOL: Ei leffa nyt huono ollut, mutta sellainen että olisi kyllä pitänyt vaan odottaa et tulee vuokrattavaksi eikä mennä ostamaan. Keskinkertainen kokonaisuus. Bardemikaan ei päässyt hahmonsa toteutuksen takia loistamaan tässä leffassa. Leffa ei yllä läheskään samalle tasolle kuin ohjaajan muut tekeleet, The Past, The Salesman ja A Separation. Ei jaksa tästä sen kummempaa arvostelua tehdä. Joku 7+ ehkä, katsoo kerran ja sit unohtaa. Traileri vaikutti paljon kovemmalta kuin mitä leffa oli.
Teki mieli sanoa että älä osta kun ei tosiaan keskitasoa kummempi ollut elokuvana, kelasin että toisaalta sama mitä sanoo niin kovana elokuva fanina sinä varmaan silti sen hommaat:)
 
Heh, haluan kertoa kun katottiin siskoni kanssa Infernal Affairs koska sisko halusi nähdä alkuperäisen The Departedin. Sisko haukkui leffaa siitä että asiat tapahtuu liian nopeasti kun taas The Departedissa asiat tapahtuu paljon hitaammin selitettynä ja on enemmän kohtauksia.

Oma mielipide on aivan päinvastainen. Vaikka yleensä tykkään hitaasti etenevistä leffoista mut mm Infernal Affairs on poikkeus, koska musta leffaan kuuluukin korkeasykkeinen ja alusta loppuun virittäytynyt tiukka tunnelma joka pesee Departedin tosi tasapaksuisen toteutuksen mennen tullen ollen tosi selkeä etemisen suunta juonessa joka ei lässähdä missään kohtaa kuten The Departedissa aina välillä tunnelma musta lässähtää, tässä pysyi pirun tiukkana koko ajan tunnelma. The Departedin taso on sellaista ylämäki, alamäki, ylämäki...

Lisäksi infernal Affairsissa on paljon taiteellisempi ote. Toteutusten tyyli paljon tyylikkäämpää ja musiikit paljon komeammin sävellettyjä jonkin tapahtuman muistoja näytettäessä, joka jenkkiversiosta puuttui kokonaan. myös kattokohtaus on paljon taiteellisempi alkuperäisessä, kun kuvataan mm Hong-Kongin päähenkilöihin peilaavia lasitaloja ollen täten myös kuvaukseltaankin tyylikkäämpi. leffassa myös se loppu kun sen pahalle puolelle työskentelevän poliisin omatunto alkaa kolkuttaa pirun hienosti toteuteusti ollen ajatustakin tässä alkuperäisessä paljon enemmän. Se muistelukohtaus lopussa "kuka haluaa olla niinkuin hän? Minä haluan" leffan nähneet tietää mitä tuolla lainausmerkeissä olevalla tekstillä tarkoitan. Sitten vaikka The Departedissa on timanttiluokan näyttelijät niin tässä eivät ne kaksi pääosanäyttelijää jää sitten milliäkään kakkoseksi vaan on tosi kovat karismaattiset näyttelijät rooleissa, mm lentävien tikarien talosta tuttu Andy Lau.

Infernal Affairs 10
The Departed 9
 
Audition 1999
2e1cc82c9763090f3df4ac6cb6e380ce.jpg


Nyt tulee helvetin kova leffasuositus. Oon tän joskus arvostelleutkin lyhyesti, mutta haluan tehdä paljon kattavamman arvostelun leffasta kun pitkästä aikaa sen katsoin.

Leffassa perheen äiti kuolee alussa sairaalassa. Isä ja poika jäävät kahdestaan ja kun on 7v mennyt äidin kuolemasta niin molemmat ovat pääseet eteenpäin asiasta ja yli äidin kuolemasta suht koht hyvin ja perheen isä Aoyama aikoo nyt 7v vuoden yksin olemisen jälkeen etsiä naista itselleen. Aoyaman kaveri järjestää kulissina elokuvan koekuvaukset johon osallistuu 30 naista jotka hakevat rooliin ja heitä tietysti haastatellaan. Aoyama on mukana koekuvauksissa/haastatteluissa katsomassa ja mikään naisista ei tunnu nappaavan paitsi viimeisenä haastatteluun tuleva Asami niminen nainen. Aoyama kiinnostuu heti naisesta naisen muunmuassa kauneden, yleisen käytöksen, hiljaisuuden, alakuloisuuden sekä karun menneisyytensä joka Aoyamaa käy sääliksi, sekä Asamin ajatusmaailmaan elämästä ja kuolemasta johon Aoyama pystyy samaistumaan todella hyvin. Mies on pian täysin asamin lumoissa.

Tuo ei spoilaa sit mitään kun on vasta ihan alkuasetelma leffalle.

Tykkäsin pirusti jo ennenkuin alkaa paremmat ne varsinaiset kohdat leffassa, niin alussa olevasta tosi tosi rauhallisesta kerronnasta ja yleisestä hiljaisuudesta. mitään ei kiirehditä yhtään missään kohtaa menemättä ollenkaan tylsäksi katsoa vaan tosi otteessa pitävää hidastempoista ja levollisen hiljaista etenemistä. Juoni etenee tosi hyvin toteutetusti askel askeleelta ja dialogi on hyvin realistisen tuntuista ja henkilöhahmot hyvin luotuja.

Siinä vaiheessa leffa alkaa todella hienosti muuttua pahaenteiseksi, kun se Aoyaman kaveri joka järjesti sen haastattelun, soittaa Asamista aika alussa leffaa. Tuo Aoyaman kaveri sanoo että työpaikka jossa Asami sanoi olevansa töissä, niin sitä ei ole edes olemassa. Ekaa kertaa kun leffan näin, niin mietin vaan yhtä asiaa: Mitä HELVETTIÄ tässä tulee oikein tapahtumaan??? Kun muistan kun aikoinaan katsoin et takakannessa lukee vielä k-18. merkkikin ja ihan aiheesta kyllä.

Oikeaastaan jo ekaa kertaa kun naisen näkee leffassa alkaa pahaenteisyyden tunteet tulla ilmaan ja menee meininki koko ajan vaan ahdistavammaksi pahaenteisyydessään. Kauhumaiset kohtaukset on tosi tehokkaasti ja hienon vähäeleisesti toteutettuja, Asami istuu kaunahiukset silmillään lattialla ja odottaa Aoyaman soittamista hänelle. Tuo kohtaus esim on kuvauksellisesti hieno ja mitään musiikkeja ei kuulu, on vaan tosi hiljaista pelottavaa huminaa kaiken hiljaisuuden keskellä... Sit se nainenkin. Ihan kuin jokin eleetön aave...

Tuohon Asamiin oli hahmona saatu tosi hyvin syvyyttä ja selitetty hyvin että minkä takia naisesta on tullut tuollainen
todella paljon lapsena kidutetusta tytöstä on tullut tuon takia ihan sekopäinen sadistinen tappaja.

Pikkuhiljaa aoyaman pääkoppa alkaa seota monien asioiden summana tosi tyylikkäästi toteutetusti. Hän on täysin lumoissa naiseen, sitten naisen salamyhkäisyys, taustoistaan juuri kertomatta jättäminen, naisen valehtelut esim työpaikastaan jota ei tosiaan ole edes olemassa ja Aoyaman näkemänsä unet naisesta saa epäluuloisen mutta samalla täysin ihastuneen miehen mielikuvituksen laukkaamaan Asamista joten Aoyaman päässä asiat on ihan ristiriidassa ja pakka menee koko ajan enemmän ja enemmän sekaisin päässä lisääntyvien toinen toistaan hämärämpien tapahtumien takia Asamiin liittyen, jossa miehen mielikuvituksen tapahtumien ja todellisten tapahtumien ero alkaa pikkuhiljaa himmetä pirun hyvin toteutetusti ollen painajais unenomainen tunnelma.

Leffa on todella älykäs kokonaisuus sillä siinä kiemuroivat nerokkaalla tavalla yhteen monet eri ajan ja juonen kerrokset ja Aoyaman mielikuvituksen tapahtumat oikeisiin tapahtumiin. Tietyssä kohtaa tulee sellainen voisi sanoa että blenderisssä sekoitettu vääristyneiden muistojen/unien/kuvitelmien vyöry joka oli kyllä kunnon WTF settiä. Hyvällä tavalla koska oli tosi onnistuneen häiriintynyttä ettei mitään rajaa. Siis hyi v*ttu ne jotkin jutut mitä näytettiin.

Sit se loppu. olen katsonut leffan monta kertaa ja ekalla kerralla "se" lopussa oleva juttu iski kuin metrinen halko. sellainen twisti että WOOW ja sellaista juttua että... ei saat... En sano enempää. Leffa on siis aivan helvetin sairas joka onnistui saamaan tuntumaan minusta tosi kauheelta, et siinä mielessä tuo järjetön sairaus on plussaa, koska onnistui siinä mitä leffa varmasti yrittkin, saada katsoja voimaan huonosti.

Pirun hyytävä leffa. Se häiriintyneisen tunnelman ja tapahtumien toteututstyyli on niin luontaantyöntävästi osattu tehdä.
Niin hyvin tehty leffa musta kaikilta osa-alueiltaan, että menee heittämällä mun top 10iin. Nykyään jos menee top kymppiin joku leffa niin se saa multa papukaijamerkin arvosanan lisäksi.:LOL:

10
images
 
Viimeksi muokattu:
Katsoin tässä Alitan uusintana ja on se vaan huikea leffa, 10/10

- Idea saamarin siisti ja juoni etenee pirun hyvin toteuteusti loppuun asti
- komeimman näköinen leffa tähän mennessä
- se tunnelma...
- Alita hahmona ihan huikea johon on osattu tehdä tosi hyvin syvällisyyttä kyseiseen hahmoon
- henkilökemiat etenkin Alitan ja Christopher Waltzin esittämän hahmon välillä ja Alitan pohdiskelut että mihin hän kuuluu on huikeaa tasoa.
- upeiden miljöiden, valaisusten ja huikean näköisen kuvauksen käyttötyyli tukien leffan perhanan siistiä tunnelmaa
- upeat musiikit
- tosi hyvin toteuteut taistelukohtaukset, etenkin se lopun moottoripallo oli etenkin teatterissa 3Dna päätä huimaavinta menoa ikinä.

Noiden kaikkien asioiden summa tekee leffasta niin kovan että menee oikeasti mun top 50iin.:rock:
 
Jumaliste. Viaplayihin oli tullut Get Outin ohjaajalta uusi leffa Us. Joka oli pakko ostaa kun Get Out oli ihan loistava ja erikoinen leffa.:rock: Pitää kertoa mietteitä sit myöhemmin leffasta.
 
Us (2019)
h7siqbo3nw0zsink36ky.png

Aika kikseissä tätä aloin kattoo sillä on ihan pirun hyvän Get Outin ohjaajalta, niin siksi tältä odotti paljon ja etenkin toteutustyylissä tietynlaista persoonallista tyyliä.

Leffa alkaa heti ihan karmivan tuntuisella tekstillä...

Manner Usan alla on tuhansia kilometrejä tunneleita, hylättyjä metrojärjestelmiä, käyttämättömiä huoltoreittejä ja hylättyjä kaivoskuiluja. Joidenkin tarkoitusta ei edes tiedetä...

Leffa alkaa vuodesta 1986. Siitä alun huvipuisto kohtauksesta jo huomaa ohjaajan omaperäisen kädenjäljen kuten Get Outissa. Tosi hienoa kuvausta, törkeen siistiä äänimaailmaa/musiikkia ja etenkin mielikuvituksellista kohtausten toteutustyyliä tunnelman rakentamisessa. Tuo tummennettu on se asia jonka Peele ohjaajana hallitsee pirun hyvin. tuolla tummennetulla voisi melkein kiteyttää leffan tärkeimmät plussat, mut kirjoitetaan vähän pidempi arvostelu.

Perheen tyttö katoaa hetkeksi siellä huvipuistossa ja näkee jotain, joka jättää syvät arvet hänen mieleen mutta mitä? Tuo alun "juttu" on sellainen että se on jo nähty juttu leffoissa, mutta kun se on tässä niin saaaamarin hyvin toteutettu, koska kohtaus on tehty tyylillä ja se juttu jätetään hyvässä kohtaa siihen. Tuosta siirrytään nykyhetkeen jolloin tyttö on jo aikuinen nainen ja hänellä on jo oma perhe.

Lupita Nyongon näyttelemän pääosanaisen mieleen jääneet arvet näkemästään eivät ole vielä aikuisenakaan parantuneet ja hienoilla tosi pienillä nerokkailla jipoilla naisen nykyäänkin säikkyä olemusta kuvaillaan. Lupita näyttelee ihan helkkarin realistisen tuntuisesti mm kun lopulta murtuu saati siinä kohtaa kun... se on jo spoilausta mutta leffan nähneet tietää mitä tarkoitin Lupitan huikealla roolisuorituksella. Sitten tulee leffassa en kerro mikä mutta siis aivan karmiva kohtaus, joka on toteutettu erittäin hyytävästi. Siis hyi helevetti. Puistautti kyllä tuo kohtaus ja ajatuksen tasollakin tosi paljon.

Leffa on parhaimmillaan todella pelottava ainakin alkupuoliskolla. kun tulee se leffan pääkohtaus puolessa välissä leffaa niin hyi helkkari. Tunnelmaa rakennetaan erittäin tehokkaalla tyylillä ja ne oli aivan karmivia suoraan sanottuna. Seisovia silmiä, kauheaa puheääntä ja ääntelyä ja niiden puhumien asioiden sisältö oli luontaantyöntävää ja jossa käytetään pimeyttä ja sitä alussa mainitsemaani jäätävän siistejä musiikkeja todella tehokkaasti vaan tehostaen sitä hyytävää tunnelmaa.

Tuossa kohtaa vielä antaisin leffalle kauhumaisena kokemuksena jotain 9½, mutta sitten lässähtää leffan meininki ja pahasti joka harmitti hirveästi, ei pelottavuusaste loppupuolella säilynyt enää meiningin mennessä ihan liikaa itseään toistavaksi pitkitetyksi hipaksi menettäen tosi paljon tehoansa ja mukaan kun tuossa kohtaa tulee lisää hekilöhahmoja ,jotka oltais voitu jättää kokonaan kun niiden hahmojen kauttakin alettiin tunkea sitä pelottavuutta, tässä kohtaa jo epäonnistunutta sellaista pidentäen vaan sitä kauhuhippaa, olis riittänyt se yksi eli se pääosa perhe kauhuineen, eikä tunkea enää lisää hahmoja epäkauheuksineen leffaan. Lisäksi tuossa menneeksi epäpelottavuudessa alkoi läppää lentää kaiken seassa joka vaan entisestään rokotti tunnelmaa. Läppä oli itsessään tosin tutun toimivaa Get Outin ohjaajalta mutta ihan väärässä kohtaa esitettynä sitä huumoria eli tuossa loppupuolella.

Onneksi kuitenkin lopussa leffa nostaa päätään aika paljon, mutta ei se ei enää riitä pelastaamaan sitä pitkää kestävää laahaus vaihetta jolloin tunnelma tosiaan lässähti.

Sit toiseen juttuun. Niiden outojen aiemmin mainitsemieni luontaantyöntävien puheiden sisällöstä plussaa sillä niillä oli isoa tarkoitusta leffan kokonaisuskuvan kannalta, joten kässäristä siinä mielessä plussaa. Leffassa on tosi paljon myös teemoja joita käsitellään hienosti. Mm ihmisyyttä ja minäkuvaa, lisäksi on jotain yhteiskunnallista sanomaa Usasta josta tuosta viimeisimmästä teemasta en ole varma pitäisikö tykätä vai ei... Yritetäänkö tuolla sit kalastella Oscaria kun on tällaiseen pääosin kauhuun laitettu lisäksi tuollaista yhteiskunnallista sanomaa Usasta esille. En tiedä.

Alkupuoli timanttia, loppu ei niinkään. Harmi ettei ole ehjä kokonaisuus kun potentiaalia olisi ollut paljon.

alkupuoli 9 ½
loppupuoli 8-

8+
 
A Ghost Story (2017)
A Ghost Story (2017) - IMDb
rooney_mara_a_ghost_story_-_epk_-_h_2017.jpg

a-ghost-story.jpg

Naisen mies kuolee autokolarissa, mutta mies muuttuu kummitukeksi ja jää kummittelemaan.

Tosi veikeesti ja erikoisen tuntuisesti tehty leffa.

Leffa alkaa hyvin erikoisesti toteutetusti josta plussaa. Leffa on tosi hiljainen, sitten oudot melankoliset viulumaiset sekä oudot kilisevät musiikit olivat tosi siistin mystisen kuuloisia ja avaruuden ja tähtien kuvaaminen. Sitten esim kun ovat sohvalla ihan alussa niin kuuluu kolahdus talosta, joka jää katsojalle auki asia, sillä kukaan ei ollut tunkeutunut taloon. Tosin helposti arvasi että se oli kummitus, ei sillä että se olisi leffaa mitenkään huonontanut.

Nuo jänskät musiikit ja kummittelu talossa alussa teki siistin massasta poikkeavan tunnelman ja otteen leffaan. Kun mies sitten kuolee kolarissa melkein alussa niin hän jää valkoinen lakana päällä kummittelemaan. Tuo kummittelu on erittäin hiljaista ja leffassa kuvataan pitkillä otoilla kun miehen kummitus vaan seisoo paikallaan milloin missäkin nurkassa tai käytävällä ja ymmärrän tosi hyvin jos joidenkin mielestä tuollainen pitkäään jupittaminen on tylsää. katsottavaa.:ROFLMAO: musta kuitenkin se kummituksen kuvaaminen pitkään ollen aivan hiljaista teki tosi erikoisen tunnelman leffaan ja leffaan on saatu hyvin voimakkaasti miehen kummituksen läsnäolo talossa. Äänimaailmasta tosi isot plussat leffassa soi miehen kummitellessa täyden hiljaisuuden lisäksi paljon hyvin taidokasta kaunista musiikkia, mystistä musiikkia ja myös hyvin riipivää musiikkia, et vaikka kyseessä ei ole todellakaan kauhuleffa, niin nuo riipivät koko ajan voimistuvat musiikit oli mukavan piinaavan tuntuisia.

Yhtenä teemana leffassa toimii hienosti suruprosessi kun läheinen kuolee ja teemoja on myös isona asiana esillä pohdiskelu kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä mitä kummitukset loppujen lopuksi ovat. Myös maailmankaikkeus ja elämä on sekin teemana, koska kuvattiin alussa sitä avaruutta. Pohdiskelevista teemoista leffassa pitää kyllä antaa isot peukut.

Hyvin hauras/haikea leffa sillä kummitus oli todella surullinen koko ajan ja selvästi huomaa että kummitus pohdiskelee muistoja, sekä asioita elämästä ja kuolemasta ja kummituksen skillseillä tuli etenkin niillä selväksi että kaikki kuolee aikanaan ja tuo juttu oli aika tosi lohduttomasti osattu tehdä ja kaikki ne aikatasot menneisyyteen jne jotka johtui kummituksen skillseistä oli hienoa jälkeä. Kaikesta alakuloisuudesta huolimatta leffa on myös lohdullinen, siinä mielessä että ajatuksena jää tuolleen kuoleman jälkeen kummituksena haahuilemaan omaan kotiinsa vaimonsa luokse. Leffa sisältää myös hyvin mystisiä auki jääviä asioita katsojalle ajateltavaksi josta(y) ja meininki on välillä tosi mukavan surrealistinen. Loppuratkaisu on perkuleen tyylikäs kanssa. Tuli jotenkin mieleen se Jouluisin tuleva
lumiukko
elokuva.

Tyylikäs leffa. Massasta poikkeavan tuntuinen, se tunnelma, tosi laadukkaat musiikit, paljon pohdiskelevuutta asioista ja kirsikkana kakun päällä ne mystiset auki jäävät asiat. Leffa onnistui myös jättämään miettimään jotenkin leffan loputtua. Varoituksen sana kuitenkin. Sitä kummituksen paikallaan jupittamista on siis ihan helkkaristi leffassa, et ei sovi kaikille.

9

On kyllä jotenkin sietämättömän kaunis, melankolinen, syvällinen, symbolinen, arvoituksellinen, ylimaallinen, hidastempoinen ja haasteellinen elokuva rakkaudesta, ajasta, elämän kiertokulusta, menetyksestä, surusta sekä lopullisuudesta ja loputtomuudesta. Ymmärrän sekä yhden että viiden tähden antajia yhtä lailla. Tai noh, en nyt ihan ;) Todella vaikuttava kokemus, joka toi symboliikaltaan mieleen The Fountainin, kerronnaltaan ja pitkillä otoksillaan Michael Haneken (ilman Haneken nihilismiä) sekä kuvauksellaan ja runollisella tyylillään Terrence Malickin.

Itselle upposi myös todella kovaa. Emotionaalisesti olisi optimaalista olla kuin "mentaalisessa pilvessä"; tuijottaa vain ruutua ja antaa itsensä kokea se naisen suru ja miehen loputtomuuden tuska. Itselle tuli ahdistavan ja pelottavan voimakkaita tuntemuksia oman merkityksettömyyden ja pienuuden tunteita tässä universumissa ja elämän kiertokulussa. Miten syklinen koko ajan käsite on ja miten ahdistava se miehen kokema lopullisuuden limbo on.

Todella vaikuttava kokemus ja saattaa nousta jopa mestariteoksen tasolle uusintakatselulla. Vaikutti mun mielenmaisemaan kyllä paljon. Nyt tämä a24-studio nousee kyllä Ari Asterin mestariteosten ja tämän merkkiteoksen jälkeen kiinnostavimmaksi käsittääkseni melko uudeksi ja vielä pienehköksi elokuvatehtaaksi, joka ei tuota viihdettä vaan taidetta.
 
Kyllä.(y) se oli mm jotenkin saamarin alakuloinen kohtaus kun se kummitus näkee
vastapäisessä talossa sen kummituksen ja juttelevat äänettömästi.
 
Once upon a time in Hollywood. 6/5
Menkää ihmiset kattoon tuo teatteriin, aivan törkeen kova leffa.

Tää olis voinu mun mielestä olla Tarantinon vika leffa, koska tää vähän summas kaikki Tarantinon tähän asti käytössä olevat maneerit ja sopivan mukavasti vittuili nykyajan trendeille, mielensäpahottamiselle ja metoo-seteille.
Brad Pitt kyllä ryösti mun mielestä parrasvalot tuosta leffasta. Toki DiCaprioltakin taattua helvetin hyvää näyttelemistä, mutta Pittin hahmo oli rakennettu aivan viimesen päälle.
 
Haluan heittää tähän vanhan arvosteluni tästä leffasta, koska haluan kysyä @descent lta et ootko nähnyt tän leffan ja jos oot mitä tykkäsit? Haluan kysyä siksi tästä descentila, koska oon huomannut et sulla on todella hyviä pointteja ja mietteitä leffoista, vaikka esim A Ghost Storysta josta sain tosi hyviä pointteja ja näkökulmia omaan käsitykseeni leffasta tuosta leffasta ja tajusin kun puhuit joistain asioista leffasta joita en itse tajunnutkaan.(y)



Spring, summer, fall, winter... and spring (2003) - Imdb 8,0
spring%20summer%20fall%20winter%20and%20spring.jpg

Nuori munkkipoika ja vanha buddhistimestari asuvat kelluvalla temppelilautalla kauniilla järvellä. Poika varttuu ja löytää seksuaalisuutensa nuoren tytön kanssa, joka on tullut mestarin parannettavaksi. poika tekee päätöksen että...


Heti ensimmäisenä pitää kehua leffan miljöötä joka on aivan uskomattoman hieno. Harvoin missään leffassa miljöötä ihastelee näin paljon ja että miten paljon se vaikuttaa katselukokemukseen positiivisesti, sekä miten luo tosi hienon rauhaisan tunnelman. Pieni kelluvatemppeli, jota ympäröi järvi ja järveä hyvin kasvillinen vuoristo joka tekee temppelistä hyvin suljetun ja rauhaisan tuntuisen paikan. Sitten järvessä kasvaa monia satoja vuosia vanhoja puita ja järven toiselle puolelle mennessään/palatessaan on käytettävä soutuvenettä. Se oli kanssa mielenkiintoista että miten paikan sisääntuloportti oli polven korkuisessa vedessä ja siitä vieraita tultiin hakemaan soutuveneellä, ja vaikka portin ympärillä molemmin puolin tilaa vaikka kuinka olisi mennä, niin aina sitä porttia käytettiin. Sitten sellainen asia, että koska miljöö on tällainen niin vaihtuvat vuodenajat on tosi siisti idea. miten paikan ulkonäkö aina muuttuu ja tosi hienosti se muuttuikin.
1936CE1D4C25B0E4AD236D

660full-spring,-summer,-fall,-winter...-and-spring-screenshot.jpg

Leffa on todella hidastempoinen ja hiljainen, joka sopi todella hyvin tuohon hyvin rauhaisaan miljööseen. Runsaan dialogin sijaan leffassa on paljon hienoa kuvallista kerrontaa. Myös hyvin mielenkiintoinen idea tällainen jossa käydään kaikki vuodenajat läpi siten että vuoden ajan vaihtuessa hypätään aina monia monia monia vuosia eteenpäin. Se on niinkuin koko päähenkilön kasvukertomus.

Leffan ensimmäinen osuus on kevät. Tuolloin mestarin opissa asuva pieni poika saa pahoista teoistaan opetuksen. Vaikka tämä eka kevät oli vähän tylsä, niin leffan loppupuolella tajusi että se oli suorassa yhteydessä leffan pointille. Hyvin tehty siis myös tuo eka osuus.

Kun tulee kesä, poika on jo kasvanut nuoreksi ja sairas pojan ikäinen tyttö tulee mestarin luo parantumaan. Tässä vaiheessa leffa meni paljon kiinnostavammaksi, kun poika ja tyttö alkoivat pikkuhiljaa ihastua toisiinsa. Hahmojen kemiat oli tosi jänskällä tavalla toteutettu ja sitä sutinaa oli kiinnostava seurata. Tämän jälkeen leffa menee taas mielenkiintoisemmaksi kun syksyn tullessa tulee oikein kunnon "pommi" leffassa. Tässä vaiheessa leffaa syksy-talvi ollaan leffan pointin ytimessä ja hyvin syvästi on ajatusta leffan asioissa. Leffan pointin jokseenkin tajusin olevan muun muassa kertomus sadistisesta luonteesta, mihin se voi johtaa kun omistamisen halu tällaisella ihmisellä menee ihan pakonomaiseksi, sekä opetus pahoista teoista ja pahojen tekojen sovittaminen, lisäksi normaali elämä näytetään leffassa oikein korostaen pahana maailmana ja munkki elämä ainoana oikeana tapana elää.
Buddhalaisuudesta en mitään ymmärrä mutta musta oli tosi mielenkiintoista seurata niitä kaikenlaisia rituaaleja vaikka niitä oli leffassa tosi paljon.
tumblr_m2wcmkZ8pA1qgwr35o1_500.jpg


Leffan taso pysyi loppuun asti ja leffa oli hyvin rytmitetty kun oli vaihtuvat vuodenajat ja joka vuodenajassa oli niin erilaisia tapahtumat. Leffan pituus joka on 1h45min on just sopiva pituus. Luulisi että tällainen, kevät, kesä, syksy, talvi, kevät aihe kestäisi tyyliin 3h, mutta tässä nää vuodenajat vaihtui sopivan mukavaa vauhtia ja on täten napakka ja tiivis lopputulos.

Tosi harvinaislaatuisen tuntuinen leffa, enkä oo ehkä koskaan nähny näin siistiä miljöistä, ja tyyntä ja rauhaisan tunteen tuomaa elokuvaa. Top kymppiin heittämällä.

10
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom