Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Mua hävettää, kun en ole koskaan saanut kunnolla katsottua tuota Yksi lensi yli käenpesän. Yritin kerran, mutta univaje oli niin kova, että nukahtelin kesken elokuvan eikä siitä jäänyt paljon mieleen. Pitää joskus katsoa kyseinen kehuttu klassikko vähän paremmassa vireystilassa.

Olisi mielenkiintoista lukea mielipide ja arvostelu tästä elokuvasta. Tässähän ei juonellisesti ole mitään suuria koukkuja mutta näyttelijäsuoritukset tekee tästä leffasta loistavan. Ja leffa todella herättää kaikenlaisia tunteita. Pääosin kuitenkin positiivisia.
 
Itse kuulun siihen ryhmään joka ei vain pysty katsomaan vanhoja elokuva. Visuaalisuuden puute, ihan siis teknologian kannalta, häiritsee liikaa. En sitä epäile etteikö juoni, roolit, ym. olisi hyviä, mutta mieluummin sitten luen kirjoja jos pitää se visuaalisuus "kehittää" edes osittain itse. Ei vain napostele, ei siinä muuta. En siis haukkumassa ole, periaatteessa.

Vähän saman kuin että vanhat autot hyvin harvoin kiinnostaa, vaikka olisi kuinka hieno tarina designin takana ja vaikka se olisi nykyisten autojen perusta.
Kyllä upeaa visuaalisuutta löytyy myös vanhemmista filmeistä. Esim Metropolis (1927) on yksi visuaalisesti tyylikkäimpiä näkemiäni elokuvia (kamppailee 2001: Avaruusseikkailun ja Panin labyrintin kanssa). Sen kuvallisuus on puhdasta estetiikkaa aikansa suurimmalla budjetilla. Metropolis on tehty aikana, jolloin kuvakulmat, kuvien asettelu ja leikkaus olivat vielä vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin erikoistehosteet. Joidenkin nykyajan kovimpien tehostekikkailijoiden, esimerkiksi Roland Emmerichin ja Michael Bayn, leffantekeleiden kuvamössöstä tulee lähinnä huvittunut fiilis.

Oon samaa mieltä siinä, että elokuvan pitää ansaita kannuksensa tässä hetkessä eikä sillä, että sitä on kopioitu runsaasti ja/tai se on perustana myöhemmille filmeille. Toki kopiot ovat melko usein ärsyttäviä eivätkä yllä alkuperäisen tasolle, mutta joskus on toisinkin päin. Mulle on tärkeämpää se, miten elokuva vaikuttaa muhun, kuin miten se vaikuttaa elokuvataiteeseen.


Olisi mielenkiintoista lukea mielipide ja arvostelu tästä elokuvasta. Tässähän ei juonellisesti ole mitään suuria koukkuja mutta näyttelijäsuoritukset tekee tästä leffasta loistavan. Ja leffa todella herättää kaikenlaisia tunteita. Pääosin kuitenkin positiivisia.
Pitääpä muistaa Yksi lensi yli käenpesän, kun seuraavan kerran käyn videovuokraamossa.
 
Kyllä upeaa visuaalisuutta löytyy myös vanhemmista filmeistä. Esim Metropolis (1927) on yksi visuaalisesti tyylikkäimpiä näkemiäni elokuvia (kamppailee 2001: Avaruusseikkailun ja Panin labyrintin kanssa). Sen kuvallisuus on puhdasta estetiikkaa aikansa suurimmalla budjetilla. Metropolis on tehty aikana, jolloin kuvakulmat, kuvien asettelu ja leikkaus olivat vielä vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin erikoistehosteet. Joidenkin nykyajan kovimpien tehostekikkailijoiden, esimerkiksi Roland Emmerichin ja Michael Bayn, leffantekeleiden kuvamössöstä tulee lähinnä huvittunut fiilis.

Oon samaa mieltä siinä, että elokuvan pitää ansaita kannuksensa tässä hetkessä eikä sillä, että sitä on kopioitu runsaasti ja/tai se on perustana myöhemmille filmeille. Toki kopiot ovat melko usein ärsyttäviä eivätkä yllä alkuperäisen tasolle, mutta joskus on toisinkin päin. Mulle on tärkeämpää se, miten elokuva vaikuttaa muhun, kuin miten se vaikuttaa elokuvataiteeseen.

Pitääpä muistaa Yksi lensi yli käenpesän, kun seuraavan kerran käyn videovuokraamossa.
Toki varmasti noin on. Visuaalisuus voidaan käsittää monella tapaa. Mulla nyt tahtoo vain olla niin että en pidä juuri mistään vanhasta, oli kyse mistä vain. Eli oli se sitten huono kuvanlaatu, vaatetyyli, tai ihan koko ns. "setting" (mikä onkaan suomeksi)... eli esimerkiksi tästä syystä mafia (~pre-90's) TV-sarjat ja elokuvat ei iske sitten alkuunkaan. Samaan kategoriaan menee länkkärit, ei pysty.

Tuo "ongelma" minulla on sinänsä mielenkiintoinen, että poikkeuksia löytyy. En nyt tähän hätään keksi miksi osa voi silti toimia, ehkä lonkalta heittäisin että siinä on joku suosikkinäyttelijä joka on myös nykyään aktiivinen.

Eli monesta eri asiasta tuo johtuu, eli se visuaalinen tyylikkyys (non-special effects sellainen) ei itsessään juuri koskaan riitä.
 
Toki varmasti noin on. Visuaalisuus voidaan käsittää monella tapaa. Mulla nyt tahtoo vain olla niin että en pidä juuri mistään vanhasta, oli kyse mistä vain. Eli oli se sitten huono kuvanlaatu, vaatetyyli, tai ihan koko ns. "setting" (mikä onkaan suomeksi)... eli esimerkiksi tästä syystä mafia (~pre-90's) TV-sarjat ja elokuvat ei iske sitten alkuunkaan. Samaan kategoriaan menee länkkärit, ei pysty.
Mua häiritsee ihan kohtuuttomasti surkeat erikoistehosteet, mitä jossain vanhemmissa elokuvissa on. Häiritsee kyllä ne uusissakin leffoissa tosin, mutta ei yhtä pahasti, koska nykyään sentään pystytään tekemään melkein aina edes jotenkin tyydyttävää tietokoneanimointia ym. Oon sitä mieltä, että jos ei ole mahdollisuutta tehdä elokuvaan jotain efektiä tai tietokoneella tehtyä hahmoa, joka ei näytä hyvältä, niin sitten se pitäisi jättää kokonaan tekemättä ja kiertää ongelma jollain muulla tavalla.

Toinen juttu vanhoissa elokuvissa on se, että niissä ihmiset tuntuvat käyttäytyvän aina jotenkin kummallisesti ja koomisesti, enkä pysty ottamaan hahmoja siitä syystä aina tosissani. Varsinkin suomalaisissa, mustavalkoisissa elokuvissa tuo korostuu. Ihmiset puhuvat omituisen teatraalisesti ja jotenkin ruotsalaisesti korostaen, k-kirjaimen (ja välillä myös t-kirjaimen) jälkeen sanoihin äännetään h. "Khatsokhaa nyt! Mithä täällä thapahtuu!" Siis puhuttiinko ennen noin vai onko tuo entisaikojen näyttelijöiden tapa ilmaista, että nyt me tässä ollaan elokuvassa ja Näytellään isolla ännällä?

Lisäksi häiritsevä juttu siinä omituisessa henkilöhahmojen käytöksessä on varsinkin naisten teatraalinen ylidramaattisuus, kotkottaminen ja kimittäminen tai sitten vain kaikenkaikkiaan yleisesti sellainen stereotyyppinen heikon ja emotionaalisesti helposti järkkyvän naisen käytös. Jotenkin tuntuu, että aina vanhoissa elokuvissa naiset ovat tuollaisia, mutta en tarkoita ainoastaan sitä, että naiskuva niissä olisi liian kapea, vaan että mulle tulee jatkuvasti muutenkin mieleen ajatus, että eivät ihmiset todellisuudessa vain puhu ja käyttäydy tuolla tavalla.
 
Mua häiritsee ihan kohtuuttomasti surkeat erikoistehosteet, mitä jossain vanhemmissa elokuvissa on. Häiritsee kyllä ne uusissakin leffoissa tosin, mutta ei yhtä pahasti, koska nykyään sentään pystytään tekemään melkein aina edes jotenkin tyydyttävää tietokoneanimointia ym. Oon sitä mieltä, että jos ei ole mahdollisuutta tehdä elokuvaan jotain efektiä tai tietokoneella tehtyä hahmoa, joka ei näytä hyvältä, niin sitten se pitäisi jättää kokonaan tekemättä ja kiertää ongelma jollain muulla tavalla.

Toinen juttu vanhoissa elokuvissa on se, että niissä ihmiset tuntuvat käyttäytyvän aina jotenkin kummallisesti ja koomisesti, enkä pysty ottamaan hahmoja siitä syystä aina tosissani. Varsinkin suomalaisissa, mustavalkoisissa elokuvissa tuo korostuu. Ihmiset puhuvat omituisen teatraalisesti ja jotenkin ruotsalaisesti korostaen, k-kirjaimen (ja välillä myös t-kirjaimen) jälkeen sanoihin äännetään h. "Khatsokhaa nyt! Mithä täällä thapahtuu!" Siis puhuttiinko ennen noin vai onko tuo entisaikojen näyttelijöiden tapa ilmaista, että nyt me tässä ollaan elokuvassa ja Näytellään isolla ännällä?

Lisäksi häiritsevä juttu siinä omituisessa henkilöhahmojen käytöksessä on varsinkin naisten teatraalinen ylidramaattisuus, kotkottaminen ja kimittäminen tai sitten vain kaikenkaikkiaan yleisesti sellainen stereotyyppinen heikon ja emotionaalisesti helposti järkkyvän naisen käytös. Jotenkin tuntuu, että aina vanhoissa elokuvissa naiset ovat tuollaisia, mutta en tarkoita ainoastaan sitä, että naiskuva niissä olisi liian kapea, vaan että mulle tulee jatkuvasti muutenkin mieleen ajatus, että eivät ihmiset todellisuudessa vain puhu ja käyttäydy tuolla tavalla.

Tuo on perua sieltä näyttämöltä ja ajalta jolloin "talking pictures" ei vielä ollut mahdollinen. Kaikkea piti ylikorostaa, jotta näyttelijän tunne, eleet sun muut välittyisivät katsojalle selkeästi. Ilmeitähän korostettiin ennen vanhaan myös liialla meikillä, miestenkin kasvot puuteroitiin, silmiä tummennettiin ja huulillekin taidettiin laittaa jotain "punaa". Näytteleminen on muuttunut aikojen varjossa koko ajan ja kyllä sitä edelleen kuitenkin perusasiat huomaa. Kuten, kuka on oikeasti hyvä näyttelijä ja kuka ei. ;)
 
Uskaltaisin muuten sanoa että nykyään ehkä eniten nautin uusista suomalaisista elokuvista, siis "mainstream" sellaisista eli ei indie setit. Verrattuna jenkkileffoihin noissa on niin aidot ihmiset, ja tuo osin johtuu niin aidosta kuvasta. Diggasin esimerkiksi uudesta Vareksesta tuon takia. Eikä nyt takerruta siihen kuinka simppeli juoni on, tai mitään tuollaista, vaan nyt meinaan sitä visuaalisuutta.

Ei siinä, kyllä nuo parhaimmat hollywood leffat kolahtaa ja lujaa. Tuo suomalainen elokuva vaan muistui taas kun kävin tuon edellämainitun katsomassa.
 
The Town
the_town_blu-raynordic-13454762-frntl.jpg

Telkussa vilahti mainos tästä ja noi naamiot oli se syy mikä mua alkoi kiehtomaan. Ajattelin että tää on varmaan nyt jotain erikoista ja noi naamarit olis jotenkin niinku leffan pointti ja niitten taustalla olisi joku hyvä tarina. Näin mää luulin, mutta petyin todella pahasti. Naamarit ei ollut se juttu. Ei mitään, siis ei mitään omalaatuista ollut koko hommassa. Enkä edes muista milloin olisin viimeksi kattonut näin pirun pitkästyttävän leffan. Ei mitään koukkua juonessa, että mielenkiinto olisi säilynyt. Vitun Ben Aflekki. Kaikista hirvein näyttelijä IKINÄ. Suu ja silmät ei edes liiku ja puhuu kuin olisi puoliksi unessa. On muuten mies ite ohjannutkin tän leffan. En yhtään oikeasti liioittele, kun sanon että en aio katsoa enää yhtään leffaa, jossa Aflekki on pääosassa.:curs:

:1:

En nyt ymmärrä yhtään. Ei minulla käyny ainakaan kertaakaan (edes trailerin nähtyä eka) mielessä että noilla perus pankkirosvojen naamiasnaamareilla ois jotain sen kummempaa merkitystä? :D

Mielestäni tää oli ihan hyvä leffa. Vähän samanlainen fiilis kuin esim. Pride and glory leffassa.

Tosin tässä oli vähän liian ennalta-arvattavia juttuja, kuten että pakkohan tähän on saada se romanssi aikaan ja lähes vuorosanatkin osasin ennustaa. Pahoja virheitä oli paljon, mutta kyllä tälle kolme tähteä irtoaa, oli kumminkin äksöniä ja muuta mukavaa ihan hyvin.

:3:
 
Mua häiritsee ihan kohtuuttomasti surkeat erikoistehosteet, mitä jossain vanhemmissa elokuvissa on. Häiritsee kyllä ne uusissakin leffoissa tosin, mutta ei yhtä pahasti, koska nykyään sentään pystytään tekemään melkein aina edes jotenkin tyydyttävää tietokoneanimointia ym. Oon sitä mieltä, että jos ei ole mahdollisuutta tehdä elokuvaan jotain efektiä tai tietokoneella tehtyä hahmoa, joka ei näytä hyvältä, niin sitten se pitäisi jättää kokonaan tekemättä ja kiertää ongelma jollain muulla tavalla.
Mua taas nykyleffoissa häiritsee nuo cgi:llä tuunatut tehosteet. Niistä oikein huokuu se, että yli ammutaan ja lujaa ja että nyt erikoistehosteet huutaa.
 
Roman Holiday (1953) :5:

3295611196_143134922e.jpg

William Wylerin ohjaama romanttinen komediaklassikko hektiseen elämäänsä kyllästyneestä nuoresta prinsessasta joka karatessaan tutustuu amerikkalaiseen toimittajaan kuvankauniissa Roomassa ja ottaa elämänsä tilaisuudesta kaiken irti. Ann(Audrey Hepburn) ei kuitenkaan ole tietoinen Joe Bradleyn(Gregory Peck) oikeasta ammatista ja Joe joutuukin miettimään onko sensaatiomainen artikkeli rakkautta arvokkaampi.

Elokuvaa ei turhaan huomioitu 10 Oscar-ehdokkuudella. Audrey Hepburnin läpimurtorooli toi hänelle parhaan naispääosan Oscarin ja saipa Roman Holiday lisäksi Oscarit parhaasta puvustuksesta ja käsikirjoituksesta. Myöhemmin saimmekin ihastella häntä mm. elokuvissa Breakfast at Tiffany's ja Sabrina. Karismaattinen Peck ja ihana Hepburn ovat kuin luotuja toisilleen ja heidän välinen kemia toimii. Tuon ajan tyypillisistä rakkaustarinoista poiketen tarinan loppu on yllättävä.
 
Mua taas nykyleffoissa häiritsee nuo cgi:llä tuunatut tehosteet. Niistä oikein huokuu se, että yli ammutaan ja lujaa ja että nyt erikoistehosteet huutaa.

No riippuu vähän millaisista tehosteista puhutaan. Mä tykkään, kun kaikki tietokoneella tehty istuu tarinaan ja kuvaan niin, ettei se satu silmiin ylenpalttisesti ja siitä voisi uskoa, että se oikeasti tapahtuu eikä ole jälkikäteen lisätty kohtaukseen. Jossain vanhoissa Star Trekeissä esimerkiksi nähdään ihan järkyttäviä tehosteita, joita katsellessa en voi olla repeilemättä. Ei tule ollenkaan sellainen fiilis, että tuo tuossa tapahtuu todella. Sitten asia erikseen on se, kun nykyelokuvissa monesti tuntuu se itse elokuva olevan tekosyy sille, että päästään tekemään tietokoneella kohtauksia, joista ohjaaja on nähnyt märkiä unia 12-vuotiaasta saakka ja jotka eivät varsinaisesti edes palvele elokuvan juonta mitenkään. Tällaisia musta ovat esim. Matrixin jatko-osien sekä vuoden 2005 King Kongin tietyt käsittämättömän suuruudenhullut kohtaukset, joissa mopo on karannut elokuvantekijöiden käsistä imo todella pahasti.
 
Black Swan :5:
black-swan-poster-xlarge.jpg


voi veljet! oli paras elokuva aikoihin. ei ainakaan tähän hätään tule parempaa leffaa mieleen. natalie portmanista en ole ikinä tykännyt mut tässä veti roolinsa täydellisesti balettitanssijana joka saa pääroolin jostakin arvostetusta baletista. tais olla joutsenlampi. sit se sekoo.
 
Rööperi
Viisikko.jpg.390

Todella hyvä suomalainen elokuva. Varmaan paras suomalainen. Tosin melko vähän oon suomalaisa nähnyt, mut tätä voi vaikka vertailla ihan saman genren hyviin hollywood tuotoksiin. Hyvin ohjattu ja näytelty. Samuli Edelmanilta, Peter Franzenilta ja Kari Hietalahdelta ja "Ukilta" todella hyvät roolisuoritukset. Ihan helvetin paljon parempaa näyttelemistä kuin salkkareissa. Jasper Pääkkönen pisti vaan vituttamaan. Kesti yli 2h eikä tuntunut lainkaan liian pitkältä.

:4:+
 
Suomalaisen elokuvan yleiseen tasoon nähden Rööperi oli ' ihan ok' leffa. Antaisin ehkä 3/5, suomalaisena leffana. Mielestäni voi verrata toki vastaavan genren ulkomaalaisiin tuotoksiin, mutta niillä listoilla tämä ei pärjäisi kovinkaan kummoisesti.
 
Black Swan :5:

voi veljet! oli paras elokuva aikoihin. ei ainakaan tähän hätään tule parempaa leffaa mieleen. natalie portmanista en ole ikinä tykännyt mut tässä veti roolinsa täydellisesti balettitanssijana joka saa pääroolin jostakin arvostetusta baletista. tais olla joutsenlampi. sit se sekoo
.

Ei spoilereita, kiiros! Olen itse nähnyt kyseisen leffan ja pidin kovasti, mutta varmaan koko leffan ainoa arvoituksellinen osa spoilaantuu arvioinnissas saman tien.
 
Pan`s Labyrinth
pans-labyrinth-1.jpg

Elokuvat jotka on imdb:ssä saanet 8 tai yli, olen lähes poikkeuksetta pitänyt niitä itsekin todella hyvinä. Tällä kertaa en. Suurin ongelma tässä on se, että kaikki tapahtumat on tylsiä. Ei missään vaiheessa naulinnut otteeseensa ja aloin jo ennen puolta väliä vilkuilla kelloa. Toi kuvassa oleva mörökölli ihme silmineen oli ihan hienosti "toteutettu", mutta se Fauni taas näytti todella typerältä. Olisin toivonut näkeväni
paljon lisää noita kummajaisia ja odotin koko ajan innolla, että milloin ne hyökkää ihmisten kimppuun, mutta eihän sellasta tapahtunutkaan:jahas:
Tytön ja kummajaisten seikkailut
oli omaan makuun liian lässyjä. Tuli enemmän lapsille suunnattu juttu mieleen. Muutenhan oli aika raakaa menoa. Siis ne ihmisten väliset jutut.
:2:+
 
Mun Top-9 sisältää seuraavat elokuvat:

Seitsemäs sinetti
Ben-Hur
2001: Avaruusseikkailu
Dr. Strangelove
Metropolis
Panin labyrintti
Hyvät, pahat ja rumat
Casablanca
Seitsemän samuraita


Kymmenettä elokuvaa en tähän hätään keksi. Ehkä Kummisetä tai Kummisetä, osa II voisi juuri ja juuri yltää Top10-listalle (vaatisi uutta katselukertaa).


Todella hyvä. Pitää katsoa se taas uudestaan joskus. Mun must-see-elokuvien lista on aivan hirveän pitkä...

Kiitti hyvistä arvosteluista. Mitä pidit Citizen Canesta? ja oisko siitä arvostelua...
 
Roman Holiday (1953) :5:

William Wylerin ohjaama romanttinen komediaklassikko hektiseen elämäänsä kyllästyneestä nuoresta prinsessasta joka karatessaan tutustuu amerikkalaiseen toimittajaan kuvankauniissa Roomassa ja ottaa elämänsä tilaisuudesta kaiken irti. Ann(Audrey Hepburn) ei kuitenkaan ole tietoinen Joe Bradleyn(Gregory Peck) oikeasta ammatista ja Joe joutuukin miettimään onko sensaatiomainen artikkeli rakkautta arvokkaampi.

Elokuvaa ei turhaan huomioitu 10 Oscar-ehdokkuudella. Audrey Hepburnin läpimurtorooli toi hänelle parhaan naispääosan Oscarin ja saipa Roman Holiday lisäksi Oscarit parhaasta puvustuksesta ja käsikirjoituksesta. Myöhemmin saimmekin ihastella häntä mm. elokuvissa Breakfast at Tiffany's ja Sabrina. Karismaattinen Peck ja ihana Hepburn ovat kuin luotuja toisilleen ja heidän välinen kemia toimii. Tuon ajan tyypillisistä rakkaustarinoista poiketen tarinan loppu on yllättävä.
Roman Holiday on upea elokuva, siinä loksahtaa kaikki palaset kohdilleen. Tänään olis tarkoitus katsoa How to Steal a Million, joka on William Wylerin ohjaama ja Audrey Hepburnin ja Peter O'Toolen tähdittämä. Se on mun leffaseuralaisen lempielokuva, joten naurua ja kyyneliä lienee luvassa...


Kiitti hyvistä arvosteluista. Mitä pidit Citizen Canesta? ja oisko siitä arvostelua...
En oo nähnyt Citizen Kanea 10 minuuttia pidemmälle, mulla on aukko yleissivistyksessä. Pitänee lisätä kyseinen elokuva must-see-listalle.
 
Back
Ylös Bottom