Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Arvostan monia vanhoja klassikkoelokuvia, mutta Columbun leffa-arvosteluja en kyllä purematta niele. Siis en sano, että ne olisi huonoja, tulee vaan mieleen, että katsooko muka oikeasti noin paljon noin vanhoja rainoja.
 
Andy sanoi:
Arvostan monia vanhoja klassikkoelokuvia, mutta Columbun leffa-arvosteluja en kyllä purematta niele. Siis en sano, että ne olisi huonoja, tulee vaan mieleen, että katsooko muka oikeasti noin paljon noin vanhoja rainoja.
Click to expand...
Mä katson. Monen "vanhan rainan" juoni, tarina, tunne, tunnelma ja henkilöt on rakennettu huomattavasti paremmin kuin nykyajan aivokuolleissa cgi-hömpötyksissä. Erityisesti pidän elokuvista, jotka vaikuttavat mun tunteisiin, miellyttävät esteettisesti tai haastavat älyllisesti. Jotkut taas arvostavat enemmän helppoja leffoja, joita katsoessa ei tarvitse ajatella ja jotka eivät järkytä mieltä mihinkään suuntaan. Meillä kaikilla on oma uniikki makumme.

Lisättäköön vielä, että pyrin katsomaan kaiken ikäisiä elokuvia mahdollisimman monesta erilaisesta genrestä. Valtaosa mun leffa-arvosteluista tässä ketjussa taitaa käsitellä suhteellisen uusia elokuvia, joskin ihan viime aikoina olen keskittynyt lähinnä joidenkin suosikkiohjaajieni tuotantoon, joka on sitten vähän vanhempaa.
 
En ehtinyt edelliseen viestiin enää editoida, joten jatketaan uudessa viestissä. Mun piti vielä kirjoittaa, että en mä noita leffoja yhdessä päivässä katsonut. Esimerkiksi Metropolisin katsoin pari viikkoa sitten. Joitakin elokuvia pitää sulatella hetki, ennen kuin niiden taidokkuuden pystyy täysin ymmärtämään. Kirjoitan usein arvosteluja ja elokuvan pääpointteja heti katsomisen jälkeen; viimeistelen ja liitän ne yhteen vasta myöhemmin. Tälläkin hetkellä mulla on pari leffa-arvostelua koneella odottamassa.
 
Andy sanoi:
Arvostan monia vanhoja klassikkoelokuvia, mutta Columbun leffa-arvosteluja en kyllä purematta niele. Siis en sano, että ne olisi huonoja, tulee vaan mieleen, että katsooko muka oikeasti noin paljon noin vanhoja rainoja.
Click to expand...

Tähän oli vaan pakko vastata, että kyllä katsoo. Columbu ei ole ainoa (yllättynyt olen siitä kuitenkin että hänenikäinen kolttiainen uhraa aikaansa mustavalkofilmeille. :) Itselleni moiset leffat on nostalgiaa, olen nähnyt ne telkusta joskus snadina ja jollain tavalla ne kolahti sydämeen. Nautin vanhojen leffojen yksinkertaisuudesta sekä osittain niiden "mustavalkoisuudesta". Useimmiten niissä on juurikin ne kaksi puolta, hyvä ja paha joiden välistä draamaa on nautinto katsella. Monethan ko. leffoista ovatkin aikansa klassikkoja.

Moni tykkää katsella leffoja genrestä mikä itseään miellyttää eniten. Itseäni ei pahemmin nappaa mitkään hömppäromanttiset draamat, en vain saa aikaiseksi niitä katsoa. Marley ja minä on ehkä ainoa, jonka oon pystynyt katsomaan viime vuosina ja jopa tykkäsin siitä (vaikka onhan se aika surullinen).

Pointtini on, loistojuttu Columbu että oot ottanut mukaan katseluun erilaisia leffoja niin laajalti. :thumbs:

P.S. Ehkä seuraavassa postissani kirjoitan jonkun arvostelunkin, enkä vaan jaaraile. :)
 
Columbu sanoi:
Mä katson. Monen "vanhan rainan" juoni, tarina, tunne, tunnelma ja henkilöt on rakennettu huomattavasti paremmin kuin nykyajan aivokuolleissa cgi-hömpötyksissä. Erityisesti pidän elokuvista, jotka vaikuttavat mun tunteisiin, miellyttävät esteettisesti tai haastavat älyllisesti. Jotkut taas arvostavat enemmän helppoja leffoja, joita katsoessa ei tarvitse ajatella ja jotka eivät järkytä mieltä mihinkään suuntaan. Meillä kaikilla on oma uniikki makumme.
Click to expand...

Olen täysin samaa mieltä. Liian vähän tehdään nykyisin elokuvia, joissa ei ole pääpainona jatkuva efekti-ilotulitus, vaan hyvin kirjoitettu juoni ja henkilöhahmot, jotka oikeasti herättävät jotain tunteita katsojassa. Parhaita leffoja ovatkin yleensä ne, joissa ei valtavirran mukaan edes "tapahdu mitään" ja jotka jäävät mieleen vielä elokuvan päätyttyäkin.
 
Samaa mieltä edellisten kanssa. Tosin pakko myöntää, että tänä päivänä saa melkoisen paljon mulkoilevia katseita osakseen kun ei halua lähteä elokuvateatteriin katsomaan luokattomilla 'näyttelijöillä' ja tehosteisiin perustuvilla käsikirjoituksilla kasattuja leffoja. Tuntuu kuin pelkkä visuaalisuus olisi se elokuvan pääsanoma nykyään. Kaiken pitäisi olla 3d ja mahdollisimman paljon räjähtelyä ja tissejä. Siinä on kympin leffa. Nykyään ei ole yhtään nuorta ns. vanhan ajan karismaattista näyttelijää, ainakaan Hollywoodissa. Juuri tuli katsottua tuo 'uusin' bondikin ja toivon edelleen etten olisi. Nämä 2 uusinta varsinkin kuvastavat melko hyvin yllä sanomani.
 
JUMALISTA JA IHMISISTÄ


Kävin eilen elokuvissa katsomassa "Jumalista ja ihmisistä" -elokuvan. Odotin arvostelujen perusteella tältä Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix´n voittaneelta ja Ranskassa yli 3 miljoonaa katsojaa elokuvateattereihin tuonneelta elokuvalta paljon.

Odotin, että tämä tositarinaan perustuva elokuva kertoisi minulle tarinan sekä herättäisi minussa jotain syvällisempiä ajatuksia ja tunteita. Elokuvahan kertoo Algeriassa sijaitsevassa luostarissa asuvista ranskalaisista trappistimunkeista, jotka joutuvat pelinappuloiksi vuonna 1993 Algerian sisällisodan aikaisissa tapahtumissa ja joiden tarina ei päättynyt hyvin

Toisin kuitenkin kävin. Elokuva oli valitettavasti melko pitkäveteinen sekä liian rauhallinen minun makuuni ja koko 2h 15 minuutin ajan odotin, että jotain tapahtuisi. No tapahtui siinä lopussa ja kerran siinä keskivaiheillakin, mutta siihen se jäi. Ilmeisesti elokuva tarkoitus ei ollut kertoa niinkään itse tuon hetkisistä tapahtumista, joita odotin näkeväni, vaan lähinnä käsitellä ihmismieltä.

Elokuva oli kuvattu "taiteellisesti" ja siinä käytettiin jonkun verran vertauskuvainnollista symboliikkaa, joka toki puhutti. Elokuvassa on loppujen lopuksi aika vähän vuorosanoja siihen nähden, kuinka pitkä elokuva on. Tarina eli pitkälti munkkien messuissa laulamien gregoriaanisten kirkkolaulujen kautta, joiden sanoista saattoi vaistota ja ymmärtää munkkien kokemia tunneskaaloja. Samalla, kun munkit uskovat siihen, että toivoa on olemassa, he valmistautuvat pahimpaan jäähyväisiä valmistellen.

Elokuva kertoo pelosta, rohkeudesta, toivosta, uskollisuudesta, lähimmäisen rakkaudesta, uskosta, epäilystä, puolueettomuudesta, vapaudesta valita, suvaitsevaisuudesta, anteeksiannosta, syyllisyydestä, inhimmillisyydestä, epäinhimmillisyydestä sekä vaikeasta dilemmasta, jonka munkit joutuvat kohtaamaan siinä vaiheessa, kun heidän tulee tehdä päätös. Luopuako tärkeästä tehtävästä hengenvaaran tähden vai valitako marttyyrin roolin?

Vaikka elokuva ei tarjonnut sitä elämystä jota odotin, tarjosi se kuitenkin mieleenpainuvan, tunteikkaan, vertauskuvannollisen ja ehkä hiukan tekemällä tehdyn kohtauksen, jossa munkit kokoontuvat viimeiseen yhteiseen illanviettoon viinilasillisen ääreen ennen traagista loppua. Kohtauksen taustalla soi Tsaikovskin Joutsenlampi ja tätä kaunista, mutta surullista kohtausta on verrattukin Leonardo da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen.

Positiivista oli myös se, että elokuva oli kuvattu hyvin autenttisen oloisissa sekä kauniissa maisemissa ja realistisesti luostarin sekä kylän elämää seuraten. Elokuvassa seurataan myös munkkien itsensä kanssa käymää kamppailua siitä, mikä on heidän mielestään oikein.

Pääosissa näyttelevien näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hienoja.



Pjotr Tsaikovski: Joutsenlampi http://www.youtube.com/watch?v=S76CGGPqI3s

jumalista-ja-ihmisist%C3%A4-e1294321147870.jpg
 
Edelleen tehdään erittäin paljon laadukkaita elokuvia, vaikka monet yrittävät väittää muuta, kun eivät osaa etsiä tarjontaa muualta kuin Finnkinosta tai Prisman dvd-hyllystä.
 
RapidAid sanoi:
Edelleen tehdään erittäin paljon laadukkaita elokuvia, vaikka monet yrittävät väittää muuta, kun eivät osaa etsiä tarjontaa muualta kuin Finnkinosta tai Prisman dvd-hyllystä.
Click to expand...
Olen erittäin paljon samaa mieltä.

Osaisitko suositella mitään hyviä tuoreita filmejä?
 
Vaikka kysymys ei ollut mulle, mut kannattaa tsekata tää leffa, jos ei oo nähny.
Tai no meneekö toi nyt enää tuoreesta filmistä:D mut jokatapauksessa helvatun hyvä. Paljon parempi kuin esim sotamies Ryan imo.

Edit. Vittu kun ei imdb linkki toimi:jahas:, mut nimi on Taegukgi hwinalrimyeo. Etelä-korelainen sotaelokuva.
 
Näinhän se nykyään menee, liikaa rahaa käytettävissä niin pääpaino on siinä että miten saadaan näyttävimmät räjähdykset ja erikoistehosteet aikaseksi. Silmäkarkki menee kaiken muun edelle. Siihen sotketaan sitten joku mukanokkela (=sekava ja päätön) juoni ni pystejä tipahtelee, plah. Kaikkien aikojen paras leffa Yksi Lensi Yli Käenpesän on hyvä esimerkki siitä miten kaikki muu on itseasiassa elokuvassa tärkempää kuin se, miltä se silmään näyttää. Tai, näyttihän sekin hyvältä, eri tavalla vaan. Ei tollasia elokuvia edes ole mahdollista tehdä enään. Ois hauska tietää mikä tuon leffan budjetti on aikanaan ollu..

Toki niitä hyviä elokuvia löytyy uudemmistakin.
 
T-Byrd sanoi:
Tähän oli vaan pakko vastata, että kyllä katsoo. Columbu ei ole ainoa (yllättynyt olen siitä kuitenkin että hänenikäinen kolttiainen uhraa aikaansa mustavalkofilmeille. :) Itselleni moiset leffat on nostalgiaa, olen nähnyt ne telkusta joskus snadina ja jollain tavalla ne kolahti sydämeen. Nautin vanhojen leffojen yksinkertaisuudesta sekä osittain niiden "mustavalkoisuudesta". Useimmiten niissä on juurikin ne kaksi puolta, hyvä ja paha joiden välistä draamaa on nautinto katsella. Monethan ko. leffoista ovatkin aikansa klassikkoja.
Click to expand...
Tuollaiset "mustavalkoiset" hyvä vs paha -elokuvat tyyliin Curtizin swashbucklerit tai 2000-luvun Gladiator ovat mukavia katseltavia, mutta ehkä parhaita ovat kuitenkin sellaiset elokuvat, joissa kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää, esim vastikään arvostelemani Langin M ja del Toron Paholaisen selkäranka. Toki leffa, jossa alusta alkaen tietää, kenen puolella on, saa katsojan samaistumaan henkilöihin voimakkaammin.

T-Byrd sanoi:
Moni tykkää katsella leffoja genrestä mikä itseään miellyttää eniten. Itseäni ei pahemmin nappaa mitkään hömppäromanttiset draamat, en vain saa aikaiseksi niitä katsoa. Marley ja minä on ehkä ainoa, jonka oon pystynyt katsomaan viime vuosina ja jopa tykkäsin siitä (vaikka onhan se aika surullinen).

Pointtini on, loistojuttu Columbu että oot ottanut mukaan katseluun erilaisia leffoja niin laajalti. :thumbs:
Click to expand...
Hömppäromanttiset komediat eivät ällölässöydessään ole ihan munkaan suosikkeja, mutta katson niitä silti silloin tällöin. Mun suosikkigenrejä ovat kenties kauhu, gore, swashbuckler-seikkailu, sci-fi, fantasia, historialliset spektaakkelit ja spagettiwestern. On myös monia hyviä elokuvia, esim Metropolis ja A Clockwork Orange, joita on vaikea laittaa mihinkään genreen tai kategoriaan.

Sahaaja sanoi:
Olen täysin samaa mieltä. Liian vähän tehdään nykyisin elokuvia, joissa ei ole pääpainona jatkuva efekti-ilotulitus, vaan hyvin kirjoitettu juoni ja henkilöhahmot, jotka oikeasti herättävät jotain tunteita katsojassa. Parhaita leffoja ovatkin yleensä ne, joissa ei valtavirran mukaan edes "tapahdu mitään" ja jotka jäävät mieleen vielä elokuvan päätyttyäkin.
Click to expand...
Oon samaa mieltä, tosin itselleni tulee vain pari esimerkkiä mieleen. Mitkä elokuvat ovat sun mielestä sellaisia, joissa ei valtavirran mukaan "tapahdu mitään", mutta jotka jäävät mieleen vielä elokuvan päätyttyäkin?

H. E. Pennypacker sanoi:
Samaa mieltä edellisten kanssa. Tosin pakko myöntää, että tänä päivänä saa melkoisen paljon mulkoilevia katseita osakseen kun ei halua lähteä elokuvateatteriin katsomaan luokattomilla 'näyttelijöillä' ja tehosteisiin perustuvilla käsikirjoituksilla kasattuja leffoja. Tuntuu kuin pelkkä visuaalisuus olisi se elokuvan pääsanoma nykyään. Kaiken pitäisi olla 3d ja mahdollisimman paljon räjähtelyä ja tissejä. Siinä on kympin leffa. Nykyään ei ole yhtään nuorta ns. vanhan ajan karismaattista näyttelijää, ainakaan Hollywoodissa. Juuri tuli katsottua tuo 'uusin' bondikin ja toivon edelleen etten olisi. Nämä 2 uusinta varsinkin kuvastavat melko hyvin yllä sanomani.
Click to expand...
Räjähtely ja tissit on just jees :D Mutta leffanpätkä, joka koostuu pelkästään niistä, ei kyllä mikään kympin elokuva ole... Nyky-Hollywoodista tosiaan puuttuvat Charlton Hestonin, Errol Flynnin, James Stewartin ja Gregory Peckin kaltaiset karismaattisen sankarit. Kirk Douglaskin on kohta satavuotias.

Protein -90 sanoi:
Vaikka kysymys ei ollut mulle, mut kannattaa tsekata tää leffa, jos ei oo nähny.
Tai no meneekö toi nyt enää tuoreesta filmistä:D mut jokatapauksessa helvatun hyvä. Paljon parempi kuin esim sotamies Ryan imo.

Edit. Vittu kun ei imdb linkki toimi:jahas:, mut nimi on Taegukgi hwinalrimyeo. Etelä-korelainen sotaelokuva.
Click to expand...
Pitääpä katsoa. Tuossa elokuvassa on mun suosikkikorealaisnäyttelijä Choi Min-sik, tosin vain sivuroolissa. Kaveri voitti mun sympatiat puolelleen pitämällä syömäpuikkoja kädessään samalla tavalla kuin minä. En muista nähneeni kenenkään muun pitävän syömäpuikkoja sillä tavalla.

HC76 sanoi:
Näinhän se nykyään menee, liikaa rahaa käytettävissä niin pääpaino on siinä että miten saadaan näyttävimmät räjähdykset ja erikoistehosteet aikaseksi. Silmäkarkki menee kaiken muun edelle. Siihen sotketaan sitten joku mukanokkela (=sekava ja päätön) juoni ni pystejä tipahtelee, plah. Kaikkien aikojen paras leffa Yksi Lensi Yli Käenpesän on hyvä esimerkki siitä miten kaikki muu on itseasiassa elokuvassa tärkempää kuin se, miltä se silmään näyttää. Tai, näyttihän sekin hyvältä, eri tavalla vaan. Ei tollasia elokuvia edes ole mahdollista tehdä enään. Ois hauska tietää mikä tuon leffan budjetti on aikanaan ollu..

Toki niitä hyviä elokuvia löytyy uudemmistakin.
Click to expand...
Mua hävettää, kun en ole koskaan saanut kunnolla katsottua tuota Yksi lensi yli käenpesän. Yritin kerran, mutta univaje oli niin kova, että nukahtelin kesken elokuvan eikä siitä jäänyt paljon mieleen. Pitää joskus katsoa kyseinen kehuttu klassikko vähän paremmassa vireystilassa.
 
HC76:n kysymykseen käenpesän budjetista: 4,4milj dollaria vuodelta 1975.

Vähäisellä budjetilla myös mentiin uutuuselokuvassa The Fighter, 11mil dollaria.
Luulin, että muutaman näyttelijän 127hours olisi tehty vielä halvemmalla, mutta sen budjetti olikin 18mil. Mihin helvettiin sitä rahaa palaa tuossa em. leffassakin?

Edit: Oscar-ehdokas Winter's Bone on tehty vain 2mil dollarilla. Muistelinkin, että siinäpä varsin kämäinen elokuva, jossa ei tapahtunut mitään eikä rahaa varmasti palanu edes näyttelijöiden vaatteisiin.
 
Itse kuulun siihen ryhmään joka ei vain pysty katsomaan vanhoja elokuva. Visuaalisuuden puute, ihan siis teknologian kannalta, häiritsee liikaa. En sitä epäile etteikö juoni, roolit, ym. olisi hyviä, mutta mieluummin sitten luen kirjoja jos pitää se visuaalisuus "kehittää" edes osittain itse. Ei vain napostele, ei siinä muuta. En siis haukkumassa ole, periaatteessa.

Vähän saman kuin että vanhat autot hyvin harvoin kiinnostaa, vaikka olisi kuinka hieno tarina designin takana ja vaikka se olisi nykyisten autojen perusta.
 
JN sanoi:
HC76:n kysymykseen käenpesän budjetista: 4,4milj dollaria vuodelta 1975.

Vähäisellä budjetilla myös mentiin uutuuselokuvassa The Fighter, 11mil dollaria.
Luulin, että muutaman näyttelijän 127hours olisi tehty vielä halvemmalla, mutta sen budjetti olikin 18mil. Mihin helvettiin sitä rahaa palaa tuossa em. leffassakin?

Edit: Oscar-ehdokas Winter's Bone on tehty vain 2mil dollarilla. Muistelinkin, että siinäpä varsin kämäinen elokuva, jossa ei tapahtunut mitään eikä rahaa varmasti palanu edes näyttelijöiden vaatteisiin.
Click to expand...

Myös Saw 1:ssä oli pieni budjetti ja kai tuotti maailmanlaajuisesti aivan törkeesti rahaa. Tais olla tekijöiden ensimmäinen kunnon leffa tai jotain tuollaista.
http://www.imdb.com/title/tt0387564/business
 
Columbu sanoi:
Mua hävettää, kun en ole koskaan saanut kunnolla katsottua tuota Yksi lensi yli käenpesän. Yritin kerran, mutta univaje oli niin kova, että nukahtelin kesken elokuvan eikä siitä jäänyt paljon mieleen. Pitää joskus katsoa kyseinen kehuttu klassikko vähän paremmassa vireystilassa.
Click to expand...

Olisi mielenkiintoista lukea mielipide ja arvostelu tästä elokuvasta. Tässähän ei juonellisesti ole mitään suuria koukkuja mutta näyttelijäsuoritukset tekee tästä leffasta loistavan. Ja leffa todella herättää kaikenlaisia tunteita. Pääosin kuitenkin positiivisia.
 
TML sanoi:
Itse kuulun siihen ryhmään joka ei vain pysty katsomaan vanhoja elokuva. Visuaalisuuden puute, ihan siis teknologian kannalta, häiritsee liikaa. En sitä epäile etteikö juoni, roolit, ym. olisi hyviä, mutta mieluummin sitten luen kirjoja jos pitää se visuaalisuus "kehittää" edes osittain itse. Ei vain napostele, ei siinä muuta. En siis haukkumassa ole, periaatteessa.

Vähän saman kuin että vanhat autot hyvin harvoin kiinnostaa, vaikka olisi kuinka hieno tarina designin takana ja vaikka se olisi nykyisten autojen perusta.
Click to expand...
Kyllä upeaa visuaalisuutta löytyy myös vanhemmista filmeistä. Esim Metropolis (1927) on yksi visuaalisesti tyylikkäimpiä näkemiäni elokuvia (kamppailee 2001: Avaruusseikkailun ja Panin labyrintin kanssa). Sen kuvallisuus on puhdasta estetiikkaa aikansa suurimmalla budjetilla. Metropolis on tehty aikana, jolloin kuvakulmat, kuvien asettelu ja leikkaus olivat vielä vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin erikoistehosteet. Joidenkin nykyajan kovimpien tehostekikkailijoiden, esimerkiksi Roland Emmerichin ja Michael Bayn, leffantekeleiden kuvamössöstä tulee lähinnä huvittunut fiilis.

Oon samaa mieltä siinä, että elokuvan pitää ansaita kannuksensa tässä hetkessä eikä sillä, että sitä on kopioitu runsaasti ja/tai se on perustana myöhemmille filmeille. Toki kopiot ovat melko usein ärsyttäviä eivätkä yllä alkuperäisen tasolle, mutta joskus on toisinkin päin. Mulle on tärkeämpää se, miten elokuva vaikuttaa muhun, kuin miten se vaikuttaa elokuvataiteeseen.


HC76 sanoi:
Olisi mielenkiintoista lukea mielipide ja arvostelu tästä elokuvasta. Tässähän ei juonellisesti ole mitään suuria koukkuja mutta näyttelijäsuoritukset tekee tästä leffasta loistavan. Ja leffa todella herättää kaikenlaisia tunteita. Pääosin kuitenkin positiivisia.
Click to expand...
Pitääpä muistaa Yksi lensi yli käenpesän, kun seuraavan kerran käyn videovuokraamossa.
 
Back
Ylös Bottom