before the Frost (2018)
1800 luvun Tanskassa on tulossa todella kylmä talvi ja maatilallinen mies yrittää pelastaa perheensä etteivät kuole kylmyyteen tai kuole nälkään, jonka vuoksi mies joutuu tekee karuja valintoja.
Alku alkaa ihan samankuuloisilla muusikeilla kuin Lars Von Trierin Melancholiassa ja plussaa siitä koska leffa alkoi ihan jäätävän melankolisilla ja pahaenteisellä musiikeilla. Tykkäsin myös synkästä syksytalvisesta tanskan miljööstä, tuki hyvin leffan aihetta ja loi muutenkin karulla hyvällä tavalla komean tunnelman leffaan ja yleinen hiljaisuus oli niin hiljaista et kuuli talon narinan, teki aitouden tunne myös tuollainen hiljaisuus.
Leffassa laittaa miettii, miten kauheita juttuja sitä on valmis tekemään pakon edessä. Leffassa on sen tason juttuja et henkilöiden omatunto kolkuttaa aidosti et mitä päätöksiä ovat tekemässä. Kyseenalaistavat hienosti omia valintojaan.
Rahahuolet vaikuttaa henkilöiden yöuniin mikä oli hyvä veto ohjaajalta. Sitten jotenkin ahdistavia ne keskustelut kun luvataan rahaa ja sit ei saakaan sitä mitä on sovittu... Mitä lähemmäs loppua mennään, sen ahtaamaksi leffa ja leffakokemus jotenkin käy, nurkkaan ajettu olo tiettyjen hahmojen puolesta. Leffassa koko ajan jotenkin etsii syyllistä, kun ei tiedä mikä kukin henkilö on todellisuudessa. Lähes kaikki henkilöistä on sellaisia huijareita ja täysin empatiakyvyttömiä. Iso ylläri on myös leffassa.
Yllätyin
9+
1800 luvun Tanskassa on tulossa todella kylmä talvi ja maatilallinen mies yrittää pelastaa perheensä etteivät kuole kylmyyteen tai kuole nälkään, jonka vuoksi mies joutuu tekee karuja valintoja.
Alku alkaa ihan samankuuloisilla muusikeilla kuin Lars Von Trierin Melancholiassa ja plussaa siitä koska leffa alkoi ihan jäätävän melankolisilla ja pahaenteisellä musiikeilla. Tykkäsin myös synkästä syksytalvisesta tanskan miljööstä, tuki hyvin leffan aihetta ja loi muutenkin karulla hyvällä tavalla komean tunnelman leffaan ja yleinen hiljaisuus oli niin hiljaista et kuuli talon narinan, teki aitouden tunne myös tuollainen hiljaisuus.
Leffassa laittaa miettii, miten kauheita juttuja sitä on valmis tekemään pakon edessä. Leffassa on sen tason juttuja et henkilöiden omatunto kolkuttaa aidosti et mitä päätöksiä ovat tekemässä. Kyseenalaistavat hienosti omia valintojaan.
Rahahuolet vaikuttaa henkilöiden yöuniin mikä oli hyvä veto ohjaajalta. Sitten jotenkin ahdistavia ne keskustelut kun luvataan rahaa ja sit ei saakaan sitä mitä on sovittu... Mitä lähemmäs loppua mennään, sen ahtaamaksi leffa ja leffakokemus jotenkin käy, nurkkaan ajettu olo tiettyjen hahmojen puolesta. Leffassa koko ajan jotenkin etsii syyllistä, kun ei tiedä mikä kukin henkilö on todellisuudessa. Lähes kaikki henkilöistä on sellaisia huijareita ja täysin empatiakyvyttömiä. Iso ylläri on myös leffassa.
Yllätyin
9+
Viimeksi muokattu: