Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

Noah (2014)

Leffa kertoo kaikkien tuntemasta kaiken alusta, Aatamista ja Eevasta ja Noahista joka rakentaa arkin, kun luonnonkurimus meinaa huuhtoa kaikki pois. Todella mielenkiintoinen aihe, vaikka en todellakaan usko näihin juttuihin, mut onhan tuota ajatuksen tasolla kiva kelailla.

Tykkäsin varmaan eniten leffassa et miten synkkänä tuo aihe on toteutettu. Luoja näyttäytyy siistin ahdistavana, painostavana ja ehdottomana et jos hänet pettää niin... Koko leffa on muutenkin tosi synkkä otteinen, jossa taivaskin ja maailma on ihan tuhoon tuomiton väristä. Leffa yllätti kyllä karuudellaan, aluksi luulin et katon jotain 7+ leffaa mut myöhemmin tosi paljon karumpaa tapahtui ja Noahissakin oli henkilönä pelottavan synkkä kääntöpuoli.

Todella kovia näyttelijöitä, Russel Crowe, Jennifer Connelly, Emma Watson, Logan Lerman (katsokaa elämäni seinäruusuna) ja Anthony Hopkins. Sitten henkilöhahmojen pääkoppaan on muuten saatu erittäin hyvin syvyyttä etenkin, koska jokaisella on omanlaisensa mielenmaisema asioista jota ympärillä tapahtuu. Ei jää todellakaan tapetiksi leffan sisältö vaan koko Noah tarina leffassa oli syväyulotteisia juttuja ja teemoja täynnä jota käytiin eniten Noahin moraalinsa kautta läpi. Arofonskyn tuttuun kerronnan kyytiin on helppoa uppotua mukaan ja leffa vie mennessään.

Visuaalisesti erittäin näyttävä leffa. Upeat maisemat, kuvaus ja Arofonskyn visuaalisen silmän ja mielikuvituksellisen mielen luoma lopputulos on tosi tyylikästä. Mulle tuli tyhjästä kasvaneille kukille mystisineen musiikkeineen ihan The Fountain mieleen. Sen katsoneet tietää mitä tarkoitan. Sit kuihtuneet lammet ja kuolleet puut saati vedenpaisumus joka oli asiallinen kooltaan, jonka koosssa ei säästelty vaan maapallo kuvattiin avaruudesta, joka oli valkoisien hurrikaanipilvien kauttaaltaan täyttämänä ja ihan joka paikka on kuin meri. Lisäksi todella veikeät surrealistiset tripit ja unet leffassa on Noahilla.

Miinuksia on tosi vähän mut jos joku tulee mieleen niin:
Arofonsky ei onnistu aina kohtauksen vaihdossa sulavasti. Skriptataan juonen etenemistä, tuntui et monien tärkeiden kohtien yli hypitään. Arkin rakentaminen ja eri eläinten saapuminen paikalla oli hölmöintä juttua pitkiin aikoihin leffassa, ei hölmöä paperilla vaan tyylillä millä ne tuli.

Taattua Darren Arofonskya, leffa muistutti paljon The Fountaita ja Black Swania joskaan ei ihan yhtä hyvä kuin nuo mainitsemani.

9-

 

[schwartzy]

Olihan se Avatar ihan käsittämättömän siisti 3D:nä!!
Myös lasien hämäryys ei ole enään ongelma ainakaan itselle kun uudet projektorit on niin paljon kirkkaampia niin sai väsyneet silmä pari kertaa siristää kun oli niin kirkasta :D

Ja 4K masteri tosi hyvin tehty ja atmos äänet kans.
Saa nähdä käynnistääkö uudestaan 3D boomin, olis hieno saada 3D Oled tv malli!

Tulee varmaan käytyä vielä uudestaan katseltua tän parin viikon aikana mitä tuo pyörii.

Lopputekstien aikana Oli myös erittäin hieno (3-5min) sneek peak way of the waterista ja se näyttää kyllä aivan uskomattoman upealta!

Leffa, 4K, Atmos ja 3D 10/10 helposti

 

[Tigre]

Bubble (2022)



Vähän pelon sekaisin tuntein aloin kattoo koska on netflixin tuottama leffa.

Leffa kertoo et Tokion päälle muodostuu valtava kupla ja sen sisäpuolella sataa vesikuplia muodostaen koko Tokiosta meren näköisen paikan jossa lähes kaikki ihmiset on lähteneet kaupungista ja vain kodittomat nuoret asustelee siellä elättäen itsensä siellä parkoumaalla kisaten. Mystinen tyttö ilmestyy paikalle eikä kukaan tiedä mistä maailmasta tyttö on. Tytöllä on mystinen yhteys kupla asialle.

Ihan siisti idea tuollainen ja siisti tunnelmainen se post apokalyptinen Tokio. Leffa on sellaista väriloiston, kirkkauden ja upean mielikuvituksellisen animoinnin ilotulitusta satoineen yksityiskohtineen et huhhuh. Tuohon lisäksi hyvällä tavalla pyörivä ja syöksyvä kuva todella korkeissa paikoissa parkouraamisen kanssa, et tuntui ku ois itekin jotenkin mukana siinä syöksyvässä tykityksessä. Sanattoman upeasti animoitua Tokiota hyödynnetään hyvin tuossa parkouraamisessa ja korkeissa paikoissa, ylhäällä näkymät kaupungista on kyllä huikeat. Tosin se on pakko sanoa et vaikka se on äärimmäisen iso plussa et leffa on hienoa tykitystä, niin leffaa nojaa aivan liikaa siihen toimintaan / parkouraamista uskoen et näin kuljetetaan leffaa eteenpäin.

Leffa käynnistyy ydin juoneltaan tosi myöhään mut sit ku viimein käynnistyi niin olihan se lopun 45min tosi kaunis ja haikea samaan aikaan. Taruihin pohjautuva asia oli tosi coolia ja kahdella eri aikatasolla samaan aikaan oleminen oli kyllä pirun veikeetä. Tosi hienoja tosi iso käsitteisiä teemoja omaava leffa. Etäisesti mulle tulee tästä mieleen Your Name idealtaan ja musiikeltaan, joskin tää on kaksi pykälää alhaisempi arvosana Your Namen ollessa 10/10. Henkilöhahmoihin ei saada minkäänlaista tunne sidettä, paitsi lopussa kyllä harmitti yhden henkilön puolesta mut liian myöhään. Lisäksi diaolgi on jopa koomista, yli puolet leffan dialogista on vailla mitään pointtia mut tosiaan loppupuolen 45min oli teemojen käsittely hyvää tasoa.

Ihan jees leffa mut etenkin Hayao Miyazakin teokset on ihan jäätävästi laadukkaampia.

8

 

[descent]

Noah (2014)
katso liitettä 248018
Leffa kertoo kaikkien tuntemasta kaiken alusta, Aatamista ja Eevasta ja Noahista joka rakentaa arkin, kun luonnonkurimus meinaa huuhtoa kaikki pois. Todella mielenkiintoinen aihe, vaikka en todellakaan usko näihin juttuihin, mut onhan tuota ajatuksen tasolla kiva kelailla.

Tykkäsin varmaan eniten leffassa et miten synkkänä tuo aihe on toteutettu. Luoja näyttäytyy siistin ahdistavana, painostavana ja ehdottomana et jos hänet pettää niin... Koko leffa on muutenkin tosi synkkä otteinen, jossa taivaskin ja maailma on ihan tuhoon tuomiton väristä. Leffa yllätti kyllä karuudellaan, aluksi luulin et katon jotain 7+ leffaa mut myöhemmin tosi paljon karumpaa tapahtui ja Noahissakin oli henkilönä pelottavan synkkä kääntöpuoli.

Todella kovia näyttelijöitä, Russel Crowe, Jennifer Connelly, Emma Watson, Logan Lerman (katsokaa elämäni seinäruusuna) ja Anthony Hopkins. Sitten henkilöhahmojen pääkoppaan on muuten saatu erittäin hyvin syvyyttä etenkin, koska jokaisella on omanlaisensa mielenmaisema asioista jota ympärillä tapahtuu. Ei jää todellakaan tapetiksi leffan sisältö vaan koko Noah tarina leffassa oli syväyulotteisia juttuja ja teemoja täynnä jota käytiin eniten Noahin moraalinsa kautta läpi. Arofonskyn tuttuun kerronnan kyytiin on helppoa uppotua mukaan ja leffa vie mennessään.

Visuaalisesti erittäin näyttävä leffa. Upeat maisemat, kuvaus ja Arofonskyn visuaalisen silmän ja mielikuvituksellisen mielen luoma lopputulos on tosi tyylikästä. Mulle tuli tyhjästä kasvaneille kukille mystisineen musiikkeineen ihan The Fountain mieleen. Sen katsoneet tietää mitä tarkoitan. Sit kuihtuneet lammet ja kuolleet puut saati vedenpaisumus joka oli asiallinen kooltaan, jonka koosssa ei säästelty vaan maapallo kuvattiin avaruudesta, joka oli valkoisien hurrikaanipilvien kauttaaltaan täyttämänä ja ihan joka paikka on kuin meri. Lisäksi todella veikeät surrealistiset tripit ja unet leffassa on Noahilla.

Miinuksia on tosi vähän mut jos joku tulee mieleen niin:
Arofonsky ei onnistu aina kohtauksen vaihdossa sulavasti. Skriptataan juonen etenemistä, tuntui et monien tärkeiden kohtien yli hypitään. Arkin rakentaminen ja eri eläinten saapuminen paikalla oli hölmöintä juttua pitkiin aikoihin leffassa, ei hölmöä paperilla vaan tyylillä millä ne tuli.

Taattua Darren Arofonskya, leffa muistutti paljon The Fountaita ja Black Swania joskaan ei ihan yhtä hyvä kuin nuo mainitsemani.

9-

No kai tälle sitten pitää antaa joskus mahdollisuus Kaikkia edeltäviä Aronofskyn elokuvia luonnehtisin mestariteoksiksi, niin parilta hyvältä elokuva-ystävältä (joilla sama näkemys Aronofskyn muusta tuotannosta) sai niin järkyttyneen tuomion, että en ole oikeasti uskaltanut katsoa

 

[Tigre]

Dark Skies (2013) - IMDb 6,3

Nelihenkisen perheen talossa ja heissä itsessään alkaa tapahtua todella käsittämättömiä pelottavia asioita. Tapahtumat ovat niin omituisia että poliisestakaan ei ole mitään apua.

Aloitus on selkäpiitä karmiva. Mustaan ruutuun tulee ujeltavan ääniraidan kanssa teksti "on kaksi mahdollisuutta, avaruudessa ei ole muita, tai sitten on. molemmat yhtä pelottavia." Alussa on myös siisti lyhyt tehokeino kohta kun kuvataan yö taivasta, sai tunteen et siellä ollaan kaukana ja katsotaan kohti maapalloa. Myös oli tosi ahdistavaa kun alienit kävivät perheen talossa öisin perheen nukkuessa. Sitten vanhempian näkemät painajaiset yöllä oli pirun pelottavia. Ufo jutut leffassa on ihan kauttaaltaan mielikuvituksellisen tyylikkäitä, esim se että perheen jäsenillä on korviensa takana implantit joilla ufot tutkii meitä

Leffassa kuvataan sopivasti perheen elämää ja heidän välisiä suhteita. Tärkeä juttu koska tuota kautta hahmoista alkaa helpommin välittämään. Lisäksi poikkeaa nykykauhu massasta että tässä näyttelijät osaavat oikeasti näytellä, tarkoitan mies ja naispääosan näytteliöitä. Oli leffassa huonotkin puolensa tosin. Toisti ihan liikaa samaa kaavaa ja tunnelma ja jännitys rakoili tuon tuosta pahasti katketen aina. Pelottava tunnelma jonka pilaa miljoonaan kertaan nähdyt säikytykset jotka kaikenlisäksi ei edes säikäytä. Muitakin kliseitäkin on jäätävä määrä. myös isojen asioiden yksinkertaistaminen häiritsi pahasti.

Lopussa leffan taso nostaa päätään, se JK Simmonsin esittämän ufotutkijan kohtaus oli tosi hieno imo ja leffan lopetus aivan karmiva, 10 pistettä tuosta loppuratkaisusta. Katoin tän leffan säkkipimeässä ja ihan oikeasti pelotti välillä. Ufojen invaasio on jo ajatuksena karu.

kauhukokemuksena hyvä mutta samalla tosi epäehjä ylämäki alamäki leffan tason vaihdellessa pahasti.

7

 

[Tigre]

sielä on viaplayssa The Handmaiden ilmaisena

 

[Tigre]

PIG (2021)

Oregonin metsissä asuu tryffelin metsästäjä Rob jolla on apunaan tryffelipossu. Possu pöllitään ja mies lähtee etsimään tätä.

Luulin aluksi et leffan pääpointti on juonenkuvauksessa, mutta juoni menikin niin et kun mies lähtee etsimään possuaan, niin lähtee myös etsimään itseään ja menneisyyden haamuja. Paras juttu koko leffassa on Cagen hahmon kuvaamisessa. Mies on selvästi jostain dramaattisista asioista muuttunut erittäin surulliseksi ja myöhemmin pystyyn kuolleeksi. Hän ei edes itsekään tavoita niitä asioita vaan mies tuntuu tunnekuoleelta, mun mielestä mies ei ollut niinkään kuitenkaan masentunut, vaan tosiaan onttopuu joka ei tiedä enää miten surra. Cage vetää yhden parhaimmista rooleistaan, ehkä jopa parhaimman, Mies on todella uskottava pystyyn kuolleena henkilönä. Uskottavuutta lisää paljon Cagen lihominen sekä täysin turaparta ja pitkät hiukset, myös on vaateetkin ihan paskassa koko ajan. Possusta niin mua suretti helkkaristi kun se vietiin, koska kelasin miltä tuntuisi jos itelle kävisi noin. Possu rakentuu osaltaan tärkeäksi teemaaksi leffan keskiönä. Tapa jolla Rob yritti yhdessä vaiheessa saada takaisin possua oli hyvä veto ohjaajalta inhimillisyydessään. Sitä en kerro saako hän possunsa takaisin. Leffan rakenne on jaettu kolmeen episodiiin. josta tykkäsin. helpompi jotenkin haukata kolmella haukulla todella hidas leffa. Siitä tosin en tiedä mitä mieltä olisin episodien nimistä. Muunmuassa maalaistryffeli torttu.

Leffa joka jostain syystä jää päähän pyörimään.

8

 

[Tigre]

Jaws (1975)

Kaikkien tuntema leffa. Pienen kylän rantoja väijyy valkohai, mutta paikan pormestari haluaa että rantaa ei suljettaisi koskaan raha. Kolme miestä, konstaapeli, meritutkija ja haimetsästäjä ottavat ohjat omiin käsiinsä ja lähtevät pienellä paatilla valkohain perään.

Mua kauhistuttaa jo ajatus uida syvän veden keskellä ku miettii siinä ollessa et millainen matka alapuolella on pimeytään ja mitä kaikkea siellä alapuolella on. Tää on sellainen et leffa et jos olisin jossain merenrannalla lomalla ja olisin tän katsonut silloin, niin en varmasti menisI veteen kun pyörisi vaan se kiihtyvä "tyntyntyntyntyntyn... ääniraita päässä...

Steven Spielberg hallitsee tunnelman ja jännityksen luomisen ihan loistavasti. Ennenkuin mahdollinen hai hyökkää, niin on todella siisti "hiljaisuus ennen myrskyä" tunnelma jolloin evä jossain vilahtaa ja kukaan muu ei huomaa sitä, paitsi uimavalvojana oleva konstaapeli ja vedessä ui paljon ihmisiä. Pieni paniikki vois olla uimavalvojana tuossa, tietäen et vedessä on ollut vasta hai vähän aikaa sit. Tuo kun mies valvoo rantaa niin ihan kuin katsojana pääsisi jollain tasolla tuntemaan saman ja katselemaan tyypin vierestä kohti vettä ja säikkyis pienintäkin kirkumista vedessä. Hienosti Spielberg myös huijaa katsojaa moneen otteeseen, jossa näkyy esim hain evä mut se onkin sen sijaan jokin tavallisesti selitettävä juttu.

Tykkään kyllä tän leffan yleisestä kerronnasta, todella rauhallista lepäävää otetta, todella tyyntä ja hallittua kameran käyttöä ja yleistä hiljtautta. Tää ei oo jotenkin näyttelijöiden leffa eikä tarvitsekaan, hienoudet ovat ihan muualla,Näyttelijät tekee vain sen minkä tarvitsee. konstaapeli, meritutkija ja haimetsästäjä kun lähtevät hain perään pienellä paatill,a niin siinä oli asennetta. Pieni nariseva paatti ja tollainen 3000kkg hai on vastassa... mun suosikkikohta leffassa on kun miehet juttelevat keskellä yötä pimeässä paatin sisällä ja täysin tyyni ja hiljainen ympäristö, joka voimisti sitä hain pelkoa entisestään. hait on kyllä pelottavia ja säälimättömiä tappokoneita.

todella tyylikäs leffa, joskaan ei täyttä kymppiä. Mulla kympin leffat on sellaisia jotka räjäyttää tajunnan.

9+

 

[Marataso]

Bubble (2022)
katso liitettä 248130


Vähän pelon sekaisin tuntein aloin kattoo koska on netflixin tuottama leffa.

Leffa kertoo et Tokion päälle muodostuu valtava kupla ja sen sisäpuolella sataa vesikuplia muodostaen koko Tokiosta meren näköisen paikan jossa lähes kaikki ihmiset on lähteneet kaupungista ja vain kodittomat nuoret asustelee siellä elättäen itsensä siellä parkoumaalla kisaten. Mystinen tyttö ilmestyy paikalle eikä kukaan tiedä mistä maailmasta tyttö on. Tytöllä on mystinen yhteys kupla asialle.

Ihan siisti idea tuollainen ja siisti tunnelmainen se post apokalyptinen Tokio. Leffa on sellaista väriloiston, kirkkauden ja upean mielikuvituksellisen animoinnin ilotulitusta satoineen yksityiskohtineen et huhhuh. Tuohon lisäksi hyvällä tavalla pyörivä ja syöksyvä kuva todella korkeissa paikoissa parkouraamisen kanssa, et tuntui ku ois itekin jotenkin mukana siinä syöksyvässä tykityksessä. Sanattoman upeasti animoitua Tokiota hyödynnetään hyvin tuossa parkouraamisessa ja korkeissa paikoissa, ylhäällä näkymät kaupungista on kyllä huikeat. Tosin se on pakko sanoa et vaikka se on äärimmäisen iso plussa et leffa on hienoa tykitystä, niin leffaa nojaa aivan liikaa siihen toimintaan / parkouraamista uskoen et näin kuljetetaan leffaa eteenpäin.

Leffa käynnistyy ydin juoneltaan tosi myöhään mut sit ku viimein käynnistyi niin olihan se lopun 45min tosi kaunis ja haikea samaan aikaan. Taruihin pohjautuva asia oli tosi coolia ja kahdella eri aikatasolla samaan aikaan oleminen oli kyllä pirun veikeetä. Tosi hienoja tosi iso käsitteisiä teemoja omaava leffa. Etäisesti mulle tulee tästä mieleen Your Name idealtaan ja musiikeltaan, joskin tää on kaksi pykälää alhaisempi arvosana Your Namen ollessa 10/10. Henkilöhahmoihin ei saada minkäänlaista tunne sidettä, paitsi lopussa kyllä harmitti yhden henkilön puolesta mut liian myöhään. Lisäksi diaolgi on jopa koomista, yli puolet leffan dialogista on vailla mitään pointtia mut tosiaan loppupuolen 45min oli teemojen käsittely hyvää tasoa.

Ihan jees leffa mut etenkin Hayao Miyazakin teokset on ihan jäätävästi laadukkaampia.

8

5/10 Average "Some really cool scenes, but in the end: He hears bubbles, she sings bubbles, they fall in love, and she dissolves." Paikoittain upean, mutta tyhjä.

 

[Tigre]

Voit olla oikeessa. Tiedä mikähän moodi mulla on ollut päällä tuota katsoessa, ku oli niin hassun hauskaa katsoa

 

[Tigre]

Leffa kertoo 1945 vuodesta jolloin Japanilaiset puolustivat Iwo Jima saartaan amerikkalaisia vastaan henkeen ja vereen. Leffa kertoo myös yhtä paljon haudetuista kirjeistä sotilaalta perheelleen jotka eivät koskaan päässeet perille mutta kirjeet löydettiin maasta paaaaljon sota aikaa myöhemmin.

Leffan kovin juttu on ehdottomasti et miten todella paljon syvyyttä / ajatuksellisia tasoja se sisältää ja siitä voi löytää. Japanilais sotilaiden näkökulmasta pohditaan vaikka ties mitä asioita eniten niiden kirjeiden kautta. Todella haikeaa se uskotteleminen ne kirjeet pääsee perille... Sitten ennenkuin mahdollisesti kuolee niin päähenkilöt puheidensa perusteella valmistautuu kuolemaan ja hyväksymään asian etukäteen, että todella lohduton leffa on kyseessä ja myös henkilöiden epäusko et joutuu oikesti sotaan on voimakasta. Japanilaisten hurjaa isänmaallisuutta leffa haluaa myös näyttää, et jos hävitään taistelu niin kunniallinen itsemurha, Seppuku

Sodan kauheuden ja kaoottisuuden tunne on todella voimakasta ja sotiminen on todella aidon näköistä. Kauhee tunne kun kuuluu koko ajan hirveä pauke ja lentokoneet lentää yli. Tosi hurjia kohtia leffa sisältää, mut se on vaan hyvä asia koska laittaa ajattelemaan sotaa. Leffa koostu kestoltaan hyvin paljon kohtaus kohtauksen jälkeen Japsien pimeissä luolissa olemisessa kun ulkona paukku pommit. Tuo oli ihan hyvä veto koska tuli tunne et siellä oltais oltu pitkän aikaa jumissa, joka tekee realistisuutta kun noita hitaita luola kohtia oli niin paljon leffassa.

Seepia kuva heitti minut katsojana 40 luvulle sota aikaan jossa seepia kuva teki sotimisesta jollain tavalla paljon aidomman tuntuista. Seepiakuvasta vielä maininta et kun noin tyyliin 200 jenkkien laivasta vedessä on tullessa rantaa kohti ja kaikkialla savipatsaita, jonka savuverhon takaa aurinko valaisi horisontissa niin oli kyllä tyylikästä tunnelmaa. PS Clintin timanttisen ohjustyylin huomaa helposti ja Clint on yks hienoimmista ohjaajista ja leffassa ollut Ken Watanabe on taas on yksi upeimpia näyttelijä mitä on.

10-

 

[schwartzy]

^^ tuo tyyli on kyllä yksi asia mikä puuttuu paljolti nykypäivän varsinkin striimi leffoista ja sarjoista.
Kaikki on samannäköistä digitaalisesti kuvattua shittiä, ja siihen kun lisätään digitaaliset taustat ja ympäristöt yms niin tulee ikävä huolellisemmin tehtyjä leffoja/sarjoja.

Esim just ww2 ajan leffaan sopii filmille kuvaaminen täydellisesti ja antaa heti PALJON autenttisemman ja karumman fiiliksen.

 

[Petrovzky]

Yle areenaan tullut 10kpl korealaista leffaa mm. Memories of murder ja viisi vuodenaikaa.

 

[Tigre]

Molemmat 10+ leffoja ja viisi vuodenaikaa on kyllä ihmeellinen, et miten paljon ajatuksellisia tasoja on moniin eri asioihin liittyén saatu yhteen leffaan. se miljöö on myös upee ku mikään leffa ei oo saanut aikaan tyyntä mielentilaa, kuva leffasta antaa vähän osvittaa


Memories of murder on tyylikäs tummanpuhuvan tunnelmaltaan, nahatakit päällä pimeässä sateisessa kelissä etsitään sarjamurhaajaa. Loppuratkaisu on pysäyttävän hyytävä ja tosi ovelia kiekuroita siinä sarjamurhaajan etsinnässä et miten paljon ajetaan poliiseja harhaan eivätkä tiedä täten mihin uskoa.

 

[Tigre]

The Gangster, the Cop, the Devil (2019) IMDb 6,9

Osittain tositapahtumiin perustuva leffa kertoo kolmesta henkilöstä: Poliisista, rikollispomosta ja sarjamurhaajasta. Poliisi lyöttäytyy yhteen gangsteripomon kanssa, että saisivat sarjamurhaajan kiinni. Muistutti joiltakin asioiltaan paljon Memories of murderia, aiheeltaan, kerronnaltaan, dialogiltaan, pimeällä ja sateiselta keliltään, riiteleviltä poliiseiltaan

Päähenkilö poliisi omasi voimakkaan karisman ollen hirmuinen bad ass, kävelee aivan tyyneesti gangstereiden luolaan ja oli sellainen, että hänen pirun päättäväisellä luonteellaan kukaan ei pystynyt mutista vastaan. Sit tykkäsin vielä enemmän rikollispomosta kun oli ihan hirmuinen salimörkö/nyrkkeilijä, jotenkin tosi hyvin sopi gangsteripomolle tuollainen lookki. Näytti sellaiselta 250kg penkkaajalta. Naurahdin kun poliisi veti tätä tyyppiä turpaan niin ei edes heilahtanut ja oli puhelimessa samaan aikaan. Hurja mutta samalla todella inhimillinen ihminen ja jäätävän rauhallisesti ottaa karut asiat, oli asia mikä tahansa.

Oli ihan hyvä veto et poliisit ja gansterit tekevät yhteistyötä. Todella mielenkiintoista seurata, että miten poliisien ja gangstereiden tutkintametodit eroaa toisistaan. Leffassa on kaksi gangsteri "perhettä" joiden välit on kiekuraisen monimutkaiset väärinkäsityksineen jne. Sit mitkä joukot gangstreripomolla on, pukumiehiä niin perkuleesti rautapätkineen ja The Raid leffojen kaltaisia tappelukohtia oli leffassa mutta ei määräävässä osassa, vaan sopivan pienessä roolissa.

Helkkarin viihdyttävä leffa ja vaikka suht uusi leffa kyseessä niin ei ole lainkaan mitään nyky Hollywood kaltaista klisee, tehoste mössä ja pitkitettyjä toiminta kohtauksia juonen sijaan, vaan muunnuasa nää Korealaiset osaa tänä päivänäkin tehdä hienoja leffoja. Ei pärjää kuitenkaan Memories of murderille, joka mm on paljon karumpi, synkempi ja ovelampi, mut kyllä tääkin uppos hienosti.

löytyy @Petrovzky in vinkkaamasta yle areenasta

9

 

[descent]

PIG (2021)
katso liitettä 248347
Oregonin metsissä asuu tryffelin metsästäjä Rob jolla on apunaan tryffelipossu. Possu pöllitään ja mies lähtee etsimään tätä.

Luulin aluksi et leffan pääpointti on juonenkuvauksessa, mutta juoni menikin niin et kun mies lähtee etsimään possuaan, niin lähtee myös etsimään itseään ja menneisyyden haamuja. Paras juttu koko leffassa on Cagen hahmon kuvaamisessa. Mies on selvästi jostain dramaattisista asioista muuttunut erittäin surulliseksi ja myöhemmin pystyyn kuolleeksi. Hän ei edes itsekään tavoita niitä asioita vaan mies tuntuu tunnekuoleelta, mun mielestä mies ei ollut niinkään kuitenkaan masentunut, vaan tosiaan onttopuu joka ei tiedä enää miten surra. Cage vetää yhden parhaimmista rooleistaan, ehkä jopa parhaimman, Mies on todella uskottava pystyyn kuolleena henkilönä. Uskottavuutta lisää paljon Cagen lihominen sekä täysin turaparta ja pitkät hiukset, myös on vaateetkin ihan paskassa koko ajan. Possusta niin mua suretti helkkaristi kun se vietiin, koska kelasin miltä tuntuisi jos itelle kävisi noin. Possu rakentuu osaltaan tärkeäksi teemaaksi leffan keskiönä. Tapa jolla Rob yritti yhdessä vaiheessa saada takaisin possua oli hyvä veto ohjaajalta inhimillisyydessään. Sitä en kerro saako hän possunsa takaisin. Leffan rakenne on jaettu kolmeen episodiiin. josta tykkäsin. helpompi jotenkin haukata kolmella haukulla todella hidas leffa. Siitä tosin en tiedä mitä mieltä olisin episodien nimistä. Muunmuassa maalaistryffeli torttu.

Leffa joka jostain syystä jää päähän pyörimään.

8

Mulla pyöri myös päässä tuo reilun viikon ajan jostain syystä välillä päässä. Oli jotenkin tosi seesteinen tunnelma tuossa.

 

[Tigre]

Leffa kertoo yksinäisestä miehestä, Theodoresta, joka kirjoittaa ihmisten puolesta kirjeitä, ihmisten jotka eivät itse osaa / halua kirjoittaa omia kirjeitä toisille ihmisille. Theodore kuulee uudesta tekoäly sovelluksesta ja mies pikkuhiljaa rakastuu tekoäly naiseen.

Todella kiinnostava idea ja tiukasti otteessa pitävästi osattu tehdä. Pisti miettimään et mihin tulevaisuus on menossa, unohdetaanko oikean elämän seurustelu ja mennään helpomman kautta juttelee tekoälyn kanssa. Leffa käsittelee eniten asiaa millä määritellään ajattelevan ja tietoisuuden omaavan hahmon ihmisyyden ja tietokoneen välinen raja, joka on häilyvä käsite leffan mukaan. Leffassa mies on kyllä hurja miten syvälle hän uppoutuu tekoäly naiseen ja miten Joaquin uppoutuu kyseiseen rooliinsa. Joaquin kannattelee todella hienosti leffaa, hitto et vetää kovaa roolia lopussa kun murtuu ja epäusko vallitsee miehen mielen. Tekoäly kiintyy miehelle pakon omaiseksi tarpeeksi jolle voi purkaa sydäntään, pelottavaa melkein. Syy miksi mies sitten haluaa mielummin olla tekoälyn kanssa johtuu epäonnistuneista asioista elämässä / ihmisuhteissa joita väläytellään leffassa katsojalle. Kovia nimiä on paljon leffassa joskin leffa on täysin Phoenixin leffa.
Joaquin Phoenix, Scarlett Johansson, Amy Adams, Chris Pratt, Rooney Mara ja Olivia Wilde

tässä tuo huikea murtumis kohta


9+

 

[Iron King]

Mulla pyöri myös päässä tuo reilun viikon ajan jostain syystä välillä päässä. Oli jotenkin tosi seesteinen tunnelma tuossa.

Tuo Pig oli muuten hyvä leffa, tuli viime viikonloppuna vilkaistua. N. Cagelta myös oiva näyttelijäsuoritus.

 

[Jerico]

Halloween Ends (2022)

Olipa pettymys itselleni tämä uuden trilogian päätös. Yrittivät selvästi jotain uutta, mutta toteutusta olisi pitänyt hieroa mielestäni. Tuntuu jotenkin kovin irralliselta kahteen muuhun osaan verrattuna. Leffa yrittää sanoa jotain pahuuden "tarttuvuudesta" ja syntipukkien hakemisesta. Mutta ei omaan makuun onnistu kovinkaan hyvin.

Spoiler

Michael tappoi edellisessä puolet koko kaupungista ja leffan logiikan mukaan vahvistuu tappaessaan. Nyt hän mököttää rapakunnossa jossain viemäriputkessa, vaikka edellisessä nousi lopun sakinhivutuksesta ja vaikutti hyvinvoivalta. Leffa hyppää 4 vuotta eteenpäin ajassa ja en suostu uskomaan että Michael vain lopetti yhtäkkiä tappamisen ja vuokrasi yksiön viemäristä. Eikä olisi muka toipunut vammoistaan. Yliluonnollinen kun selvästi on.

Samoin en tykännyt siitä että pääpahis jää suureksi osaksi penkille, jotta saamme uuden hahmon (Corey), jota seurataan ja tästä yritetään pohjustaa jotain Michaelin oppipoikaa. Koko tyypin tarina jää tuhnuksi ja huvitti varsinkin kun kaveri käy painimassa Myersin kanssa viemärissä ja päihittää ultimaattisen pahan ja vie tältä maskin päästä. Turhautti miten Michael häviää lopun keittiötaistelussa +60v mummulle kaksinkamppailussa. Positiivista on että tällä kertaa ainakaan tässä aikajanassa sarja ei enää jatku. Sen verran lopullisesti Myers jauhetaan lopussa lihoiksi.

Dialogi on taas ajoittain melko väkinäistä ja hahmot toimivat typerästi. En ostanut sitä Coreyn ja Allysonin romanssia. Sivuhahmoja käy pyörähtämässä ruudulla ilman mitään tarkoitusta. Varsinkin sheriffi on melko turha tässä. Mitään ekan osan jännitystä ja uhan tunnelmaa ei ole.

4/10

Eka osa on omaan makuun heittämällä paras näitä uusista.

 

[korpipaa]

Aluksi kun saavuin teatteriin ja elokuva alkoi, olin lähes varma, että saavuin väärään teatteri saliin.
Elokuva alkoi aika erikoisesti ja vasta kun elokuvan alkukohtaus päättyi ja nimi HALLOWEEN ENDS ilmestyi, olin varma, että en sittenkään erehtynyt salista
En ymmärrä mitä tekijät hakivat tällä päätös elokuvalla. Halusivatko tekijät jostain syystä, yrittää poiketa jatko-osien ja trilogioiden normaaleista päätöksistä ja siksi päätyivät tekemään, tämän erinlaisen tarinan.
Elokuva ei todellakaan ole johdon mukainen, aikasempien elokuvien tarinalle, joka antaa alussa jo tästä hiukan viitteitä.
Elokuva ei tunnu, Halloween(2018) trilogian päätökseltä, vaan enemmän omalta spin-off elokuva, joka lopussa kirjaimellisesti, laittaa naamion päähänsä, päättääkseen elokuva trilogian. Myös trailereissa ja promoissa paljon hehkutetaan trilogian huikeaa päätöstä sekä Michael Myers ja Laurie Strode viimeistä, eeppistä kohtaamista. Tulet kovasti pettymään mihin lopulta päädytään. Halloween(2018) onnitui tässä huomattavasti paremmin.
Elokuva myöskin poikkeaa huomattavasti aikaisemmista osista siinä, ettei tappoja juurikaan ole niin montaa mihin on tottunut.
Siihen nähden kuinka "lyhyt" elokuvan kesto on, ei juurikaan mitään erikoista tapahdu ja suurinosa tapahtumista, alkaa vasta elokuvan puolen välin jälkeen.

En voi juurikaan kenellekään suositella elokuvaa, edes sellaisille jotka ovat aikaisemmat osat nähneet, koska päätös trilogialle on lähes puolivillaisesti kudottu ja jättää paljon toivomisen varaa.
Suosittelisin ennemmin käymään teattereissa pyörivän, toisen kauhu/jännitys elokuva Smile katsomassa.