Roma (2018)
Tää on pitänyt kattoo kauan sit, en tajuu miksi niin mut onneksi nyt katsoin. Leffassa kuvataan kotiapulaisnaista joka auttaa perhettä arjen pyörittämisessä Meksikossa 1970 luvulla. Leffan ohjaus on timanttia. Niin hyvin osattu toteuttaa että sai tunteen, et ihankuin katsoisi oikeaa elämää eikä elokuvaa, kaikki tuntuu vaan niin aidolta leffassa. Yhden perheen elämän kuvaus on myös historiallisesti poliittisen ajanjakson kuvaus sekä Meksikon kulttuurin kuvaus köyhistä alueista.
Leffa on alakuloinen pääteemassa eli tuossa kotiapulaisessa henkilönä. Kotiapulaisnaisen auttaessa erästä perhettä elämän pyörittämisessä hän alkaa saada perheen ulkopuolelta pikkuhiljaa joka puolelta lokaa niskaan ja henkisesti hän täten ahtautuu koko ajan pienempään nurkkaan. Leffassa on hyvin voimakkaita ahdistusta aiheuttavia asioita. Mellakat aiheuttaa osaltaan ahdistusta, sit esim eräs synnytys kohta oli kauheeta ja lopun merenrannalla uimiskohtaus on hyytävä. Vaikka on tosi alakuloinen leffa niin jos ihan kaikki olis mennyt päin mäntyä, niin se olisi ollut nähty juttu leffoissa, jossa KAIKKI menee päin hemmettiä tullen koko ajan pahempia ja pahempia kohtia loppuun asti, mut tää oli poikkeuksellinen leffa että noin puolet asioista oli kauheita ja sit oli kohtia jotka oli ensinäkemältä karuja mutta päättyivät sitten onnellisesti. ei mennä tavallaan ylitsevuotavaksi vaan katsojaa hienosti huijataan et ei tiennyt etukäteen et tuleeko jokin tietty asia päätymään vai huonosti.
Leffan ulkoasusta erityismaininta. Mustavalkokuva ja kamerankäyttö oli vangitsevaa ja leffa oltiin kuvattu emt kameroista mitään mut kuvattu jotenkin laajakuvana et näkyy paljon sivuille kuvassa jolloin esim merenranta oli valtavan laajan ja tasaisen näköinen. Todella hienoja kaukaisia paikallaan olevia kuvakulmia esim maaseutuun jossa on usvaa ja aamuaurinko paistaa, oli meinaan mustavalkokuvana upean näköistä esim tuo kohta
10-
btw hyvin saanu palkintoja tää leffa
fi.wikipedia.org
Tää on pitänyt kattoo kauan sit, en tajuu miksi niin mut onneksi nyt katsoin. Leffassa kuvataan kotiapulaisnaista joka auttaa perhettä arjen pyörittämisessä Meksikossa 1970 luvulla. Leffan ohjaus on timanttia. Niin hyvin osattu toteuttaa että sai tunteen, et ihankuin katsoisi oikeaa elämää eikä elokuvaa, kaikki tuntuu vaan niin aidolta leffassa. Yhden perheen elämän kuvaus on myös historiallisesti poliittisen ajanjakson kuvaus sekä Meksikon kulttuurin kuvaus köyhistä alueista.
Leffa on alakuloinen pääteemassa eli tuossa kotiapulaisessa henkilönä. Kotiapulaisnaisen auttaessa erästä perhettä elämän pyörittämisessä hän alkaa saada perheen ulkopuolelta pikkuhiljaa joka puolelta lokaa niskaan ja henkisesti hän täten ahtautuu koko ajan pienempään nurkkaan. Leffassa on hyvin voimakkaita ahdistusta aiheuttavia asioita. Mellakat aiheuttaa osaltaan ahdistusta, sit esim eräs synnytys kohta oli kauheeta ja lopun merenrannalla uimiskohtaus on hyytävä. Vaikka on tosi alakuloinen leffa niin jos ihan kaikki olis mennyt päin mäntyä, niin se olisi ollut nähty juttu leffoissa, jossa KAIKKI menee päin hemmettiä tullen koko ajan pahempia ja pahempia kohtia loppuun asti, mut tää oli poikkeuksellinen leffa että noin puolet asioista oli kauheita ja sit oli kohtia jotka oli ensinäkemältä karuja mutta päättyivät sitten onnellisesti. ei mennä tavallaan ylitsevuotavaksi vaan katsojaa hienosti huijataan et ei tiennyt etukäteen et tuleeko jokin tietty asia päätymään vai huonosti.
Leffan ulkoasusta erityismaininta. Mustavalkokuva ja kamerankäyttö oli vangitsevaa ja leffa oltiin kuvattu emt kameroista mitään mut kuvattu jotenkin laajakuvana et näkyy paljon sivuille kuvassa jolloin esim merenranta oli valtavan laajan ja tasaisen näköinen. Todella hienoja kaukaisia paikallaan olevia kuvakulmia esim maaseutuun jossa on usvaa ja aamuaurinko paistaa, oli meinaan mustavalkokuvana upean näköistä esim tuo kohta
10-
btw hyvin saanu palkintoja tää leffa
