Vaikka leffa-arvosteluketju, niin pakko hehkuttaa, tyttökaveri oli tehnyt Miun parvekekuntosalista leffateatterin tänään ja kun tulee 33 vuotta täyteen maanantaina, leffaksi oli valittu saman ikäinen teos, Predator! Oluttakin toki oli
Itse annan elokuvalle 10/10 ja tuo on kyllä semmonen leffa että kerran kuussa pitää katsoa!
Mickey ( Matthew McConaughey) on kuningas Lontoon alamaailman huumebisneksessä ja hänen aikomuksenaan on myydä oma bisnes pois ja alkaa itse nauttimaan keski-ikäistymisestä ja ajasta vaimon kanssa koska oma nuoruus ja aikuisuus on tähän asti ollut elämää imperiumia rakentaessa., On puhetta myös perheen lisäyksestä. Elokuva on tarina siitä kuinka Mickey apunaan hänen oikea käsi Ray (Charlie Hunman) etsii jatkajaa huumebisnekselle. Juonesta ei sen enempää juurikaan ole edes järkeä puhua koska siinä se on tiivistettynä. Koen että mitä vähemmän siitä tietää etukäteen niin sitä enemmän tästä elokuvasta nauttii. Ja oli muuten erittäin viihdyttävä pläjäys.
Tapa jolla ohjaaja Guy Ritchie kertoo tämän tarinan on erittäin ovela ja piti itseä otteessa alusta loppuun. Fletcher (Hugh Grant) on yksityisetsivä ja elokuva avautuu osissa hänen kertomana, kun hän tulee tapaamaan Rayta hänen kotiin keskellä yötä. Hämmästyin siitä kunka kovan näyttelijäkaarti tähän elokuvaa on saatu. Mukana on isoja tunnettuja nimiä kuten Matthew McConaughey, Hugh Grant, Colin Farrel ja Charlie Hunman. Koen että katsojat vieläkin näkevät Hunmanin ainoastaan loistavana Jax Tellerina Sons of Anarchyssa ja tässä elokuvassa nähdään että hän on paljon muutakin. Toivottavasti poikii lisää hyviä pestejä, koska kyseessä on minun silmissä tosi hyvä näytteljä kun materiaali on oikea. Itselle ei tunnettuja nimiä oli mm. Henry Goldin, joka yllätti itseni tosi positiivisesti triadin jäsenenä Dry Eyena.
Mutta ehdottomana roolin varastajana minusta toimi Colin Farrel salaperäisenä Coachina. Joka kohtauksen jossa hän oli niin se varasti. Mukava nähdä häntä taas elokuvissa, koska on yksi mun lempinäyttelijöitä. Dialogi oli erittäin nokkelaa ja hyvää ja se piti ottessaan koko ajan. Uskallan jopa väittää että parhainta dialogia elokuvassa mitä olen ainakin itse nähnyt pitkään aikaan. Taattua Guy Ritchie laatua.
Mickey ( Matthew McConaughey) on kuningas Lontoon alamaailman huumebisneksessä ja hänen aikomuksenaan on myydä oma bisnes pois ja alkaa itse nauttimaan keski-ikäistymisestä ja ajasta vaimon kanssa koska oma nuoruus ja aikuisuus on tähän asti ollut elämää imperiumia rakentaessa., On puhetta myös perheen lisäyksestä. Elokuva on tarina siitä kuinka Mickey apunaan hänen oikea käsi Ray (Charlie Hunman) etsii jatkajaa huumebisnekselle. Juonesta ei sen enempää juurikaan ole edes järkeä puhua koska siinä se on tiivistettynä. Koen että mitä vähemmän siitä tietää etukäteen niin sitä enemmän tästä elokuvasta nauttii. Ja oli muuten erittäin viihdyttävä pläjäys.
Tapa jolla ohjaaja Guy Ritchie kertoo tämän tarinan on erittäin ovela ja piti itseä otteessa alusta loppuun. Fletcher (Hugh Grant) on yksityisetsivä ja elokuva avautuu osissa hänen kertomana, kun hän tulee tapaamaan Rayta hänen kotiin keskellä yötä. Hämmästyin siitä kunka kovan näyttelijäkaarti tähän elokuvaa on saatu. Mukana on isoja tunnettuja nimiä kuten Matthew McConaughey, Hugh Grant, Colin Farrel ja Charlie Hunman. Koen että katsojat vieläkin näkevät Hunmanin ainoastaan loistavana Jax Tellerina Sons of Anarchyssa ja tässä elokuvassa nähdään että hän on paljon muutakin. Toivottavasti poikii lisää hyviä pestejä, koska kyseessä on minun silmissä tosi hyvä näytteljä kun materiaali on oikea. Itselle ei tunnettuja nimiä oli mm. Henry Goldin, joka yllätti itseni tosi positiivisesti triadin jäsenenä Dry Eyena.
Mutta ehdottomana roolin varastajana minusta toimi Colin Farrel salaperäisenä Coachina. Joka kohtauksen jossa hän oli niin se varasti. Mukava nähdä häntä taas elokuvissa, koska on yksi mun lempinäyttelijöitä. Dialogi oli erittäin nokkelaa ja hyvää ja se piti ottessaan koko ajan. Uskallan jopa väittää että parhainta dialogia elokuvassa mitä olen ainakin itse nähnyt pitkään aikaan. Taattua Guy Ritchie laatua.
Miten Hugh Grantia kesti katsella kyseisessä elokuvassa? Ritchien elokuvat ovat tunnetusti laatua ja tämäkin pitää toki katsastaa. Ei vaan sovi pätkääkään näin ajatuksen tasolla olemukseltaan ehkä "lässyin" ja muutenkin näyttelijänä todella keskinkertainen Hugh Grant. Aika hyvin stailattu kyllä tuohon leffaan
Mickey ( Matthew McConaughey) on kuningas Lontoon alamaailman huumebisneksessä ja hänen aikomuksenaan on myydä oma bisnes pois ja alkaa itse nauttimaan keski-ikäistymisestä ja ajasta vaimon kanssa koska oma nuoruus ja aikuisuus on tähän asti ollut elämää imperiumia rakentaessa., On puhetta myös perheen lisäyksestä. Elokuva on tarina siitä kuinka Mickey apunaan hänen oikea käsi Ray (Charlie Hunman) etsii jatkajaa huumebisnekselle. Juonesta ei sen enempää juurikaan ole edes järkeä puhua koska siinä se on tiivistettynä. Koen että mitä vähemmän siitä tietää etukäteen niin sitä enemmän tästä elokuvasta nauttii. Ja oli muuten erittäin viihdyttävä pläjäys.
Tapa jolla ohjaaja Guy Ritchie kertoo tämän tarinan on erittäin ovela ja piti itseä otteessa alusta loppuun. Fletcher (Hugh Grant) on yksityisetsivä ja elokuva avautuu osissa hänen kertomana, kun hän tulee tapaamaan Rayta hänen kotiin keskellä yötä. Hämmästyin siitä kunka kovan näyttelijäkaarti tähän elokuvaa on saatu. Mukana on isoja tunnettuja nimiä kuten Matthew McConaughey, Hugh Grant, Colin Farrel ja Charlie Hunman. Koen että katsojat vieläkin näkevät Hunmanin ainoastaan loistavana Jax Tellerina Sons of Anarchyssa ja tässä elokuvassa nähdään että hän on paljon muutakin. Toivottavasti poikii lisää hyviä pestejä, koska kyseessä on minun silmissä tosi hyvä näytteljä kun materiaali on oikea. Itselle ei tunnettuja nimiä oli mm. Henry Goldin, joka yllätti itseni tosi positiivisesti triadin jäsenenä Dry Eyena.
Mutta ehdottomana roolin varastajana minusta toimi Colin Farrel salaperäisenä Coachina. Joka kohtauksen jossa hän oli niin se varasti. Mukava nähdä häntä taas elokuvissa, koska on yksi mun lempinäyttelijöitä. Dialogi oli erittäin nokkelaa ja hyvää ja se piti ottessaan koko ajan. Uskallan jopa väittää että parhainta dialogia elokuvassa mitä olen ainakin itse nähnyt pitkään aikaan. Taattua Guy Ritchie laatua.
Miten Hugh Grantia kesti katsella kyseisessä elokuvassa? Ritchien elokuvat ovat tunnetusti laatua ja tämäkin pitää toki katsastaa. Ei vaan sovi pätkääkään näin ajatuksen tasolla olemukseltaan ehkä "lässyin" ja muutenkin näyttelijänä todella keskinkertainen Hugh Grant. Aika hyvin stailattu kyllä tuohon leffaan
Tässä ku kattelen leffaa niin oli pakko keskeyttää vähäks aikaa ja tulla sanomaan ku en seuraavaa juttua halua tulevaan arvosteluun työntää ku on niin epäolennainen asia ja tulis liian pitkä arvostelu niin sanotaan erikseen asia joka oli tosi veikee ja hauska.
Hitto et ihmettelin ku leffassa puhutaan Englantia luonnollisesti ja sit ykskaks tulee suomeksi puhetta et en kerennyt ees tajuamaan sitä ku en osannu varautua englannin kielisen dialogin seasta tulevaa suomalaista puhetta, et piti kelata vähän taakspäin ku kelasin et hetkinen mitä kieltä tossa äsken puhuttuiin, sit ku katoin kohdan uudestaan niin Krista Kosonenhan se siinä oli puhumassa suomea sanoen vaan et "tää jätkä on blade runner, se on vitun vaarallinen" ja sit lähti pois.
Perkule meneekin maanantaille toi Blade Runnerin kattominen alusta, ku menin viisaana keskeyttää ja touhuamaan muuta ku tuli vähän tekemistä jne niin pääs tunnelma karkaamaan leffasta. Mut kirjoittakkee muut ihmeessä arvosteluja niit on kiva lukea.
Oon kattonut monesti mut en oo tehnyt kuin joskus aikoinaan lyhyen arvostelun, niin halusin tehdä tästä vähän kattavamman kirjoituksen.
Tää on aina kun tän katsoo niin yhtä ahdistava kokemus. Ehkä kerran 1,5 vuoteen tulee katsottua, tää kun on sellainen leffa et ei ihan kevyin mielin pysty tätä alkaa katsomaan... Juonessa oleva juttu on tyyliin pahinta mitä itelle vois sattua, Mads Mikkelsenin esittämä mies, Lucas josta alusta saa jo kuvan erittäin symppiksestä, viattomasta ja hyväsydämisestä ihmisestä ja sit erään pienen tytön kertoma täysi valhe miehestä, joka viittaa et hän olisi muka pedofiili, jota sitten pikkuhiljaa kaikki alkavat kylässä, jopa Lucasin paras ystäväkin uskoa sitä mitä tyttönsä puhui Lucasista niin Lucasin elämä hajoaa aivan palasiksi. juonen alkukuvauksesta tarkemmin ei tarvitse kertoa mm siitä et Lucas on töissä päiväkodissa jne koska varmaan kaikki tän on nähnyt.
Tuo leffan juttu on jo ajatuksen tasolla aivan täyttä helvettiä, jos itelle kävis noin, niin ei jumalauta... Mads Mikkelsenin uskomattoman realistisen näyttelyn takia leffa ahdistaa jo entisestään ja paljon koska Madsin näyttelyn kautta leffa tuntuu todella aidolta + plus se vielä siihen et miten älyttömän symppis jne tyyppi tosiaan Lucas on niin harmittaa vaan enemmän hänen puolestaan tuollainen mitä leffassa tapahtuu.
Jo alusta asti leffa on siis ihan saamarin aidon tuntuista, isoin syy on Mads Mikkelsenin näyttelyssä joka kantaa erittäin vahvasti leffaa ei sillä et se ois ainoa leffan kantavuus tuo Mikkelsenin näyttely, ei siis todellakaan, vaan leffa on jo muutenkin ihan älyttömän kovatasoisesti tehtyä leffaa mut tarkoitin et Madsin näyttely vaan lisää erittäin paljon leffan aitouden tunnetta vielä karmaisevammaksi tunnelmaltaan. Sekin lisää aitouden tunnetta ihan helkkaristi koska leffa on pohjoismainen jotka yleensä ovat vaan jostain syystä todella paljon aidomman tuntuisia kuin Hollywood leffat, JOPA mun fanittamat aasialaisleffat jää pohjoismaisista leffoista jälkeen jos puhutaan aitouden tunteesta. Eli mun mielestä kaikkein aidoimman tuntuiset leffat ja sarjat tulee juurikin pohjoismaista lukuunottamatta Suomea. Esim tää Jahti, Ruotsalaiset esim silta sarja, beckit ja wallanderit jne. Ei Suomalaiset salkkarit sun muut paskat... Suomalaiset ei oo todellakaan hyviä tekee leffoja. Toisnkuin esim tanskalaiset ja ruotsalaiset jotka todellakin osaavat leffojen ja sarjojen teon vieden suomea ihan 6-0. Leffa on heittämällä yks aidomman tuntuisia mitä koskaan nähnyt kaikista edellämainituista syistä ja sit seKIN et koko leffa kauttaltaan äärimmäisen kovatasoisesti näytelty, ei vaan Madsin suoritus. Ne kaikki loistavien näyttelijöiden ja heidän esittämien hahmojen reaktiot ja eleet leffassa on erittäin aitoa. Dialogi on myös ihan timanttitasoa joka vaikuttaa myös tuohon asiaan ja paljon ja kohtausten toteutustyyli ja kerronta mestarillista tasoa kanssa.
Se on muuten karmaisevaa leffassa jotenkin kun ennenkuin Lucasta aletaan epäillä niin leffassa halutaan näyttää katsojalle miten hyviä ystäviä leffasssa Lucasilla on etenkin sen pienen tytön joka kertoo sen valheen Lucasista niin tytön vanhemmat, jotka ovat Lucasin parhaita ystäviä ja läheisimpiä ystäviä, etenkin sen tytön isä joka on Lucasin tuntenut jo lapsuudesta asti, niin ei saatana ku rupee kelaa tota juttua et kun kaikki on vielä hyvin ja läppää jne heitetään noiden ystävien kanssa ja tuntuu erittäin pahalta kun sit se kaikki se ystävyys ja hyväntuulisuus ja välittäminen heidän välillään kääntyy aivan päinvastaiseksi ja etenkin tytön vanhemmat pahimmillaan toivovat entisen parhaan ystävänsä Lucasin pahimmillaan sen käännekohdan tullessa Lucasin tyyliin pahimmillaan palavan helvetissä. Eli tosiaan tuo alun läheinen ystävyyden kuvaaminen tytön vanhempien ja Lucasin kanssa vaan lisäsi sitä ahdistavuutta mitä leffassa kohta tulee tapahtumaan, koska harmitti lucasin puolesta niin älyttömästi.
Siinä kohtaa kun Lucas kuulee mistä häntä tässä vaiheessa vielä ehkä epäillään, niin Lucas kelaa tuossa vaiheessa jo et millaisiin mittasuhteisiin tuollainen perätön valhetta oleva juttu voi kasvaa muiden silmissä. Hän murtuu jo tuossa kohtaa jonka huomaa todella hyvin siitä kun hän ei kuule päiväkodin pihalla tuon kohtauksen jälkeen enää ympärilläänn mitään seisoen vaan paikoillaan, kun normaalisti leikkisi siellä lasten kanssa niin eipä enää tuossa kohtaa, aika realisisesti tehty kohtaus, lukemattomista muista kohtauksista. Lucas tuossa kelailee vaan asiaa päässä ja naamasta voi nähdä miehen olotilan ei paljon enää hymyilytä. Murtumisen lisäksi luonnollisesti Lucasissa herää voimakas vihan tunne, kohtaus jossa hän marssii päivä kotiin todella vihaisena et mitä täällä helvettiä täällä oikein musta puhutaan. lucas tulee monien toinen toistaan pahempien tapahtumien seurauksena ja tilanteensa vaan pahentuessa entistä murtuneemmaksi ja vihaisemmaksi ja lopulta on täysin raunio. joka välittyy etenkin tuossa ylläolevan kuvan kirkkokohtauksessa hänen kasvoiltaan. Etenkin tuossa kirkkokohtauksessa se tuskan tunne Lucasilla on niin voimakasta jonka voi tuntea ruudun läpi ja tuossa kohtauksessa etenkin se Mikkelsenin täysin hajonneen miehen esittäminen on mun listoilla varmaan jopa top 5sa kaikista näyttelysuorituksista mitä koskaan nähnyt.
Leffan aika lopussa kun sen tytön isä
alkaa sittenkin uskoa et Lucas ei ole tehhyt mitään ja tuo hänelle jouluruokaa niin tulee tosi hyvä mieli Lucasin puolesta, hän ei hymyile mutta hänen kasvoiltaan voi lukea sen helpotuksen tunteen ja leffan lopussa kun vuosi on mennyt niin kaikki tajuavat et Lucas on syytön ja tulee entisestään hyvä mieli hänen puolestaan. kaikki on taas hyvin, KUNNES se leffan lopetus kohtaus joka on helvetillisen painajaismainen ja surullinen, Lucasin painjainen alkaa uudestaan ja hän tajuaa että mikään ei tuu enää koskaan palaamaan entiselleen mitä oli ennen koko juttua ja se olotila jonka leffa jättää katsojaan Lucasin puolesta on jotain ihan kauheen tuntuista, mutta vaikka kauhean tuntuista mutta samalla yks leffahistorian tehokkaimpia lopetuksia. jos leffa olisi päättynyt onnellisesti, niin leffassa olisi tavallaan kaikki se lähes koko leffaan ajan kestänyt äärimmäinen ahdistavuus ja teho lakaistu maton alle...
omalla tavallaan jopa ahdistavin leffa koskaan. 10
Vaihteeksi arvostelua leffasta jota en oo nähnyt, ku viime aikoina tehnyt vaan arvosteluja leffoista jotka oon nähnyt monta kertaa.
Leffa alkaa toella hienoilla ulvollilla dystooppisilla musiikeilla. Sit tulee musta ruutu jossa tulee tekstinä leffan juoni ja asiaa replikanteista jne. Tosi tyylikäs aloitus tuollainen ja tuossa kohtaa jo aavisti replikantien uhkaavuuden, bioteknisiä ihmisiä jne. Kun leffa sit alkaa niin et huomaa aika nopeasti kuka on ohjaajana, on niin denis villeneuven kaltaista toteutusta, enkä ois keksinyt parempaa ohjaajaa tähän uuteen Blade Runneriin, koska Villenveuven tyyli sopii musta Blade Runneriin. en tarkoita et Villeneuve ois paras ohjaaja mut tähän leffaan täydellisen sopiva, hänen tunnetun toteutustapansa takia.
4k kun ostin tän ei jumalauta et avautu suu siitä miten uskomattoman upean näkökinen leffa on. Oon pitänyt Piin elämää ja Alitaa hienoimman näköisinä leffoina mutta tää nous nyt siinä asiassa ykkösijalle. Mennään sinne farmille jossa taivas on lohduttoman väritön joka sopi dystooppisuuteen. Myös se kuollut puu siellä ja usvaisesta pölystä jonka seasta Gosling kävelee pitkä nahktakki päällä. Tuota kertomani kohtausta vielä paljon huikeamman mielikuvitukselliesn kekseliään näköistä visuaalisuutta kun Gosling kävelee siellä usvaisessa ja pimeässä kaupungissa, Syitä on monia. Pimeässä usvainen ilma ja autojen valot usvan takaa tekee törkeen siistiä jälkeä leffan tunnelmaan, se väritykitys kaupungissa, Isoja hologrammeja mainoksia tulee rakennusten seiniin esim SONY js Coca-Cola ja erivärisitä sellaisia sinistä ja punaista värimaailmaa muuten pimeässä usvaisessa kaupungissa. Tuohon lisäksi aivan uskomaton äänimaailma, kovemmat musiikit kuin jopa Arrivalissa niin tunnelma on käsittämätön. Monia tvisuaalisesti upeita kohtaksia vois kertoa vaikka miten paljon lisää niitä oli leffa täynnä. Tunnelmasta tarkemmin Tunnelman hienoja muotoja voi havaita leffasta. Uhkaava, surrealistinen, synkkä, dystooppinen, lohduton, alakuloinen, ennustuksellinen, varoittava, mystinen. aavemainen, konemaisen maailma tunne ja kaikkein kamalin on lopun tunne. Noiden kaikkien eri tunnelman muotojen sekoittuessa leffaan teki kylllä pirun siistin tunnelman. Toiseen asiaan noiden tunnelma juttujen kaa, niin tosiaan se mielikuvituksellinen visuaalisen ilmee, Huikea äänimaailma ja upea kuvaus teki osaltaan ihan mestaritason tunnelman. Kuvaksesta muuten niin onkohan sama kuvaaja kuin esim sicariossa, Arrivalissa tai esim Wind Riverissa. koska niin samantyylistä kuvaustyyliä, aivan uskomattoman siistin näköistä kun kuvataan sen pienen aluksen lentämiistä sillä tavalla että maailma näyttää todella massiiviselta, kaikki ne valtavat rakkennelmat pimeyedssä ja koko maaima näyttää tosi ahdistavan ankelta ja konemaiselta.
Sit päähenkilöstä jota näyttelee Ryan Gosling. Gosling sopii ihan 10 taoisesti tähän leffaan, sillä leffa on erittäin hidastempoinen ja hiljainen, niin musta Ryan Goslingin vähäeleinen näyttelytyyli sopii tähän erittäin hyvin.
Pohidiskelevuutta leffasta on siis aivan julmetusti. Pohdiskelevuutta koko nykyyhteiskuntajärjesykstä miten määritellään järjestys et kuka on korkeamassa asemassa tai miksi joku saa tehdä jotain ja joku ei jne ja onko blade runnerin teot hyväksyttäviä ja missä menee replikanttien ja ihmisten välinen hyvän ja pahan raja, Paljon on kyseenalaisuutta herättävää juttua leffassa. pohdikselua ihmissydestä ja replikanteista missä menee senkin asian raja ja millä se määritellään. sit sekin et voiko biotekniseen naiseen rakastua jne,
Tein uudestaan arvostelun ku halusin korjata typot ku eihän siitä arvotelusta saa mitään selvää, et olisin kiitollinen jos esim @Mike viittis poistaa ton aiemman arvostelun joka on typoja täynnä.
Jagten (2011) katso liitettä 219409 Oon kattonut monesti mut en oo tehnyt kuin joskus aikoinaan lyhyen arvostelun, niin halusin tehdä tästä vähän kattavamman kirjoituksen.
Tää on aina kun tän katsoo niin yhtä ahdistava kokemus. Ehkä kerran 1,5 vuoteen tulee katsottua, tää kun on sellainen leffa et ei ihan kevyin mielin pysty tätä alkaa katsomaan... Juonessa oleva juttu on tyyliin pahinta mitä itelle vois sattua, Mads Mikkelsenin esittämä mies, Lucas josta alusta saa jo kuvan erittäin symppiksestä, viattomasta ja hyväsydämisestä ihmisestä ja sit erään pienen tytön kertoma täysi valhe miehestä, joka viittaa et hän olisi muka pedofiili, jota sitten pikkuhiljaa kaikki alkavat kylässä, jopa Lucasin paras ystäväkin uskoa sitä mitä tyttönsä puhui Lucasista niin Lucasin elämä hajoaa aivan palasiksi. juonen alkukuvauksesta tarkemmin ei tarvitse kertoa mm siitä et Lucas on töissä päiväkodissa jne koska varmaan kaikki tän on nähnyt.
Tuo leffan juttu on jo ajatuksen tasolla aivan täyttä helvettiä, jos itelle kävis noin, niin ei jumalauta... Mads Mikkelsenin uskomattoman realistisen näyttelyn takia leffa ahdistaa jo entisestään ja paljon koska Madsin näyttelyn kautta leffa tuntuu todella aidolta + plus se vielä siihen et miten älyttömän symppis jne tyyppi tosiaan Lucas on niin harmittaa vaan enemmän hänen puolestaan tuollainen mitä leffassa tapahtuu.
Jo alusta asti leffa on siis ihan saamarin aidon tuntuista, isoin syy on Mads Mikkelsenin näyttelyssä joka kantaa erittäin vahvasti leffaa ei sillä et se ois ainoa leffan kantavuus tuo Mikkelsenin näyttely, ei siis todellakaan, vaan leffa on jo muutenkin ihan älyttömän kovatasoisesti tehtyä leffaa mut tarkoitin et Madsin näyttely vaan lisää erittäin paljon leffan aitouden tunnetta vielä karmaisevammaksi tunnelmaltaan. Sekin lisää aitouden tunnetta ihan helkkaristi koska leffa on pohjoismainen jotka yleensä ovat vaan jostain syystä todella paljon aidomman tuntuisia kuin Hollywood leffat, JOPA mun fanittamat aasialaisleffat jää pohjoismaisista leffoista jälkeen jos puhutaan aitouden tunteesta. Eli mun mielestä kaikkein aidoimman tuntuiset leffat ja sarjat tulee juurikin pohjoismaista lukuunottamatta Suomea. Esim tää Jahti, Ruotsalaiset esim silta sarja, beckit ja wallanderit jne. Ei Suomalaiset salkkarit sun muut paskat... Suomalaiset ei oo todellakaan hyviä tekee leffoja. Toisnkuin esim tanskalaiset ja ruotsalaiset jotka todellakin osaavat leffojen ja sarjojen teon vieden suomea ihan 6-0. Leffa on heittämällä yks aidomman tuntuisia mitä koskaan nähnyt kaikista edellämainituista syistä ja sit seKIN et koko leffa kauttaltaan äärimmäisen kovatasoisesti näytelty, ei vaan Madsin suoritus. Ne kaikki loistavien näyttelijöiden ja heidän esittämien hahmojen reaktiot ja eleet leffassa on erittäin aitoa. Dialogi on myös ihan timanttitasoa joka vaikuttaa myös tuohon asiaan ja paljon ja kohtausten toteutustyyli ja kerronta mestarillista tasoa kanssa.
Se on muuten karmaisevaa leffassa jotenkin kun ennenkuin Lucasta aletaan epäillä niin leffassa halutaan näyttää katsojalle miten hyviä ystäviä leffasssa Lucasilla on etenkin sen pienen tytön joka kertoo sen valheen Lucasista niin tytön vanhemmat, jotka ovat Lucasin parhaita ystäviä ja läheisimpiä ystäviä, etenkin sen tytön isä joka on Lucasin tuntenut jo lapsuudesta asti, niin ei saatana ku rupee kelaa tota juttua et kun kaikki on vielä hyvin ja läppää jne heitetään noiden ystävien kanssa ja tuntuu erittäin pahalta kun sit se kaikki se ystävyys ja hyväntuulisuus ja välittäminen heidän välillään kääntyy aivan päinvastaiseksi ja etenkin tytön vanhemmat pahimmillaan toivovat entisen parhaan ystävänsä Lucasin pahimmillaan sen käännekohdan tullessa Lucasin tyyliin pahimmillaan palavan helvetissä. Eli tosiaan tuo alun läheinen ystävyyden kuvaaminen tytön vanhempien ja Lucasin kanssa vaan lisäsi sitä ahdistavuutta mitä leffassa kohta tulee tapahtumaan, koska harmitti lucasin puolesta niin älyttömästi.
Siinä kohtaa kun Lucas kuulee mistä häntä tässä vaiheessa vielä ehkä epäillään, niin Lucas kelaa tuossa vaiheessa jo et millaisiin mittasuhteisiin tuollainen perätön valhetta oleva juttu voi kasvaa muiden silmissä. Hän murtuu jo tuossa kohtaa jonka huomaa todella hyvin siitä kun hän ei kuule päiväkodin pihalla tuon kohtauksen jälkeen enää ympärilläänn mitään seisoen vaan paikoillaan, kun normaalisti leikkisi siellä lasten kanssa niin eipä enää tuossa kohtaa, aika realisisesti tehty kohtaus, lukemattomista muista kohtauksista. Lucas tuossa kelailee vaan asiaa päässä ja naamasta voi nähdä miehen olotilan ei paljon enää hymyilytä. Murtumisen lisäksi luonnollisesti Lucasissa herää voimakas vihan tunne, kohtaus jossa hän marssii päivä kotiin todella vihaisena et mitä täällä helvettiä täällä oikein musta puhutaan. lucas tulee monien toinen toistaan pahempien tapahtumien seurauksena ja tilanteensa vaan pahentuessa entistä murtuneemmaksi ja vihaisemmaksi ja lopulta on täysin raunio. joka välittyy etenkin tuossa ylläolevan kuvan kirkkokohtauksessa hänen kasvoiltaan. Etenkin tuossa kirkkokohtauksessa se tuskan tunne Lucasilla on niin voimakasta jonka voi tuntea ruudun läpi ja tuossa kohtauksessa etenkin se Mikkelsenin täysin hajonneen miehen esittäminen on mun listoilla varmaan jopa top 5sa kaikista näyttelysuorituksista mitä koskaan nähnyt.
Leffan aika lopussa kun sen tytön isä
alkaa sittenkin uskoa et Lucas ei ole tehhyt mitään ja tuo hänelle jouluruokaa niin tulee tosi hyvä mieli Lucasin puolesta, hän ei hymyile mutta hänen kasvoiltaan voi lukea sen helpotuksen tunteen ja leffan lopussa kun vuosi on mennyt niin kaikki tajuavat et Lucas on syytön ja tulee entisestään hyvä mieli hänen puolestaan. kaikki on taas hyvin, KUNNES se leffan lopetus kohtaus joka on helvetillisen painajaismainen ja surullinen, Lucasin painjainen alkaa uudestaan ja hän tajuaa että mikään ei tuu enää koskaan palaamaan entiselleen mitä oli ennen koko juttua ja se olotila jonka leffa jättää katsojaan Lucasin puolesta on jotain ihan kauheen tuntuista, mutta vaikka kauhean tuntuista mutta samalla yks leffahistorian tehokkaimpia lopetuksia. jos leffa olisi päättynyt onnellisesti, niin leffassa olisi tavallaan kaikki se lähes koko leffaan ajan kestänyt äärimmäinen ahdistavuus ja teho lakaistu maton alle...
omalla tavallaan jopa ahdistavin leffa koskaan. 10
Tämä on kyllä NWR:n ja Lukas Moodysonin ohella parasta, mitä pohjoismainen elokuva on tarjonnut. Ja pohjoismaisista elokuvista voisin hyvin tehdä oman Top 50, ja sijalla 50 olijakin olisi 10/10 elokuva. Tämä lisäys vain korostaakseni pohjoismaisen elokuvan laatua.
juu ehdottamasti ja Jahti nousee nyt pitkästä aikaa katsottua paljon korkemmalle sijalle listassani ku jossain vaiheessa nyt kerkeen muokata listaa. Kiitos descent tuon Lukas Moodysonin mainitsemisesta, menin tutkii imdbssa hänen teoksiaan niin Mammoth mut etenkin Lilja 4-ever alkoi kiinnostaa koska laitoit siitä kehuja täällä aiemmin. Lars Von Tier on kanssa uskomaton pohjoismainen ohjaaja, Melancholia mut etenkin Antichrist on musta ihan pysäyttävän kova leffa ja Tier tais tehdä sen karmean masennuksen kourissa vielä, joka kyllä näkyy leffasta... Btw pakko sanoa et vaikka Midsommar on omalla kohdallani kauhein leffakokemus ikinä, niin syy miksi jätän sen tosi kauas Antichristista listassani johtuu et vaikka Midsommar on musta ahdistavampi mut Antichrist on perhanasti tyylikkäämpi mun mielestä.
Illan leffana toimii tällainen jonka aiemmin vinkkaisinkin muille kun listasin yhteen postaukseen mukaan tän leffan. En vaan jostain ihmeen syystä oo vielä katsonut, ku sijoittuu mulle niin haastaviin asioihin, poliittisiin asioihin Kiinassa, vallankumouksiin siellä jne, niin jotenkin vältellyt tätä leffaa, mut nyt se katsotaan perkele ja ehkä arvostelen jos siltä tuntuu, mut mielenkiintoinen kuitenkin idealtaan ja imdbn pisteet vihjaa et ei tuo ihan susipaska varmaan oo.
Jäähyväiset jalkavaimolle: Directed by Kaige Chen. With Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li, You Ge. Two boys meet at an opera training school in Peking in 1924. Their resulting friendship will span nearly 70 years and will endure some of the most troublesome times in China's history.
juu ehdottamasti ja Jahti nousee nyt pitkästä aikaa katsottua paljon korkemmalle sijalle listassani ku jossain vaiheessa nyt kerkeen muokata listaa. Kiitos descent tuon Lukas Moodysonin mainitsemisesta, menin tutkii imdbssa hänen teoksiaan niin Mammoth mut etenkin Lilja 4-ever alkoi kiinnostaa koska laitoit siitä kehuja täällä aiemmin. Lars Von Tier on kanssa uskomaton pohjoismainen ohjaaja, Melancholia mut etenkin Antichrist on musta ihan pysäyttävän kova leffa ja Tier tais tehdä sen karmean masennuksen kourissa vielä, joka kyllä näkyy leffasta... Btw pakko sanoa et vaikka Midsommar on omalla kohdallani kauhein leffakokemus ikinä, niin syy miksi jätän sen tosi kauas Antichristista listassani johtuu et vaikka Midsommar on musta ahdistavampi mut Antichrist on perhanasti tyylikkäämpi mun mielestä.
Juu Lilja 4-ever on kyllä vahingossa teinielokuvaksi mielletty ylivoimaisesti karuin prostituution ja *piip* kuvaus koskaan ja sekä kuvastoltaan että kerronnaltaan inhorealistisin ja oksettavin kuvaus ihmisluonnosta. Olematta kuitenkaan itsetarkoituksellisen raju.
Ja niin taitava ohjaaja kuin Lars von Trier onkin ja miten upea elokuva Antichristkin on, niin pakko esittää eriävä mielipide. Ja nyt kun on kerrankin eriävä mielipide, niin karrikoidaan aika huolella
Mielestäni Antichrist alkaa jo vaipua ylitsevuotavan itseriittoisuuden puolelle taiteellisessa ilmaisussaan, samalla kun Ari Aster luo Midsommarillaan jotain aivan uutta ja omaa.
Mutta oli sitten tarkoituksella liioiteltu mun näkemys, Antichrist on poikkeuksellisen hieno elokuva
That's love! 
