Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ite ku oon kunnolla ajatuksen kanssa alkanut luoda top 100 listaa ja 47 leffaa oon saanut kasaan, eli puolet jäljellä.
Ihan pirun mielenkiintoista oikeesti nähdä et miten eroaa mun top 100 ja descentin mahdollinen top 100 lista.
Tää on vaan mun veikkaus et voin olla tosi väärässä, mut veikkaan et descentilla olis aika kärkisijoilla Hereditary, The Fountain, Joker ja mm tuo Lilja 4-ever ja Inaritun jotkin teokset. Sit odotan mielenkiinnolla onko A Ghost Story listalla.
Ihan pirun mielenkiintoista oikeesti nähdä et miten eroaa mun top 100 ja descentin mahdollinen top 100 lista. Tää on vaan mun veikkaus et voin olla tosi väärässä, mut veikkaan et descentilla olis aika kärkisijoilla Hereditary, The Fountain, Joker ja mm tuo Lilja 4-ever ja Inaritun jotkin teokset. Sit odotan mielenkiinnolla onko A Ghost Story listalla.
Ite ku oon kunnolla ajatuksen kanssa alkanut luoda top 100 listaa ja 47 leffaa oon saanut kasaan, eli puolet jäljellä.
Tää on vaan mun veikkaus et voin olla tosi väärässä, mut veikkaan et descentilla olis aika kärkisijoilla Hereditary, The Fountain, Joker ja mm tuo Lilja 4-ever ja Inaritun jotkin teokset. Sit odotan mielenkiinnolla onko A Ghost Story listalla.
Näin nöyränä pyyntönä, että vois laittaa elokuvan perään tagin mistä löytyy, jos ja kun siellä on japsi sun muuta leffaa, mitä ei meidän peruspulliaisten netflixiltä tai viaplaysta löydy.
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 328
Asiallinen lista Tigre elokuvista jotka ei välttämättä ihan kaikkien listoille nouse, Leviathanin näin Areenasta muutama vuosi sitten ja oli jonkun aikaa suomalaisessa elokuva piireissä kuuma puheenaihe sekä hehkutuksen kohde. Monelle niin sanotulle "viihde" elokuvien katsojille varmasti mennyt ohi koko tapaus. Itse tykkäsin kanssa kovasti.Ajatuksen tasolla kuitenkin tollaisessa leffamiitissä miten descent sanoi et jokaisella ois 10 leffaa mukana niin siistiä.
Throne of Blood
Phenonema
Farewell My Concubine
Leviathan. Tää on muuten erittäin harvinainen helmi ja veikkaan et tätä Venäläistä mestariteosta ei oo kovin moni nähnyt.
The Survivalist
The Stoning of Soraya M.
The Assasin
Ida
Tokyo Story
Ondine
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 144
Paljon mielenkiintoista settiä Tigre. Mutta joo, leffamiitti kenties joskus, jos siltä kaikista tuntuu. Nämä nyt muutenkin jää yleensä puheen tasolle.
Mutta mä jonkun verran vaimon mutta eritoten pikkuveljen kanssa aina juttelen paljon yhdessä yhteisen leffakokemuksen jälkeen. Enter The Void vei 45 min leffan jälkeen keskustelua ja olisi jatkettu, jos kello ei olisi ollut 04 yöllä
Samoin Tyrannosaur, Mammoth ja Climax herättivät helvetisti jälkipuintia ja pohdintaa. On tosi mielenkiintoista kyllä jakaa fiiliksiä ja erityisesti tuo mainittu Enter The Void kyllä vielä nosti arvoaan, kun ääneen sanoitti omia kokemuksiaan; mitä siinä tapahtui ja miten toinen koki mitäkin.
Mutta mä jonkun verran vaimon mutta eritoten pikkuveljen kanssa aina juttelen paljon yhdessä yhteisen leffakokemuksen jälkeen. Enter The Void vei 45 min leffan jälkeen keskustelua ja olisi jatkettu, jos kello ei olisi ollut 04 yöllä
Samoin Tyrannosaur, Mammoth ja Climax herättivät helvetisti jälkipuintia ja pohdintaa. On tosi mielenkiintoista kyllä jakaa fiiliksiä ja erityisesti tuo mainittu Enter The Void kyllä vielä nosti arvoaan, kun ääneen sanoitti omia kokemuksiaan; mitä siinä tapahtui ja miten toinen koki mitäkin.
Jeps.
Ja juu itekin veljen kaa juttelen Marvel leffoista paljon, mut siskon kanssa ihan laidasta laitaan mut yleensä ehkä eniten ahdistavista, mystisistä ja mindfuck leffoista jne tulee paljon juteltua.
Tuo Enter the Void on kyl ihan huikee, iski kuin metrinen halko ku sen ekan kerran näin ja visuaalisesti värikäs psykedeelinen flipperi ja ihan karmeeta leffassa ajatuksena se et
Lisäksi kohtausten vaihtuminen on imo ehkä tyylikkäintä missään leffassa ikinä, mennään aina jostain reiästä esim lavuaarista toiseen kohtaukseen jne.
Ja juu itekin veljen kaa juttelen Marvel leffoista paljon, mut siskon kanssa ihan laidasta laitaan mut yleensä ehkä eniten ahdistavista, mystisistä ja mindfuck leffoista jne tulee paljon juteltua.
Tuo Enter the Void on kyl ihan huikee, iski kuin metrinen halko ku sen ekan kerran näin ja visuaalisesti värikäs psykedeelinen flipperi ja ihan karmeeta leffassa ajatuksena se et
sielu jää johonkin välitilaan ja näkee kaikki kauheudet ja muistojen sekoituksia, mm kun vanhemmat kuoli kolarissa joka oli musta ihan järkky kohtaus jja kaikenlaisten eri asioiden pyörremyrskymäistä variaatioita jos oikein muistan. Hyi helvetti.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 144
Jeps.
Ja juu itekin veljen kaa juttelen Marvel leffoista paljon, mut siskon kanssa ihan laidasta laitaan mut yleensä ehkä eniten ahdistavista, mystisistä ja mindfuck leffoista jne tulee paljon juteltua.
Tuo Enter the Void on kyl ihan huikee, iski kuin metrinen halko ku sen ekan kerran näin ja visuaalisesti värikäs psykedeelinen flipperi ja ihan karmeeta leffassa ajatuksena se etsielu jää johonkin välitilaan ja näkee kaikki kauheudet ja muistojen sekoituksia, mm kun vanhemmat kuoli kolarissa joka oli musta ihan järkky kohtaus jja kaikenlaisten eri asioiden pyörremyrskymäistä variaatioita jos oikein muistan. Hyi helvetti.
Joo, tässä mun tosi lyhyet pari sanaa ko. elokuvasta:
Enter The Void
Enter the Void on paljon enemmän, kuin "vain" audiovisuaalisesti järisyttävin ja upein koskaan tehty taideteos.
Elokuvan päällimmäinen tematiikka pyörii huumeiden ja seksin, sekä synteettisen, hetkellisen onnen kokemuksen etsimisen ympärillä. Kolmella eri tasolla operoiva elokuva sukeltaa kuitenkin vielä paljon näitä tärkeitä teemojaan syvemmälle.
Rakkauden, ihmisyyden ja moraalin käsittely johdattaa katsojansa lopulta elämän ja kuoleman, syntymän ja poislähdön äärelle. Enter The Void on katsojalleen samanaikaisesti täysin toivoton ja näköalaton, mutta onnellisuuden ja toivon syleilemä, totaalisen ambivalentti ja paradoksaalinen, täysin uniikki tunnekokemus.
Ja korostan, että siis täysin uniikki tunnekokemus per sē, ei pelkästään elokuvista puhuttaessa...
Jätkä pääs kyllä tosi syvälle tasolle Enter the Voidista, jotkut sellaisia tasoja joita en itse katsoessani ja leffaa miettiessäni oo hoksannut.
Kiitos tuosta tulkinnasta, sai jotenkin entistä paremmalta tuntumaan leffan. Osuit niin hyvin häränsilmään leffasta puhuttaessa. Joskus ois kiva kuulla sun mahdollinen tulkinta Viisi vuodenaikaa leffasta, jos vain nappaa katsoa se joskus. Ei niin syväulotteinen kuin Enter the Void, mutta silti ihan helvetin syväulotteinen leffa.
Kiitos tuosta tulkinnasta, sai jotenkin entistä paremmalta tuntumaan leffan. Osuit niin hyvin häränsilmään leffasta puhuttaessa. Joskus ois kiva kuulla sun mahdollinen tulkinta Viisi vuodenaikaa leffasta, jos vain nappaa katsoa se joskus. Ei niin syväulotteinen kuin Enter the Void, mutta silti ihan helvetin syväulotteinen leffa.- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Phenomena 4/10
Siis ei perkele. Kyllä jos Tigreen uppos, meikällä meni kolmessa erässä, ei pystynyt kerralla kattoo loppuun.
Näyttelijät 90% ajasta aivan järkyttävän huonoja ja uskaltasin väittää että Brazzerssin pornoleffoissakin nähdään välillä parempaa.
Muutamat kohtaukset oli niin älyttömiä että minnuu ihan nauratti, vaikka ne ois ilmeisesti pitäny olla tahokkaita tunnelman luojia.
Rehellinen mielipiteeni: Paskaa.
Siis ei perkele. Kyllä jos Tigreen uppos, meikällä meni kolmessa erässä, ei pystynyt kerralla kattoo loppuun.
Näyttelijät 90% ajasta aivan järkyttävän huonoja ja uskaltasin väittää että Brazzerssin pornoleffoissakin nähdään välillä parempaa.
Muutamat kohtaukset oli niin älyttömiä että minnuu ihan nauratti, vaikka ne ois ilmeisesti pitäny olla tahokkaita tunnelman luojia.
Rehellinen mielipiteeni: Paskaa.
Ai, no perhana! Ymmärrän siis kyllä Itelle uppos kyllä upeesti, mut just tän takia ku kaikki näkee leffat omalla tavallaan on vaan tosi hienoa
sun pitää kattoa nyt muut Argenton leffat, jos ne toimis, ne on erilaisia
Itelle uppos kyllä upeesti, mut just tän takia ku kaikki näkee leffat omalla tavallaan on vaan tosi hienoasun pitää kattoa nyt muut Argenton leffat, jos ne toimis, ne on erilaisia
No ei, ne on kaikki ne on ihan samanlaista "paskaa"
descent sä ku puhuit aikaisemmin Jokerin analyysin tekemisestä, niin tuli mieleen et tänään katson pitkästä aikaa Jokerin ja teen arvostelun, oon tosi tehnyt pitkän aikaa sit, mut haluan yrittää päästä leffassa syvemmälle ja tehdä paremman arvostelun minkä aikoinaan tein.
Desccentille vinkki, JOS vaan kiinnostaa tuo leffa, mut oon melkein satavarma et sun leffamaun perusteella tykkäisit ja arvostaist todella paljon tuota leffaa.
www.huuto.net
btw tää on veikee juttu leffassa et tuota sisään ja ulostulo porttia käytetään vaikka tilaa ois kuin helvetisti sivuilla kulkea. Kuvisssa huomaa myös miten uskomattoman näköinen leffa on.
viisi vuodenaikaa - Haku - Huuto.net
Osta, myy ja huutokauppaa tavarasi helposti Huuto.netissä! Katso käytetyt pelit, pyörät ja muut kiinnostavat kohteet, sekä luo oma ilmoituksesi nopeasti!
www.huuto.net
btw tää on veikee juttu leffassa et tuota sisään ja ulostulo porttia käytetään vaikka tilaa ois kuin helvetisti sivuilla kulkea. Kuvisssa huomaa myös miten uskomattoman näköinen leffa on.
Joker - IMDb 8,5
Tässä arvostelussa on mukana tekstiä aikoinaan tekemästäni arvostelusta, koska ei jaksa kaikkia mietteitä uudestaan alkaa kirjoittaa, mutta muuttelin todella paljon vanhaa arvostelua, lauserakenteita järkevämmäksi, sit poistin paljon kohtia tekstistä ja lisäsin uutta tekstiä tosi paljon, eli todella uudistunut arvostelu.
Hmm, mistä aiheesta sitä alottais ensin, vaikka visuaalisuudesta
Visuaalisesti erittäin tyylikäs leffa. Pääosin on hämärää ja pimeää ja pimeyden keskeltä voi huomata aivan uskomattoman siistin hohtavan vihertävän värimaailman. Myös tuo pimeys tuki ihan älyttömän hyvin Arthurin suunnatonta alakuloisuutta ja etenkin psykoottisuuttaan harhoja nähdessään tuo pimeys toimi ahdistavan tunnelman luojana erinomaisen loistavasti. Myös kuvaus on aivan upeaa työtä. kekseliäät kuvakulmat ja hienot kamera-ajot loivat entisestään leffaan hienoutta tuon kuvauksen yhteydessä ollessa musiikkeihin,
Erittäin synkät ja mestarillisen tasoiset mun mielestä Hans Zimmerin musiikkejakin kovemmat musiiikit / sävelet loivat leffaan todella pahaenteisen varoittavan ennustuksellisen tunnelman. Musiikeilla osataan myös luoda tiettyihin kohtauksiin ahdistavaa ja aivan räjähdysherkkää tunnelmaa. eritoten lopun how about another joke murray kohtauksessa, josta tärkeä juttu pitää mainita. Sellainen et leffa rakentaa alusta painekattilamaisesti kehittyvää tunnelmaa kaikkilla leffan asioilla koko ajan mennen synkemmäksi ja kaikki se virittäytyneisyys leffassa valmistautuu lopun haastattelu kohtaukseen jossa lopulta räjähtää se alusta asti alkanut etenevä virittäytyvä tunnelma. tunnelmasta vielä niin leffa on alusta asti on myös erittäin surullien tunnelma ja arthurin puolesta ajatellen joita ne mestaritason musiikit tukee hyvin.
Leffan pääpointti on aivan ehdottomasti Arthuissa, hänen mielisairaudessaan ja todella kurjaassa olotilassan sekä ajatusmaailmassaan koko yhteiskunta järjestelmää kohtaan joka on syrjinyt hänet. Kurjasta olostaan niin Arthur on täysin aivan murtunut koko elämiseen todella monista asioista ja ne hänen naurukohtaukset ei sisältäneet hänessä itsessään mitään hauskuutta, vaan mies oli nauraessaankin suoraan sydämestäänkin ihan rikki. Se oli sellaista murtunutta naurua jos oikein käsitin. Niinkuin Arthur itse sanoi siinä lapussaan jonka antoi sille naiselle, että saan naurukohtauksia jotka eivät vastaa tunnetilaa. Phoenix uppoutuu rooliinsa kyllä niin hyytävän syvästi. Phoenixin roolisuorituksen lisäksi hänen esittämässään henkilöhahmossa oli kaikenlaista asiaa pinnan alla ihan älyttömästi mm päiväkirjamerkintänsä ollen erittäin erittäin pohdiskeleva hahmo asioista tuo Arthur ja hänen erikoinen ajatusmaailma on diippiä. En oo varma oonko ees koskaan nähnyt leffoissa noin diipille tasolle luotua ja näyteltyä henkilöhahmoa, enkä oo kyllä koskaan nähnyt missään leffoissa noin realistisen ahdistunutta ja rikki olevaa henkilöhahmoa kiitos Joaquinin näyttelyn etenkin ehdottomasti. Sit se pitää mainita et mua kävi Arthuria sääliksi todella paljon kun ihan kaikki meni hänen elämässään päin v:tä ja potkittiin maassaa jne. Tuohon kun menee päin v:tä ja potkittiin maassa niin siihen liittyen tosi hienosti leffassa toteutettu asia että kaikki ei ole todellakaan ihan mustavalkoista asiaa leffassa nimittäin kyseenalaiselle arthutin / Jokerin teoilleen oli kaikille motiivit, mutta suurin osa ei hyväksyttävää, mutta se bussi kohtauksessa oli ihan oikein mitä Arthur teki.
Elokuvan kerronta on aivan upeaa tasoa ja elokuva on koko ajan eteenpäin rullatessaan äärimmäisen hyvin krjoitettu ja toteutettu kehittyvä kaari Arthurin muuntautuessaan monien asioiden summana Arthurista Jokeriksi. Tässä vielä toistan että Phoenixin uskomaton näyttely miten hän uppouuu ja eläytyy ja vetää tunteella eritoten jokerina olemiseen oli oikeasti jopa pahimmillaan pelottavaa katsottavaa. Suht alussa musta leffassa oli iso käänne kohta siitä kohtaa mennen todella hyytäväksi, kun suht alussa 7 eri mieliala / mielisairaus lääkettä syönyt Arthur sanoi että mistä saan enää lääkkeeni.. Tuo kohta herätti mussa sellaisen "ei helkkari" fiiliksen et mihin leffa on menossa tuon jälkeen Arthurin kannalta sekä Arthurin kautta...
Leffa uppotuu koko ajan synkemmäksi ja syvemmälle tasolle Arthurin vajoten entisestään ja totaalisesti psykoottisen mielen tilaansa jolla hän näkee vääristyneenä maailman realiteetin tajun ollessa kokonaan poikki ja monien asioiden summana Arthurin identiteetti alkaa horjua todella hyytävästi ja hänellä on voimakas tunne et yhteiskunnassa kaikki keihäänkärjet on käännetty häntä päin. Leffassa on syvyyttä asiossa mun silmään eniten kuin missään leffassa minkä nähnyt, ihan oikeasti.
Phoenixin roolisuoritus on aivan ällistyttävä, tää on vaan siit mun mielipide mut en oo missään leffassa koskaan nähnyt vastaava roolisuoritusta eli mä siis pidän Joaquin Phoenixin suoritusta tässä leffassa kovimpana koskaan. Kaikki ne hänen näyttelemät naurukohtaukset, mielen tilan syvyyksiin horjuminen ja mm se identiteetin hämärtyminen, rikkinäiseen ja hajalla olevaan ihmiseen et miten Joaguin näyttelee nuo jutut ja uppoutuu niihin täysin on uskomatonta.
Vaikka leffan pääpointti on ihan ehdottomasti Arthurissa ja hänen sairauden kuvaamisessaan, niin leffassa toimii toisena isona teemana yhteiskunta, jota käsitellään aika isolla otteella. Tuota monilta osin mätää yhteiskuntaa kuvataan ahdistavan realistisesti hyvin tumman sävyisesti ja tässäkin asiassa pimeydellä ja synkillä musiikeilla tehostetaan ja erittäin paljon synkkää yhteiskunta asiaa. Leffassa on myös paljon poliittista asiaa, jota mm kuvataan lopussa olevien tapahtumien kautta.
Leffa ei todellakaan ole mikään Nolanin Yön Ritarin kaltainen "popkorni viihdeleffa" vaan imo ahdistava katselukokemus jossa mennään niin syvälle Arthurin mieleen että se oli ahdistavaa katsottavaa ja välillä oli ihan luontaantyöntävää katselukokemusta, mutta se oli vain plussaa, koska kaiken ahdistavuuden kautta leffa oli erittäin tehokas kokemus.
Mulla tää leffa on noussut mun listalla kolmannelle sijalle, ainoastaan edelle menee A Tale of Two Sisters ja ykkösenä oleva Oldboy. Kultainen kymppi.
10
Tässä arvostelussa on mukana tekstiä aikoinaan tekemästäni arvostelusta, koska ei jaksa kaikkia mietteitä uudestaan alkaa kirjoittaa, mutta muuttelin todella paljon vanhaa arvostelua, lauserakenteita järkevämmäksi, sit poistin paljon kohtia tekstistä ja lisäsin uutta tekstiä tosi paljon, eli todella uudistunut arvostelu.
Hmm, mistä aiheesta sitä alottais ensin, vaikka visuaalisuudesta
Visuaalisesti erittäin tyylikäs leffa. Pääosin on hämärää ja pimeää ja pimeyden keskeltä voi huomata aivan uskomattoman siistin hohtavan vihertävän värimaailman. Myös tuo pimeys tuki ihan älyttömän hyvin Arthurin suunnatonta alakuloisuutta ja etenkin psykoottisuuttaan harhoja nähdessään tuo pimeys toimi ahdistavan tunnelman luojana erinomaisen loistavasti. Myös kuvaus on aivan upeaa työtä. kekseliäät kuvakulmat ja hienot kamera-ajot loivat entisestään leffaan hienoutta tuon kuvauksen yhteydessä ollessa musiikkeihin,
Erittäin synkät ja mestarillisen tasoiset mun mielestä Hans Zimmerin musiikkejakin kovemmat musiiikit / sävelet loivat leffaan todella pahaenteisen varoittavan ennustuksellisen tunnelman. Musiikeilla osataan myös luoda tiettyihin kohtauksiin ahdistavaa ja aivan räjähdysherkkää tunnelmaa. eritoten lopun how about another joke murray kohtauksessa, josta tärkeä juttu pitää mainita. Sellainen et leffa rakentaa alusta painekattilamaisesti kehittyvää tunnelmaa kaikkilla leffan asioilla koko ajan mennen synkemmäksi ja kaikki se virittäytyneisyys leffassa valmistautuu lopun haastattelu kohtaukseen jossa lopulta räjähtää se alusta asti alkanut etenevä virittäytyvä tunnelma. tunnelmasta vielä niin leffa on alusta asti on myös erittäin surullien tunnelma ja arthurin puolesta ajatellen joita ne mestaritason musiikit tukee hyvin.
Leffan pääpointti on aivan ehdottomasti Arthuissa, hänen mielisairaudessaan ja todella kurjaassa olotilassan sekä ajatusmaailmassaan koko yhteiskunta järjestelmää kohtaan joka on syrjinyt hänet. Kurjasta olostaan niin Arthur on täysin aivan murtunut koko elämiseen todella monista asioista ja ne hänen naurukohtaukset ei sisältäneet hänessä itsessään mitään hauskuutta, vaan mies oli nauraessaankin suoraan sydämestäänkin ihan rikki. Se oli sellaista murtunutta naurua jos oikein käsitin. Niinkuin Arthur itse sanoi siinä lapussaan jonka antoi sille naiselle, että saan naurukohtauksia jotka eivät vastaa tunnetilaa. Phoenix uppoutuu rooliinsa kyllä niin hyytävän syvästi. Phoenixin roolisuorituksen lisäksi hänen esittämässään henkilöhahmossa oli kaikenlaista asiaa pinnan alla ihan älyttömästi mm päiväkirjamerkintänsä ollen erittäin erittäin pohdiskeleva hahmo asioista tuo Arthur ja hänen erikoinen ajatusmaailma on diippiä. En oo varma oonko ees koskaan nähnyt leffoissa noin diipille tasolle luotua ja näyteltyä henkilöhahmoa, enkä oo kyllä koskaan nähnyt missään leffoissa noin realistisen ahdistunutta ja rikki olevaa henkilöhahmoa kiitos Joaquinin näyttelyn etenkin ehdottomasti. Sit se pitää mainita et mua kävi Arthuria sääliksi todella paljon kun ihan kaikki meni hänen elämässään päin v:tä ja potkittiin maassaa jne. Tuohon kun menee päin v:tä ja potkittiin maassa niin siihen liittyen tosi hienosti leffassa toteutettu asia että kaikki ei ole todellakaan ihan mustavalkoista asiaa leffassa nimittäin kyseenalaiselle arthutin / Jokerin teoilleen oli kaikille motiivit, mutta suurin osa ei hyväksyttävää, mutta se bussi kohtauksessa oli ihan oikein mitä Arthur teki.
Elokuvan kerronta on aivan upeaa tasoa ja elokuva on koko ajan eteenpäin rullatessaan äärimmäisen hyvin krjoitettu ja toteutettu kehittyvä kaari Arthurin muuntautuessaan monien asioiden summana Arthurista Jokeriksi. Tässä vielä toistan että Phoenixin uskomaton näyttely miten hän uppouuu ja eläytyy ja vetää tunteella eritoten jokerina olemiseen oli oikeasti jopa pahimmillaan pelottavaa katsottavaa. Suht alussa musta leffassa oli iso käänne kohta siitä kohtaa mennen todella hyytäväksi, kun suht alussa 7 eri mieliala / mielisairaus lääkettä syönyt Arthur sanoi että mistä saan enää lääkkeeni.. Tuo kohta herätti mussa sellaisen "ei helkkari" fiiliksen et mihin leffa on menossa tuon jälkeen Arthurin kannalta sekä Arthurin kautta...
Leffa uppotuu koko ajan synkemmäksi ja syvemmälle tasolle Arthurin vajoten entisestään ja totaalisesti psykoottisen mielen tilaansa jolla hän näkee vääristyneenä maailman realiteetin tajun ollessa kokonaan poikki ja monien asioiden summana Arthurin identiteetti alkaa horjua todella hyytävästi ja hänellä on voimakas tunne et yhteiskunnassa kaikki keihäänkärjet on käännetty häntä päin. Leffassa on syvyyttä asiossa mun silmään eniten kuin missään leffassa minkä nähnyt, ihan oikeasti.
Phoenixin roolisuoritus on aivan ällistyttävä, tää on vaan siit mun mielipide mut en oo missään leffassa koskaan nähnyt vastaava roolisuoritusta eli mä siis pidän Joaquin Phoenixin suoritusta tässä leffassa kovimpana koskaan. Kaikki ne hänen näyttelemät naurukohtaukset, mielen tilan syvyyksiin horjuminen ja mm se identiteetin hämärtyminen, rikkinäiseen ja hajalla olevaan ihmiseen et miten Joaguin näyttelee nuo jutut ja uppoutuu niihin täysin on uskomatonta.
Vaikka leffan pääpointti on ihan ehdottomasti Arthurissa ja hänen sairauden kuvaamisessaan, niin leffassa toimii toisena isona teemana yhteiskunta, jota käsitellään aika isolla otteella. Tuota monilta osin mätää yhteiskuntaa kuvataan ahdistavan realistisesti hyvin tumman sävyisesti ja tässäkin asiassa pimeydellä ja synkillä musiikeilla tehostetaan ja erittäin paljon synkkää yhteiskunta asiaa. Leffassa on myös paljon poliittista asiaa, jota mm kuvataan lopussa olevien tapahtumien kautta.
Leffa ei todellakaan ole mikään Nolanin Yön Ritarin kaltainen "popkorni viihdeleffa" vaan imo ahdistava katselukokemus jossa mennään niin syvälle Arthurin mieleen että se oli ahdistavaa katsottavaa ja välillä oli ihan luontaantyöntävää katselukokemusta, mutta se oli vain plussaa, koska kaiken ahdistavuuden kautta leffa oli erittäin tehokas kokemus.
Mulla tää leffa on noussut mun listalla kolmannelle sijalle, ainoastaan edelle menee A Tale of Two Sisters ja ykkösenä oleva Oldboy. Kultainen kymppi.
10
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Parasite 7/10
Ihan hyvä Korealainen leffa. Idea hauska ja juoni "ihan kiva". Elokuvan "pääperhe" toimi kyllä tosi hyvin ja se henkilökemia oli tosi hienoa. Jotenkin vaan jäin kaipaamaan ehkä vähän rajumpia juonenkäänteitä. Onneksi loppumetreillä tuli vielä semmoinen pieni yllätys mitä en kyllä odottanut
.
Kuitenkin oikein katsottava elokuva ja hiukan isommilla juonenkäänteillä varustettuna, oisin varmaan ostanut tämän ihan itselleni.
Ihan hyvä Korealainen leffa. Idea hauska ja juoni "ihan kiva". Elokuvan "pääperhe" toimi kyllä tosi hyvin ja se henkilökemia oli tosi hienoa. Jotenkin vaan jäin kaipaamaan ehkä vähän rajumpia juonenkäänteitä. Onneksi loppumetreillä tuli vielä semmoinen pieni yllätys mitä en kyllä odottanut
Huijari perheen isä puukotti sen toisen isän
Kuitenkin oikein katsottava elokuva ja hiukan isommilla juonenkäänteillä varustettuna, oisin varmaan ostanut tämän ihan itselleni.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Joo laitetaan katseluun tällä viikolla
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Toivottavasti ei vaan ole liikaa tuota erotiikkaa. Sitä ei uskovainen kestä kahdella!
Viimeksi muokattu:
Varoituksen sana, siinä on jokseenkin KUMMALLISIA eroottisia kohtauksia, tällaista näin...
mut sit siinä on myös hyvää erotiikkaa, kahden naisen panemista jota oli kyl kiva katella.mut tosta kuvan omituisesta muka taiteellisesta erotiikasta, huolimatta ne juonenkäänteet on niin kovia et leffaa kääntyy todellakin vaakakupissa plussan puolelle.
mut sit siinä on myös hyvää erotiikkaa, kahden naisen panemista jota oli kyl kiva katella.
mut tosta kuvan omituisesta muka taiteellisesta erotiikasta, huolimatta ne juonenkäänteet on niin kovia et leffaa kääntyy todellakin vaakakupissa plussan puolelle.- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Varoituksen sana, siinä on jokseenkin KUMMALLISIA eroottisia kohtauksia, tällaista näin...
mut sit siinä on myös hyvää erotiikkaa, kahden naisen panemista jota oli kyl kiva katella.
Joo siis tuommonen kuvan toiminta on vaan plussaa, ja meillä päin tunnetaan ihan perus perjantaina.
En oo ikinä ollu älytön fani leffaerotiikalle, porno toki erikseen, mutta uskoisin jos tuossa on kunnon juonikoukeroa ja käänteitä tarjolla, ei se erotiikka sitten niin häiritse.
Koitetaan saada huomenna katsotuksi
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
"perus perjantai"
Tää on vaan mun mielipide mut jos puhutaan leffojen ovelista juonikoukeroista niin The Handmaiden on siinä asiassa kyllä ykkösijalla mitä oon koskaan nähnyt leffoissa.
Joo meikä kyllä tykkää semmosista ovelista juonikoukeroista. Yks mikä tulee nopeaan mieleen on, usual suspects.
Muutenkin just semmoset mysteerileffat jne on viihdyttäviä. Ei nyt mitään omaa top lista kamaa, kun nuo ei oikein kestä montaa katselukertaa, mutta helvetin mukavaa vaihtelua esim Arskan tuotannolle.
