Phenonema (1985)
katso liitettä 219201
Eka miete leffasta: Hyi helvetti et aiheutti voimakasta ahdistusta mutta vielä enemmän pahoinvointia tää leffa...
Niinkuin melkein kaikkien Argenton leffojen tapaan tässäkin on murhaaja ja sitä yritetään sit selvittää kuka se murhaaja on, mutta tietyssä vaiheessa huomaa et leffa kertoo pääpointiltaan räysin Jennifer Connellyn esittämästä tytöstä, mutta mitä hänestä... siitä ei kannattakaan paljastaa yhtään enempää, koska pilaisi mahdollista leffakokemusta jos tän haluaa katsoa. Niinkuin Argenton tapaan tääkin leffa on erittäin ovelasti käsikirjoitettu alusta loppuun, pitää tiukasti otteessa naulittuna sohvaan ja on ihan saamarin tiivis tunnelmaltaan joka ei katkea missään kohtaa. Sit musiikeiltaan ja kuvaustyylin jipoiltaan aivan taattua Ohjaajan tuttua kädenjälkeä jonka huomaa todella nopeasti ja ite tykkään Argenton ohjaustyylistä erittäin paljon. Tunnelmaltaan myös tuttua jälkeä, mutta tässä se tunnelma on kaikista ohjaajan leffoista, jopa Suspiriaakin heittämällä kovemmalla tasolla ollen mun mielestä ihan mestarillista.
Ohjaaja käyttää myös tuttuun tapaansa yleistä hiljaisuutta, pelottavia varjoja ja ihan pilkkopimeitä paikkoja tunnelman luonnissa, niin sisätiloissa kuin myös ulkona ja molemmat oli ahdistavia tehokeinoja, nykykauhuissa, ei kaikissa mut todella monissa käytetään täysin epäonnistuneesti pimeyttä ja sieltä tulee joku jump scare... Tää ohjaaja sen sijaan osaa hommansa pimeydellä leikkimisen kanssa täydellisesti, äärimmäisen voimakas ja tehokas tunnelma on etenkin siitä kohtaa kun Connellyn esittämä nuori nainen nukkuu ja näkee painajaista ja minkälaista visuaalista settiä tuossa kohtaa tulee josta en sano enempää. se täysin pimeän metsä näyttäminen oli luontaantyöntävän ahdistavaa katsottavaa ja...kuunneltavaa... ja mm salamaniskut joista noista salamoista tuli Suspirira mieleen. Myös etenkin lopun lavasteet on ihan karmivia siellä talossa.
Palaan tässä kohtaa tarkemmin noihin musiikkeihin ja tunnelmaan. Sitä musiikkia ja tunnelmaa ei voi
mitenkään kuvata yhdellä tai kahdella sanalla vaan mulle tuli leffan tunnelmasta todella voimakas vivahteikasta sekoitusta ja vaikka kuin helkkaristi tuli musiikeista ja tunnelmasta sanoja mieleen, en ees tajua miten voi tulla noin monta sanaa leffan tunnelmasta mieleen, kun nuo kaikki
- mainitut musiikin / tunnelman tilat ja vivahteet tulee leffassa
todella voimakkaana esille. Joitakin tunnelman muotoja ei voi mainita ilman spoilertagia koska se spoilaisi, ei nyt mitenkään pahasti spoilaisi mut kuitenkin, avatkee tagit jos ei haittaa pienehkö spoilaus
- riipivä / raastava
- häiriintynyt
- unenomainen
- usvainen
- klaustrofobinen
- vääristynyt
- retromainen
- kuvottava
- varoittava
- pahansuopa
- kirkkomainen
- psykoottinen
ja lopussa etenkin
- kaoottisen sekoava
mut vaikka kattavasti leffan tunnelman vivahteet kuvailin, niin silti pitää ehdottomasti itse nähdä leffa ja kuulla ja tuntea ne... mut siis täydet 10 musiikeista jotka loivat aivan omanlaista tunnelmaa, minkä tyylistä edes lähellekään tyyliltään en oon nähnyt missään leffoissa vastaava musiikkia. Kauhukohtauksissa musiikki on noiden luettelemieni asioiden lisäksi jotenkin tunkkainen, ehkä manaaja tulee mieleen siitä tunkkaisesta kauhumusiikista ja verestä, mut se oli musta vaan tosi tyylikäs juttu ja paradoksaalisesti ahdistava tuollainen tunkkaisuus ja välillä retromaiset tyylikkäät musiikit ja tuli sellainen 80 luvulle palaava tunnelma leffan ylle joka veti hienosti ainakin minut katsojana tuolle vuosikymmennelle.
Se pääjuoni muuten leffassa joka liittyi tosiaan suoran siihen tyttöön ja
oli aivan älyttömän siisti kun alla on vielä se mestaritason tunnelma ja yleinen toteutus 10 tasoa, (btw oliko leffan pakko näyttää niitä välähtäviä lähikuvia ötököistä ja toukista. Hitto minuu etoo ötökät ja kaikenmaailman etenkin tuollaiset toukat ja siitä johtuen loppuosuus oli ihan hirveetä katsottavaa. Se vika noin puoltuntia... siis niin etovaqa ja kuvottavaa, et mua täysin valehtelematta rupes oksettaa ja hyvä etten lähteny vessaan työntää sormet kurkkuun, muutenkin oli jo oikeasti pahoinvointia ku olin juonut aivan liikaa kahvia ja sit leffan loppu minkänäköistä oksettavaa settiä siinä näki + vielä se kirkkomainen ja noitamainen kirkuva musiikki ja klaustrifobinen saatanallinen ja kaoottisen sekoava tunnelma. Tää leffa jätti ällöttävyydeltään jopa The Thingin kakkoseksi. Sellainen leffa jota ei todellakaan tee mieli katsoa pitkään aikaan uudestaan. Tuo loppu on Suspirian kaltainen tunnelmaltaan, mutta siihen vielä lisänä on The Thingin näköinen visuaalinen kuvasto tosin ötököihin liittyvä sellainen joka on tosiaan vielä pahempi imo, sit manaajan mutta kaikkein eniten Rose Maryn painajaisen kaltainen loppuosuus tuli mieleen siitä saatanallisetsta tunnelmasta.
Meni kyllä mun top 10iin helposti, mulle itelleni tää vaan kolahti jotenkin niin kovaa
10