The Assasin (2015)
Leffa alkaa aiheeltaan mielenkiintoisella juonenkuvaksella alla olevalla kursivoitun tekstin pätkällä:
700-luvun alussa Kiinassa Tang dynastin valta on hiipumassa. Keisarillinen hovi suojasi valtakuntaansa - rakentamalla linnakkeita alueiden rajoille. Vuosisataa myöhemmin - miehitettyjen alueiden uskollisuus hoville on heikentynyt. Jotkut niistä pyrkivät eroon keisarin vallasta. Weino on näistä provinsseista vahvin.
Eräs tyttö siepataan ja hänet siepannut nunna alkaa kouluttaa tämän salamurhaajaksi, jonka täytyy tappaa tiettyjä isokenkäisiä miehiä jotka ovat sekä pahoja että oman maansa pettureita.
Leffan nimestään ja juonestaan voisi päätellä että tää on toiminta elokuva, mutta tää on toiminta elokuvista erittäin kaukainen. Tää on hyvin ajatuksellinen taide-elokuva, eikä todellakaan mitään tekotaiteellista paskaa, vaan oikeasti ihan aidosti erittäin pohdiskeleva taideleffa.
Leffa alkaa kun ensin näytetään mustavalkokuvana kun päähenkilö salamurhaajanainen kylmänviileästi tappaa erään henkilön. Sanon jo tässä vaiheessa ennekuin alan tässä arvostelussa kehumaan leffan ulkonäköä, että siksi laitoin noin monta kuvaa tähän koska tää on ihan uskomattoman näköinen leffa, josta kerron nyt. Eli leffa tuon jälkeen värikuvaksi, josta olin tosi tyytyväinen ettei ollut tää mustavalkokuva, sillä leffassa on sellainen ihan omanlainen ollen todella värikylläs värimaailma ja
erittäin dynaaminen valaistus joten leffa oli aivan upean näköinen yhteydessä upeaan kuvaukseen, miljöisiin mm heti kun leffa vaihtuu värikuvaksi kuvataan punertavan ilta auringon värjäämä tosi punaista vettä ja ruutun tulee myös punaisella tekstillä leffan nimi kera rumpujen pamahdukset, tuo verenpunainen väri ja rumpujen lyönnit yhdessä loivat todella siistin tylyn tunnelman leffaan tukien ja sopien erittäin hyvin salamurhaaja aiheeseen tuo punainen väri etenkin. Sit miljöö vaihtuu ja leffassa kuvataan alusta loppuun erilaisia maisemia ja oli muuten tyyliä siinä asiassa. Erittäin sillä dynaamisella valaistuksella ja runsaallavärikylläisyydellä Mm sumuista vuoristoa, vihreää rehevää laaksoa, pimeitä öitä soihtujen hehkuessa, avaria niittyjä, kuolleita puita jne. Ihan mielettömän upeita erilaisia maisemia ja kaikki ihmisten puvustukset ja lavasteet, Kiinalainen sisustus tuohon aikaan esim kullalla sisustettu huone olivat kaikki tosi makeen näköistä ja tyylikkällä silmällä ohjaaja käyttää lavasteita mm tuulessa heiluvia silkkiverhoja joiden läpi hohtaa aurino tehden osaltaan leffasta upean näköisen kaiken noiden muiden mainitsemieni asioiden lisäksi. Tuon täydellisen leffan ulkonäön lisäksi äänimaailma on huikea. Mm kaiken hiljaisuuden keskeltä kuuluva tuulen ulvominen, lintujen sirkutus, mielettömän hienot musiikit ja erityismaininta ne rummun lyönnit, jotka loivat ihan uber siistiä tunnelmaa tuon leffan ulkonäön kanssa ja kaikki tuo huikea audiovisuaalisuus yhteydessä leffan ajankuvaan ja aiheeseen sopien siihen täydellisesti. Noista upeasti tunnelmaa luovista rumpujen lyönneistä vielä pitää mainita vielä se koska ne soi todella monessa kohdissa lähes alusta loppuun luoden todella jännittävää ja sellaista hyvin
odottavaa tunnelmaa et jotain on tapahtumassa.
Nyt itse pääasiaan eli leffan sisältöön. Dialogi on huipputasoa kanssa sillä se oli erittäin pohdiskelevaa asiaa dynastiasta, provinsseista, keisarillesta hovista jne ja mm näiden välisistä hankalista suhteistaan ja päähenkilö salamurhaajanainen, en muista nimeä kun niin perkuleen vaikea nimi, mut joka tapauksessa, tuo pääosanainen joutuu pahaan välikäteen liittyen keisarillisen hovin ja provinssien välien selvittelyjen kanssa ja nainen pohdiskelee omia motiiveistaan ja velvollisuuden tunteitaan ja sen huomaa hänen "työssään" että nainen päästä tunteet mukaan salamurhatehtäviin, niinkuin leffassa jotenkin sanotaankin "että sydämesi empii". Sitten toiseen asiaan joka eritoten vasta onkin pohdiskelevaa ja paljon ajatusta sisältävää. Salamurhaajanaisen pohdiskelut itsestään oli 10 tasoa. Dialogi sisältää vaikka minkälaisia koukeroita asioissa, jolla tarkoitan mm henkilöhahmojen välisiä tosi monimutkaisia asioita heistä ja heidän välisistä suhteistaan ja siinä et näkee sen kaiken pohdiskelun alta että leffassa asiat
ei ole todellakaan ihan mustavalkoisia, vaan huomaa todella monessa kohtaa että nainen pohdiskelee paljon asioita hänestä itsestään ja hänen moraali on aika koetuksella. Nainen on myös hyvin rikki sisältä sillä hänellä on lapsuudestaan paljon tukahdettuja vaikeita muistoja. Mikään ei palaa enää ennalleen nykyisestä salamurhaajan olemisestaan, siltä naisesta ihan kuin oisi tuntunut niin aavistin.
Leffassa on todella paljon kuvallista kerrontaa ja sellaista omituista sanatonta kerrontaa jossa huomaa henkilöt kelailee asioita. Leffa muistuttaa muuten yhdeltä asialtaan Oldboyta. Tässä lähes leffan alussa se salamurhaajanainen laittoi syvällisen vihjeen eräälle miehelle, vihje oli kauas menneisyyten ulottuva ja tässä nainen halusi että ennenkuin hän uhkaa tappaa tuon miehen, että mies tietäisi tajuaisi syyn sille miksi nainen uhkaa tappaa hänet. Oldboyssa niinkuin monet tietää se eräs tyyppi halusi että päähenkilö tajuaisi syyn kantapään kautta että miksi tuo tyyppi vangitsi hänet 15 vuodeksi ja päästi sitten vapaaksi päähenkilön selvittämään syyn miksi hänet vangittiin. rässä assasin:ssa hienosti laitetaan tuo mies miettimään kyseenalaistaen menneisyyden käytöstään, tehtyjä valintojaan ja hänen omatunto kolkuttaa sen takia. Tässä leffassa ei tosin tuossa asiassa päästä lähellekään oldboyn tasoa, mutta silti loistavasti tehty tuo juttu leffassa.
Iso HUOM. Tässä ei oikein tapahdu sit mitään, leffa on nimittäin ihan äärimmäisen hidastempoinen. kuvataan paljon älyttömän hienoja maisemia kera sen rummun lyöntien ja mm tyyppien ratsastusta kaukaa jotka toki hemmetin hienoja, mutta sitten hahmojen liikkeet ja puheet on dialogissa
erittäin hitaita, välillä jopa liian hitaita, tulee tunne joistakin hahmosta et "avaa nyt jo se suu!!!" äläkä seiso ja ihmettele siinä. Siitä vähän lefalle miinusta. mut muuten tykkäsin mielettömän paljon leffasta.
Leffan lopun kliimaksia odotin paljon koska niinkuin kerroin tässä leffassa oli mm niiden rumpujen lyöntien kautta todella odottava tunnelma, leffan kliimaksi osoittaui aivan täysin erilaiseksi tyyliltään, odotin jotain mielen päräyttävää tapahtuvan, mutta täysin spoilaamatta voi sanoa et leffan loppu on todella hienovarainen ja tuossa lopussa etenkin on sitä kuvallista ja sanatonta kerrontaa. Loppu loppuu erittäin paljon ajatusta sisältävä ja leffa jätti loputtuaan jotenkin mut miettimään sitä.
EI SOVI KAIKILLE. Siks painotan tota et jos tykkää enemmän toiminnallisesta salamurhaleffoista niin tää kannattaa jättää väliin. Ite tykkäsin taas mielettömästi tästä ja myös siksi koska tykkään näistä Aasialaisleffojen tyylistä. Tää leffa muistuttaa ajatuksellisuudeltaan ja siltä et leffassa ei oikein tapahdu mitään todella paljon Ida nimistä leffaa jota täällä aikoinaan hehkutin. Tosin aiheeltaan ja aikakaudeltaan aivan täysin eroaa nämä kaksi leffaa toisistaan.
10-
Mut nuo leffat on nyt jonossa.
