Tästä uusi arvostelu kun vuosia sitten tehneeni arvosteluni tästä tarkistin niin oli suht pökäle, kun puuttui vaikka mitä tärkeitä seikkoja ja oli lyhyt arvostelu niin aattelin ja halusin tehdä uuden paljon kattavamman arvostelun. Todella pitkästä aikaa katsoin tän ja arvostelua rakentassani muistin ja tajusin miten kova leffa kyseeessä, Kun mulla on niin että leffan hienouden vasta tajuan kunnolla kun alan rakentaa arvostelua koska siinä tulee syvemmin pohdittua leffan asioita, kun vertaa et jos katsoo jonkun kovan leffan ja sen loputtua ei jää pohtimaan. Painotan vielä et itselläni on noin asia, et kun tätäkin arvostelua rakennellessani pohdin noin puoltoista tuntia leffan jälkeen. Tuon asian takia tämä leffa joka ei mahtunut vasta tehdylle mun top 20 listalle niin menis nyt melkein 5 sijalle.
Massiivinen 3h20min kestävä monikerroksinen ajaton mestariteos ja ihan huikea kokemus aina kun tän kattoo. Upea muunmuassa kerronnan, juonen käsikirjoituksen, näyttelyn, hahmojen toteutuksen ja dialogin taidokas kutoelma jollaista ei ole toista leffaa (poislukien eka Kummisetä) ainakaan kun puhutaan noista luettelmistani asioista etenkin miten ne on tosiaan nivottu yhteen.
Tässä leffassa on sitten niin saamarin paljon kaikenlaista pohdiskelevaa ajatuksellisuutta asioissa joka välittyy mm Pacinon ja De Niron esittämien henkilöhahmojen kautta kun mm muistelevat ja sitä kautta pohtivat asioita ja pohdiskelevat myös nykyhetkessä moninaisia asioita, mm luottamuksesta ja lojaaliudesta, ihmisiä ympärillä, sekä omaa väkeä että vihollisia, perhettä asiana ja mm noiden mainitsemieni asioiden kautta hyvin moraalista pohdiskelua asioista ja kyseenalaistaen hienosti omaa käytöstään myös.
Tematiikkaan jos paneudutaan, niin täydet pisteet siitäkin, sillä niitä on paljon ja ovat musta tällaiselle mafiaelokuvalle tosi siistejä sopien hyvin mafia asiaan. Isoimpana teemana toimii perhe ja sen tärkeys, jota muuten painotetaan leffassa moniiiiin otteisiin ja todella paljon. Perheessä etenkin luottamus, kunnioitus ja uskollisuus on erittäin tärkeää perheen sisässä ja se on aika karua että Michaelin usko alkaa leffassa hienosti tehdysti horjua, koska eräiden tapahtumasarjojen kautta hän joutuu kyseenalaistamaan oman väkensä ja jopa oman perheensä uskollisuutta, joten hänelle alkaa muodostua tunne, ettö keneenkään ei voi satavarmasti luottaa, ei edes omaan väkeensä ja leffassa pohditaankin missä menee vihollisen ja ei vihollisen raja ja millä se häilyvä raja määritellään. Lisää hienosti leffassa käsiteltäviä teemoja ovat myös isoina teemoina petokset / kaksinaamaisuus, kosto suorassa yhteydessä vihaan ja tuohon kostoon ja vihaan vähän liittyen periaatteistaa viimeiseen asti kiinni pitäminen. eikä sovi unohtaa valtaa ja väkivaltaa, jotka on isona asioina leffassa.
Juonessa on aivan älyttömän siistejä monia eri juonikuvioita / tosi ovelaa koukeromaista juonittelua vaikka mistä ja minkä monimutkaisten asioiden yhtälönä jonkin ovelan juonen asia lopulta näyttäytyy ja eskaloituu. Sit on se vihollisen ja ystävän raja mikä on niin häilyvä että leffassa on myös todella hengen vaarallinen tunnelma ja meininki. Äärimmäisen jännittävä ja tiivistunnelmainen leffa monilta monilta asioiltaan joista oon puhunut tässä arvostelussa.
Näissä kummisedissä on myös otteeltaan sellaista hienoa tylyä ja äijämäistä otetta. Vito Corleone ja Michael Corleone, jotka eivät kumartele kellekään ja monessa kohtaa haistattaa v**ut jollekin vihulle v***tuilun kera. Paras esimerkki on se ajassa jolloin Vito oli joku 40v, niin se
hiton ruma ja aivan käsittämättömän ärsyttävä sika, joka vaatii muilta rahaa aluellaan ja kaikki sitten sitä rahaa hänelle antavat, mutta hienosti Vito juonittelee tuon jutun että rauhoittelee ruokapyöydässä kavereitaan et relatkaa mä hoidan jutun. Sitten vito tyyneen viileästi täysin panikoimatta antaa pienen summan tuolle pahalle miehelle eikä siksi että pelkäisi häntä, vaan tuo rahan antaminen tuolle tyypille oli kaikki Viton suunitelmaa, joka päättyy hienosti kun Vito ampuu sen mulkun siellä rappukäytävässä kuoliaaksi jonka jälkeen v**tuiluksi pistää aseen sen mulkeron suuhun ja ampuu vielä kerran, sit ottaa ne hänen antamat rahat tuon tyypin taskusta ja potkaisee jalalla tyypin istuma-asennosta kumoon.
Leffan tunnelma niin vois vähän laittaa mietteitä siitä. Näissä kahdessa ekassa Kummisedissä tunnelma on jotain uskomattoman siistiä. Kahden väliset hiljaiset keskustelut tulevista tapahtumakuvioista, miten hoidetaan homma x jne keravielä jossain hämärässä huoneessa jossa on pimeitä nurkkia. Tuo pimeys ja siellä hiljaiset keskustelut on monien asioiden lisäksi ihan saamarin hieno tunnelman luoja. Lisäksi tunnelmaa luovat ja luovatkin sitten todella tehokkaasti leffan upean siisti ajankuva yhteydessä hienoihin pukuihin miehillä ja mustiin autoihin. Lisäksi kaikki miljööt on tosi siistejä leffassa. aurinkoisen Sisilian rehevät rinteet ja kiviset maastot, New Yorkin kaupunki ja vaihtuvat vuodenajat eritoten oli makeeta siitä talvesta tykkäsin ehdottomasti eniten kun maa on lumen peitossa. Olisi saanut olla enemmänkin leffan kestosta talvea kun se loi niin mielettömän siistiä tunnelmaa tällaiselle mafiaelokuvalle missä mm kulkee mustia autoja talvisessa maastossa (yllä kuvassa) En oo muistanut mainita musiikeista muuten mitään, niin se pitää sanoa että erittäin tehokkaasti kohtausten tehoa lisäävät ja upean kuuloiset sellaiset.
Tää on musta jopa parempi kuin eka Kummisetä, mm koska jotenkin isompi kokemus, kun leffa liikkuu kahdella aikatasolla, ollaan sekä Vito että Michael Corleonen ajassa. Lisäksi myös siksi parempi kuin eka osa, on että Al Pacino on musta paljon paremmin kummisetää näyttelevä kuin Brando, lisäksi Robert De Nirosta plussaa myös paljon. Kuvassa oleva loppu mitä tuossa sit käy on karu mutta todella eeppinen.
Odotin tämän leffan olevan AIVAN erilainen kuin mitä se oli. Kuvittelin että tää olis massiviisesti kuvattu kertomus ensimmäisestä maailmansodasta, jossa olisi mukana sen aikaisia tankkeja, lentokoneita, laivoja jne, mutta ihan erilainen oli leffa.
Heti kun leffa alkoi niin kiinnitin välittömästi huomion erikoiseen kuvaukseen, joka oli aivan huikeaa jälkeä. juostaan juoksuhaudoissa ja ukkojen takana on kamera joka vähän heiluu. Tuohon lisäksi se että leffassa oli erittäin kova äänimaailma, joka loi tuon kameran käyttötyylin lisäksi leffasta erittäin uhkaavan / pahaenteisen tunnelman. Leffa oli audiovisuaalisesti erittäin dynaaminen. Kuvauksen ja pahaenteisen äänimaailman ja miljöön kun juostaan siellä juoksuhaudoissa niin mulle jäätävän kovan immersion tunteen, että tuntui kun olisi ite leffan sisällä mukana. Sitten siitä pakkomaininta siitä että oli ihan jäätävän ahdistavaa katsottavaa, kun menivät sinne täysin aukiolle paikallla, että milloin ensimmäinen laukaus kuuluu ja kun se tuli tietyssä vaiheessa, niin kävi sellainen lojaus että tuntui ihan ruudun läpi se aseen lojaus.
Leffan miljöistä asiaa. Aivan upeaa tunnelmaa loi kun juoksevat siellä juoksuhaudoissa kera synkän ilman, kun taivas on ihan harmaa ja loi jonkinasteista hämäryyttä leffaan kuvaan. Se vasta olikin upea tunnelman luoja kun nousevat juoksuhadoista ylös isolle erilaisille aukioille taivaan ollessa tosiaan ihan harmaa ja koko autio näytti ihan kuolleelta paikalta. Myös eräs tulipalon tekemä paikka oli tosi siistin ahdistava, kun ne liekit värjästi yön ollessa päällä aivan punaisen ilman ja sit joku ristikin näkyi tuossa punaisen taivaan kohtauksessa...
Leffassa oli tosi kova intensiteetti päällä alusta alkaen joka kasvoi, mutta siitä miinusta pakko antaa että tietyssä vaiheessa intensiteetti vähän lässähtää ja leffa alkoi myös jollain tasolla toistamaan itseään. Miinusta myös siitä että kun leffa kertoo ensimmäisestä maailmansodasta niin tämä oli tosi kapea alainen leffa, ei mikään iso kokemus ensimmäisestä maailmansodasta jossa olis just esim niitä tankkeja ja laivoja mukana.
Ajatusta sen sijaan oli ja paljon. Teemoina mm lupauksen pitäminen viimeiseen asti / uskollisuus, urhoollisuus, sotilaiden täysi väsymys sodasta joka väliittyi todella hienosti sotilaista ja mm tuo väsymisen näkyminen sai itekin oikeasti hienosti onnistuneesti kelailee päässä sodan kauheutta ja sellainen fiilis että sotaan joutuminen, ei kiitos...
Ei missään nimessä voita parhaan elokuvan Oscaria, kuvauksesta ja äänitehosteista tosin ansaitusti saattaisi voittaa.
Juu tosiaan päädyin tuohon 1917, enkä Parasiteen, kun menin kaverin kaa kattoo, niin hän halusi nähdä mielummin ton 1917 ja suostuin itekin siihen, et vaikka oon ite Etelä-Korealaisleffojen fani, niin pakko sanoa kyllä itekkin et nyt oli musta sotaleffalle super kiinnostava aihe, ensimmäinen maailmansota. Parasiten näkeminen ennen Oscar gaalaa on mahdollista, mutta ei varmaa.
Nyt pitää kysyä @Jerico lta et mitä mieltä oot näistä Kaunoista, niin Japsi kuin jenkki Kaunoista? Haluaisin kuulla sun mielipiteen, koska mulla on sellainen muistikuva et oot aika kova kattoo kauhuleffoja ja hyviä pointteja sulla on ollut niistä, sen oon huomannut.
Vähän kesti vastaus, mutta itsellä ei ole oikein muistikuvaa noista kaunoista. Muistaakseni en ole edes nähnyt sitä alkuperäistä. Se uusinta oli ihan ok silloin kun se tuli, mutta edes silloin en vakuuttunut Sarah Michelle Gellarista ja elokuva ei vain saanut mua otteeseensa. Leffan näkemisestä on vuosia, joten muistikuvat juonesta yms. on hämärän peitossa. Jäi nyt vähän torsoksi tämä mun panostus tähän hyvään ketjuun, mutta kiitos kehuista. Kiva tietää että joku jaksaa meikäläisenkin tekstejä pälyillä
Sun ja muiden arvosteluja on aina kiva lueskella ja olen monta löytöä tehnyt tämän langan ansiosta. Itse olen melkoinen leffafriikki ja paljon tulee katseltua filmejä, mutta ei aina saa aikaiseksi tekstiä tänne, saati sitten mitään järkevää ajatuksenvirtaa.
Joskus on itse leffakin sellainen, että vaikka leffan olisikin jaksanut katsoa loppuun asti, niin ei silti montaa ajatusta jaksa laittaa jälkipuintiin.
Viime aikoina katsotuista tällaisia ovat olleet Boy Erased (2018) ja The Shape of Water (2017).
Ensimmäinen tositapahtumiin perustuvaa ahdistavaa kulttimeininkiä. Koin leffan toteutuksen pitkäveteisenä.
Jälkimmäisestä tulee jotenkin mieleen ysärileffa The Mask (1994) vaikka näillä kahdella leffalla ei ole mitään muuta yhteistä kuin kökösti tehty epätavallinen hahmo.
Onhan tässä tarina, jolla on "opetus", mutta silti.
Minulle tämän leffan parasta antia olivat varmaankin Michael Shannonin hahmon törkeät repliikit.
Jahas, Matthias Schoenaerts on tässä, vaikuttaa hyvältä!
Kesää, Italiaa, huvilalla rentoilua ja ripaus seksuaalista viritelmää, jotenkin hämärästi tuttua vibaa CMbYN:stä, mutta ei kyllä nyt oikein lähde lentoon tämä...
Ja lopussa järkytys, kun näkee ohjaajan nimen.
No, hän tarvitsi harjoituskappaleen, joten ei tämä ilmeisesti hukkaan mennyt...
Upeat puitteet, upea musiikki, upea vaikkakin taiteellista vapautta omaava monokromaattinen puvustus.
Mutta miten kylmää ja sekopäistä meininkiä!
Lopputekstien kohdalla en yhtään ihmettele miksi tästä tuli The Lobster (2015) mieleen, se oli tosin vieläkin oudompi ja sekopäisempi...
The Favouriten roolisuoritukset olivat kuitenkin mainioita.
Kärpän häntiä tai häntä-replikoita käytetty tähän pukuun: monta.
Kummisetä 2 (1974) - IMDb 9,0 katso liitettä 215886 katso liitettä 215887
Tästä uusi arvostelu kun vuosia sitten tehneeni arvosteluni tästä tarkistin niin oli suht pökäle, kun puuttui vaikka mitä tärkeitä seikkoja ja oli lyhyt arvostelu niin aattelin ja halusin tehdä uuden paljon kattavamman arvostelun. Todella pitkästä aikaa katsoin tän ja arvostelua rakentassani muistin ja tajusin miten kova leffa kyseeessä, Kun mulla on niin että leffan hienouden vasta tajuan kunnolla kun alan rakentaa arvostelua koska siinä tulee syvemmin pohdittua leffan asioita, kun vertaa et jos katsoo jonkun kovan leffan ja sen loputtua ei jää pohtimaan. Painotan vielä et itselläni on noin asia, et kun tätäkin arvostelua rakennellessani pohdin noin puoltoista tuntia leffan jälkeen. Tuon asian takia tämä leffa joka ei mahtunut vasta tehdylle mun top 20 listalle niin menis nyt melkein 5 sijalle.
Massiivinen 3h20min kestävä monikerroksinen ajaton mestariteos ja ihan huikea kokemus aina kun tän kattoo. Upea muunmuassa kerronnan, juonen käsikirjoituksen, näyttelyn, hahmojen toteutuksen ja dialogin taidokas kutoelma jollaista ei ole toista leffaa (poislukien eka Kummisetä) ainakaan kun puhutaan noista luettelmistani asioista etenkin miten ne on tosiaan nivottu yhteen.
Tässä leffassa on sitten niin saamarin paljon kaikenlaista pohdiskelevaa ajatuksellisuutta asioissa joka välittyy mm Pacinon ja De Niron esittämien henkilöhahmojen kautta kun mm muistelevat ja sitä kautta pohtivat asioita ja pohdiskelevat myös nykyhetkessä moninaisia asioita, mm luottamuksesta ja lojaaliudesta, ihmisiä ympärillä, sekä omaa väkeä että vihollisia, perhettä asiana ja mm noiden mainitsemieni asioiden kautta hyvin moraalista pohdiskelua asioista ja kyseenalaistaen hienosti omaa käytöstään myös.
Tematiikkaan jos paneudutaan, niin täydet pisteet siitäkin, sillä niitä on paljon ja ovat musta tällaiselle mafiaelokuvalle tosi siistejä sopien hyvin mafia asiaan. Isoimpana teemana toimii perhe ja sen tärkeys, jota muuten painotetaan leffassa moniiiiin otteisiin ja todella paljon. Perheessä etenkin luottamus, kunnioitus ja uskollisuus on erittäin tärkeää perheen sisässä ja se on aika karua että Michaelin usko alkaa leffassa hienosti tehdysti horjua, koska eräiden tapahtumasarjojen kautta hän joutuu kyseenalaistamaan oman väkensä ja jopa oman perheensä uskollisuutta, joten hänelle alkaa muodostua tunne, ettö keneenkään ei voi satavarmasti luottaa, ei edes omaan väkeensä ja leffassa pohditaankin missä menee vihollisen ja ei vihollisen raja ja millä se häilyvä raja määritellään. Lisää hienosti leffassa käsiteltäviä teemoja ovat myös isoina teemoina petokset / kaksinaamaisuus, kosto suorassa yhteydessä vihaan ja tuohon kostoon ja vihaan vähän liittyen periaatteistaa viimeiseen asti kiinni pitäminen. eikä sovi unohtaa valtaa ja väkivaltaa, jotka on isona asioina leffassa.
Juonessa on aivan älyttömän siistejä monia eri juonikuvioita / tosi ovelaa koukeromaista juonittelua vaikka mistä ja minkä monimutkaisten asioiden yhtälönä jonkin ovelan juonen asia lopulta näyttäytyy ja eskaloituu. Sit on se vihollisen ja ystävän raja mikä on niin häilyvä että leffassa on myös todella hengen vaarallinen tunnelma ja meininki. Äärimmäisen jännittävä ja tiivistunnelmainen leffa monilta monilta asioiltaan joista oon puhunut tässä arvostelussa.
Näissä kummisedissä on myös otteeltaan sellaista hienoa tylyä ja äijämäistä otetta. Vito Corleone ja Michael Corleone, jotka eivät kumartele kellekään ja monessa kohtaa haistattaa v**ut jollekin vihulle v***tuilun kera. Paras esimerkki on se ajassa jolloin Vito oli joku 40v, niin se
hiton ruma ja aivan käsittämättömän ärsyttävä sika, joka vaatii muilta rahaa aluellaan ja kaikki sitten sitä rahaa hänelle antavat, mutta hienosti Vito juonittelee tuon jutun että rauhoittelee ruokapyöydässä kavereitaan et relatkaa mä hoidan jutun. Sitten vito tyyneen viileästi täysin panikoimatta antaa pienen summan tuolle pahalle miehelle eikä siksi että pelkäisi häntä, vaan tuo rahan antaminen tuolle tyypille oli kaikki Viton suunitelmaa, joka päättyy hienosti kun Vito ampuu sen mulkun siellä rappukäytävässä kuoliaaksi jonka jälkeen v**tuiluksi pistää aseen sen mulkeron suuhun ja ampuu vielä kerran, sit ottaa ne hänen antamat rahat tuon tyypin taskusta ja potkaisee jalalla tyypin istuma-asennosta kumoon.
Leffan tunnelma niin vois vähän laittaa mietteitä siitä. Näissä kahdessa ekassa Kummisedissä tunnelma on jotain uskomattoman siistiä. Kahden väliset hiljaiset keskustelut tulevista tapahtumakuvioista, miten hoidetaan homma x jne keravielä jossain hämärässä huoneessa jossa on pimeitä nurkkia. Tuo pimeys ja siellä hiljaiset keskustelut on monien asioiden lisäksi ihan saamarin hieno tunnelman luoja. Lisäksi tunnelmaa luovat ja luovatkin sitten todella tehokkaasti leffan upean siisti ajankuva yhteydessä hienoihin pukuihin miehillä ja mustiin autoihin. Lisäksi kaikki miljööt on tosi siistejä leffassa. aurinkoisen Sisilian rehevät rinteet ja kiviset maastot, New Yorkin kaupunki ja vaihtuvat vuodenajat eritoten oli makeeta siitä talvesta tykkäsin ehdottomasti eniten kun maa on lumen peitossa. Olisi saanut olla enemmänkin leffan kestosta talvea kun se loi niin mielettömän siistiä tunnelmaa tällaiselle mafiaelokuvalle missä mm kulkee mustia autoja talvisessa maastossa (yllä kuvassa) En oo muistanut mainita musiikeista muuten mitään, niin se pitää sanoa että erittäin tehokkaasti kohtausten tehoa lisäävät ja upean kuuloiset sellaiset.
Tää on musta jopa parempi kuin eka Kummisetä, mm koska jotenkin isompi kokemus, kun leffa liikkuu kahdella aikatasolla, ollaan sekä Vito että Michael Corleonen ajassa. Lisäksi myös siksi parempi kuin eka osa, on että Al Pacino on musta paljon paremmin kummisetää näyttelevä kuin Brando, lisäksi Robert De Nirosta plussaa myös paljon. Kuvassa oleva loppu mitä tuossa sit käy on karu mutta todella eeppinen.
Joku jo kyselikin aiemmin täällä mut mäkin kysyn. @descent olisi kiva kuulla sun mahdollinen arvostelu 1917 leffasta. Ite sain väsyneenä
SELITYS
vain noin lyhyen arvostelun luotua, mutta sulta ku saa monesti uusia näkökantoja leffoihin, niin saisin ehkä tosta leffasta enemmän irti, ku se ei nyt uponnut täysillä muhun sitä huikeaa kuvausta lukuunottamatta. Ymmärrän toki jos reviewia ei tuu, tai et jos oot pitkän aikaa sit jo käynyt kattoo leffan et se ei oo silloin tuoreessa muistissa. Tai siis mulla on ainakin niin kiitos muistini että jos on vaikka pari viikkoakin vasta mennyt jonkin leffan katsomisesta niin sit alkaa unohdella kaikenmaailman pointteja leffasta ja se vaatisi uuden katselun. En tarkoita tyrkyttää mut tää on vaan tällainen toive et ois kiva kuulla.
Ei sillä et kiinnostais, mut haluan sanoa asian koska haluan kertoa mitä huikeita leffoja on katselujonossa ja 22. päivä aloitan niiden katselun. Tällä hetkellä on ihan päin vtä asiat omassa elämässä jotka oikeesti hituttaa enkä siksi tällaisessa v**utuksen tunteessa halua katsella huikeita leffoja kun ite oon semmoinen et jos hituttaa pahasti niin joku mikä olisi luultavasti tosi kova leffa niin siitä ei saa sellaista fiilistä irti mitä leffasta voisi parhaimmillaan saada. Eli menis katselukokemukset jollain jopa aika isollakin tasolla pilalle. Mut sit ku ketutus loppuu niin pystyy nauttii niistä leffoista. "v*tutus on otettava kokonaan, silloinkun v*tuttaa." on tosi sopiva sanonta tähän
Tällaisia leffoja katselujonossa
- Akira Kurosawan samurai collectionista 3 vikaa samurai leffaa.
- Dario Argenton collectionista 3 vikaa leffaa.
- Sympathy for Mr Vengeance
- Ju on The Grudge 2
- Farewell my Concubine
Elokuva joka saa taas miettimään ihmislajin julmuutta toisiaan kohtaa....
Japanin siirtomaakaudella noin 400 korealaista pakotettiin taistelulaiva saarelle ("Hashima saari") etsimään hiiltä. Miehet merenalaisiin kaivoksiin ja naiset (jopa 13-14 vuotiaat) "viihdytyskeskuksiin"..... kertomus uskollisuudesta, petoksesta, vapauden kaipuusta. Räiskettä, verta, likaa ja kuolemaa riittää....
Joka keskiviikko muutama elossa oleva korealainen nainen (n. 90 vuotiaita) kokoontuu Japanin lähetystön eteen vaatimaan että Japani tunnustaa tuon pakkotyölaitoksen ja sen julmuudet. He eivät pyydä korvauksia....... vaan julkisen anteeksipyynnön. Japani ei ole reagoinut siihen vieläkään.
8/10
.. Jotenkin aina noissa korealaisissa elokuvissa on sellainen hätäinen tunnelma joka syö kerronnalta; mielestäni ...... ja ko. kulttuuriin ominaiset maneerit ja muu ääntely ei oikein natsaa.
Elokuvan tehosteet ovat kyllä vaikuttavia, upeita.
"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)
Ei sillä et kiinnostais, mut haluan sanoa asian koska haluan kertoa mitä huikeita leffoja on katselujonossa ja 22. päivä aloitan niiden katselun. Tällä hetkellä on ihan päin vtä asiat omassa elämässä jotka oikeesti hituttaa enkä siksi tällaisessa v**utuksen tunteessa halua katsella huikeita leffoja kun ite oon semmoinen et jos hituttaa pahasti niin joku mikä olisi luultavasti tosi kova leffa niin siitä ei saa sellaista fiilistä irti mitä leffasta voisi parhaimmillaan saada. Eli menis katselukokemukset jollain jopa aika isollakin tasolla pilalle. Mut sit ku ketutus loppuu niin pystyy nauttii niistä leffoista. "v*tutus on otettava kokonaan, silloinkun v*tuttaa." on tosi sopiva sanonta tähän
Tällaisia leffoja katselujonossa
- Akira Kurosawan samurai collectionista 3 vikaa samurai leffaa.
- Dario Argenton collectionista 3 vikaa leffaa.
- Sympathy for Mr Vengeance
- Ju on The Grudge 2
- Farewell my Concubine
En tiedä miten sun vitutus ilmentyy, mistä se johtuu ja liittyykö siihen muuta oireilua, eli varmasti tiedät itse parhaiten mistä puhut nimenomaan omalla kohdallasi, kun on niin järkyttävän subjektiivinen asia. En itsekään varmaan vitutuksessa, mutta alavireisenä/masennuksen oireita ja surullisena olen kokenut kyllä sykähdyttävimpiä elokuvakokemuksia (pl.Hereditary). Mutta leffalla itsellään ja ihan jo genrellä on kyllä aivan tautinen vaikutus tuolloin. Pahin virhe on alkaa katsomaan jotain komediaa (edes.jotain hyvää tyyliin vaan Sideways, In Bruges yms), vaan nimenomaan jotain surullista ja masentavaa tai vaihtoehtoisesti jotain The Fountain, Enter the Void, The Neon Demon yms tyylisiä elokuvia, jotka ovat joko aiheeltaan tai kerronnaltaan todella "out of this world", parhaimmillaan ehkä molempia. Ja yhtenä mihin olen ehkä vähän myöhemmin herännyt, niin oikeasti pelottava kauhu, jos itselle sellaisia löytyy. Ei ehkä mikään Midsommarin tyylinen siihen häiriintyneisyyteen kauhunsa pohjaava kauhu, vaan joku ihan basic kauhuleffa, joka oikeasti vain pelottaa. Itselleni ehkä hyvänä esimerkkinä vaikka Blair Witch Project (noh, enemmän kuin basic, mutta kuitenkin suht puhtaasti "vain" kauhua. Se on jotenkin hämmentävä fiilis (jos elokuva on riittävän hyvä ja kykenee viemään sen tunnekokemuksen oikeasti melko totaalisesti vain sinne pelon puolelle), miten täysin se oma tunnekokemus siitä omasta surumielisyydestä tms on ollut täysin muualla sen tunnin tai parin ajan ja yksi elokuva kykenee hallitsemaan omaa tunnekokemusta ajoittain paremmin kuin mitä itse pystyy. Riippuu tietysti monesta asiasta, joskus tuo ajatus vaan vituttaa enemmän, joskus se taas herättää tekemään enemmänkin muutoksia siihen omaan elämään monilla muillakin osa-alueilla.
Tänään alkaa tosiaan leffojen katselu taas, kun tietyn asian takia ei enää vituta. Ihan pirun vaikee selittää et miten tiesin aiemmin jo et just tänä päivänä vitutus loppuu.
Pitää katella tänään Sympathy for Mr Vengeance. Sit oon miettinyt sellaista et pitäiskö tehdä tosi masokistinen temppu ja kattoa Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti... aiemmin täällä puhuin ettei voi kattoa Contagionia kun nyt on se korona virus leviämässä. Siksi tosi tosi masokistista katsoa tuo Seitsemäs sinetti, koska on ihan niinkuin "pikkuisen" pahempi pöpö siinä kun Contagionissa, kun leffa käsittelee mustaa surmaa...
Tänään alkaa tosiaan leffojen katselu taas, kun tietyn asian takia ei enää vituta. Ihan pirun vaikee selittää et miten tiesin aiemmin jo et just tänä päivänä vitutus loppuu.
Pitää katella tänään Sympathy for Mr Vengeance. Sit oon miettinyt sellaista et pitäiskö tehdä tosi masokistinen temppu ja kattoa Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti... aiemmin täällä puhuin ettei voi kattoa Contagionia kun nyt on se korona virus leviämässä. Siksi tosi tosi masokistista katsoa tuo Seitsemäs sinetti, koska on ihan niinkuin "pikkuisen" pahempi pöpö siinä kun Contagionissa, kun leffa käsittelee mustaa surmaa...
Juu Vengeance tulee tänään vielä katottua, kun oottelin et tulee ilta niin mukavampi katsoa jotenkin. Ennenkuin alan katsoa niin pitää muuten sanoa ihan aivan eri asiasta niin kattelin tän pätkän huvikseen youtubesta kun musta jotenkin niin ihan pirun hyvän olon luova kohtaus Fast and the Furious vitosesta. Oon sitä mieltä että kyseinen koko leffasarja ois aivan ehdottomasti pitänyt loppua tuohon osaan ja kohtaukseen. Upea lopetus ois ollut leffasarjalle. Se on mennyt nimittäin aivan totaalisen älyttömyyksiin tuo leffasarja. Nytkin kun se 9 osa on tulossa. Huutonaurua.
Nyt ei tuu juonen kuvausta koska tästä tulee muutenkin jo niin pitkä arvostelu.
Jo heti alusta asti erittäin erikoinen ja tosi siisti kohtausten toteutustyyli. Alussa luodaan leffan ylle hyvin synkkä ja tyly tunnelma. Vesisade jonka seasta kuuluu poliisiautojen tai ambulanssien sireenit. Sitten ruutuu muttuu aina välillä tyylikkäästi ihan mustaksi kuuluen samalla tosi kova jysähdys. Loistavaa ohjaustyyliä kyllä. Kohtaukset on hyvin hiljaisia ja se oli musta tyylikästä sekä hidastempoisuus niissä. lähes kaikissa kohtauksissa on syvempää ajatusta asiaa pinnan alla henkilöhahmoissa.
Kuvaustyyli on kanssa tosi erikoista, jopa nerokasta koska mm yhdessä kohtaa kuvaus on tehty niin että se saa tunteen että yhtä kaveria vainotaan, kamera ahdistavasti seuraa päähenkilöä. sit mm kuvataan veristä sormea kuuluen pahenteistä huminaa. Kerronta kanssa tosi veikeetä, kun leffan joitakin tai siis jopa todella monia asioita kerrotaan niin, että tulee musta ruutu jossa lukee "siskoni tarvitsee uuden munuaisen". jne.
Tässä leffassa on kyllä vaikka mitä. kun mukana muunmuassa on ihan pimeetä mustaa huumoria, lähes leffan alussa kaverit fappaa jonossa ja kun kuva siirtyy seinän toiselle puolelle niin nainen itkee lattialla kivuissaan munuaisvaivan takia. Melkein repesin tossa kohtaa kun kaverit fappaa siellä jonossa että MIKSI xD
Ja voi vitja se leffan äänimaailma. Todella erikoisen kuvauksen yhteydessä kuuluu vähän väliä leffassa sellaista kovaa hyvin pahansuopaa huminaa ja leffa oli musta tuon äänimaailman takia ahdistavaa katsoa, koska se loi leffaan hyvin synkän ja pahenteisen tunnelman ja saati vielä kun tiesi jo tuossa kohtaa että leffa menee koston kierteeksi niin mua aidosti ahdisti tiettyjen henkilöiden puolesta kun oli sympatiat heidän puolellaan, et mitä tässä tulee käymään, kun ei tiennyt siis yhtään millään tasolla mitä leffassa tulee tapahtumaan tuon kosto teeman kautta.
Kaikki tähän asti kertomani jutut piti erittäin tiukasti otteessaan mm tuon kaiken erikoisuuden takia. mutta vielä enemmän siksi että juonenkuljetus on tosi otteessa pitävää mutta kaikkein suurimpana syynä miksi leffa naulitsee sohvaan niin tiukasti on leffan juonen idea joka on äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa koska leffa kertoo koston kierteestä, se on papeilla jo hyvin kiinnostava mun mielestä ja sitten vielä Chan-Wook Park toteuttaa tuon paperilla olevan siistin asian leffaan ihan mestarillisesti, juoni on siis ihan älyttömän kovatasoisesti käsikirjoitettu juonenkäänteineen, kekseliäisiltä koukeroilta juonessa ja erinomaisen kiinnostavasti osattu tehdä. Puolessa välissä leffa pistää kunnolla vaihdetta silmään, mennen erittäin tiivistunnelmaiseksi naulitsevaksi katsoa. Paranee vaan koko ajan aina loppuun saakka.
Varoitus, ei herkkähermoisille tuo leffan loppuosuus välttämättä sovi ja ymmärrän miks on k18 leffa. Kuvastoltaan aika karuja juttuja ja näkyjä.
Leffa kertoo isoimpana asianaan kostosta yhteydessä vihaan, jota seuraa aina toinen kosto eli koston kierteestä asian ajautuessa hyytävään spiraaliin. Leffa kertoo myös ihmisyydestä, heidän periaatteistaan, moraalisista mietteistsä koko hommassa mitä leffassa tapahtuu, epätoivosta, omatunnosta, surursta ja tuon epätoivon seurauksena hyvin kyseenalaisiin tekoihin sortuminen ja siitä miten pitkälle ihminen on valmis menemään ja tuoko kosto lopulta hyvää oloa vai ei. tuosta sympatiasta tuli vielä mieleen että leffa on jänskästi tehty siinäkin mielessä että leffassa ei ole hyvää tai pahaa puolta, vaan tässä ymmärtää molempia osapuolia jotka kostavat toisilleen. On siis hyvin ajatuksellinen leffa mun mielestä, kun laittaa leffaa katsoessa pohtimaan tuollaisia juttuja.
Ei voita Oldboyta mutta saman ohjaajan aivan 10 leffan the Handmaidenin voittaa, koska tää on muunmuassa tunnelmaltaan jotenkin paljon siistimpi, sellainen tosi tyylikkään tyly ja ahdistava, erittäin tummanpuhuva leffa sen kosto teeman takia ja miten juoni on toteutettu. Tosin Handmaiden puolestaan vetää pidemmän korren mielen puhaltavilla monilla uskomattomilla twisteillään ja on visuaalisesti todella näyttävä leffa, mutta tää tosiaan kuitenkin voittaa nipinapin Handmaidenin.
Chan Wook Park on viimeistään tämän katsottua noussut nyt mun suosikkiohjaajaksi ever. koska KOLME hänen leffoistaan mahtuu mun top kymppiin ja yksi niistä ykkösijalla eli Oldboy. sitten tämä mahtuu top kymppiin ja The Handmaiden myös.
Ihan päällikkö leffa 10
Sit se pitää sanoa et vaikka oon kova Etelä-Korean leffojen fani, niin en katso ikinä näitä Korealaislasit päässä, nää vaan on aidosti mun mieleen ja jos joku Korealaisleffa on surkea, niin haukun sen silloin lyttyyn, kuten joskus aiemmin täällä haukuin The Forest of Love nimisen Korealais pätkän ihan lyttyyn, kun oli niin surkea.
Don Omarilla on tuossa leffassa lähinnä koristeen rooli, mutta häntä näkyy mun makuun liian vähän.
Ja musiikithan ovat ehtineet mennä jo ihan pilalle.
Don Omarin vanhoissa biiseissä on tosi lättänä saundi, mutta siltikin old school Omar on parempaa kuin nykyinen.
Ja mitä Fast and Furiousiin tulee, niin juu.
Älyttömyyksiin mennyt jo ajat sitten, mutta kun jengi katsoo, niin eihän sitä rahasampoa kannata lopettaa.
Alicia kun on online, niin heitetään huvikseen kyssäri, et ootko alicia muuten nähnyt noista Korealaisista esim The Handmaidenin? Voittaa esim The Prestigen mennen tullen niillä mielen päräyttävillä twisteillään, Jos et oo nähnyt niin suosittelen joskus katsoo. Vaikka Vengeance on musta parempi vielä, mutta naispuoliselle The Handmaiden saattaa olla mielusimapi, voin olla väärässäkin tuossa asiassa. Se ei oo niin karu kuin tää Vengeance niin sillä aattelin.
