Huom! Halusin kertoa hienoista kohdista mielipiteitäni ja mietteitä niistä niin jos joku ei oo nähnyt tätä niin älkää lukeko. En viittinyt laittaa spoiler tageihin spoilaavia juttuja kun uskon vahvasti et
kaikki on tän leffan nähnyt.
Nyt tulee sit pitkä arvostelu et ymmärrän täysin jos joku ei jaksa lukea, mut en mä näin hienoa leffaa osaa tiivistää.
The Green Mile (1997) - IMDb 8,6
Leffan aloituskohtaus on eriomainen, kun tosi hienosti näyttelevä vanha mies katsoo hoitokodissa telkkaria ja kun kanavaa vaihdetaan, niin siellä pyörii jokin vanhanajan leffa jossa tanssitaan ja lauletaan. Mies alkaa itkeä ja sanoo hän haluaa pois täältä. Hän menee naisystävänä kanssa huoneeseen josta näkyy ikkunasta, että ulkona on sade ja ukkonen ja aloittaa tarinatuokion. Toi ukkonen piti mainita koska se nyt vaan menee niin et ukkonen ja tarinatuokio sopivat niin hyvin yhteen.
Tuosta hypätään 30 luvulle jossa tämä vanha mies on nuorempana ja kuolemaan tuomittujen osastolla töissä osaston pomona, miehen nimi on Paul Edgecomb. Osastolle tuodaan aivan jäätävän iso musta mies John Coffey joka vaikuttaa ensioletuksen perusteella hitaalta ja aralta mm kun pelkää pimeää. Häntä syytetään kahden tytön murhasta. Mikään ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää.
Leffan ohjaustyö on upeeta jälkeä, koska on The Shawshank Redemptionin ohjaajalta ja miehen omanlainen samantyylinen kädenjälki näkyy ja isosti leffasta tyyliin kaikissa asioissa. Juonen kässäri ja juonen kuljetus on timanttia + dialogi ja henkilöhahmot äärimmäisen hyvin kirjoitettuja/toteutettuja sekä heidän väliset siteet, niin hyvät kuin huonot ja noita hahmoja tulkitsee upeat näyttelijät. Sitten vielä sekin että kohtausten toteutustyyli on erittäin kovaa tasoa, on perän jälkeen ihan loistavia unohtumattomia kohtauksia. Kaikki nuo asiat mitä tässä kappaleessa mainitsin niin niiden takia leffa pitää ihan naulittuna sohvaan pitäen tosi tiukasti ottessaan, että 3h leffa hurahtaa että sitä ei edes huomaa, eikä tule katsottua todellakaan kelloa et kauan vielä kestää.
Leffan cast on kyllä pirun kova tasoista. Parhaimpana Tom Hanks ja Michael Clarke Duncan, sitten David Morse ja muutama jotka on monissa leffoissa, mutta joiden nimiä en muista ja sitten Percy Wetmore hahmon näyttelijä on kanssa loistava, ainakin tässä leffasssa, vetää mulkeron roolia, niin että katsojaa ihan ketuttaa koko äijä leffassa saati se Sam Rockwellin esittämä sekopää pönttö kun tulee leffaan niin sit vasta katsojaa hituttaakin. Sitten se hiiren kouluttajan äyttelijä joka on mulle ihan tuntematon niin vetää aivan saamarin hienoa roolia ja pakko mainita siitä vanhasta miehestä, näyttelee etenkin siinä loppukohtauksessa erinomaisesti tunteella.
Sit pitää myös manita musta aika erikoisesta asiasta leffassa. Leffassa on sellainen tosi jänskä juttu, että nimittäin vangit jotka ovat oikeasti tehneet sellaisen rikoksen että ovat kuolemaan tuomittuja, niin sitä sekopäävankia lukuunottamatta kaksi muuta vankia näytetään leffassa sympaattisina, joita mm Tom Hanksin ja David Morsen esittämät henkilöhahmot ymmärtävät, ei sillä että hyväksyisivät heidän rikoksiaan vaan sillä tavalla että etenkin sille hiirenkouluttaja vangille Edgecombin ja Brutaalin mielestä hänelle pitää käyttäytyä ystävällisesti ja ovat myötätuntoisia sitä vankia kohtaan. Sitten se kun Brutaali sanoo teloituksen jälkeen Percylle että näpit irti hänestä, hän on maksanut velkansa yhteiskunnan kanssa. Aika kyseenalaista mutta leffassa näytetään asia noin ja se on yksi monista leffan pohdiskelevista asioista tuo juttu, että saako ihminen anteeksi tekonsa kun hänet on teloitettu. Jos totta puhutaan niin mun mielestä ei todellakaan saa, sillä tiedä miten kauheita rikoksia ovat tehneet kun ovat kuolemaan tuomituksi tuomittuja.
Vielä tuosta et ollaan noille vangeille ystävällisiä niin pakko mainita hyvänä esimerkkinä kun Brutaali ottaa puheeksi että hiirikouluttaja vangin kuoltua se hänen hiirensä pääsee Mousevilleen joka on hiirisirkus ja koska he ovat leffassa ystävällisiä tuota yksinkertaista vankia kohtaan, niin katsojakin alkaa pitämään sitä hiirimiestä sympaattisena ja hyvänä tyyppinä, vaikka on tehnytkin mitä teki ja se hänen teloitus, jossa se mulkku Percy kertoo hänelle että mitään Mousevillea ei ole olemassa niin tuossa kohtaa tuntuu tuon hiirimiehen puolesta jotenkin pirun surulliselta ja pahalta, tuo että tuntuu pahalta kertoo jo jotain leffan voimasta että onnistuu siinä ja se kun Percy johtaa teloitusta eikä kastele sitä sientä niin ei h**vetti tuo kohtaus on musta karua katsottavaa edelleen vaikka oon nähnyt tän leffan varmaan yli 10 kertaa. Ukko kun ei meinaa kuolla siinä sähkötuolissa mitenkään ja lopulta syttyy pää palamaan ja tulee liekit suusta.....
Tuntui kyllä
pirun hyvältä aina kun tuolle Percylle Edgecomb kavereineen v**tuilee ja retuttelee häntä. Siis niin mulkero jätkä että ei mitään rajaa. Voi jeesus myös että se Sam Rockwellin esittämä sekopää on aivan järisyttävän ärsyttävä. Nyt kun hahmoista puhutaan niin vois mainita Tom Hanksista että siinä on
melkein kovin näyttelijä ikinä, uskomatonta roolityöskentelyä ja hänen hahmollaan todella hyvä moraali, sellainen miehekäs lujuus ja lojaalisuus sekä ajatusmaailma. Todella hienosti Hanksin esittämä Edgecomb tuntee valtavaa syyllisyyttä, kun toinen tekee ihmeitä pelastaen niillä ihmeillä muita ja tuollainen ihminen sitten tapetaan syyttömänä murhasta ja saati kun Edgecomb joutuu itse vielä johtamaan tuollaisen Jumalan ihmeen teloitusta. Morsesta tykkään kanssa tosi paljon leffassa. Ja nyt pidä unohtaa tärkeintä eli Michael Clarke Duncania, joka tässä osoittaa olevansa ainakin musta timantti luokan näyttelijä. Sit se hänen esittämä hahmonsa. John Coffey. On tosi jännästi hahmona sekä hidas, mutta omalla tavallaan kuitenkin sitten myös äärimmäisen älykäs, älykkäämpi kuin kukaan muista. Lisäki todella symppis ja ajatusmaailmaltaan erittäin upea ihminen. Hänen teloituksestaan niin tuntui kyllä niiiin väärältä ja surulliselta hänen teloitus mutta samalla lohduttavalta koska Coffey halusi pois kun tunsi maailman julmuuden pään sisällään joka ainoa päivä. Erittäin miten sen nyt sanoisi VOIMAKAS leffa kun onnistuu herättämään vaikka mitä ajatuksia ja etenkin tunnetiloja ollen yksi koskettavimpia leffoja ikinä, siis ihan melkein kärkeen mennään siinä asiassa. Ei oo oikein mikään leffa ollut näin koskettava kuin tämä.
Leffan pointteja on jos minkälaisia. Osan oon kertonutkin jo tässä arvostelussa. John Coffeyn puheiden kautta leffan pointtina mm tosiaan on maailman pahuus. Maailman pahuuden lisäksi ihankuin leffa haluaisi sanoa salasanomana jotenkin että vaikka on paljon pahaa olemassa maailmassa niin ihmeitäkin tapahtuu, joskaan ei tottakai yliluonnollisia kuten tässä mut tässä Coffey toimi vertauskuvana tolle asialle. Eräs lause lopussa sisältää myös hyvin pointtia ja herättää ajatuksia jättäen miettimään:
"me kaikki kävelemme omaa vihreää mailiamme kukin ajallaan. kuolema korjaa meistä jokaisen poikkeuksetta, mutta joskus vihreä maili tuntuu niin kovin pitkältä."-
Leffan ajatuksellinen koskettava sisältö jää mystisen ihmeellisesti pyörimään päähän pitkäksi aikaa leffan katsottua.
2 mun suosikkikohtausta
On kyllä pirunmoisesti ajatusta ja kauneutta tässä kohtauksessa ja tuo on mm kohtaus jossa Tom Hanksin esittämä hahmo tuntee hienosti syyllisyyttä.
Tää on musta leffan ehdottomasti koskettavin kohtaus ja tuo pappa näyttelee uskomattoman tunteella tota roolia.
Ihan täys kymppi ja nyt kun tein pohdiskelevan arvostelun niin sitä kautta vasta nyt tajusin minkä tasoinen leffa on kyseessä, Siis ainahan pitänyt tätä kympin leffana mut nyt vasta kun sitä jäi kunnolla pohdiskelemaan päässä ja tekemään näin pitkän arvostelun. Meni varmaan pari tuntia kun tein tän arvostelu kun kelailin leffaa päässäni niin kovasti.
10
Itsekin kelasin leffaa katsoessa et mitä hittoo, miksi mä en oo koskaan tehnyt arvostelua siitä.
koska kaikilla on oma leffamakunsa ja sitä asiaa meitsi kunnioittaa.
