Elokuva-arvostelut!

Kiitos!

Tuosta jostakin sopivasta mielentilasta, hmmm... tuota noin. Leffa on musta ainakin parhaimmillan vai sanoisiko pahimmillaan huomattavasti tehokkaampi kokemus jos on alakuloinen päivä tai ahdistaa kovasti jokin asia, verrattuna siihen jos on tosi hyvä päivä. Vaikka itse en pidä itseäni kovin herkkänä katsojana niin kerran mua ahdisti paljon kun olin huolissani eräästä jutusta epätietoisuuden takia niin katsoin tätä leffaa siinä mielentilassa, niin tuo elokuvassa oleva mahdollinen naisen kuolemisen teema saati ne musiikit oli tuossa mielentilassa ihan jäätävän pahan henkisen olotilan luova asia. Et jos ennestään mulla oli ahdistunut ja masentunut olo niin tuon kyseisen leffan katselukerran aikana ja sen jälkeen niin mua ahdisti/masensi siis aivan järjettömästi ettei tosikaan.:eek: Tuolloin vannoin et en koske leffaan enää pitkällä tikullakaan.:yäk:

Kun aikaa sit kului todella pitkään tuosta katselukerrasta, niin päätin katsoa leffan taas, kun olo oli normalisoitunut ja kun ei huolettanut tällä kertaa asiat ja tais olla ihan hyvä päivä niin nautin tuolloin leffasta todella paljon(y) Tällä kertaa oli ihan ok olotila ei hyvä ei huono ja mua alkoi masentaa SILTI ja ne musiikit soi nyt mun päässä ja on oikesti alakuloinen olotila, mutta tuosta huolimatta pystyin myös nauttimaan samalla myös leffasta ja tosi paljon.

Jos sulla @Alicia on joskus tosi huono alakuloinen päivä ja tosiaan niinkuin sanoit et pelkäät tuota masentavuutta mitä leffa aiheuttaa niin älä helvetisä kato... :eek: suosittelen aivan ehdottomasti katsella leffan kun on hyvä päivä.(y) Vaikka leffa ei ole niin tehokas tuolloin, kuin jos vertaa siihen että kattoo tätä silloin kun ahdistaa ja masentaa...
 
Viimeksi muokattu:
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mietin pitkään kumpi vie voiton mun listalla tää The Fountain vai Viisi Vuodenaikaa ja siksi mietin nimenomaan tämän ja Viiisivuodenajan paremuutta koska molemmissa on samalla lailla helvetsti ajatusta ja miettimään laittamista ja mm vertauskuvauksellisuutta sekä visuaalista loistoa, joten nää leffat on noilta osin erittäin samankaltaisia ja pitkän miettimisen tuloksena viisi vuodenaikaa vie voiton ja haluan tehdä näistä leffoista vertailun ja syyt miksi edellä mainittu näistä vie niukasti voiton.

The Fountain on jumalattoman paljon ajatusta sisältävä leffa, mutta niin on myös Viisi vuodenaikaa, jossa on helvetisti tarkoitusta ja ajattelemaan laittamisen aihetta, sillä leffa onnistuu jättäen miettimään sen katsottua mm leffan kaikenlaisia sanomia ja syviä teemoja ja tarkoituksia vielä enemmän kuin The Fountainissa ja enemmän mielenkiinnolla pohtimaan laittava teos, johtuen aivan puhtaasti siitä että viisi vuodenaikaa on juonen idealtaan aitoa realismia, kun on buddhalaiskulttuuria ja oikeita asioita elämässä käsittelevä elokuva, sen sijaan kun The Fountain on puoliksi fantasiaa sisältävä, niin siksi niitä tarkoituksia ei niin mielenkiinnolla jää miettimään The Fountainissa toisin kuin oikean elämän asioita ja tarkoituksia Viisi vuodenaikaa leffassa. Sitten vaikka Viisi vuodenaikaa ei sisällä niin upeita musiikkeja ja visuaalista tykitystä, mutta on omalla aidolla oikean elämän visuaalisella upeudella uskomatonta, se miljöö josta kirjoitin pitkän tekstin ja sit se todella siisti leffassa vallitseva hiljaisuus yhteydessä äärimmäisen muusta maailmasta täysin sulkeutuneen kelluvan temppelin tyyneen tunnelmaan. Tuo paikan tyyneys + hiljaisuus saavat mussa erittäin levollisen tunnelman aikaan leffaa katsoessa. Sit niistä miettimään laittavista asioista ja teemoista.

Otin vanhasta arvostelustani palasia kun en jaksa kaikkea alkaa uudelleen kirjoittamaan, mutta lisäsin tuohon seuraavaksi kertomiini juttuihin tällä viime katstelukerralla saamiin uusiin tajuamiini pointteihin, sisältäen vanhaan arvosteluuni PALJON uutta tekstiä/uusia mietteitä tulkinnassa, Eli olkoot tää kattavempi arvostelu leffasta ja syy miksi voittaa tuon aivan timanttisen The Fountainin tosi niukasti. Miljööstä en höpise koska tein siitä vasta julmetun pitkän tekstin,:LOL: paitsi miljöön yhtedestä leffaan kyllä puhun tietyissä kohtIA koska se on vähän pakollista koska... no:

Miljööllä vaihtelevineen vuodenaikoineen on erittäin isoa vaikutusta leffan asioiden tulkinnassa kun miljöö liittyy todella vahvasti tosiaan juonen tapahtumiin ja henkiöhahmoihin. Leffa on todella hidastempoinen ja hiljainen, joka sopi todella hyvin tuohon hyvin äärimmäisen rauhaisaan miljööseen. Sitten runsaan dialogin sijaan leffassa on paljon hienoa kuvallista kerrontaa. Myös hyvin mielenkiintoinen idea tällainen jossa käydään kaikki vuodenajat läpi siten että vuoden ajan vaihtuessa hypätään aina monia monia monia vuosia eteenpäin. Se on niinkuin koko päähenkilön nopeutettu kasvukertomus. jossa vaihtuvat vuoden ajat toimivat symbolisoivana asiana tuolle asialle.

Leffan pointin jokseenkin olevan esimerkiksi kertomus sadistisesta luonteesta, mihin se voi johtaa kun muun muassa rakastamastaan naisesta eroamisen tuskan aiheuttama sairaalloinen halu saada tuollaisella sadistisella persoonalla naisensa takaisin on pelottavaa ja siiten siinä se... ja Buddhalais näkökulmasta tuota asiaa pohditaan tosi diipisti. Lisäksi opetus pahoista teoista ja pahojen tekojen sovittaminen on yksi teema monista. Normaali elämä myös näytetään leffassa oikein korostaen pahana maailmana ja munkki elämä ainoana oikeana tapana elää. Erittäin mustavalkoisena tuo asia esitetään. Sitten että niinkuin leffan nimestä voi päätellä, vaihtuvilla vuodenajoilla oli tarkoitusta munkkipojan vanhenemiseen, tuo vanheneminen on kanssa siis yksi iso pointti leffassa. sen lisäksi että vaihtuvat vuodenajat merkkaa edellä mainittua teemaa, niin vaihtuvat toimivat myös todella vertauskuvauksellisesti myös muille juonen ja hahmojen tapahtumille ollen suorassa yhteydessä tosiaan niihin. Esim talvella se kuollut puu symmbolisoi juonen synkkiä tapahtumia ja vielä enemmän vanhenevan nyt jo aikuisen munkkimiehen elämää, että hänkin kuolee aikanaan ja tässä kohtaa on hyvä tuohon asiaan vetäistä sana elämän kiertokulku joka toimii tosiaan taas kerran yhtenä monista monista teemoista. Lisäksi buddhalaiseen ajatusmaailmaan moraalisissa asioissa liittyen elämässä ja ihan kaikissa asioissa verrattuna normaalia elämää elävän ihmisen ajatusmaailmaan kaikessa asioissa ja etenkin niissä moraalisissa sellaisissa. Leffa on siis todella pohdiskeleva teos pohdiskellessaan tosi monia asioita jossa riittää katsojalle kaiken maailman seikkoja mietittäväksi mm just niinkuin esim moraalisissa asioissa mikä on katsojasta itsestä kiinni mitä mieltä pitäis olla leffan juonen ja henkilöhahmojen asioista ja teoista.
 
Hieno arvostelu Fountainista! (y)



Tämä kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta leffalta... tuo moniulotteisuus ja visuaalisuus ym.



...mutta tuo masentavuus :ROFLMAO:

Tykkään ihan älyttömän paljon leffoista, jotka herättää tunteita ja jos itken elokuvan takia, niin se on yleensä hyvä elokuva.
Mutta masentavuuden kanssa on vähän niin ja näin...
Blue Valentine oli mulle niin ankean masentava leffa, että sen jälkeen v*tutti ja toivoi, että ei olis sitä edes nähnyt.
Ihan liian realistista ankeaa ja ahdistavaa parisuhdetta umpikujassa.
En kestä tuommosta.
:yäk:
tumblr_n9aktzcijD1r4ueyro1_500.jpg

Melkein niin kuin olis suomalaisen leffan katsonut :LOL:

Jos jokin sopiva mielentila tulee kohdalle, niin ehkä uskallan katsoa tuon Fountainin :LOL:

Pakko sanoa, että 'The Fountain' on tosiaan mahdollisesti jopa eniten katselukertoja omalla kohdallani kestänyt (sekä myös vaatinut) elokuva, enkä näe sitä sinänsä lainkaan masentavana. Toki tuo 'Tigren' esiinnostama audiovisuaalinen puoli on toistuvuudessaan ja tyyliltään ahdistavaa (hyvä huomio, alkoi soimaan heti päässä), mutta omalla kohdallani todellakin enemmän ahdistavaa kuin masentavaa.

Ja äh, mites tämän nyt sanoisi spoilimatta...Kaiken sen ihmisen kuolemaa vastaan käymän taistelun, pyristelyn ja pelon takaa löytyy elokuvan merkittävin symboliikka; elämä jatkuu anyway, sinusta tai minusta huolimatta. Ahdistavaa tai pelottavaa? Ehkä. Masentavaa? Ei mielestäni. 'The Fountain' on kaiken upean symboliikkansa ja pienempien nyanssiensa alla mielestäni kuvaus elämän kiertokulusta ja ihmisen mahdottomuudesta sitä koskaan muuttaa mutta myöskään hyväksyä. Elämänpuuhun tarkempi perehtyminen antaa lisänäkemystä myös elokuvaan liittyen.

Itsessäni 'The Fountain' on herättänyt surusta ja itkusta huolimatta aina enemmän toiveikkuutta, samoin se on aina muistuttanut halustani elää tämä yksi elämä niin hyvin kuin mahdollista. Masentavia jälkituntemuksia se ei kyllä jätä mielestäni millään. Itselläni on ollut elämäni aikana melko lieviä masennusjaksoja, joista yhden aikana juuri tämä elokuva oli vaimoni jälkeen paras ystäväni ja sen katselu useita kertoja, siihen liittyvät haastattelut, keskustelut sen symboliikkaa koskien yms olivat mielestäni enemmänkin tervehdyttävä osa omaa paranemista, esimerkiksi mainitsemasi 'Blue Valentine' ei olisi siinä roolissa toiminut :LOL:

Nämäkin ovat tietysti subjektiivisia kokemuksia, mutta 'Tigren' arvostelun vasta "ennakkolukeneena" :LOL: (yleensä lukaisen kerran ja ajan kanssa uudestaan), ei masentavuus ollut se tunne, johon hän elokuvan katsomisen jälkeen jäi.

Pakko vielä omana lisäajatuksena tätä mestariteosta koskien sanoa, että Darren Aronofsky on aikamme parhaita ohjaajia ja mielestäni tapa, jolla se on rakennettu mysteeriseksi, symboliseksi, uusilla katselukerroilla lisäarvoa kerääväksi haasteeksi on tavallaan kuin tarkoin harkittu ja toteutettu analogia elokuvan teemoille itselleen. Elokuvassa eri aikakausina ja ulottuvuuksissa etsitään maanisesti ikuista elämää, eikä kyetä nauttimaan niistä viimeisistä hetkistä sen rakkaan ihmisen kanssa sen takia eikä voida hyväksyä elämää sellaisena kuin se on. Elokuvan toteutus kaikessa nerokkuudessaan taas saa monen katsojan lähes maanisesti (ainakin minut) etsimään vastauksia ja lisäymmärrystä elokuvaan liittyen, enkä suostunut hyväksymään, että tällainen elokuvakokemus se nyt oli ja kaikkea en voi eikä tarvitsekaan ymmärtää.
 
Hyviä näkemyksiä jälleen kerran sulta joita jäin ihan keilailemaan päässä.(y) Ja joitakin kertomiasi asioita ajattelemaan uudelta näkökantilta leffaan liittyen.(y)
 
jeps ja niinkuin tosiaan sanoin aiemmin et oli varmaan haastavin leffa mulle arvostella ;) ehkä jopa liian haastava kun luulin ymmärtäväni leffan tärkeimmät seikat, mut kun tuota descentin kirjoitusta lukee niin jotain tais mennä meikäläiseltä mettään arvostelussa leffan tärkeimmässä pointissa.:LOL:
 
descentin kirjoitusta lukee niin jotain tais mennä meikäläiseltä mettään arvostelussa leffan tärkeimmässä pointissa.:LOL:

Ei kannata ainakaan noin uskoa, että olisit mennyt metsään. Jos joku kertakatsoman jälkeen luulee ymmärtävänsä elokuvan kokonaisuudessaan, hän on väärässä.

Muuten en hylkäisi omia näkökulmia ja tulkintoja todellakaan kokonaan, mutta kyllä itse ainakin olen aina todella kiinnostunut ja innostunut, jos saan ihan uusia näkemyksiä ja ajatuksia joltain toiselta. Ei ole varmasti oikeaa tai väärää....
 
Okei:) se on kiva kuulla et näet asian niin etten ihan metsään mennyt leffan tulkinnassa, sai mut nyt tajuamaan ettei ihan noin kannata mun ajatella asiaa.:LOL: Johtuu siitä miks noin aattelin et nyt menin metsään, kun ite vaan täällä pitänyt/pidän sua sen verran fiksuna tyypinä elokuvien tulkintojen suhteen, et aattelin koska kerroit pointeista joita en itse tajunnut Fountainissa, että nyt meni mun omat kertomani pointit päin mäntyjä elokuvan joissakin tarkoituksissa:LOL: samaan asiaan liittyen eräästä toisesta leffasta niin just sen takia halusin kysyä täällä aiemmin sulta neuvoja viisi vuodenaikaa elokuvan tulkinnalle, koska halusin todellakin siihen kuulla sun näkökulmat että saisin leffasta itsekin vielä enemmän irti tajuten uusia asioita siitä.(y) sen takia halusin sun tulkinnat kuulla kyseisestä leffasta koska huomasin et sain sulta niin hyviä uusia näkemyksiä silloin aiemmin mm A Ghost Storyyn tajuten leffan hienouden paremmin.:)
 
Okei:) se on kiva kuulla et näet asian niin etten ihan metsään mennyt leffan tulkinnassa, sai mut nyt tajuamaan ettei ihan noin kannata mun ajatella asiaa.:LOL: Johtuu siitä miks noin aattelin et nyt menin metsään, kun ite vaan täällä pitänyt/pidän sua sen verran fiksuna tyypinä elokuvien tulkintojen suhteen, et aattelin koska kerroit pointeista joita en itse tajunnut Fountainissa, että nyt meni mun omat kertomani pointit päin mäntyjä elokuvan joissakin tarkoituksissa:LOL: samaan asiaan liittyen eräästä toisesta leffasta niin just sen takia halusin kysyä täällä aiemmin sulta neuvoja viisi vuodenaikaa elokuvan tulkinnalle, koska halusin todellakin siihen kuulla sun näkökulmat että saisin leffasta itsekin vielä enemmän irti tajuten uusia asioita siitä.(y) sen takia halusin sun tulkinnat kuulla kyseisestä leffasta koska huomasin et sain sulta niin hyviä uusia näkemyksiä silloin aiemmin mm A Ghost Storyyn tajuten leffan hienouden paremmin.:)

Kiitos! Tosi kiva kuulla omien näkemysten arvostuksesta, nöyrä kiitos :worship:
'The Fountain' sisältää symboliikkaa ja asioita, joita ei tavallinen ihminen kertakaikkiaan VOI kokonaisuudessaan huomioida yhdellä tai kahdella katselukerralla. Ja mun mielestä sun tiivistys:
"...et selvinä teemoina leffassa on elämä, kuolema, kuoleman hyväksyminen ja tuon ajatuksen hyväksymättömyys ja se kauhea lohduton kuoleman ikuisuus ja jännästi samalla ikuisen elämän löytäminen." on oikeinkin hyvä tiivistys elokuvan perusteemoista (y)

Ja sun kokemus niin tuossa edellisessä lainauksessa kuin tässäkin"...ja nuo sadat tuhannet tähdet loistivat taustalla niin tuli tuossa mulle mieleen sanat kuoleman lohduton ikuisuus jota ne tähdeet symboloivat ja loi kyllä tuo kombinaatio erittäin ahdistavaa tunnetta mun pään sisällä..." on käytännössä vain eriävä kokemus/näkemys siitä, näyttäytyykö kuoleman ikuisuus elokuvassa lohduttomana vai lohdullisena. Eli ihan saman perimmäisen kysymyksen äärellä ollaan. Ja onhan Aronofskyn ajatus ja näkemys voinut olla ollut nimenomaan kuoleman ikuisuuden lohduttomuuden kuvaaminen (y)

Ps. Nippelitietona Brad Pittin piti ensin näytellä tuota Jackmanin 'Tomasia', mutta hän näki käsikirjoituksen liian monimutkaisena ja vaikeana ja jättäytyi pois.
 
Nöyrä kiitos myös sinne suuntaan:worship:, oli tosi mukava kuulla et mm noilla mun joillakin mietteillä leffasta sanoit olevan hyvin sanottua pointtia.:) eritoten tuon mainitsemasi mun huomion leffassa et ja nuo sadat tuhannet tähdet loistivat taustalla niin tuli tuossa mulle mieleen sanat kuoleman lohduton ikuisuus jota ne tähdeet symboloivat niin oli tosi mukava kuulla et jostain toisesta henkilöstä toi oli oikeasti hyvä pointti(y) ja se että kun sanoit lauseen onhan Aronofskyn ajatus ja näkemys voinut olla ollut nimenomaan kuoleman ikuisuuden lohduttomuuden kuvaaminen . josta oon hyvin otettu et sä näit jotain mahdollista järkeä siinä et Aronofsky on saattanut ehkä tarkoittaa tuolla myös jotain tuon kaltaista leffan asioissa, kun en ite tiennyt yhtään onko sillä oikeasti jotain ajatusta leffassa,:LOL:

Leffa on tosiaan mm niin symbolinen ja diippi et mene ja tiedä tietääkö kukaan täysin lopullisia vastauksia leffasta Aronofskyn pään sisältä.:LOL:
 
Nöyrä kiitos myös sinne suuntaan:worship:, oli tosi mukava kuulla et mm noilla mun joillakin mietteillä leffasta sanoit olevan hyvin sanottua pointtia.:) eritoten tuon mainitsemasi mun huomion leffassa et ja nuo sadat tuhannet tähdet loistivat taustalla niin tuli tuossa mulle mieleen sanat kuoleman lohduton ikuisuus jota ne tähdeet symboloivat niin oli tosi mukava kuulla et jostain toisesta henkilöstä toi oli oikeasti hyvä pointti(y) ja se että kun sanoit lauseen onhan Aronofskyn ajatus ja näkemys voinut olla ollut nimenomaan kuoleman ikuisuuden lohduttomuuden kuvaaminen . josta oon hyvin otettu et sä näit jotain mahdollista järkeä siinä et Aronofsky on saattanut ehkä tarkoittaa tuolla myös jotain tuon kaltaista leffan asioissa, kun en ite tiennyt yhtään onko sillä oikeasti jotain ajatusta leffassa,:LOL:

Leffa on tosiaan mm niin symbolinen ja diippi et mene ja tiedä tietääkö kukaan täysin lopullisia vastauksia leffasta Aronofskyn pään sisältä.:LOL:

Nimenomaan en ole kyllä yhtään ylimielinen omien analyysieni kanssa eikä kenenkään kyllä kannattaisi olla. Joskus se oma analyysi on toki omassa päässä vahvempi ja enemmän "oikeaksi" uskoma kuin jonkun toisen elokuvan suhteen. Eikä sekään toki tarkoita samaa, kuin olla oikeassa :whistle:

Joo aika harvoin ohjaajat omia elokuviaan sen syvemmin katsojilleen avaavat, mikä on yleisesti tietysti vain hyvä asia. Mutta en itse asiassa usko, että Aronofskyllä itselläkään olisi välttämättä sanomista tuohon, että oliko hänen tarkoituksenaan kuvata kuolemaa ja lopullisuutta ahdistavaan vai ei-ahdistavaan sävyyn. Veikkaan, että hän myöntäisi, että kyllä, se on yksi elokuvan suuria ja kantavia teemoja, mutta miten kunkin ihmisen omaan maailmankatsomukseen ja kuolemaan sekä ikuisuuteen liittyvät näkemyksensä vaikuttavat ja miten niiden kuulukin vaikuttaa varmasti kunkin subjektiiviseen kokemukseen elokuvasta enemmän kuin hänen elokuvansa itsessään. Eli kumpikin kokemus on täysin yhtä lailla "oikea" ja elokuvan tematiikan on ollut enemmänkin tarkoitus antaa katsojalle reflektiopintaa ja tilaa näitä tunteisiin ja ajatuksia koskien...
 
Tänään vois Dunkrikin 4kna katsoa(y) ja odotukset on korkealla kun kova Nolan fani olen. Uskomattoman tajunnan räjäyttäviä leffoja mies tekee järjestäen ja mä laittaisin tähän järjestykseen hänen leffat mitä oon nähnyt. Memento ei oo listalla, kerran katsellut vuosia sit enkä tajunnut oikein mitään siitä niin vaikea noiden allaolevien sekaan sitä pistää järjestykseen.:LOL: Vois yrittää joku kerta toiste sitä leffaa. En tuomitse Mementoa kun sillä leffa on oikeasti tosi nerokas, en vaan itse ainakaan silloin vuosia sit tajunnut oikein sitä.:LOL:

1. Inception - 10

2. Interstellar - 10

3. The Prestige - 10

4. The Dark Knight - 10

5. The Dark Knight Rises - 9+

6. Batman Begins - 9
 
Nimenomaan en ole kyllä yhtään ylimielinen omien analyysieni kanssa.

Juu ei oo täällä saannut ylimielistä kuvaa susta mitenkään(y) :)Puhut täyttä asiaa leffoista ilman minkään näköistä itsekehua tai ylimielisyyttä.(y) Ja mm sun kanssa on mukava rupatella aina leffoista täällä.(y)
 
Aloitin Dunkirkin katsomisen ja pysäytin alun merenranta kohtaan ja pakko tulla sanomaan et on kyllä kuvan upeus etenkin dynaamisuudessaan mennyt esim Interstellaria paljon eteenpäin:eek: ja se äänimaailma leffassa on jotain uskomatonta...
 
Aloitin Dunkirkin katsomisen ja pysäytin alun merenranta kohtaan ja pakko tulla sanomaan et on kyllä kuvan upeus etenkin dynaamisuudessaan mennyt esim Interstellaria paljon eteenpäin:eek: ja se äänimaailma leffassa on jotain uskomatonta...

Yksinkertaisen toimiva elokuva, "Nothing fancy", mutta siinä se toimivuus piilee. Aika iso muutos Nolanin kikkailevasta tyylistä. Hieno osoitus monipuolisuudesta ohjaajana. Vihdoinkin mielestäni.
 
Dunkirk (2017) - Imdb 7,9
BB-T2-0044.jpg

sequence-03still031-1494013048271_1280w.jpg

Jumala*ta. Se on sana joka mulle tulee leffasta ensimmäisenä mieleen. Ihan uskomaton sotaelokuva audiovisuaalisessa voimassaan.

Heti kun leffa alkaa olin tosiaan ihan ällistynyt kuvan upeudesta, etenkin dynaamisesta kuvasta... Huomaa et esim Interstellar mikä on tehty 2014, niin miten eteenpäin siitä tekniikka on mennyt kuvan upeudessa... Alussa jo niinkuin arvelinkin tuli musta ruutu ja siihen tekstiä pohjustukseksi et mistä leffa kertoo. tällaista et vihollinen on saartanut Brittien ja Ranskalaisten sotilaat jumiin eräälle meren rannalle ja yli 300 000 ihmistä odottaa pelastumista/ihmettä... Kiehtoi tuossa heti se että tää on tositapahtumiin perustuva leffa, niin sotaleffoissa tällainen aina nostaa mielenkiintoa todella paljon.

Niinkuin Nolanin tuttuun tapaan tässäkin hänen leffassa Hans Zimmer luo aivan käsittämätöntä tiukkaa sellaista kiihkeää, virittäytynyttä, tikittävää ja tässä leffassa myös uudenlaista aivan helvetin hyvin onnistuneita kaoottisia musiikkeja et jo noin 10min keston jälkeen kun tulevat ne ekat lentokoneet ja pommittavat rantaa, jossa on aivan älyttömästi porukkaa, niin tuli suorastaan pelottava olo, kun tuo kohtaus oli niiden mestarillisten musiikkien ansiosta ahdistavuudessaan ja realistisuudessaan sellainen "ei helvetissä":eek: ja ne pommituksien räjähdykset oli dynaamiselta äänimaailmaltaan ihan puistauttavia ja sodan julmuus ja kauheus oltiin jo tuossa täysin dialogittamassa alussa saatu erittäin voimakkaasti välitettyä katsojaan, joka kertoo jotain niistä musiikkien ja äänimaailman tehosta.

Sit tykkäsin ihan pirusti sellaisesta rytmitetystä juonen etenemisessä jossa liikutaan eri aikatasoilla. Alussa tulee luku oliko se nyt ranta nimeltään, mut anyway, kohta tuli ruutuun eri miljöö ja luku 2. meri, ensimmäinen viikko. Sitten tuli luku 3. ilmassa jne, jossa ollaan taas tosiaan eri sotamiljöössä. Nuo ei sit spoilaa mitään kun leffa on tuossa vasta alkamassa. Jumaliste että oli siistiä musta että sotaa/leffaa kuvataan tolleen monesta eri vinkkelistä, Maalla, meressä ja ilmassa. Noi ilmataistelut oli ihan ylivoimaisesti kaikkein siisteimpiä kohtia ja Tom Hardy lentäjänä vielä siellä, joka on ihan mun top 3ssa näytteliössä. Sit se oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa miten niitä hävittäjiä ohjaataan, kaikkineen mittareineen jne ja miten raportoidaan toisen lentäjäkaverin kanssa. Pakko myöntää et aika kikseissä katsoin leffaa, koska Nolan nyt vaan osaa päräyttää tajunnan niinkuin tyyliin joka leffassaan etenkin kun ekaa kertaa niitä katsoo ja tää Dunkirk oli tosiaan niinkuin @descent sanoi niin erilaista Nolania tyyliltään, vaikka jotakin samaa tietty, mutta paljon uutta, josta isot plussat.

Merenrannan tapahtumat on todella synkkää settiä, mm koska ilma on ihan harmaa luoden entisestään synkää tositapahtumaan perustuvaa sotakuvausta. Itse tykkään kiinnittää monesti tollaisiin tosi pieniin yksityiskohtiin huomiota eli esim tässä tuohon harmaaseen ilmaan miten se loi synkän varjon leffan tunnelmaan. Sitten tykkäsin myös älyttömästi ilmataistelun taustalla näkyvästä hohtavan sinisestä merestä joka ei tosin ollut synkän näköistä mutta siis ihan käsittämättömän upeaa 4K HDR kuvalla samalla kun aurinko heijastui mereen ja lentokoneen ohjaamoiden ikkunaan luoden sotaan karulla tavalla kauniita kuvia. Ja se kuvaus noissa ilmataisteluissa... visuaalisesti upeinta tähän asti leffoissa, koska se meren ja auringon uskomattoman tarkkuuden ja dynaamisen valaistuksen lisäksi kuvaus on päätävä huimaavinta ikinä leffoissa kun hävittäjät tekee kieppejä sun muita. :hyper:Nyt kun puhuin karulla tavalla kauniista kuvista, niin pakko mainita myös vähän samasta asiasta, mutta ei ihan kuitenkaan. Yksi miehistä leffassa katsoo yöllä tosi kaukana näkyviä savuavia laivoja ja pommien välähdyksiä, joka teki tunteen leffaan et nuo henkilöt jotka näkivät noita karmeita näkyjä, niin eivät saa niitä koskaan mielestään, tuokin oli helkkarin iso plussaa, koska herätti paljon ajatuksia sodan kauheuksista ja sodan kauheuksista herätti vielä enemmän ajatuksia ne kohta mainitsemi vihollishävittäjät jotka pommittivat, niin tuo jättää varmasti niille ketkä olivat pommituksen kohteena niin pysyvät traumat, kun kelasin tuossa pommituskohtauksessa miten järkyttävää olisi kokea tuollaisia kauheuksia...

Leffa on myös ihmeellisen hiljainen dialogissaan, joka sekin on erilaista ja uutta Nolania. On tosi paljon kuvallista kerrontaa ja se toimi tehden sotaelokuvan jonka tyylistä en ole itse koskaan nähnyt. Et antaa kuvien puhua ja jätetään höpötykset tosi vähälle. Se audiovisuaalinen voima leffassa on ihan järisyttävän kovaa settiä. Joka luodin viuhumisen tuntee ruudun läpi saati ylivoimaisesti ahdistavimpia kohtia leffassa, on ne kun viholliskoneet hyökkäävät niin se koneiden lähestymisestä johtuva lentokoneiden koko ajan vaan voimistuva ulvominen oli korvia raastavan ahdistavaa ja kun tiputtivat tyyppien jotka ovat jumissa siellä, niin pommeja niskaan. Aidosti erittäin ahdistavaa katsottavaa ja kuunneltavaa.:confused: Hyi helevetti...

Elokuvallisesti Nolanin hienoin elokuva ihan ehdottomasti imo, viihdyttävin puolestaan Inception. Tää oli kyllä niin uskomatonta audiovisuaalista tykitystä joka tuolla audiovisuaalisuudellaan teki erittäin realistisen tuntuisen ja omalla tavallaan ihan omanlaisensa sotaelokuvan, jossa työnnetään tosiaan henkilöhahmojen toteutus ja dialogi syrjään ja annetaan kuvien ja äänien puhua puolestaan, et menee sen takia heittämällä mun top 10iin.

10
 
Viimeksi muokattu:
Memento ei oo listalla, kerran katsellut vuosia sit enkä tajunnut oikein mitään siitä niin vaikea noiden allaolevien sekaan sitä pistää järjestykseen.:LOL: Vois yrittää joku kerta toiste sitä leffaa. En tuomitse Mementoa kun sillä leffa on oikeasti tosi nerokas, en vaan itse ainakaan silloin vuosia sit tajunnut oikein sitä.:LOL:

Memento on huikea ja kannattaa katsoa kyllä uudestaan. Kestää (vaatii) useamman katsontakerran, että tajuaa kunnolla (ainakin mulla). Mulla on siitä DVD, jossa on mahdollisuus katsoa se myös aikajärjestyksessä (en ole sortunut).
 
Oho, Dunkirk pärähti noin kovasti @Tigre :lle (y) Itse en tosiaan ole mikään Nolanin suurin fani, vaikka aivan 5 tähden elokuvia on tehnyt muutamankin, mutta en voi verrata esim. Inarrituun, Aronofskyyn tai NWR:iin. Huippuleffoja siis, tai noh, ihan mestarillisia nuo muutama kyllä. Turha nyt vertaillakaan johonkin Inarrituun, Nolan tekee kuitenkin niin paljon viihteellisempää elokuvaa ja on siinä aivan vitun hyvä.

Mutta joo, Dunkirk oli mielestäni Nolanilta nyt "vaadittu" (vähitään odotettu/toivottu) näyttö, että onko hänellä edelleen kykyä uudistua tai ainakin palata vähän enemmän juurilleen. Ensin tulivat vuosituhannen taitteessa vielä pienelle huomiolle isolta yleisöltä jääneet 'Following', 'Memento' ja 'Insomnia', jotka kaikki hyviä ja 'Memento' aivan masterpiece-kamaa.

Sitten 'Batman Begins':n myötä Nolanin ura on Batman-trilogian ja kolmen muun ison luokan elokuvan myötä suorastaan räjähtänyt. 'The Prestige' näistä ainoana jää maltillisemmaksi, muut ovat sellaista 150-250 miljoonan budjetin kamaa. Joskin TODELLA aivan helvetin harvinaislaatuisen hyvää sellaista. Mutta hyvä elokuva olisi hyvä aina aika ajoin mielestäni tehdä vähän pienemmälläkin budjetilla, koska se ei sitä budjettia vaadi ja iso budjetti väistämättä määrittelee elokuvaa ja isonkin ohjaajan on tehtävä studioiden kanssa kompromisseja. Noh, Nolanilla on onneksi kannuksensa ansaittuna sen suhteen, että pienemmälläkin budjetilla onnistuu, mutta jotain uutta itse ainakin kaipasin.

Viimeistään tässä vaiheessa uraa on todella monelta suurelta ohjaajalta nähty se karmaiseva tekotaiteellinen aivan oman osaamisalueen ulkopuolella operoiva pateettinen niin taiteellinen kuin taloudellinenkin floppi, joka on saattanut joko herättää ohjaajan tai upottaa vieläkin syvemmälle tähän omaan epätoivoiseen visioonsa (toisaalta toki arvostettavaa) :ROFLMAO:

Noh, Nolan ei nytkään budjetissaan hirveästi pihistellyt, mutta elokuva oli kuitenkin tyyliltään ja "voimavaroiltaan" hyvin erilainen kuin aiemmat isot Hollywood-elokuvat. Kuten @Tigre hyvin summasi arvostelussaan, niin elokuvan toimivuus pohjautuu visuaalisuuteen (erilaiseen kuin Nolanin mikään aiempi elokuva), mutta erityisesti dialogin vähyyteen ja audiovisuaaliseen puoleen. Hyvin yksinkertainen elokuva sinänsä. Huono tai keskitason ohjaaja keskinkertaisilla näyttelijöillä ei olisi saanut tuosta käsikirjoituksesta ihan oikeasti MITÄÄN irti. Aivan kaikki perustui muuhun kuin käsikirjoitukseen, joka on mielestäni ehkä se suurin yksittäinen poikkeus Nolanilta vrt hänen aiemmat erittäin käsikirjoitusvetoiset elokuvansa...
 
Yön leffana toimii pitkästä pitkästä aikaa Ida, jonka joskus arvostelin mut en sen kaikkia pointteja edes tajunnut enkä varmaan tajua tälläkään kertaa.:LOL: Sit eri asiasta et tästä on reilu vuosi kun arvostelin tän kun tarkistin asian ja kun tykkään nykyään taide elokuvista paljon enemmän kuin vuosi sit niin uskon että nyt voi kolahtaa ja kovasti.

Ida (2013) - IMDb
 
Ida (2013)
https://www.imdb.com/title/tt2718492/
httpen.wikipedia.org_.jpg

Leffa sijoittuu 60-luvun Puolaan, jossa aiemmin sodassa vanhempansa menettänyt munkkiluostarissa asuva Ida muuttaa tätinsä luokse koska haluaa etsiä vastauksia hänen itsensä sekä edesmenneiden vanhempiensa taustoista, jotta Ida saisi menneisyyden haamut pois päästä vaivaamasta mieltään.

Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa, että tän aiheiseen leffaan saamarin hieno veto tehdä leffa mustavalkoiseksi. Vei katsojan ainakin minut hienosti tuolle aikakaudelle tuo mustavalkoisuus, Loi myös mielettömän hienoa jotenkin vanhan ajan tunnelmaa ja se, minkä näköistä tuo lumi ja lumisade (kuvassa) kun on mustavalkoelokuva luoden taikamaisen kaunista ja samalla hyvin alakuloista tunnelmaa, tuo lumisade mustavalkokuvalla oli nimittäin erittäin synkän näköistä ja se tuntui symboloivan Idan rankkaa elämää ja raskaita teemoja leffassa. Ihan taikamaisen hienoa tunnelmaa tuossa kohtauksessa. Kuvaus on myös ihan upeeta jälkeä ja musiikit tosi hiveleviä. Sitten leffa on hyvin hyvin hiljainen ja se toimi aivan pirun hyvin tuollainen toteutustapa tähän leffaan.

Noiden asioiden takia huomaa melkein heti että tää on puhdas taide elokuva ja ymmärrän täysin niitä jotka antaisivat tälle erittäin huonot pisteet,:LOL: koska tää leffa on kauuuuukana viihdepläjäyksestä. mutta itse tykkään nykyään taide-elokuvista ja tässä on tuon kertomani kauniin ulkokuoren alla todella paljon pohdiskelevia ja syviä teemoja ollen elokuvallisesti mestariteos jo pelkän mustavalkokuvan, musiikkien, hiljaisuuden, hidastempoisuuden ja kuvauksen upean yhdistelmän takia, mutta tosiaan tästä leffasta saa kyllä kaivaa diippejä teemoja, joita on pirun mukava leffassa kaivaa pinnan alta joissa ei todellakaan ohjaaja aliarvioi katsojaa vääntäen rautalangasta leffan teemoja, vaan katsojan tai ainakin mun oli leffan jälkeen pohdittava kunnolla leffan ydintä enkä siltikään tajunnut kaikkea kun teemat ei oo todellakaan musta mitään helppoa tajuta, koska leffassa on ajatuksellista syvyyttä siis ihan hemmetisti.

Niistä teemoista. Yksi on ainakin ajankuvaus leffan aikakaudesta ja tuon asian kautta löytää syvempiä teemoja. Leffa kertoo mm holokaustin jättämistä traumoista, jotka on vieläkin näkyvissä 60 luvullakin henkilöissä ja heidän käytöksessään ja ajatusmaailmassaan. Sitten leffan se ehkä kaikkein isoin ja syvällisin juttu missä on tosi paljon ajatusta on, että menneisyyden auki jääneet todella karut haamut on kohdattava, jotta saa rauhan ja jotain valoa tunnelin päähän elämässä kun eivät ole enää nuo menneisyyden karuteemaiset haamut epätietoisuudessa omassa mielessä. Sitten sellainen juttu että koko leffan ajan Ida etsii itseään mihin hän kuuluu ja mitä hän haluaa elämältään ja haluaa lopulta saada rauhan hänen mieltään tosian vaivanneista niistä asioista. Leffa on aika vahvasti henkilökuvaus, mutta myös kertomus ajankuvauksesta mitä holokausti sai aikaan, kun se on näkyvissä vielä 60-luvulla Puolassa henkilöissä.

Idan näyttelijälle pakko antaa erittäin isot plussat. Hänen kasvoiltaan ja olemukseltaan pystyy tulkitsemaan hänen tunnetilojaan hienosti toteutetusti. Mm miten etsii vastauksia menneisyydestä ja miten surullinen hän on. Vetää aika uskottavan roolin ollen erittäin hiljainen pitäen uskottavasti kiinni nunnan perinteistään, mutta samalla mietti päästääkö irti nunnana olemisesta vai ei, sitä oli erittäin mielenkiintoista seurata leffassa...

Pirunmoiset plussat myös siitä että leffa kestää 1h20min ollen erittäin napakka pituus kantaen tarinan aivan loppuun asti estäen tulemasta yhtäkään laahaus kohtia. Tällaisia näin lyhyitä leffoja saisi olla enemmän vaikka tykkään erittäin paljon 3h leffoista, mutta tosi tosi tosi monista leffoista huomaa että kesto on liian pitkä sillä niiIIin monet leffa ei kanna loppuun asti ja tulee täten laahaus kohtia.

Lopussa mulle tuli Idan puolesta hel*etin hyvä mieli, mut sit taas rupesin ihmettelee sitä ihan loppua, tosi tyylikäs loppu et ei sillä, mut jäin vaan miettimään sen pointtia et miksi Ida päätti lopulta tehdä niinkuin teki. Joka tapauksessa jätti todellakin miettimään asioita loputtua.

Tää oli kyllä niin mestariteos että. Menee mun listoissa tokalle sijalle kaikista leffoista. Oldboy pysyy edelleenkin ykkösenä, se vaan on niin kova ja joku sanoi täällä aikoinaan aivan helvetin osuvasti leffasta, lauseen joka on jäänyt mun päähän Oldboysta "Lopputekstien rullatessa katsoja jää tukka sekaisin miettimään omaa elämää ja kaikkia itsestään selvyyksinä pitämiään asioita."

mut joo tää Ida on aivan timantti. Leffasta huomasin muuten sen et leffassa on vielä paljon asioita ja pointteja olemassa leffasta joita en itse tajunnut mut ihan täys 10 ja tosiaan mun listalla tokalle sijalle meni. Ei mikään ihme et voitti muutamia vuosia sit parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.
10
 
Viimeksi muokattu:

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom