Elokuva-arvostelut!

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Balade entre les tombes (2014) - IMDb

Tanssi haudoilla (2014)

"A Walk Among the Tombstones" (original title)

Liam Neeson taas kehissä. Näin trailerin tästä elokuvateatterissa ja siinä näytti mielenkiintoiselta, valitettavasti itse leffa oli aika paska, onneksi en tuhlannut tähän leffalippua. Tätä voi suositella korkeintaan johonkin ajantappoon.

Alkukohtaus oli tunnelmaltaan hieno, kuin joku 90-luvulle sijoittuva film noir-länkkäri. En tarkoita sitä autossa istumista, vaan sen jälkeen. Siitä lähtien alamäkeä, jaksoin sentään katsoa leffan loppuun. Roistot, huumekauppiaat, sivuhenkilöt ei mielenkiintoisia eikä uskottavia.

Ilman Neesonia antaisin tälle ehkä 2 kautta 5. Neesonin kanssa 2.5 kautta 5. Taken 1 ja 2 oli hyviä, varsinkin 1. Siinä ne Neesonin hyvät sitten onkin. Taken kolmosta en ole vielä nähnyt, olen lykännyt sitä koska pahoin pelkään ettei häävi ole sekään.

Vähän samoilla linjoilla. Neeson teki siitä kyllä ihan pätevän leffan sunnuntain krapulaan, mutta jollain muilla näyttelijöillä olisi varmaan jäänyt katsomatta. Hetken aikaa meni tajuta että se tutun näköinen blondi oli Laura Birn.
 
Liikaa hehkutettu tuo Interstellar. Pitäisi varmaan naukkailla jtn tajuntaa ja ymmärrystä laajentavia, että leffa olisi enempi toiminut.

Siinä vaiheessa, kun mentiin mustasta aukosta kirjahyllyn taakse niin olo oli jo, että hohhoijjaa :face:
 
The Interview 2014

L'interview qui tue! (2014) - IMDb

Tämä on se leffa mistä oli paljon porua vähän aikaa sitten, Pohjois-Korea uhkasi hakkeroida jotain Sonyn palvelimia tai jotain, ketä
kiinnostaa, jos tämä Kim Jong-Unia halveeraava leffa pääsee teattereihin tai ylipäänsä mihinkään. No anyways, se on nyt ulkona, ja hyvä niin, kyllä tämän kerran katsoo.

Maasta ja menosta siellä on saatavilla niukasti tietoa ulospäin, ja maan sisällä sensuuri ja propaganda huolehtii siitä että joka
asiassa on vain yksi virallinen totuus. Koskee sekä koko valtiota, että sen kulloistakin johtajaa, no mitä oikeastaan kukaan tietää
kenestäkään muustakaan valtionpäämiehestä, putlerista tai vaikka kiinan puhemiehestä tai mikä lie onkaan. Ei yhtään mitään ja sen minkä tietää niin siitä on puolet valetta ainakin joka tapayksessa. Tässäkin leffassa oli mukana koripalloa, koska se tiedetään varmuudella, että
Dennis Rodman on hengaillut Kim Jong-Unin kanssa.
Olen katsonut YouTubesta muutamankin Pohjois-Koreasta kertovan/sieltä kuvatun videon ja ankea paikka on kyseessä.
Kansa kuolee nälkään ja vankileireillä tapahtuu kauheita. Diktaattorihallinnolla on ydinaseitakin, ainakin jonkinlaisia.
Loikkareiden karut kertomukset on joidenkin sieltä paenneiden osalta osoittautuneet paskapuheeksi, mikä sekoittaa vielä lisää.

Hömppä-tv-toimittaja ja hänen tuottajansa lähtevät Pohjois-Koreaan haastattelemaan Kim Jong-Unia. Mukana menossa
myös CIA. Sen enempää juonesta en viitsi paljastaa.

Kohokohdat:
Sookin kohtaaminen Kiinan vuoristossa. Agentti Lacey pöydän ääressä. Sookin kanssa ilman käsiä.
Repesin: joku toimittaja sanoi telkkarissa että Skylark varmaan luulee että Kim on se Gangnam Style äijä. Lacey sanoi Rapaportille että "the head is the worst part, trust me on this", kun Rapaportin piti tunkea se CIA:n dildo perseeseen.

3- kautta 5.
 
Hyvin jakaa Interstellar porukkaa. Ehkä leffa odottaa katsojalla olevan jonkinlaisen käsityksen suhteellisuusteoriasta tai ulottuvuuksista.

Vaikka aihetta Interstellarissa avattiinkin, niin olen jo törmännyt pariin tyyppiin, jotka vielä leffan nähtyäänkin yrittävät purkaa viisiulotteisia kohtauksia kolmiulotteisesti.


The Interview 2014

L'interview qui tue! (2014) - IMDb

Kohokohdat:
Sookin kohtaaminen Kiinan vuoristossa. Agentti Lacey pöydän ääressä. Sookin kanssa ilman käsiä.
Repesin: joku toimittaja sanoi telkkarissa että Skylark varmaan luulee että Kim on se Gangnam Style äijä. Lacey sanoi Rapaportille että "the head is the worst part, trust me on this", kun Rapaportin piti tunkea se CIA:n dildo perseeseen.

3- kautta 5.

Yllättävän hyvä komedia. Tosin alan vähän väsymään Seth Rogeniin. Se on aina se sama hahmo, samoissa vaatteissa, mutta eri nimellä.

Tää läppä jäänyt jostain syystä päähän soimaan :D
They hate us cause they anus!
https://www.youtube.com/watch?v=ZmTiBIcNCQk


The Thing - "Se" jostakin

Se Kurt Russelin alkuperänen klassikko vuodelta 1982. Viimeksi nähnyt lapsena, niin eihän se nyt enää ihan niin hyvä ollut, mutta vieläkin vähintään :3:
Etelämantereelle on tipahtanut 100 000 vuotta sitten avaruusalus. Mantereella olevien tutkimuslaitosten työntekijät löytää aluksen ja kaivettuaan sen esille osuu paska tuulettimeen.
Leffassa oli vähän painostavampi ja vainoharhaisempi tunnelma mitä muistin.
 
Big Game oli niin huono, että se oli huono. Facepalmia toisensa perään koko leffa alusta loppuun saakka. Tykkään aivot narikasta -toimintaleffoista, mutta joku raja nyt jumalauta. :lol2:
 
Irréversible (2002)


MV5BMzcyNjcwNzg2Nl5BMl5BanBnXkFtZTYwNzA5Mzc2._V1_SX214_AL_.jpg

Perjantaina tuli katsottua yksi vaikuttavimmista elokuvista ikinä, Gaspar Noén sielua riipivä Irréversible. Elokuva iskee lekalla suoraan palleaan ja jättää lopulta katsojan murtuneena tuijottamaan kosmosta heijastavia viimeisiä (ensimmäisiä) kuvia. Mitä vähemmän elokuvasta tietää, sen vakuuttavampi kokemus tulee olemaan. Itsehän tiesin juonen pääpiirteissään, mutta teoksen kuvat syöpyivät verkkokalvoilleni ja nyt en ole viimeiseen vuorokauteen saanut sitä hetkeksikään mielestäni. Uskon, ettei mikään elokuva tule hetkeen saamaan itsessäni tällaista reaktiota aikaan, kuten ei mikään tätä aiemminkaan ole saanut.

Gaspar Noé pitää katsojaa koko elokuvan ajan tiukassa, jopa hypnoottisessa otteessaan ja silmiä ei vain voi irroittaa kuvaruudulta, vaikka kuinka tekisi mieli. Joudut vain katsomaan kaikki kauheudet läpi kyvyttömänä tekemään mitään ja hoet vain päässäsi sanoja: ”Ei, ei!” Teoksessa ei ole moraalisesti mitään hyvää ja se vain musertaa uskon ihmisyyteen.

Elokuva koostuu 13 kohtauksesta, joista jokainen on kuvattu yhdellä pitkällä otolla. Elokuvassa nämä kohtaukset esitetään lopusta alkuun niin, että lopputekstit aloittavat filmin ja näin katsoja joutuu prosessoimaan jokaista tekoa ja tapahtumaan ilman tietoa siihen johtaneista tilanteista. Käsikirjoitus oli vain muutaman sivunmittainen idea ja näyttelijät (Monica Belluci, Vincent Cassel ja Albert Dupontel) improvisoivatkin lähes kaiken dialogin, joka tulee heidän suustaan täysin luonnollisena. Erittäin vahvat näyttelijäsuoritukset kaikilta kolmelta päähenkilöltä.

Hienointa elokuvassa kuitenkin on sen kuva- sekä äänimaailma. Kameran liikkeet ovat erittäin hypnoottisia ja hienoimpia koko elokuvahistorian aikana. Välillä kuvat juoksevat pitkin rakennusten seiniä, välillä pyörivät 360-astetta ja täysin kontrastina käytetään pitkiä steady-cam kuvia. Itse en ainakaan tiedä yhtään toista elokuvaa, joka olisi käyttänyt kameraa näin hienosti hyväkseen. Näihin tarkoin värein kyllästettyihin kuviin yhdistetään piinaava soundtrack, josta on vastannut Daft Punkin toinen puolisko. Äänimaailma on muutoinkin häiritsevä, sillä Thomas Bangalter on käyttänyt sävellyksissään muun muassa aaltomaista kiertävää ääntä sekä elokuvan ensimmäisen 30 minuutin aikana taustalla on huhujen mukaan jotain ääntä, jota ihmiskorvat eivät pysty tietoisesti kuulemaan.

Lisähuomiona, ettei elokuva tosiaankaan ole mikään väkivallalla hurmokseen asti juhliva gorefest tai gorno-pätkä. Silti suosittelen kukkahattutätejä pysymään kaukana tästä mestariteoksesta.

2000-luvun paras elokuva ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista (ja julmimmista) elokuvista.

:5:



Tai sitten vihaa koko elokuvaa.
 
Oslo, August 31st :4:

Tätä oli kehuttu aika paljon ja olihan tuo ihan hyvä leffa. Päähenkilö on kolmekymppinen narkkari joka on vapaalla vieroitushoidosta ja tapaa kavereitaan jne. Pystyn samaistumaan tuohon päähenkilön kokemaan masennukseen ja siksi tykkäsin leffasta. Kuitenkin tuo leffa jäi juoneltaan sellaiseksi fiilistelyksi ja tavallaan siinä ei tapahdu mitään erikoisempaa. Loppu oli aika tyly ja tulkitsin sen niin, että
Anders ei kokenut elämän olevan elämän arvoista ja hän valitsi huumeet. Kun Anders oli sen baarista pokaamansa naisen kanssa uima-altaalla, niin Anders mietti, että vittu mitä paskaa ja päätti lähteä himaan rännittämään.
 
The Equalizer

Nää kostoactionit on miesten romanttiset komediat; ilmestyy kohtuu säännöllisesti, juoni käytännössä sama ja väliin näyttelijätkin pysyy samoina. Tällä kertaa kostelee Denzel Washington, joka on tehnyt ihan hyvän kostopläjäyksen tasan vuosikymmen takaperin (Man on fire). Tällä kertaa tarinaa rakennellaan Kutsukaa McCall -kasarisarjan päälle, jonka me vanhat kävyt muistamme torstain(?) myöhäisillasta. Itse sarjan kanssa elokuvalla on yhteistä roolihahmon nimi ja kidutuksessa käytetty Jagge.

Elokuva ei ala ihan paskasti, joo kaikki genren kliseet käydään läpi ensimmäisen puolen tunnin aikana - mutta tunnelma säilyy kunnes action alkaa. Pahiksina on tietysti ryssät, koska muualta pahuus on loppu. Tälläkin kertaa ryssiä näyttelee kaikki muut kuin ryssät, huvittavimpana kenties Uuden-Seelannin ainut hollywood-kasvo Marton Csokas (jolla toki on juuret Unkarissa). Csokasin ilmaannuttua leffan taso laskee selvästi ja tarinaa alkaa luisua päättömyyden suuntaan, luisu lähtee käsistä kun McCall lähtee tapaamaan vanhaa CIA-noitaa ja loppu on jo sitten puhdasta komediaa.

Toinen iso ongelma on nykytoimintaa piinaava supersankarifiksaatio, päähenkilön pitää olla salamannopea ninja-autisti joka voi ehkä pikkasen haavoittua muttei niin että tulee hiki. Toimintakohtausten katsominen on puuduttavaa, kun jokaisen kohtauksen lopputulema on päivänselvä, John Wickissä tämä oli todella ärsyttävää - Takeneistä nyt puhumattakaan. Miksi luoda epätyypillinen toimintasankari (Neeson, Washington), joka on ihan samanlainen tankki kuin ne 80-luvun toimintajumalat?

Kuten yllä on todettu, leffa on myös turhan pitkä. Se ei ole "käyn välillä paskalla"-pitkä kuten John Wick, mutta turhan pitkä kuitenkin.

:3:-
Jos haluaa kunnon actionpläjäyksen, niin katsoo ensin tämän ja perään John Wickin. Minusta Equalizer on vähintään :3: leffa.

Interstellar tappoi tylsyyeen :1:
 
Tuli katsottua pari uutta Beckia.

Beck 27 – Rum 302
Stureplanin lähellä sijaitsevasta hotellista löytyy nuoren naisen ruumis ja jäljet vievät Stureplanilla bilettäviin nuoriin ja rikkaisiin.

Beck 28 – Familjen
Rikas mamuyrittäjä salamurhataan ja mamun ruotsalainen blondivaimo vaikuttaa salailevan jotain.

Molemmille :5: Beck on ehkä paras ruotsalainen dekkarisarja Sillan ohella ja Beckin naapuri on paras sivuhahmo ikinä. Molemmat leffat on sitä perusbeckiä, mutta minkäs teet kun perusbeck on vain niin hyvä :)
 
Birdman 2014
:3:
Hieman tylsä, kai tää oli liian taiteellista mulle. Näyttelijät ja elokuva-ala nauttii kun tehdään elokuva näyttelemisestä?? Siitäkö nuo oscarit.

Prometheus 2012
:3:
Mielenkiintoinen ja näyttävä, mutta aika onttto ja lopussa jäikin miettimään että mikäs tässä olikaan se idea. Toki kaikki avaruusseikkailut iskee mulle kovaa.

Ja niin, se Interstellar, vieläkin 5/5. ;)
 
Blackhat :4:

Michael Mannin uusin ja luultavasti miehen uran viimeinen elokuva. Mann on 72v pappa ja Blackhat teki 70 miljoonaa taalaa tappiota, joten miehen ura taitaa loppua tähän. Elokuva oli kyllä hyvä ja jos tykkää Miami Vicesta, niin tämäkin uppoaa. Visuaalisesti Blackhat on tosi hienon näköinen, kuten Mannin leffat yleensäkin. Käsikirjoitus on mielenkiintoinen loppua lukuunottamatta. Nuo hakkeroinnit, eksoottiset tapahtumapaikat (Hongkong, Malesia, Indonesia) ja se, että osa päähenkilöistä oli kiinalaisia tekivät elokuvasta tuoreen oloisen. Loppu tosin petti vähän ja meni liian perinteiseksi menoksi. Lisäksi parissa kohtaa "nörttithor" oli hakkerin sijaan vähän liikaa Takenin Bryan Mills. Minusta Liam Hemsworth oli myös vähän huono valinta päähenkilöksi. Tuollainen huippukunnossa oleva bodari on vähän epäuskottava huippuhakkeri, vaikka hänen roolihahmonsa kuulemma perustuu johonkin todelliseen bodarihakkeriin ja onhan tuollaisia bodarinörttejä pakkiskin täynnä.
 
Fury(2014)
Fury (2014) - IMDb

Vihollinen on kolmannen valtakunnan rajojen sisäpuolella ja armoa ei anneta kummaltakaan puolelta, ei uniformuisille eikä siviileille.
Elokuva seuraa tapahtumia yhden tankin miehistön vinkkelistä, tankin tykinpiippuun on maalattu sen nimi, FURY.
Muutama pikku yksityiskohta toi mieleen Sven Hasselin panssarijoukot. Kuten silinterihattu(valtion palkkamurhaaja Porta, palveluksessanne).

Tykkäsin kyllä vaikka paljon sanomistakin tästä löytyy.
+Brad Pitt on kovemmassa kunnossa kuin Fight Clubissa, missä oli siima
+Se oli hieno kohtaus missä FURY palasi jenkkien leiriin, se tunnelma siellä oli todella mutainen ja väsähtänyt
+Muutenkin hienolla tavalla kuvattu sitä väsymistä ja kyynistymistä kaikkeen mitä sota aiheuttaa

-Taistelut näyttivät paikoitellen lähinnä lasertaisteluilta
-Odotin vähän jotain isompaa muutosta
väkisin jengiin otetulta uudelta jäseneltä. Pieniä vihjeitä siihen suuntaan olin näkevinäni leffan edetessä, mutta oikeastaan mitään ei sitten tapahtunut.
-Loppukohtaus: ei jumalauta jos tämä oli se tapa miten
SS-panssarijääkärit yleensä taistelivat, niin ei ihme että takkiin tuli.

Suosittelen jos tykkää sotaleffoista eikä ole turhan tarkka realismista.
Kolme ja puoli kautta viis.
 
Irréversible (2002)

2000-luvun paras elokuva ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista (ja julmimmista) elokuvista.

:5:



Tai sitten vihaa koko elokuvaa.

Olen kyllä myös edelleen ymmälläni kuinka tää leffa on jäänyt noin "pieneksi" elokuvakartalla kun itsellekin tuo aikoinaan mullisti leffamaailmaa. Mutta ehkä se on just toi, että ne ketkä ei pysy tuossa kerronnassa mukana (kuten mun pari kaveria joille leffan näytin) tai ne ketkä eivät kestä niitä raakoja kohtauksia niin eivät tälle anna edes sitä yhtä tähteä. Itse pidin juurikin noista pitkistä otoista, varsinkin alikulkutunneli kuin myös sen sekasikiöitä täynnä olevan baarin läpikulkeminen tanssilattian tapahtumia myöten.. Jestas ku muisteleekin! En muista toista leffaa näin äkkiseltään minkä muisteleminen tuo näin pahan olon jälkikäteen, mutta silti tulee fiilis että pitääpä ottaa tää leffa taas katsottavaksi jossain välissä vaikka aikanaan tän oon jo ainakin kolmesti katsonut.

:5:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom