Elokuva-arvostelut!

John Wick.

Kliseitä täynnä ja jo ensimmäisten 2-5min kohdalla kävi selväksi, että nyt tuli tehtyä arviointivirhe leffan valinnassa. Joten kuten leffan jaksoi kuitenkin katsoa loppuun sipsien voimalla kunhan oli hyväksynyt sen, että elokuva ei todellakaan vastaa ennakko-odotuksia. Juoni ei oikein toimi, käsikirjoitus ei oikein toimi, mikään ei oikein toimi ja minkäänlaisesta koukutuksesta tai mukaansatempaavuudesta ei voi puhua. Lähinnä tässä nyt elokuvan verran alleviivataan, lihavoidaan ja kursivoidaan, kuinka helvetin kova jätkä John Wick on - ja kuinka helvetin ison virheet kriminaalit tekivät tappaessaan John Wickin koiran ja pölliessään John Wickin auton. John Wick sinällään hoiti actionhommat ihan vakuuttavasti, mutta vitutti kun kaupungin jokaiselta kriminaalilta lirahti lusikallinen housuun kuullessaan nimen - John Wick.

:2:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Man on Fire (2004)
IMDb 7,8

Man%20on%20Fire%20%282004%29_0.jpg

18386141.jpg


Loppuunpalanut CIA:n agentti John Creasy (Washington) on luopunut toivosta elämänsä suhteen - kunnes ystävä Rayburn (Oscar-voittaja Christopher Walken) tarjoaa hänelle töitä yhdeksänvuotiaan Pita Ramosin (Dakota Fanning) henkivartijana. Pala palalta Creasyn sisin alkaa eheytyä, mutta sitten...

Tosi kova leffa oli (jo pelkästään Denzelin takia, ku se on joka kerta niin huippu) Paras juttu leffassa on ehdottomasti Denzelin näyttelemän henkivartijan Creasyn ja hänen suojelevan pikkutytön välille kehittyvä ystävyys/isähahmo side, miten masentunut, itsetuhoinen ja alkoholisoitunut mies alkaa pikkuhiljaa pehmenemään, hymyilemään ja saamaan elämän ilonsa takaisin. Ekana hirveän tuimana tyyliin "turpa kiinni, mulle maksetaan sun suojelemisesta, eikä ystävyydestä" myöhemmin niinkuin sanoin alkaa mies muuttumaan ja auttamaan tyttöä mm uintiharrastuksessa, kotiläksyissä jne, oleen oikeen isähahmo ja ehkä leffan hienoimpia kohtia on kun Denzel/Creasy hymyilee ensimmäisen kerran leffassa, josta tyttö hänelle mainitsee ja Creasy kieltää hymyilleensä. Just tällaista pikkuhiljaa kehittyvää ajatusta takana olevaa juttua ja hahmon kehitystä meikä arvostaa leffoissa. Pitää myös mainita Nuoresta Dakota fanningista, jonka tunnetilat on hämmentävän aidon tuntuisia ja vielä lapsinäyttelijäksi.

Alkupuoliskolla on myös koko ajan ahdistava vainoava tunnelma, jossa henkilöt niin Denzel kuin pikkutyttökin pälyilee ympärilleen jatkuvasti.

puolessa välissä leffan koko luonne muuttuu PALJON. Ihan liikaa eri luonteiseksi kuin mitä se alkupuoliskolla oli. Laskee taso aika lailla, mutta ei silti onnistu pilaamaan leffaa. Kosto aihe kyllä kuului tässä puolessa välissä mukaan joo, mutta sille asialle annettiin aivan liikaa valtaa/tehtiin siitä liian iso juttu. Se oltaisiin voitu ujuttaa mukaan miedommin leffan alun tunnelman mukaisesti. Joka tapauksessa kosto juttu siltä osin oli hyvin tehty, että päähenkilön vihan pystyi tuntemaan ruudun läpi sillä
Tyttö kaapataan ja kun hänelle ja tälle pikkutytölle oli kehittynyt niin voimakas side ja mikä onkaan vihaa aiheuttavampaa kuin lapsen kaappaaminen.
Aika koskettava kohtauskin lopussa. Kannatta ehdottomasti katsoa, jos ei oo nähnyt. Alkupuolisko helvetin kova tasoista settiä ja hyvä leffa kokonaisuudessaankin.

:4:
 
Jokunen leffa tulllut kateltua.

John Wick
:3: + Keanu Reeves liekeissä

Whiplash
:3: +

The theory of everything
:2:

The Imitation Game
:3:
 
John Wick

Yritin kovasti tykätä tästä mutta ei toiminut oikeen millään tasolla. Jokainen kohtaus sisälsi jonkun typerän toimintakliseen ja loppua kohden homma levähtää täysin. Välissä pari ookoo toimintaskeneä mutta niistäkin tiesi heti mitenkä käy. Koko leffasta ei löydy ensimmäistäkään uskottavaa roolihahmoa, paitsi koira mutta sekin kuolee heti alussa. Ruotsalaisen venäläismafioson rikkinäinen rantaruotsienglanti vei loputkin mehut.

:2:
 
John Wick

Tiedossa oli jo etukäteen että leffa tulee olemaan ennalta-arvattava ja äärimmäisen kliseinen, joka ehkä pelasti koko kokemuksen. Aivot vaan narikkaan ja ihan tyydyttävä kokemushan tuo oli. Tykkäsin kyllä näyttelijävalinnoista ja muutenki koko raina oli kivan näkösesti tehty. Musiikit oli vaan enimmäkseen perseestä.
:3: 1/2

Lone Survivor

Aika perus tositapahtumiin perustuva sotaleffa. Paikoittain älyttömän tiivis tunnelma ja mukaansatempaava. Vähä ehkä loppua kohden menoa oli ylidramatisoitu tuttuun jenkkityyliin, mut silti uppos ainakin meikäläiseen. Suurena Band of Brothers fanina lopputekstit pisti ison miehen herkistymään, kun näytettiin kuvia oikeista henkilöistä, jotka tuon operaatio Red Wingsin aikana kuoli. Marcus Luttrellin cameot oli myös ihan hauska lisä leffaan.
:5:

Bloodrayne
Kamalaa paskaa, toivottavasti en kuule enää ikinä koko leffan nimeä. Michael Madsen oli jotenki tuohon saatu mukaan ja oletin siis että luvassa olis hyvää settiä, mutta mies näyttää koko leffan niin elämäänsä kyllästyneeltä ja vittuuntuneelta ku vaan voi. Uskon kyllä että niin kuka tahansa itseään arvostava näyttelijä tekis vastaavaan roskaan sotkeutuessaan.
:0:
 
Birdman: Or (the Unexpected Virtue of Ignorance) (2014)

Hieno elokuva, jolla Alejandro G. Inarritu vihdoinkin voitti jo aikoja sitten ansaitsemansa Oscarit (aiempaa tuotantoa siis mm. Amores Perros, 21 Grams ja Babel). Teoksen päähenkilö, Riggan (Michael Keaton), on pohjamudissa rypevä entinen näyttelijä, joka riskeeraa kaiken tehdessään Raymond Carver -sovitusta Broadwaylle. Rigganin uran kohokohta oli aikoja sitten hänen esittäessä 90-luvulla suositun supersankarielokuvasarjan "Birdman" nimikkoroolia ja nykyään hän on rapistuva kuva itsestään, joka kuulee menneisyytensä ääniä yhä korvissaan. Työstämällään näytelmällä hän haluaa nostaa unohdetun nimensä vielä kerran ihmisten huulille.

Sisäisen myrskyn lisäksi Riggan joutuu kamppailemaan myös näytelmän kohtaamien ongelmien kanssa, joita aiheuttaa muun muassa omaperäinen näyttelijä Mike Shrine (Edward Norton). Samalla päähenkilö yrittää paikkalla isä-tytärsuhdettaan vieroituksessa olevan tyttärensä Samin (Emma Stone) kanssa.

Elokuva on kertakaikkiaan loistelias realismin, hulluuden ja fantasian sekoitus, jossa ohjaajalla on jokainen osa-alue erittäin vahvasti hallussaan ja huikeat näyttelijäsuoritukset ovat hänen visionsa tukena. Erikoismaininta myös hienolle kameratyöskentelylle sekä leikkaukselle, sillä Birdman vaikuttaa yhdeltä pitkältä otolta, vaikka elokuva kattaakin viimeiset viisi päivää näytelmän ensi-iltaan saakka. En suosittele elokuvaa välttämättä kenellekään uskoutuneelle toimintaelokuvien fanille ellei ole valmis laajentamaan näkemystään, vaan lajityyppinä on pitkälti draama, vaikka koko elokuva koostuukin erilaisista tragikoomisista ja mustaahuumoria sisältävistä tapahtumista.

Trivia tietona vielä, että huiman näyttelijäkaartin (Michael Keaton comeback-roolissaan, Edward Norton, Emma Stone, Naomi Watts, Zach Galifianakis) tuli opetella jopa 15 sivua dialogia yhtä ottoa varten samalla vetäen koreografian täydellisesti nappiin.

:4: ½
 
FILTH 2013 Komedia/Rikos/Draama

Istut sohvalla. Uusi tyttöystävä kainalossa. Popparit kulhossa. Elokuva-iltaa tiedossa, kerrassaan elämä hymyilee. Ja tyrkkäät FILTH-elokuvan koneeseen (ajattelet ehkä tyrkkääväsi myöhemmin muutakin).. VIRHE!!!

Filth perustuu Irvine Welshin (Trainspotting) samannimiseen romaaniin (suom. Paska 2011). Elokuva kertoo ylikonstaapeli Bruce Robinssonin (James McAvoy)maailmasta nykypäivän Skotlannissa. Tässä maailmassa ei ole mitään positiivista.

Sekopää Robinsson metsästää komisarion natsoja ja yrittää ohittaa kollegansa tavalla millä hyvänsä. Ylennyksestä "Robbon" kanssa kamppailee mm. metroseksuaali, pienimunainen narkomaani sekä natsisympatisoiva mursuviiksi. Robinsson kuvittelee sairaassa mielessään ylennyksen tuovan hänen hajonneen perheensä takaisin kokoon.

Samalla "Robbo" selvittää henkirikosta ja ryömii ihmiselämän kurassa polviaan myöten. Robbo dokaa ja sekoilee, panee kollegan naista, vetelee viivoja ja toimii poliisina niin kuin mieleltään sairas, pahimman luokan narsisti ikinä vain voi. Luvassa on siis naurua, eritteitä, äärimmäistä hämmennystä ja niin "kauniita" kuvia Skotlannista ja sen ihmisistä.

FILTH on 2000-luvun Bad Lieutnanant-Paha Poliisi (Abel Ferrara). Yliampuva, vastenmielinen, väkivaltainen ja ah niin synkkä. Ehdottomasti positiivinen yllätys! Suosittelen kaikille sekopäille :wtf:

:4:
 
Whiplash
IMDb 8,6

LXGOskE.jpg


Whiplash kertoo menestystä janoavasta nuoresta ja kunnianhimoisesta jazz-rumpali Andrew’sta (Miles Teller), jonka vaativa soitonopettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) ottaa mukaan johtamaansa yhtyeeseen.
Leffan kantava voima on J. K Simmonsin uskomaton roolisuoritus, yksi parhaista koskaan ja Simmonsin näyttelyn ansiosta tunnelma on hiostava, piiinaava ja vaivaannuttava. Silleen "älkää nyt vittu mokatko enää 5 kertaa niiden rumpujen kanssa tai Simmons alkaa taas huutamaan ja tavarat lentelee" Simmons vaatii soittajilta ylisuoriutumista koko ajan ja ilmapiiri on aika kireänä. Leffassa soi koko ajan rumpujen soitto henkilöiden niitä soittaessa tai sitten usein taustamusiikkina nopeatempoista rummutusta mikä tekee sellaisen kiire kiire olon ja tuntee sen että päärumpalilla on kauheat paineet niskassa ja alkaa tunteet hänelläkin kuumenemaan. Loppuosuus on erittäin tiivistunnelmainen, painostava ja vaivaannuttava. Btw tosi hyvä että Simmons voitti Oscarin.

IMDbssä tällä hetkellä 38 sijalla kaikkien aikojen listalla. Tosi hyvä leffa mutta en nyt imo niin korkealle rankkaisi sitä. Taakse jää lukemattomasti huikeita mestariteoksia.

:4:
 
Nightcrawler
Tarina moraalittomasta uutiskuvaajasta. Koko homma perustui Gyllendahliin ja tämän dialogiin. Hienoa katseltavaa. Jos on tykännyt Jaken aiemmista synkistelyistä, niin tykkää tästäkin.
:4:

Luokkakokous
Alapäähuumoria väsyneimmillään. Vähän heikkoa näyttelemistä ja toimimattomia vitsejäkin. Pari kertaa kuitenkin koko elokuvasali repesi hysteeriseen nauruun. Jos et ole alan miehiä et tykkää. Itselle kuitenkin upposi sopivassa mielentilassa tämän tasoinen meno.
:3:

Interstellar
Paskinta Nolania hetkeen. Jotenkin tylsä ja mitäänsanomaton, siis Nolaniksi. Leffana ihan menettelevä.
:3:
 
Fury

Tankkiaiheiset sotaleffat ovat harvassa, ja tällaista jonkinlaiseen realismiin pyrkivää ei taida olla ollenkaan. Fury on sekoitus Veteen piirrettyä viivaa, sotamies Ryania ja Kerran sotilaita. Hahmoja rakennellaan ja niillä on väliä, on sankaruutta ja sodan rumuutta...ja sotakliseitä sekä eeppisen paska loppuhuipennus. Sääli että hienosta tigerin kohtaamisesta siirrytään pönttöön "yksi jenkki vastaa tuhatta sakua" loppusotaan jonka juonen aukot näkyvät avaruuteen asti. Okei, SS-joukkojen todellisesta tasosta on ollut debattia sotahistoriapiireissä mutta nyt meni Hot Shots 2:sen puolelle. Kaikenkaikkiaan hyvä sotaleffa pilataan pöhköllä lopulla, siitä pois tähti.

:3:
 
50 Shades of Gray
Älkää tuhlatko resurssejanne tähän. Onhan elokuva toki yhtä hyvä kuin kirjakin - ja kirjahan on täyttä paskaa. Yritin kovasti löytää Jamie Dornanista jotain hyvää, mutta roolisuoritus muistuttaa auttamatta Edward Cullenia ja Sebastian Kyddiä. Nämä seksikkäät stalkkerit aiheuttavat jo hahmoina yökkäysrefleksiä. Eikä puupökkelön ja Anastasian välillä ollut tippaakaan kemiaa tai sähköä. Soundtrack aiheutti myös aika ajoin kädellä kasvojen lääppimistä: Beyonce ja Ellie Goulding, really? Alun Annie Lennox tosin toimi 5/5 ja antoi odottaa leffalta liikoja.

Odotin elokuvan olevan röyhkeä ja aiheuttavan kukkahattutädeissä ärsytystä sekä punastelua, mutta jos olette nähneet Ellie Gouldingin Love Me Like You Don musiikkivideon, olette nähneet kaikki leffan paljonpuhutut seksikohtaukset. Jotka muuten näin sivumennen sanoen pätkäistiin siinä vaiheessa kun Anastasialta saatiin housut jalasta. Hienon punaisen kammion hukkaanheittämistä, jos minulta kysytään.
Sekin ärsytti edelleen, että sadomasokismista pitäminen kuvataan traumatisoituneen ihmisen oireiluna. Mutta tämähän on kirjan syy, ei leffan.

Lyhyesti: twilight-tyylistä vaaleanpunaista teinihattaraa keski-ikäisille naisille jotka kaipaavat omaa nahkapiiskalla perseelle läpsivää Christian Greytään.
:1:
 
Dark City (1998) - IMDb
darkcitydc_2068-1024x625.jpg


Vähän ristiriitaiset jälkimietteet jäi. 3/4 kestosta oli helvetin hyvää leffaa. Todella hämärä, mystinen ja erikoinen leffa. Idea todella mielenkiintoinen
ja sellaista mukavaa palapelien palojen loksahtamista paikoilleen isossa mysteerissä. Hyvin kirjoitettu ja etenevä juoni, ei jää missään vaiheessa laahaamaan.

Se mikä leffan maailma on, on hyvin ajausta kutkuttava ja se on aina hienoa tuollainen, jos leffa onnistuu kunnolla leikittelemään ajatuksella, saamaan katsojan kelailemaan että, mitä jos tollainen olisikin totta, niin ei stna... Tällaiset kiksit sain siitä kun selvisi mikä koko homma lopulta oli.
Spiraalimainen kaupunki tyhjässä avaruudessa, eikä aurinkoa missään päin vaan ihan pimeätä yötä kaikkialla.
Tähän kohtaan leffan olisi ehdottomasti pitänyt loppua, olisi ollut tosi hyvä loppu, mutta homma jatkuikin tosta vielä 30min ja alkoi sellainen överitykitys, että oksat pois. Meni AIVAN överiksi ja tässä kohtaa myös mukaan tulleet visuaaliset efektit ja tehosteet pilasivat juttua entisestään, kun ne oli niin tunkkaisen näköisiä, jäi sellainen halpamainen vaikutelma. Ei mikään yllätys että homma meni överiksi, kun ohjaajana Alex Proyas, Knowingin ohjaaja, jossa homma lähti siinäkin lopussa ihan lapasesta.
Kannattaa kuitenkin katsoa sillä loppua lukuunottamatta kyseessä on hyvä elokuva.

:3:+
 
Raging Bull
IMDb 8,3
tumblr_mvtngm7vgl1qenrcmo5_500.jpg

Huikean hyvin tehty kertomus sisäisestä raivosta ja ongelma luonteisesta ihmisestä/persoonasta, jonka takia vaikuttaa kaikkeen ympärillä oleviin huonossa mielessä. Nyrkkeily ympyröihin, parisuhteeseen/perhesuhteeseen, kaikkeen. Robert De Nron esittämä Jake La Motta on agressiivinen, narsistinen, itsekeskeinen, omaan etuaan ajatteleva, ylimielinen ja vainoharhainen. Robert De Niro saa hyvin nuo kaikki luonteenpiirrteet välittämään esille uskomattomalla tavalla. Erään arvostetun sivuston listauksessa De Niron roolia tässä pidetään kaikkien aikojen toiseksi parhaana Jack Nicholsonin käenpesän roolin jälkeen, enkä ihmettele yhtään. Dialogi leffassa on todella kovaa tasoa De Niron ja kunnian arvoisan Joe Pescin ansiosta, joka on huikea näyttelijä myös.

Nyrkkeilyssä La Motta nauttii voittamisesta, etenkin narsistisuutensa takia, mikä näkyy myös miehen uran loputtua toisessa bisneksessään myöhemmin. Sielläkin itsensä pönkittäminen on vahvana mukana. vielä tuosta nyrkeilystä, niin siinä ei ole tässä elokuvassa vain idea voittamisesta, vaan tässä La Motta purkaa sisäistä tuskaansa ja raivoansa nyrkkeilyyn ja haluaa myös itselleen ottaa osumaa, kipua otteluissa. Vähän sama kuin jotkut viiltelee pahaan oloonsa.

Loppupuolella kohtaus, se seinään päätä hakkaaminen ja itkeminen "en ole paha ihminen" niin on jotain deepimpää shittiä, omatunto pohjimmiltaan kolkuttaa tosi vaikean luonteen alta ja sillä haettiin selvästi sanomaa leffan pääaiheesta sisäisestä tuskasta ja myös se peilin edessä pohdiskelusta itsestään/itsensä etsimisestä, mihin kuulun ja mikä olen. Tossa kerroin joo ilman spoileria, mutta mitään konkreettista ja merkittävää spoileria ei oo, eikä vaikuta katselukokemukseen.
:4:½
 
Gone Girl (2014) :4: Gone Girl (2014) - IMDb

Kertoo miehestä ja vaimosta joiden elämä on ollut suurta kulissia. Sitten vaimo mystisesti katoaa ja hommat menee omituiseksi. Jännittävä, hyvin otteessaan pitävä elokuva vaikka pituuttakin on yli 2h. Elokuva kuvaa hyvin amerikkalaisen median toimintaa ja sitä kuinka tarinat saadaan myytyä suurelle yleisölle vailla totuuspohjaa. Elokuva aiheutti ainakin allekirjoittaneessa runsaasti turhautumista ja vitutusta, mutta siitä huolimatta hieno elokuvakokemus!:D
 
Theory of everything :4:

Ensimmäinen posti tänne, ja vain siitä syystä että olen hämilläni. En oikein osaa sanoa miksi, mutta vaikka itselleni ei tule kyyneltä silmään edes hautajaisissa, itkin kuin pieni huora katsottuani tämän. Antaisin viisi tähteä ellen olisi lukenut Hawkingista niin paljon että väkisinkin jäin kaipaamaan joitain asioita elokuvaan.
 
Jagten
IMDb 8,3
the_hunt_jagten_25.png

Nyt oli kyllä kovin leffa pitkään aikaan. Tosi järkky leffa. Päiväkodin pikkutyttö keksii pedofilia valheen päiväkodin mieshoitajasta häneen kohdistuen ja asia saa kauheat mittasuhteet pikkukylässä. Potkut töistä, parhaat ystävät hylkää, kaupassa ei myydä mitään jne. Saa tuntumaan päähenkilön puolesta ihan helvetin pahalta tilanne koko ajan enemmän ja enemmän, etenkin itse
hyvin eläinrakkaana ihmisenä
yhdestä kohtauksesta lähtien tunne oli suunnatonta vihaa.

Pääosan Mads Mikkelsen, joka ei ole ennemmin sen kummemmin näyttelijänä ollut tuttu itselleni, niin on kyllä älyttömän hyvä näyttelijä, vetää kyseisen rooliin niin nappiin kuin voi, kun voi kuvitella että varmaan just tuollaiset reaktiot tulisi itselläkin asiasta. En missään ikinä oo juuri koskaan noin hyvää näyttelysuoritusta nähneen tehneen kenenkään. Oma suosikkikohta on kun päähenkilö
istuu kirkossa jouluna ja katsoo taka viistoossa istuvaan valheen keksimän tytön isään silmät vetisinä ja hakattuna toivoen, että tytön isä näkisi tämän kasvoista kärsimyksen, uskoen että hän on syytön. Tuosta kohtauksestsa seuraa vielä yksi vihanpurkaus siellä kirkossa,
jonkalainen olisi tullut itsellänikin tuossa tilanteessa juuri tuolla tavalla.

Ihan lopussa on aikamoinen ylläri, elokuvallisesti tosi hyvin tehty, kun leffan tapahtuman kulun jälkeen tollainen juttu sit kuitenkin loppuun ja sit loppputekstit.
Eikö tää ikinä lopu/eikö asia käsitelty jo väärinkäsitykseksi sittenkään...
Paras pohjoismainen leffa ikinä ja menisi itsellä varmasti kaikkien aikojen top 100 listalle heittämällä. Sen verta realistisen hyvin tehty, realistisen hyvin näytelty ja hyvin voimakkaita erilaisia tunnekuohuja aiheuttava teos.

:5:
 
The Equalizer
Equalizer (2014) - IMDb
r8QNDH6x9VATT9p2gWW4H7UJvz4bHr_gQbzq_cfdjTHVWNrlYc5A0FhG83gSXd6kXG16edim8RJl45SmqCd73Jo__UQ9pD9_O9npkBmUguSbtqBoKH4RcWZanuhJ8BoJP50=w506-h284

Hyvin, hyvin samankaltainen leffa kuin Taken niin vertaillaan nyt siihen et kumpi on parempi, kumpi ei ja miksi. Ei ihan samaa tasoa tämä mutta ok leffa silti. Imdbsä Taken 7,9 ja tämä 7,2, joka varmaan putoaa johonkin 7,0 vielä niin aika osuva ero leffan tasojen välillä tuo. Pääosaesittäjiin, niin äijyydessä Denzel ei sen sijaan jää Neesonille tässä yhtään, vaan on ihan yhtä kovis, porukkaa vaan nippuun toisensa jälkeen huikeilla skilsseillä eikä ilmekään värähdä. Taas erinomainen roolisuoritus häneltä niinkuin aina.

Denzelin pikkuhiljaa alkava välittäminen ja huolissaan oleminen Chloe Moretzin esittämästä tytöstä on hyvin tehty. Tilanteen kehittymistä ja tunnelman kuumenemista luodaan hyvin. Tosin Taken on kaikinpuolin paremmin tehty tän tyylisessäkin asiassa, eli hahmojen/juonen toteutuksessa ja tunnelman/jännityksen luonnissa. Takenista tuttu kosto/lahtaus alkaa tässäkin. Hyvin tehtyä sellaista, hienon näköistä mättöä ja hyvää tilannejännitystä, sellaista että ollaan samassa huoneessa ja läpän heitto muuttuu vittuiluksi. Huone hiljenee, 2 ihmistä tuijottaa toisiaan pitkään, pikkuhiljaa joku muu taustalla alkaa hitaasti vetää puukkoa taskusta jne. Hyviä hidastuksia, lähikuvia, äänitehosteita ja kunnon bad ass musiikkia myös.

Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin vähän liikaa toistaa itseään ja on vähän ylivenytetty vrt 40min lyhyempään Takeniin. Taken oli juuri sopivan pituinen sellaiseksi leffaksi. Sellainen supertäyteen ladattu 1h30min toimintatrilleri, jossa ei junnattu sekuntiakaan. Tässä vähän liikaa tosiaan venytettin pituutta.

:3:
Taken :4:+
 
Need for Speed

Need for Speed (2014) - IMDb

IMDB 6.6

MV5BMTY3NjMyMjc3MV5BMl5BanBnXkFtZTgwNTE1MzcwMjE@._V1_SY317_CR0,0,214,317_AL_.jpg

Leffa yllätti, pidin tästä oikeastaan melkoisen paljon.
Kriitikot ei juurikaan pitänyt, ja käyttäjien arviotkin korkeintaan ylempää keskitasoa.

En tiedä, mun mielestä tuossa oli huikee vauhdin fiilis.
Aaron Paul oli hyvä.

Mun tähdet menee genre huomioiden, ja jos autoleffoista puhutaan niin omissa kirjoissa tää on :4:+
Ehkä mulla vaikuttaa myös se, etten jaksa fiksaantua realismin puutteisiin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom