elintaso

[Akkeli]

Viis lasta yksinhuoltaja äiti. Rahaa oli ni perkeleesti...tai sit ei. Kyllähän se varmaan on jollain tapaa vaikutti itsetuntoon jne. Mut mä oon sitä mieltä et mitä kovemmista oloista on, sitä kovemmaks voi luonne lopulta kehittyä ja menestyä elämässä.

Mun mielestä se on rikkaus toisaalta, on joutunu monet asiat oppimaan itse kun ei oo ollu vanhemmat auttamassa. Lapsena mulla ei ollu mitään, mut nykyään pyyhkii erittäin hyvin.

Tosin samanlaista lapsuutta en tietenkään toivo kellekkään, on ne mopot, kamerakännykät ja uudet vaatteet ihan hyvä juttu. Eniten on jääny mieleen lapsuudesta ehkä sellanen jatkuva huoli ja turvattomuuden tunne. Siis huonoista asioista.

 

[KukiHilli]

Köyhästä perheestä, kirpparivaatteita ja ilman viikkorahaa...
Ei nipota niin pienistä asioista enää

 

[Gospodin47]

Aikalailla keskiluokkaisesta perheestä. Molemmat vanhemmat oli töissä kun kotona asuin. Omakotitalon vanhemmat rakensivat hartiapankkityyliin eli ei mitään lainoja, mitään pröystäilyä ei koskaan harrastettu, ulkomaillakaan ei juuri käyty. Harrastuksissa vanhemmat tukivat, kunhan näytin että tosissani olen niiden suhteen. Yleensäkään ei mitään äkkipikaa hankittu, tämä tapa on periytynyt itsellenikin ja hyvä niin. Samaan aikaan nuoruudessa osa kavereista sai kaiken mitä pyysi, oli pelit ja pensselit viimesen päälle, vaatteet aina uusinta muotia ja kaupungilla paloi rahaa. Sama tahti jatkui kavereilla kotoa pois muuttamisen jälkeen, niinpä nämä tyypit sitten velkaantuivat ja rutkasti. On opintolainaa ja kulutusluottoa ja uutta autoa helvetinmoisilla kuukausierillä.

Itse selvisin opiskeluajasta ilman yhtäkään lainaa, kovasti vaan työtä ja malttia hankinnoissa. Joku voi ajatella, että miksi kituuttaa ilman lainaa kun täältä poistuessa ei kuitenkaan mitään mukaan saa. No, periaatteen miehenä en turhia lainoja ota (kotoa opittu tapa), ehkä asuntoon otan, jos siihenkään Silti olen ihan mukavasti elellyt. Tosin joskus olen miettinyt, että jos nyt olisin teini-iässä, niin varmasti olisi vaikeampaa oman kotini rahankäyttöperiaatteilla. Nykyään kun on tuota elektroniikkaa ja muuta houkutinta jo niin paljon enemmän, kännykät, ipodit, tietokoneet, skootterit yms. Nykyvanhemmuus taitaa vaatia aika paksua lompakkoa tai sitten todella hyvää ja pitkää pinnaa murkkuikäisen vaatimusten edessä;)

 

[Arzzka]

Jos vanhemmat ovat erittäin menestyneitä, niin siinä voi olla lapsella aika kova paikka jos ei kykenekään itse samaan. Pojasta polven pitäisi parantua.

Esim minä olen isän + äidin suvusta kolmas ylioppilas. Paljon odotuksista kulkee perheessä.

Itse olisin ollut isän+äidin suvusta ensimmäinen maisterin paperit saanut (tai yleensä korkeakoulutettu), mutta tätini ehti ensin lukemalla maisteriksi työn ohella yli nelikymppisenä.

 

[Ronny11]

Vargas, sitä on vaikea ymmärtää sitä vitutuksen ja paremman elämän nälän määrää, joka rahanpuutteesta kärsivissä perheissä elävillä lapsilla on, jos itse käy ulkomailla matkoilla joka vuosi, parhaimmillaan pari-kolme kertaa vuodessa, isipappa kustantaa 18 vuotislahjaksi auton ja kesätyöt tottakai on aina kovalla palkalla suhteilla hankittuna, ja joka kesä. Kyllähän siinä köyhempää alkaa vituttamaan snobien nenä pystyssä pintaliitopaikkoihin kävely, kun ei tällainen tyyppi ole mitään muuta tehnyt elämässään sen ansaitakseen kuin syntynyt.

Monilla varakkaammista perheistä kotoisin oleville ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon samaan asemaan pääsemiseen köyhän lapsi joutuu tekemään töitä. Eikä se ole aina mahdollistakaan. Siksi raadollista tämä elämä on, ettei kaikista voi tulla rikkaita. Sitten nämä rikkaat halveksivat vähävaraisempia, mutta ahkeria työntekijöitä siitä, etteivät he ole menestyneet. Ikäänkuin näillä rikkaiden penskoilla olisi ollut itsellään jotain tekemistä menestyksensä kanssa...

Kyräilemistä en tosin ymmärrä itsekään. Ei kateus muuta tee, kuin tekee ihmisestä sokean omien saavutustensa arvolle.

Mulkkuja on kaikissa sosiaaliluokissa.

Tasan ei, beibi, käy onnenlahjat. Joku syntyy urheilijan geeneillä, joku ei. Joku syntyy nättijussina, jolle irtoo piparia pelkällä silmäniskulla. Ei ne onnenlahjat käy millään lailla tasan.

 

[Urski]

Mutta vaikka hanurissa olisikin kultalusikka ollut syntymän hetkellä, ei siitä tenttisalissa eikä työpaikalla enää ole hyötyä.

Paskapuhetta. Kyllä työpaikalla osaa tuolloin puhua sujuvammin ylempien sosiaaliluokkien harrastuksista, asumismuodoista, matkailutottumuksista jne., ja se helpottaa verkottoitumista.

 

[modified]

Onko elintaso pelkästään sitä paljonko ihmiselle jää kuukaudessa käteen pakollisten menojen jälkeen? Vähän sama kuin, että oikeaa vapaa-aikaa on vain se aika mikä on ns. omaa aikaa.

Jos pakollisiksi menoiksi lasketaan asuminen, sähkö ja vesi niin mitkä ovat teistä seuraavat rajat. Loppuosalla pitää siis kattaa ruuat ja kaikki muut.

1) köyhä
2) pienituloinen
3) normaalituloinen
4) keskituloinen

Omat summittaiset heitot:

1) 300€
2) 500€
3) 1000€
4) 1500€

 

[Timba79]

Onko elintaso pelkästään sitä paljonko ihmiselle jää kuukaudessa käteen pakollisten menojen jälkeen? Vähän sama kuin, että oikeaa vapaa-aikaa on vain se aika mikä on ns. omaa aikaa.

Jos pakollisiksi menoiksi lasketaan asuminen, sähkö ja vesi niin mitkä ovat teistä seuraavat rajat. Loppuosalla pitää siis kattaa ruuat ja kaikki muut.

1) köyhä
2) pienituloinen
3) normaalituloinen
4) keskituloinen

Omat summittaiset heitot:

1) 300€
2) 500€
3) 1000€
4) 1500€

Tässä pitäisi sitten määritellä ne pakolliset menotkin. Asuntolainanlyhennys ei sitä kokonaisuudessaan ole, eikä esim. auton kulut, netit yms. Näist kaikista kun voi tinkiä ja säästää monella tavalla.

Meillä jäi ihan kaikkien menojen jälkeen keskimäärin 500 euroa per kk säästöön, mitätuloisia meidän perhe sitten on? Niitä ns. pakollisia menoja noista meidän menoiste ei kaikki luonnollisestikaan ollut.

 

[Metalviking]

Äiti oli perushoitaja, isä tehtaan duunari ja sai fudut viinan takia. Oman talon kuitenkin rakensi ja sitten vanhempien erottua meni sekin.
Mutsille täytyy nostaa hattua, että pahimpana lama-aikanakin luki itsensä sairaanhoitajaksi ja elätti minut ja veljeni yksinhuoltajana ja osti rivitalo-osakkeen...ei onnistuisi monelta.

Rahaa ei siis hirveesti ollut, mutta mutsi panosti meidän harrastuksiin ja mitään varsinaista puutetta ei ollut.

Rahaa on oppinut arvostamaan ja pitämään huolen, että omalla jälkikasvulla on pötyä pöydässä. Mikään tuhlari musta ei siis ole tullut.

 

[modified]

Tässä pitäisi sitten määritellä ne pakolliset menotkin. Asuntolainanlyhennys ei sitä kokonaisuudessaan ole, eikä esim. auton kulut, netit yms. Näist kaikista kun voi tinkiä ja säästää monella tavalla.

Meillä jäi ihan kaikkien menojen jälkeen keskimäärin 500 euroa per kk säästöön, mitätuloisia meidän perhe sitten on? Niitä ns. pakollisia menoja noista meidän menoiste ei kaikki luonnollisestikaan ollut.

Vähän täytyy laskelmia yksinkertaistaa. Tietenkin jos lyhennyksen osuuden saa laskettua helposti pois lainamenoista, niin sen voi siitä laskea pois. Tietenkin työmatkakustannukset ovat pakollisia menoja jos töissä on, mutta paljonko se olisi julkisilla.

Koko ajatus lähti siitä, että paljonkohan tuo summa mahtaa olla esimerkiksi yksin asuvalla työttömällä, joka asuu kaupungin vuokrakämpässä.

 

[Timba79]

Vähän täytyy laskelmia yksinkertaistaa. Tietenkin jos lyhennyksen osuuden saa laskettua helposti pois lainamenoista, niin sen voi siitä laskea pois. Tietenkin työmatkakustannukset ovat pakollisia menoja jos töissä on, mutta paljonko se olisi julkisilla.

Koko ajatus lähti siitä, että paljonkohan tuo summa mahtaa olla esimerkiksi yksin asuvalla työttömällä, joka asuu kaupungin vuokrakämpässä.

Ja yleensäkin kahden henkilön taloudessa tuo eläminen tuppaa olemaan väljempää, vaikka sitten toinen olisikin työtön tai opiskelija. Suurimman osan kuluista pystyy jakamaan. Ruoka, vaatteet, henkilökohtaiset vakuutukset yms. on oikeastaan ainoita joiden menot on pääluvusta kiinni, noin karrikoiden.

 

[pienisievämies]

Hmm.. Tein kotona töitä jostain 10v. lähtien, että saan ruuan nokan eteen. Eli kotona piti tehdä töitä, että saa ruuan. Jos ei työntekö kiinnostanut, niin isän hakkaamisen jälkeen löytyi motivaatiota. Viikkoraha tms. mikä se on, koskaan en ole porukoilta mitään rahaa saanut.

Vaatteet ei olleet koskaan uusia, jonkun lahjoittamia, tms. Nukkua piti vaatteet päällä kun oli niin perkeleen kylmä talo, esim vesi sateella ikkunoista tuli vesi sisään. Homevaurioinen paska.

Kavereita en kehdannut kutsua kylään etteivät näkisi, miten paskaa ihmiselämä voi olla. Kävin kavereitten luona, esittelivät mopoja tms. Pikkuisen vitutti palata kotiin, kun kavereitten vanhemmat kohteli paremmin kuin omat vanhemmat.

Nykyään vanhemmat eronneet, isä maksaa asuntolainaa yli 60 vuotiaaksi,otti talolainan/talon kokonaan itsellensä.

Ainiin 6-sisarusta, sama meininki heilläkin, ei lämpimiä muistoja lapsuudesta..perseaukisuudesta.

Ja perseaukisuus jatkuu nykyään. Ei ole vara muuttaa minnekkään missä olisi kokoaika töitä. No tuleehan tuota vähälläkin selvittyä. Välillä kun töitä on niin saa vähän säästöönkin, pahan päivän varalle.

 

[esa67]

ei ole varaa muutta sinne missa olis toita ?? mita vittua ?? Mitas jos hankkisit vaikka tyopaikan sielta missa niita on. Sopimuksessa kun nimi alla, taman jalkeen pankkiin ja ja kertoo etta miten asia on. Jos tasta pankista ei tuu muuton verran lainaa, niin mee seuraavaan.

 

[pienisievämies]

ei ole varaa muutta sinne missa olis toita ?? mita vittua ?? Mitas jos hankkisit vaikka tyopaikan sielta missa niita on. Sopimuksessa kun nimi alla, taman jalkeen pankkiin ja ja kertoo etta miten asia on. Jos tasta pankista ei tuu muuton verran lainaa, niin mee seuraavaan.

Sekään ei ole niin helppoa. Luottotiedoton työtön, kun on paras mahdollinen asiakas pankille. Kun olisikin aina niin helppoa.

 

[modified]

Sekään ei ole niin helppoa. Luottotiedoton työtön, kun on paras mahdollinen asiakas pankille. Kun olisikin aina niin helppoa.

Onko tuossa nyt joku ongelma? Sossu maksaa takuuvuokrat ja muut ja kelasta asumistuet. Tai sitten muuttaa kaupungin vuokrakämppään. Kyllä työtönkin pystyy paikkakuntaa vaihtamaan.

 

[Snoopie]

Jos vanhemmat ovat erittäin menestyneitä, niin siinä voi olla lapsella aika kova paikka jos ei kykenekään itse samaan. Pojasta polven pitäisi parantua.

Esim minä olen isän + äidin suvusta kolmas ylioppilas. Paljon odotuksista kulkee perheessä.

Musta pitäisi tulla 2. akateeminen suvussa koskaan eli diplomi-insinööri (äidin serkku on suvun 1. ensimmäinen akateeminen eli ekonomi). On vähän odotuksia asetettu tuohon suuntaan...

Itse olen ihan normaalituloisesta perheestä, ja ainoat ulkomaanmatkani rajoittuvat Ruotsissa (Haaparannalla) käymiseen. Perheessä oli nuoruudessani 3 lasta (nykyisin 4, mutta vain yksi asuu kotona), ja vain isä oli töissä, koska äiti oli silloin kotiäitinä ja työttömänä ison osan ajasta. Rahallisesti saattoi olla tiukkaa, mutta aina riitti ruokaa, vaatteita yms ja aivan uudenkarheat polkupyörätkin oli jokaisella. Sanoisin, että lapsuus oli erittäin onnellinen mm. rakastavien vanhempien ansiosta.

Nykyisin elän aika lailla köyhästi, koska vanhemmilta ei hirveästi kehtaa pyytää avustusta, ja 12 tunnin päivät ovat tulleet tutuiksi: opiskelua 6-10 tuntia ja siihen töitä vielä pari tuntia päivässä päälle ja viikonloppuna kokopäivätyötä. Siihen vielä saliharrastus päälle. Olen pyrkinyt välttelemään opintolainaa mahdollisimman paljon, muutaman ison hankinnan kuten tietokoneen olen lainalla rahoittanut. Innostaapahan valmistumaan nopeampaa nuo tähänastiset paskaduunit. Ensi kesäksi on näillä näkymin tiedossa omaan alaan liittyvä harjoittelupaikka, jolloin nykyinen omaan alaan liittymätön duuni jää toivottavasti ainoastaan paperille ansioluetteloon.

 

[Huppe]

Mitä tässä nyt muistelee lapsuuttaan niin ei ole kuin ikäviä muistoja ja arpia kehossa.
Oon itse asiassa kerännyt tuohon notepadille aikojen saatossa kaikkia kokemuksia lapsuudestani joita muistan. En niitä nyt viitsi kuitenkaan missään julkaista, voisi olla aika hiljaista hakea esim. jonnekin töihin kun voisi kuvitella ettei aivan täysjärkinen voi tuollaisen jälkeen kukaan olla. :lol2:
Sen verran matkustelusta että taisi oikeastaan ainoa ulkomaanmatka olla matka Ladalla Lappiin/Norjaan telttailemaan, siitäkään en muista kuin sen että sain isäpuoleltani turpaani autossa ja sotkin penkit vereen ja sain uudelleen turpaani.

Paskat lapsuudesta. Koitan korvata paskan lapsuuteni siten että oma muksu saa hyvän lapsuuden. Virheistä opitaan, niitä ei toisteta.

 

[Heikki722]

Mulla isä peruskoulun opettaja ja äiti sairaanhoitaja. Iso talovelka verotti elintasoa, ellei nyt sitten laske elintasoksi sitä että oli iso omakotitalo mutta muuten melko tiukkaa.

Nyt kun on 35 ikää on helppo havaita miten elämä on mennyt niillä jotka saivat vanhemmilta kaiken valmiina ja kaiken pyytämänsä, verrattuna niihin, jotka joutuivat säästämään viikkorahojaan ja hakeutumaan kaikennäköisiin töihin jo nuorella iällä. Mun teini-iän "ammatteja" oli mm. lehdenjakaja, pesulatyöntekijä, letkuapina (tankkailin autoja bensiksellä), nakkikioskin myyjä, pitsaleipuri kotipizzassa...

Tarviiko edes sanoa, kummalla porukalla menee paremmin nyt?

 

[Heikki722]

Lapsuus meni normaalia varakkaampien vanhempien tuella. Itse en pahemmin asiaan kiinnittänyt huomiota 80-luvulla, mutta laman aikana asia valkeni. Molemmilla vanhemmilla on oma yritys ja laman aikana bisnes pyöri lujempaa kuin ikinä aikaisemmin. Samaan aikaan kavereiden vanhempia jäi työttömäksi ja rahahanat meni kiinni. Kaikenlaista vittuilua ja päänaukomista sai kuulla merkkivaatteista, harrastuksista ja matkoista, kun elintaso ei ollut kaikille sama. Rahaakin oli aina taskussa, mutta sen eteen sai tehdä töitä.

Mikä bisnes pyörii laman aikana kovemmin kuin koskaan aiemmin? Kiinnostaa kovasti tietää!!!

 

[esa67]

Sekään ei ole niin helppoa. Luottotiedoton työtön, kun on paras mahdollinen asiakas pankille. Kun olisikin aina niin helppoa.

no just joo. ei kannata edes yrittaa > luuseri