elintaso

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja reme
  • Aloitettu Aloitettu
Mitä tässä nyt muistelee lapsuuttaan niin ei ole kuin ikäviä muistoja ja arpia kehossa.
Oon itse asiassa kerännyt tuohon notepadille aikojen saatossa kaikkia kokemuksia lapsuudestani joita muistan. En niitä nyt viitsi kuitenkaan missään julkaista, voisi olla aika hiljaista hakea esim. jonnekin töihin kun voisi kuvitella ettei aivan täysjärkinen voi tuollaisen jälkeen kukaan olla. :lol2:
Sen verran matkustelusta että taisi oikeastaan ainoa ulkomaanmatka olla matka Ladalla Lappiin/Norjaan telttailemaan, siitäkään en muista kuin sen että sain isäpuoleltani turpaani autossa ja sotkin penkit vereen ja sain uudelleen turpaani.

Paskat lapsuudesta. Koitan korvata paskan lapsuuteni siten että oma muksu saa hyvän lapsuuden. Virheistä opitaan, niitä ei toisteta.

Itsella on vastaavia muistoja, siita etta isaukko paiskoo turpaan. Eipa ole pahemmin ollu ikava kun muutin ulkomaille reilu 10vuotta sitten.
Aiti, ala-asteella keittajana, minipalkalla. Isa oli veturinkuljettana, nykyaan elakeella, ja alkoholisoitunut aika mukavasti.
Vanhemmat eros kun 13v, tuo isa kun aika kannipaissaan pistin perheen ruotuun.
Itse valmistuin ammattikoulusta -93 - 94 ? Silloin oli suomen talous tosi kuralla. Nuorten tyottomyys% oli jokseenkin katossa. Muutin englantiin toihin, ja samalla reisulla ollaan vielakin.

mitapa muuta ? vanhemilta en ikina ole odottanut mitaan rahallisrta avustusta. En tieda miten asiat olisi jos niilla sita rahaa olisi ollut. Juuri ostin aitille lentolipun etta paasee katsomaan meikan vauvaa, minka pitas kohta syntya. Samalla voin sitten hanta vieda ravintoloihin syomaan, jne.
Aidille tuli selkaan kuluma noissa keittiohommissa, mita se ehti tehda yli 30vuotta. Leikkausjonossa han oli siita sitten 18kuukautta, eika sita sita leikattu ennen kuin han halvaantui. Nyt leikaukkausesta on aikaa 6 kuukautta ja han pystyy kavelemaan noin 150metria.
Saattaapi paasta elakkeelle ennen aikojaan, (ikaa 60v) ja elake tassa tapauksessa 600 eur per kuu.
Onneksi on itsella sen verran hyvat hommat etta voi helposti yhden loman vuodella hanelle kustantaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tarviiko edes sanoa, kummalla porukalla menee paremmin nyt?

Että mä vihaan tämmöistä yleistämistä. Kyllä, ikinä en ole ollut kesätöissä ja ekan palkkaduunini sain juuri sitä mitä halusinkin - valmistuttuani maisteriksi. Porukoilla oli periaatteena, että vaikka välillä oli tosi tiukkaa, lasten elättäminen on vanhempien tehtävä ("ehdit sinä niitä töitä vielä tehdä"). En pidä itseäni minään lellipentuna, paljon en tajunnut pyytää enkä niistäkään kaikkea saanut. Ekat CD-levyt sain alle kymmenen vuotta sitten kirjoitettuani ylioppilaaksi ja vuotta myöhemmin myös CD-soittimen. :D

Ei raha ratkaise kaikkea eikä työnteko tee ihmisestä välttämättä sen parempaa. Minun tehtäväni oli käydä koulua ja opiskella. Ulkomaanreissuja ei perheen kesken tehty, mutta pääsin kolmesti kielikurssille (ja sain sitten kympin enkkuun). Opetti se lama minuakin, kun koti myytiin yms. Silti aina oli aineellisesti hyvä olla.

Ehkä minusta ei maailman säästeliäintä ihmistä kasvanut, mutta so what, saan tehdä omilla rahoillani mitä haluan. Autoa ei ole eikä lapsia ja rahat on kunniallisesti ansaittu, joten miksipä en ostelisi itselleni ihan mitä huvittaa. :thumbs: Asuntoa varten piti ottaa vähän lainaa, muuten en velalla elele ja säästöjäkin on.

Mun mielestä elintaso on sitä, että on koti, ruokaa, vaatteita, terveyttä ja rakkautta. Että ei tarvitse elää velaksi ja osaa olla tyytyväinen siihen mitä on. Ainahan enemmänkin voisi olla, mutta niinpä voisi olla vähemmänkin.
 
Aina on ollut ruokaa pöydässä ja turpaan ei ole kovin pahasti tullut. Molemmat vanhemmat ovat matalapalkkaisissa töissä ja koskaan en ole mitään viikkorahaa saanut, syntymäpäivälahjaksi ja jouluna joskus. Töissä olen käynyt ja käyn edelleen, sillä tavoin koitan sitä rahaa tienata. Oikein tyytyväinen ja kiitollinen olen nyt, ja tulen olemaan :)
 
Vanhemmat taiteilijoita ja pienipalkkaisssa töissä olleet ikänsä. Ei sitä rahaa ollut ennen kuin menin viikonloppu töihin. Ihan hyvässä työpaikassa tällä hetkellä ja yritän auttaa vanhempiani jos heillä tekee tiukkaa. Heitä en vaihtaisi.
 
Koitan korvata paskan lapsuuteni siten että oma muksu saa hyvän lapsuuden. Virheistä opitaan, niitä ei toisteta.

Respektit Huppe:lle. He who learns to run away, survives to fight another day.
Noin ”yleisen elämänkokemuksen” pohjalta voisin todeta, että rankkojen kokemusten läpikäynti siinä iässä, kun pää ei ole vielä täysin kehittynyt, on ihmisen tulevaisuuden kannalta ultimate-kehittävää. Jotenkin näkisin sen niin, että lapsuudenkodissa voi oppia asennetta, tai sitten ei. Ja että jokaiselle annetaan se määrä kuormaa, josta sen katsotaan selviävän.

Jotkut saavat lapsuudenkodissaan taloudellista buustia, joka on tasoitusta heille, koska he tarvitsevat sitä. Tällä en tarkoita, että ”taloudellisesti turvattu lapsuus=onnellinen lapsuus”, koska ihmisillä on taipumus pitää kulisseja: kaappijuoppoja ja perheväkivaltaa löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Mutta niistä ei keskustella työpaikkojen aamukahvipöydissä.
 
Jokainen määrittelee itse oman elitasonsa, jos on sitä mieltä, että raha tekee onnelliseksi niin siitä vaan.

Itse olen mielestäni keskitasoperheestä, vanhemmat erosi ollessani 10-vuotias. Äidin luona asuttu siitä asti. Hyvin ollaan pärjäilty, kotitöitä teen viikottain ilman rahaa, teen sillointällöin ruokaa ja ruokaostoksia. Joskus se kotitöiden teko tuntuu rankalta, mutta kun muutan omaan kämppään, osaanpahan tehdä ruokaa ja siivota :)

Kiitokset mammalle, ja faijalle jotai ei paljoon näy.
 
Back
Ylös Bottom