elintaso

[bustedi]

Onnea matkaan.

ja tämän provon tarkoitus oli ?

 

[Eleonoora]

Sillon, kun mä synnyin,mun vanhemmat oli nuoria ja köyhiä. Iskä tais tehdä jotain töitä jossain tehtaassa ja äiti oli ennen mun syntymää tehnyt jotain pätkätöitä. Aika köyhäilyä se elämä mun syntessä on kuulma ollut, mutta kuitenkin kuulma heidän elämänsä parhaita aikoja. Köyhyys kuulma opettaa näyräksi jne.

Muutaman lapsen pyöräyttivät vielä mun jälkeen ja jossain vaiheessa elintaso kohosi huomattavasti, kun isäni sai uuden koulutustaan vastaavan työpaikan. Äippälomien jälkeen äitini palasi pätkätöihin, sai vuosien jälkeen vakityöpaikan ja isäkin sai kymmenisen vuotta sitten kunnon ylennyksen ja pääsi johtajan asemaan..

Eli alussa oltiin köyhiä, mut sieltä sit on vuosien saatossa noustu. Tällä hetkellä heillä on iso ok-talo ja kesämökki (molemmat järven rannalla ), kaksi autoa, moottorikelkat, -veneet ja muuta "krääsää", ja voisi sanoa, että heillä menee taloudellisesti todella hyvin.. Porukat ei ole koskaan saaneet vanhemmiltaan mitään rahallista apua mihinkään ja sitä he eivät halua tarjota myöskään lapsilleen. Pitää oppia kuulma elämään omillaan. Ja minusta se on kyllä ihan hyvä periaate.
Eli rahaa ei mulle kyllä ole enää moneen vuoteen tullut porukoilta. Muutama kaveri puolestaan saa vanhemmiltaan kaiken asuntoja ja autoja myöten. :jahas:

 

[jp-84]

Keskituloisesta perheestä olen. Eihän se elämä mitään ylellisyyttä ollut mutta hienosti pärjäiltiin. Ulkomailla ei käyty, autot oli vanhoja, isä rakensi talomme itse talkoovoimin jne. Mutta polkupyörä --> mopo --> kevari saatiin veljen kanssa +veljelle ostivat vielä jonku -90 mazdan. Itse ostin auton kesätyörahoilla vanha sekin on mutta toimiva peli.

Sain rahaa 100mk kuukaudessa jolla pärjäsin mainiosti mutta veli ei pärjännyt sitten yhtään, oli jatkuvasti pyytämässä isältä rahaa ja isähän antoi. Katsoin sitä rahan syytämistä veljeni taskuihin 10v mutta minä en pyytänyt koskaan. Ja kyllähän minussa ja veljessäni nyt "aikuis"iässä on aika suuri ero, veljeni on aina tyhjätasku(jopa lainaa rahaa multa) vaikka hieman enemmän tienaakin kuin minä..:lol2:

Nuoruuden kynnyksellä vähän ihmetytti kun joillain kavereilla oli paljon rahaa, kertoivat että saavat kaikki lapsilisät suoraan tililleen.. niitä sitten törsäsivät. Noh. 18vuotiaana sain koulusta valmistuessani porukoilta tilin johon oli säästetty lapsilisiä 5000e, veljeni sai vastaavan tilin. Itselläni on nuot rahat edelleen.. veljeni tuhlasi ne ensimmäisen parin kuukauden aikana..:D Säästelen tässä pikkuhiljaa että saan toteuttaa unelmani omakotitalosta isolla tontilla

 

[Naene]

Ehkä suht varakkaasta perheestä ja suvusta, kun näitä lukee. On joku tehnyt paljon töitä. Mutta tuntuu, että mitä varakkaampaa elämä on, sitä pihimmäksi ihmiset käyvät. Porukat ovat jokseenkin pihejä. Itselleen saa ostaa mutta muille ei saa jakaa. Molemmilla omat tilit, eikä omista rahoista laiteta mitään eteenpäin eikä jaeta vaan se on omaa rahaa, mikä on mielestäni aivan oikein. Talot olivat aina hienoja, ja huonekalut hienoja. Niin hienoja, ettei kukaan saa istua sohvien päälle tai asettaa mitään pöydän päälle. Ne ovat koristeita, niihin ei saa koskea. En pahemmin mitään viikkorahoja saanut mutta sainkin paljon enemmän; porukat keräsivät lisää rahaa ja mukavia kokemuksia olemalla töissä ulkomailla. Lapset otettiin mukaan asumaan ja heitettiin kaikennäköisiin kansainvälisiin kouluihin. Opin hienosti kieliä, ja CV:ssä näyttää hyvältä kaikenlaiset koulut mitä on tullut käytyä, joten työnsaanti ei nyt näyttäisi olevan ongelma. Ja hyödyin tietysti älyttömästi kun porukat maksoivat lukukausimaksut. Jos eivät olisi maksaneet niin en olisi juuri mikään.

Porukoiden piheydestä olen oppinut hienosti että mikä tienataan itse, se käytetään itse, eikä keltään mitään lainata. Kesätyöt olivat itsestäänselvyys, ja 15v lähtien kävin roskaruokalassa töissä koulun jälkeen. Olen myös oppinut pitämään huolta tavaroistani, samalla pyörällä sotken nyt salille kuin sillon kun se vuonna 1989 ostettiin, sama CD-soitin on kun se jonka joskus 90-luvun alussa sain, iso ja kömpelö. Ei se soita levyjä skippailematta mutta niin kauan kun siinä henki pihisee niin uutta ei tipu. Telkkaria olen toistaiseksi pitänyt jokseenkin turhana, mutta saan oman telkkarin tuossa parin kuukauden päästä (joku ostaa uuden ja antaa vanhan pois) niin sittenpä on sellainenkin. Ihan hyvin tämä menee. Enää yksi vuosi jatko-opintoja pitäisi rahattomana kärvistellä, mutta sitten alkaa palkan myötä hyvä elämä. Ja taidan sitten olla ihan yhtä pihi kun porukatkin.

 

[123jippo]

Lapsena oli ehjät vaatteet päällä, safkaa ja uudet fillarit sun muut normaalit jutut. Ei sen kummempaa mutten missään nimessä valita kun ei ollu sitä ja tota kun silla ja tollaki oli.

Nyt oon onnellinen kun pärjää ilman ylitöitä, tietty pitää vähän kattoa mihin ne rahat laittaa mut mitä tässä nyt sitten oikeesti muka vielä tosissaan muka puuttuu. No vene, uusi hieno auto, prätkä, talo floridassa, digijärkkärikamera ja kaikkee kodin viihde-elektroniikkaa sun muuta paskaa. Olisko sit muka parempi. Vitut. Ongelmia, duunia ja murhetta ja burn-out tosta vaan seurais. Elämä on valintoja ja kaikesta saa maksaa tavalla tai toisella.

 

[Kas-vain]

Muutama kaveri puolestaan saa vanhemmiltaan kaiken asuntoja ja autoja myöten. :jahas:

Mitä vikaa siinä on? Onko sinulta jotain pois? Aiheuttako vanhempien tuki automaattisesti lorvimista ja saamattomuutta? Pitäisko vanhempien rahoja odotella 60-vuotiaaksi asti, että voi perinnön jaossa sanoa ansainneensa ne "kun on siihen asti itse hoitanut kaikki" jne...

Oma elintasoni on ollut ihan hyvä kiitos erittäin hyvätuloisten vanhempieni. OK-talo/rivitalo, autot, mökit jne löytyi. Ulkomailla käytiin min. 2x vuodessa alkaen 0-vuotiaasta. Viikkoarahaa sai ja myös pelit ja vehkeet kustannettiin. Lapsille on kotoa muuttamisen yhteydessä ostettu asunnot ja autot jos on halunnut. Vaihtoehtoisesti on annettu käteistä tai osakkeita pesämunaksi. Mistään en koe jääneeni paitsi, mutta mitään en koe myöskään saaneeni liian heppoisin perustein. Mutsi rules!:haart:

edit: Lakeskelin juuri paljon faija on velkaa mulle elatusmaksuista: korkoineen vajaa 1000 000€. Revitään siitä sitten huumoria:D

 

[Hoku]

Ihan penskana, se lama-aika, se oli vissiin hankalaa. Faijalla oli firma ja se vei kaiken ajan joten mutsin ja veljen kanssa vietettiin suurin osa varhaislapsuudesta sellasessa rivarikämpässä, päivät tietty vanhalla kunnon Tuire-tädillä hoidossa. Se oli ihan mukava eukko, mitä nyt lelli yhtä tyttöä ja tuntui sortavan velipoikaa silloin tällöin. Saa ammattitaidostaan kuitenkin lapsen vinkkelistä 9-. Vissiin oli hankalaa, mutta ei me penskoina sitä hoksattu kun ei muustakaan tiedetty. Mitä nyt en päässyt anttilassa flipperiä pelaamaan, kun faija lakonisesti ilmotti, että "ei, Hoku, nyt on lama".:arvi:

Kympistä eteenpäin ollaankin sitten oltu ylempää keskiluokkaa. Silti, kun faija on sydämessään kommunisti ja arvostaa työtä välillä jopa sairaalloisen paljon, niin kesätöissä olen ollut 14 kesäisestä asti. Tämä meidän ukko on siitä hassu tapaus, että se on mieletön hifi friikki ja arvottaa konkreettiset asiat tosi korkealle. Sen takia uutta hifiä ja tekniikkaa on löytynyt aina himasta sitten lamavuosien. Mä sanon sille aina, että oot täysi kapitalistisika, mutta se on yhä sitä mieltä että se on punainen kuin neuvostoliitto.;)

Opiskelijaksi kun ryhdyn joskus ensi vuonna, niin kermaperseilystä täytynee vieroittua. Kovin nuo vanhemmatkin sitä toitottaa, kai se on uskottava.

 

[Viikate74]

Ns. normaalituloisesta perheestä, mutta aina olen omat isot ostokseni olen aina rahoittanut työnteolla. 14 vuotiaana aloitin "uran" lehtiä jakamalla. Siitä asti en ole ollut koskaan työttömänä. Erilaisia hommia matkan varrella.

Tyytyväinen olen etten ole kaikkea saanut sormia napsauttamalla vaan olen sen eteen joutunut myös jotain tekemään. Sen se on ehkä saanut aikaa että työttömiä työnpakoilijoita en diggaa missään muodossa. Työttömyyttä ei juuri ole, on vain työhaluttomuutta, meinaan jotain työtä löytyy aina jos ei vierasta työntekoa.

Toivon että saan kasvatettua lapsille myös saman asenteen että kaiken mitä haluaa on mahdollista saada jos sen eteen tekee duunia.

 

[Adler]

Ei olla mitään rikkaita, mutta normaalituloisia. Isä ja äiti kumpikin vakituisessa työsuhteessa, ruuasta ei ole ainakaa pula, ja kun laittaa rahaa vähän säästöön niin voi itsellekkin ostaa joskus jotain mukavaa.

 

[tintula]

Sain nuorempana kaiken, mitä tarttin.. Tietsikan, oman tvn yms sälää. Faija halus antaa kaikkee, ettei tarttis tuntee oloaan huonommaks ku naapurin Maijal on hieno pyörä ja itel ei oo.

Mutta ei meillä mitään omaisuutta ole. Ei autoa, ei omaa asuntoa, ei kesämökkiä, ei venettä. Asutaan vuokralla Helsingin keskustan liepeillä ja velkaa on.. Sain lukion ekan ja tokan vuoden ihan älyttömiä summia kuukaudessa ku nyt miettii. (200 euroa yhteensä plus makso kännylaskut). Ihan normaalitulonen perhe.

Eka työpaikan hommasin vasta 17 vuotiaana. Sen jälkeen vaihtanu duunia kahesti. Heti ku rupes tulee vakituista tuloa ja täytin 18v ni nuo pisti rahahanat luonnollisesti kiinni. Asustelen yhä kotona.

 

[Ricu]

90-luvun alussa faija oli rekkakuski ja mutsi oli työttömänä. Minä sain aloittaa lätkän pelaamisen ja neljä vuotta nuoempi veljeni aloitti vuotta myöhemmin.

Kuljettiin reeneihin kavereiden kyydillä ja kotona ei ollu juuri telkkaria ja tiskikonetta kummempaa. Omakotitalo oli ostettu vuonna -88 ja siinä asuttiin yyhdeksän vuotta.

Mutsi sai töitä ja faija ajoi autoa edelleen. Muutettin laitakaupungin omakotitalosta rivariin ja siitä kerrostaloon keskustaan. Lukion suoritin ja broidi nyt neljä vuotta nyöhemmin myös.

Itsellä varma työpaikka valtion leivissä ja toivottavasti veljelläni myös. Paljon kiitosta vanhemmilleni että tilasivat Aku Ankkaa jotta opin lukemaan... (Oli niin kivoja kuvia, että oli pakko myös ymmärtää tekstistä jotakin)

 

[Nogood]

Kun lukee näitä juttuja niin tajuaa miten "onnettomista" oloista sitä itse on kotoisin.
80-luvulla pikkukylässä asuneena toteaa että elämä olisi voinut olla toisenkinlaista.
Kaikkien kavereiden vanhemmat oli duunareita. Rikkaita ei vaan ollut. Jonkun vanhemmat saattoi olla vähän varakkaampia joka näkyi ehkä uusina lenkkareina keväällä ja syksyllä tjsp. Kukaan ei pröystäillyt eikä kellään ollut mitään uutta ja hienoa.
Kellään ei ollut juurikaan rahaa eikä sitä saatu kuin töitä tekemällä.
Meidän vanhemmat oli ehkä just niitä varakkaampia, ja senkin tajusin vasta jälkeenpäin. Mitään luksusta ei ollut koskaan, ei videoita, uutta telkkaria eikä tietokoneita. Harrastusvälineet tehtiin itse tai oltiin harrastamatta.
Tai eihän siellä kylällä voinut harrastaa muuta kuin pesäpalloa tai mopon rassaamista.
Nykyajan nuoret elävät ihan toisenlaista elämää kuin me silloin 80-luvulla, oikeasti. Niinkuin materiaalisesti, ei ehkä muuten.
Pisteenä iin päälle lähdin 16-v kotoa ovet paukkuen ja seuraavaan 5-6 aikana taisin saada porukoilta rahaa kerran 50mk ja kerran 500mk. Kerran sain paketin lenkkimakkaraa. Kaikki mitä hankin piti tienata itse.

En tiedä onko nykyaikaan verrattuna materiaalisesti todella köyhä elämä opettanut mitään. Ehkä, mutten usko. Rahalla yms. ostetaan myös kokemuksia. Olin nuukailun takia ihmisenä turhan raakile kun pitää lähteä elämään omaa elämää.

 

[Eleonoora]

Mitä vikaa siinä on? Onko sinulta jotain pois? Aiheuttako vanhempien tuki automaattisesti lorvimista ja saamattomuutta? Pitäisko vanhempien rahoja odotella 60-vuotiaaksi asti, että voi perinnön jaossa sanoa ansainneensa ne "kun on siihen asti itse hoitanut kaikki" jne...

Joo, eihän se multa tietenkään ole pois. Olisi ehkä pitänyt mainita, että nämä kaverit, jotka saa kaiken valmiiksi, eivät myöskään koskaan tee töitä. Edes kesätöihin ei viitsitä hakea, kun äiti ja isi maksaa. Kuulostaahan se hyvällä, jos on 25-vuotias ja voi sanoa isille, että nyt tarviisin kyllä uuden mersun.. :D

 

[Mr.Carcass]

Isällä oli oma taksi ja äiti oli kotona. Minä kun pääsin ylä-asteelta niin menin töihin. Olin ensin lähettinä, sitten 2 vuotta vahtimestarina, armeija, 8.5 vuotta taksissa ja nyt olen ollut reilu 3 vuotta vartijana. Päivääkään en ole ollut työttömänä. Maailma on täynnä tekemätöntä työtä. Kaikki olen aina ostanut omilla rahoilla, kun ylä-asteelta pääsin.

 

[HITB]

Aika normi perheestä olen. Vanhemmilla on ollut oma firma jostain 80-luvusta lähtien. Välillä mennyt vähän huonommin ja välillä taas vähän paremmin. Oma firma on kuitenkin mahdollistanut sen, että ulkomaanmatkoja ollaan voitu tehdä melko paljon ja pari kesämökkiä ja omakotittalo löytyy myös.

Ei ole koskaan tavrvinnut "kitsastella" mistään ja vanhemmat on hyvin pystynyt sponssoroimaan harrastuksissa ja hankinnoissa. Jonkun mielestä se voi olla "kultalusikka perseessä" syntymistä, mutta itse en näe sitä niin, koska meidänkin perheessä kaikki ovat töitä tehneet melko paljon firman hyväksi.

Nykyisin on firman koko kasvanut vähän suurempaan luokkaan ja elintaso ehkä noussut jonkin verran, mutta niin on myös riskitkin. Omakotitalo ja kesämökki lähtee alta, jos firma sattuu tässä kaatumaan.

 

[dear_a]

Kyllähän se vähän inhottaa tehdä kesätöitä ja ajatella että niitä on pakko koittaa säästää ja kun ei vanhemmiltakaan rahaa tipu.Sitten jos ostaakin jotain niin pakko ajatella pidemmän päälle vaikka ensikesän festarireissuja.

Mitä sinä hyödyt?

1) Saat työkokemusta --> myöhemmin paremmat mahdollisuudet haluamaasi työpaikkaan.
2) Osaat arvostaa tekemiäsi hankintoja, esim. festarilippua johon olet säästänyt.
3) Todennäköisesti vältyt 'mikään ei tunnu miltään' -syndroomalta.
4) Kukaan ei kiinnostu sinusta ainakaan rahojesi takia.

:thumbs:

 

[rantapantteri]

Aika keskivertoperheestä ollaan täälläkin.

Auto- ja asuntolainaa on, eikä porukat suuria määriä tienaa. Ei käydä ravintoloissa, ei lähdetä etelään lomille. Ei myöskään ostella turhaa krääsää ja pienetkin tulot käytetään melko järkevästi.

Mutta ruokaa riittää aina pöytään, viikko- ja kuukausirahaa sain porukoilta junnuna nostettua. Asutaan isossa omakotitalossa ja pari toimivaa autoakin on pihalla. Harrastaa olen aina saanut ja niitä on kannustavasti tuettu. Suuremmat tilpehöörit (mopot, tietokoneet ym...) piti omasta pussista ainakin osittain maksaa, mutta ompahan ollut sitten motivaatioo kerätä työkokemusta 14-vuotiaasta lähtien.

Nykyisin asun vielä kotona opiskelupaikkaa ja armeijaa odotellessa. Maksan suurimmaks osaks omat kuluni ite, porukoilta kehtaa tän ikäisenä ottaa vielä yöpaikan, auton alle ja ruokaa suuhun. Muuten olen pyrkinyt tulemaan omillani toimeen.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen lapsuuteeni ja nuoruuteeni, vaikka välillä pääsikin poru kun kaverilla oli mopossa parempi tehoputki ja uudempi tv:kin.

 

[Vargas]

Joo, eihän se multa tietenkään ole pois. Olisi ehkä pitänyt mainita, että nämä kaverit, jotka saa kaiken valmiiksi, eivät myöskään koskaan tee töitä. Edes kesätöihin ei viitsitä hakea, kun äiti ja isi maksaa. Kuulostaahan se hyvällä, jos on 25-vuotias ja voi sanoa isille, että nyt tarviisin kyllä uuden mersun.. :D

Katkeruus tuoksahtaa tänne asti.. Ei siitä pääse kyl mihinkään, että ei voi antaa vaa toisten olla. Yksiksee kiroillaan, ku joku saa jotain ja mä en saa...ihan tyhmää. Tosta sun kirjotuksesta viel, et mitä sitte? Mitä sitte, vaik noi porukat ei meniskää duuniin. Ihme juttu ku toisten asioista otetaan tollanen huolenaihe. Kateellisuus tossa paistaa, ei mikään muu.

 

[taivaskäsi]

Minkälaista elämää itse elit kun asuit viellä kotona? Olivatko vanhempasi rikkaita?

Tuntuu siltä että kavereiden ei tarvitse maksaa mitään itse,vaatteet ovat tietenkin merkkivaatteita ja dvd soittimet ja televisiot löytyvät omasta huoneesta.Kyllähän se vähän inhottaa tehdä kesätöitä ja ajatella että niitä on pakko koittaa säästää ja kun ei vanhemmiltakaan rahaa tipu.Sitten jos ostaakin jotain niin pakko ajatella pidemmän päälle vaikka ensikesän festarireissuja.

noh melko varaikka ollaan. mutta telkkaria ei omasta huoneesta löydy koska ei ole tarvetta, koneessa on kyl dvd asema.

 

[Eddie Lomax]

Keskiluokkaisesta perheestä täälläkin. Lama kourasi perhettä syvältä kun oli oma yritys joka meni konkurssiin, sitä ennen oli kuulemma mukavasti rahaa, uudet autot jne. Sen jälkeen toinen vanhemmista oli pitkään työtön ja pahoissa veloissa joten kituuttamalla monta vuotta mentiin, ruokaa on tosin pöydässä aina ollut ja fiksut vaatteet, mutta isompia hankintoja ei pahemmin tehty. Vanhempien ero oli lopulta paras vaihtoehto ja nyt molemmat ovat ihan ok tilanteessa. Kesätyöt aloitin 14-vuotiaana ja siitä lähtien on tehty duunia myös koulun ohessa, nyt sitten tuleekin shoppailtua kunnolla kun ei nuorempana täysin kykenyt.

Olen kuitenkin saanut mielestäni hyvän kasvatuksen ja oppinut työnteon merkityksen jo nuorena.