elintaso

[Mr.Referee]

Eka ulkomaanmatka pitikin sitten ottaa niin pitkälle kuin keksii ja tuntemattomaan paikkaan, niinpä ensimmäisillä palkkarahoilla valmistumisen jälkeen lähdettiin vuoden myöhässä "häämatkalle" Karibialle Guadeloupeen. Sen jälkeen Thaimaahan ja loppu onkin matkustamisen osalta sitten historiaa ;)

Eka ulkomaanmatka oli.. Kosovoon, rauhanturvaamaan. sitä ennen oli vaan ollut ruotsinlaivoilla sekä äippän masussa Saksassa, mutta sitä ei kai lasketa?? :D

 

[hölkkääjä]

eipä me mitään rikkaita olla.. vuokralla asustellaan, ei siinä mitään.

Kerran oon elämäni aikana käynyt ulkomailla..

Asun mutsin kanssa ja tämän vanhemmilla on ihan hyvin fyrkkaa vissiin ku kummallekkin enolle ja heidän perheelleen ovat rahoittaneet omakoti talot suomesta + kesämökit + 200m2 talot espanjasta :D

Mutsi ei kuulemma ota vastaan rahoja isovanhemmiltani. Ei sitten, eletään sitten näin.

niin ja mitä vaatteisiin tulee niin kaapista löytyy kirpputorilta ostetut vaatteet ja pakkispaita

 

[HC76]

Ruokaa on aina ollut pöydässä, aina. Se on tärkeintä. Eikä kirpparikuteissa ole tarvinnut kuleksia. Faija tienas kohtalaisen hyvin, mutsi kans aina töitä tehnyt. Vähän otti elämä takapakkia mutsin firman kaaduttua. Siitäkin selvittiin. Välillä oli vakeeta ja tunnelma perheessä todella kireä.

En valita. Sain mopon, ajokortti maksettiin ja harrastukset kustannettiin. Kerran käytiin jopa aurinkomatkalla. Mitään yleellistä elämä ei silti koskaan ollut. Eikä tarvinnutkaan.

Kyllä sitä pärjää kun tekee töitä. Kaikki ei sitäkään jaksa/viitsi tehä. Tai sitten kaikki kuskataan nokan eteen rikkaitten vanhempien toimesta.

 

[Buuffitus]

Keskitasoisesta perheestä lähtöisin. Vanhemmat olleet aina tarkkoja rahan kanssa, varmasti suurelta osalta senkin vuoksi on ollut rahaa meidän lasten harrastuksiin ja perheen lomiin.

Itse asun avon kanssa vuokra-asunnossa ja meillä on mielestäni aika hyvin asiat ottaen huomioon että ollaan vielä nuoria. Avo tosin käy vakituisesti töissä ja minullakin opiskeluiden ohessa muutamia vuoroja.

Olen tottunut ns. hyvään elintasoon, eli on rahaa tarpeeksi elämiseen ja harrastuksiin(matkusteluun) muttei liikaa. Tuntuu myös paremmalta tienata itse rahaa kuin elää toisten siivellä, silloin hetkittäin saa itse päättää mitä rahoillaan tekee. Ropoja olen kerännyt lastenvahtina, tallityöläisenä, myyjänä, asiakaspalvelijana eli ihan perushommissa mitä nuori voi saada. Nyt on katse tulevaisuuteen, opiskeluihin ja parempiin työtehtäviin koulutuksen myötä. Katsellaan sitten jos voin elättää myös avon ;)

 

[lIhaa]

Ikäänkuin näillä rikkaiden penskoilla olisi ollut itsellään jotain tekemistä menestyksensä kanssa...

Mitä?! Onko YTL muuttanut YO-kokeiden arvosteluperusteita niin, että vanhempien tulot vaikuttavat nykyään arvosteluun? Saako yliopistoihin ostaa nykyään aloituspaikat (no okei, Hankenille saa)? Suomalaisessa mittakaavassa menestymiseen on valtaosalla mahdollisuus, jos vain ahkeruutta ja älyä riittää. Vähempiosaisien perheiden lapset toki joutuvat pinnistelemään jonkin verran enemmän samaan pisteeseen päästäkseen. Mutta vaikka hanurissa olisikin kultalusikka ollut syntymän hetkellä, ei siitä tenttisalissa eikä työpaikalla enää ole hyötyä.

 

[bustedi]

molemmat vanhemmat tottelevat työpaikoissaan nimeä päällikkö tai johtaja, eli rahaa on ollut kyllä aina. ruokaa pöydässä, kahden pojan lätkä harrastus, suhteellisen kallis asunto ( 2,5 v vanha kerros talo asunto ), 2 omaa autoa, vaatteita on saanut silloin kun haluaa. rahaa ei sinällään "helposti" ole aina tullut, mutta ihan tyhjä taskukaan ei ole tarvinnut olla. itse rahoitan suurimman osan menoistani nykyään. ( ei kuitenkaan esim puh laskua, lääkäri kuluja ) oikeastaan kaiken mitä "ostan". rahaakin vanhemmilta varmaan saisin enemmmän mutta en tarvitse, enkä halua ottaa. opettelen pärjäämään omillani pikkuhiljaa.

eijkai siinä muuta, vituttaa vaan kun multaki nyt oottavat kumminkin sisimmässään että pääseen sellaseen työhön "isona" että se kk palkka on reilusti yli 4,5 tuhatta euroa.

e: toisin sanottuna että pärjäisin kuten hekin ovat pärjänneet elämässä.

 

[Mou]

Mitä?! Onko YTL muuttanut YO-kokeiden arvosteluperusteita niin, että vanhempien tulot vaikuttavat nykyään arvosteluun? Saako yliopistoihin ostaa nykyään aloituspaikat (no okei, Hankenille saa)? Suomalaisessa mittakaavassa menestymiseen on valtaosalla mahdollisuus, jos vain ahkeruutta ja älyä riittää. Vähempiosaisien perheiden lapset toki joutuvat pinnistelemään jonkin verran enemmän samaan pisteeseen päästäkseen. Mutta vaikka hanurissa olisikin kultalusikka ollut syntymän hetkellä, ei siitä tenttisalissa eikä työpaikalla enää ole hyötyä.

Toisaalta näinkin, mutta työpaikat menevät aika pitkälti suhteilla. Ehkä joku pieni osa nuorista onkin niin oma-aloitteisia, että todella saavat kesätöitä jo 15-vuotiaana olemalla yksinkertaisesti kovia hakemaan töitä ja muutenkin päteviä, mutta itse en olisi siihen pystynyt. Sain kuitenkin isän ja sukulaisten kautta hommattua töitä ja vain yhdessä kesätyöpaikassa neljästä olen ollut vain yhden kesän ja sekin vapaaehtoisesti. Edellisellä tarkoitan, että kyllä niitä töitä tehtiin, kun oli sopimus allekirjoitettu ja yleensä toivotettiin tervetulleeksi myöhemminkin. Nyt en enää suvun apua töiden saamisen tarvitsee, mutta kyllä tuohon työputkeen pääsemiseen auttavat hyvät perhetaustat huomattavasti. Ja kuitenkin työkokemus on aika tärkeää sitten varsinaisia alan töitä hakiessa.

 

[quiz]

suomalaisessa mittakaavassa ei kyllä voi oikein puhua vielä menestyksestä.

 

[sade]

Varmaankin ylempää keskiluokkaa/tasoa, mutta ei koskaan mitään luksusta. Lapsuudessa harrastukset kustannettiin, ruuasta ei säästetty ja leluja ym. materiaa oli tarpeeksi, mutta ei koskaan mitään tavarataivasta tai merkkivaatteita. Teini-iässä pääsin matkustelemaan n. kerran vuodessa, ajokortti kustannettiin, tarpeelliset hankinnat kustannettiin (=kännykkä ym.). Vaikka esim. pääsin matkustelemaan, niin eipä se taloudellinen elintaso onnelliseksi tehnyt, kun kotona oli onneton ilmapiiri ja muutenkin surua (esim. vanhemman kuolema). Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen voi siirtyä ns. yhteiskuntaluokasta toiseen, jos ahkeruutta löytyy.

 

[Rankkuri]

molemmat vanhemmat tottelevat työpaikoissaan nimeä päällikkö tai johtaja, eli rahaa on ollut kyllä aina. ruokaa pöydässä, kahden pojan lätkä harrastus, suhteellisen kallis asunto ( 2,5 v vanha kerros talo asunto ), 2 omaa autoa, vaatteita on saanut silloin kun haluaa. rahaa ei sinällään "helposti" ole aina tullut, mutta ihan tyhjä taskukaan ei ole tarvinnut olla. itse rahoitan suurimman osan menoistani nykyään. ( ei kuitenkaan esim puh laskua, lääkäri kuluja ) oikeastaan kaiken mitä "ostan". rahaakin vanhemmilta varmaan saisin enemmmän mutta en tarvitse, enkä halua ottaa. opettelen pärjäämään omillani pikkuhiljaa.

eijkai siinä muuta, vituttaa vaan kun multaki nyt oottavat kumminkin sisimmässään että pääseen sellaseen työhön "isona" että se kk palkka on reilusti yli 4,5 tuhatta euroa.

e: toisin sanottuna että pärjäisin kuten hekin ovat pärjänneet elämässä.

Onnea matkaan.

 

[Deee]

Kertoo varmasti jotain jos mun paras ja ainoa 'lelu' skidinä oli lusikka n.3 vuotiaaksi asti. Eipä ollut muuta...ku nälkä. Kun täytin 6v söi tätä pientä poikaa aika vitusti, kun rikkaat serkut (toivat silloin leluja maahan) antoiva lahjaksi jonkun 25 palan palapelin. Noh, olin jo vuotta aijemmin saanut samalta porukalta ison laatikollisen puoleks syötyjä leekoja. Eihän sitä voi enempää pyytää. :D Nojoo, eli köyhästä perheestä ja kaikki mitä mulla on, on hommattu paiskimalla hommia! :D [/vuodatus] Nyt on pelit ja vehkeet ja hyvä mieli.

 

[Fabio]

Lapsuus meni normaalia varakkaampien vanhempien tuella. Itse en pahemmin asiaan kiinnittänyt huomiota 80-luvulla, mutta laman aikana asia valkeni. Molemmilla vanhemmilla on oma yritys ja laman aikana bisnes pyöri lujempaa kuin ikinä aikaisemmin. Samaan aikaan kavereiden vanhempia jäi työttömäksi ja rahahanat meni kiinni. Kaikenlaista vittuilua ja päänaukomista sai kuulla merkkivaatteista, harrastuksista ja matkoista, kun elintaso ei ollut kaikille sama. Rahaakin oli aina taskussa, mutta sen eteen sai tehdä töitä.

 

[Franco Begbie]

Onnea matkaan.

Sihteeri voi korjata kirjoitus virheet.

 

[Tomppa85]

Mitä?! Onko YTL muuttanut YO-kokeiden arvosteluperusteita niin, että vanhempien tulot vaikuttavat nykyään arvosteluun? Saako yliopistoihin ostaa nykyään aloituspaikat (no okei, Hankenille saa)? Suomalaisessa mittakaavassa menestymiseen on valtaosalla mahdollisuus, jos vain ahkeruutta ja älyä riittää. Vähempiosaisien perheiden lapset toki joutuvat pinnistelemään jonkin verran enemmän samaan pisteeseen päästäkseen. Mutta vaikka hanurissa olisikin kultalusikka ollut syntymän hetkellä, ei siitä tenttisalissa eikä työpaikalla enää ole hyötyä.

Jos menestyy koulussa, niin hyvä! Se on sentään jotain, joka oikeuttaisi tietynasteisen nenä pystyssä kulkemisen. En tarkoittanut tekstissäni kuitenkaan tuota sanomaasi, vaan ymmärsit väärin. Puhuin materiaalisesta menestyksestä, vauraudesta, ja siitä, että pääsee kaikenmaailman hienoihin paikkoihin rahalla.

 

[D.Yates]

Työttömän yksinhuoltajan perheessä ei pienenä ylimääräistä rahaa ollut. Tosin eipä tuota näyttänyt muillakaan olevan. Maaseutupaikkakunnalla nyt ei niitä rikkaita juuri ollut, joten aika hyvin sulautui porukkaan. Ei ne menotkaan järin suuria olleet, kun ei ollut autoa ja vuokra kait melkoisen halpa. Ja ennenkaikkea alkoholiin ei tuhlattu. Harrastuksiin oli sopivasti rahaa ja 501:t ja ruskean nahkatakin sai irti silloin kun ne muotia olivat. Kerran olen käynyt laivalla ruotsissa ennen aikuisikää. Yhteenvetona köyhää mutta suhteellisen onnellista oli lapsuus.

 

[Rankkuri]

Sihteeri voi korjata kirjoitus virheet.

Toivotaan näin. :kippis1:

 

[Mäyräkoira]

Meillä on kai ollut keskivertoa paremmin asiat. Vanhemmat eivät ole rikkaita, mutta rahaa on ollut aina tarpeeksi. Ollaan matkusteltu ainakin kerran vuodessa, asuttu väljästi etc. Molemmat ovat olleet töissä myös laman aikaan.

Mitään ei ole silti tippunut "ilmaiseksi", mikä onkin ollut hyvä juttu. Kotitöitä on pitänyt tehdä, kodin sääntöjä noudattaa ja viikkoraha on ollut vastikkeellinen. Mitään omia telkkareita tai pelikonsoleita ei ole koskaan ollut, rahaa isompiin hankintoihin on käsketty säästää. Tästä johtuen perheen nuoriso onkin aina ollut ahkerasti kesätöissä. Faija on melko saita, mitä sitäkin pidän hyvänä asiana: onpahan oppinut, ettei raha kasva puussa.

EDIT: Mutta ei se pelkkä raha! Paljon rahaa tärkeämpi on mielestäni aina ollut kasvatus ja se, että olemme tehneet asioita oikeasti yhdessä.

 

[stabi]

Ite tuun suht. keskiluokkaisesta perheestä kaiketi. On sopivan kokoinen omakotitalo, auto sekä pelit ja vehkeet aina ollu.

Kaikki kuitenkin lähti laskuun kun äitini nukkui pois 2 vuotta sitten ja faija joutuu elättämään yksin viittä lasta ja isoa koiraa. Kuin luojan lykystä faija sai kuitenkin noin vuosi sitten korkeamman viran ja pääsi tekemään korkeampipalkkaista päivävuoroa 10v yötyö putken jälkeen. Nyt rahaa on taas sen verran, että välillä saa ostettua vähän extraakin.

Kuitenkin oon oppinut sellaiseksi, ettei melkeen kehtaa pyytää rahaa. Lähes kaikki lomat paiskittu duunia et saa harrastettua ja osteltua extraa. Rahaa varmasti saisikin jonkunverran ja saakin kun on iteltä loppu, mutta paremmalta tuntuu käyttää omia tienattuja satasia kun saatuja, on vähän eri arvo tavaroilla silloin. En kuitenkaan kadehdi tai valita jos joku kaveri saa vähän enemmän vähemmällä, ennemmin oon onnellinen jos toisilla on vähän enemmän ylimääräistä rahaa laittaa lapsiinsa. Kuitenkin meidän perheellä on aika hyvin asiat muuten ja hyvä niin.

Raha ei tee onnelliseksi, aina. :thumbs:

 

[Janne22]

Keskiluokkaisesta perheestä olen. 2 sisarusta, mikä tarkoittaa sitä että en ole aina saanut haluamaani, vaan on täytynyt ajatella sisaruksia. Olen ihan tyytyväinen siihen, että vanhemmat ovat opettaneet käyttämään rahaa fiksusti. Baarissa ollessa selviän about 20 eurolla, siinä missä kavereilta menee yleensä 50-150€. Ainoa asia mihin saan kulumaan rahaa vaikka loputtomasti ovat vaatteet... Kesätöissä olen ollut 16 vuotiaasta asti, eli 4 kesä menossa. Ainoastaan tämä viimenen duuni on isän kautta hommattu. Aikaisemmin olen siis aina onnistunut saamaan itse duunin ja kaverit, jotka ovat 19 eivät kykene vieläkään hommaamaan duunia. Täytyy sanoa, kyllä että kaverit jotka ovat ainoita lapsia tai varakkaammasta perheestä ovat tottuneet saamaan tietyt asiat liian helposti. Tähän vielä holtiton rahan käyttö ja heikompi koulumenestys

 

[kuukunen]

Näin vanhempana on tullut ajateltua, että aika köyhiä me kai oltiin?
Äiti oli kuulemma kerran itkenyt ilosta kun oli löytänyt siivotessaan kymmenen markan setelin, saatiin silläkin ruokaa :( .
Yksinhuoltajaäiti ja kaksi lasta. Isä ei maksanut meille mitään, ei edes elatusmaksuja-ne perittiin valtion kautta, vaikka sillä rahaa ois ollut (joi ne). Äiti onneksi kävi töissä ja sai ihan keskivertopalkkaa.

"Köyhyydestä" huolimatta me asuttiin omakotitalossa (pienessä), maalla, isolla tontilla (äidin vanhempien alunperin omistama- melkeen kuin peritty) ja äidillä oli oma auto (maalla pakollinen...). Meille lapsille se aina osti kivoja vaatteita, itselleen ei. Mitään tv:tä kummempaa mööpeliä ei ollut ennenkuin jouluna 1990 saatiin nintendo :haart: . Joka on yhä tallessa ja käytössä!
Viikkorahaa ei saatu, eikä edes kaivattu. Äiti osti mitä tarvittiin ja mitä pystyi... Ja nyt jo hävettää, kun yläasteella oli pakko saada kalliit levikset vaikka ei oikeasti olisi ollut varaa . Siihen asti en ollut edes ajatellut että vaatteiden pitäisi olla jotain merkkiä tms. mutta kun ala-asteaikaiset kaverit alkoi kartella jos ei ollut merkkivaatteita -ihan sairasta .
Itse oon ollu 16-vuotiaasta kesätöissä ja maksanut laskuni ja kuluni kaikki itse 18-vuotiaasta ja olen siitä hyvin ylpeä . Meillä oli kuitenkin todella turvallinen ja onnellinen lapsuus ja oltiin hyvin tiivis perhe. Matkoilla ei ollut varaa käydä, mutta äiti osasi järjestää meille kaikkea kivaa ja vietettiin paljon aikaa yhdessä retkeillen ym.

Nykyisin äidillä menee rahallisesti todella hyvin, velat on maksettu ja vuosien kituutus on ohitse. Se ei oikeen raukka osaa ees rahojaan mihinkään laittaa, mitä nyt taloaan remontoinut ja auton ostanut, vaan minä ja siskoni saadaan tuon tuostakin rahalahjoja, vaikka välillä olen kieltäytynyt vastaanottamasta niitä. Mutta aina jonkun syntymäpäivän tms. verukkeella ilmestyy 500 ekua tilille .

Itse otan tuota lapsuuttani takaisin varmaan, ku oon oikea himoshoppailija... toisaalta olen oppinut myös tekemään töitä... välillä oon tehnyt kolmeakin työtä yhtäaikaa, silkkaa ahneuttani :D .