Elämänkatsomuskysymys?

[training_addict]

Hyvä että asioista puhutaan. Uskonto on tullut sopivan turvalliseksi arvostelukohteeksi. Tavallaan meidän on helpompi asettaa itsemme sen ulkopuolelle tarkastelemaan sitä, kuin ennen. Mainokset taas ovat niin lähellä meitä ja ovat niin kiinteä osa elämäämme, ettei niitä oikeastaan enää nähdä mainoksina. Ne vain ovat. Silti ne vaikuttavat elämäämme ja niihin pitäisi oman etumme nimissä suhtautua kriittisesti.

Kuten todettua, samoilla linjoilla ollaan Ja kun meikäläisellä näyttää olevan kyky kääntää kaikki keskustelut uskomattomaksi paskanjauhamiseksi niin ei tehdä tästäkään poikkeusta...Tää on :wanha: mutta ei oo ennenkään haitannu...

Vaikka joku markkinointiluentosarja saattaakin olla joillekin hieman silmiäavaava kokemus niin kyllä mun mielestä ihmiset melko kriittisesti osaa mainoksiin suhtautua. Se on vaan vähän eri juttu mitä vaikutusta sillä on vaikka kuinka yrität olla kriittinen. Ja mielikuvia muokkaa niin monet muutkin asiat kun mainokset, joten hulluks sitä vaan tulee jos kaikkee lähtee liian syvällisesti analysoimaan...

Järkee kannattaa käyttää ja kylmät faktat lieventää mielikuvien vaikutusta, mutta kyllä esim. imagolla on tärkee merkitys jokatapauksessa. Skeida(Skoda) on skeida ja mersu on mersu. Ei siitä mihinkään pääse, vaikka uudet skeidat on kuinka teknisesti päteviä ja vaikka henkilökohtasesti pidän esim. joidenkin uudempienkin mersujen ajotuntumaa maineeseen verrattuna suoraansanottuna paskana, niin en mä kovin herkällä johonkin Octaviaan rahoja laittais.

No joo, toi ny oli ehkä paska esimerkki, mutta sama juttu se on ainakin miehillä jos joku smoking-hot-silikon-blond nuolee mainoksessa jotain suklaapuikkoo(puhutaan siis jäätelöstä) ja vaikka kuinka tiedostaa, että se jäätelö ei maistu yhtään niin hyvältä kun se blondi maistuis tai, että sillä blondilla ja jäätelön syömisellä ei ylipäätään oo mitään tekemistä toistensa kanssa(ainakaan useimmiten) niin vähän samoinhan siinä käy kun Pavlovin koirilla(jollain tasolla)... miten se suoraan vaikuttaa ostokäyttäytymiseen on sitten taas eri asia.:joulu5:

 

[protsku]

uskovassa kaveriporukassani on muuten yllättävän paljon punttisaliharrastajia, tosin ei mitään "himotreenaajia" vaan kerran pari viikossa ihan vaan peruskunnon takia käyviä

Terve sielu terveessä ruumiissa? On muuten aika jännää että toisaalta huomattava osa kaikista Vapaa-ajattelijoista ja vastaavista tuntuu nauttivan siitä kun saa olla muutenkin pahis, vedetään posket lommolla Punaista Marlboroa ja juodaan viinaa. Jos noista kahdesta pitäisi valita niin eiköhän pieni tapakristillisyys punttisalilla terästettynä olisi ihan hyvä veto. ;)

 

[Loottus]

uskovassa kaveriporukassani on muuten yllättävän paljon punttisaliharrastajia,
tosin ei mitään "himotreenaajia" vaan kerran pari viikossa ihan vaan peruskunnon takia käyviä.

Kyllä muuten ihmeen monta on ainakin omassa salillani. Esim yks tyyppi on kyllä meiän henkinen "innoittaja", joka kerta ku hän tulee salille niin heti alkaa puhua treenailusta ja uskonnosta +jumalastakin.

Ja ainkakun niiltä kysyy vinkkejä kehonrakennukseen niin heti alkaa selittää jumalasta ja että kehonrakennus on heidän lahja jumalalta. ja ei ne kehonrakennuksesta sano muuta että tulokset tulee kun tulee :jahas:

 

[pikkujöpö]

Natuna on aina tullut treenailtua vaikka en itseäni minään uskovaisena pidä.Sellaista uskontoa ei ainakaan tietääkseni ole olemassa jonka palvojaksi itseni luokittelisin.

Olen aina pitänyt kunniassa uskovaisia ja uskonnollisen kasvatuksen saaneita ihmisiä vaikkakin arvostelen ihmisiä ihan yksilöinä.

Mielenkiintoa on kyllä eri uskontoihin ja vanhoja kirkkojakin on hieno ihailla,isoja ihmis massojahan uskonnot koskettaa.

Sitten on sellaisia ihmisiä joita kutsun "hihhuleiksi",en voi sietää näitä pikku enkeleitä jotka ovat kokoajan syöttämässä ei uskovaisille ihmisille omaa eliksiiriään.Näillä henkilöillä tuntuu uskonto olevan enemmän elämäntehtävä kuin elämäntapa ja sitä pitää joka väliin olla tunkemassa ja maailman lopusta puhumasssa.

Kohteliaasti olen kieltäytynyt monet kerrat lähtemästä "hihhuleiden" karkeloihin ja joka kerta sama tulos: Kun huomaavat etten tosiaankaan taivu niin sehän heitä suututtaa suunnattomasti. Seuraavana ollaan naama punaisena kyselemässä että pidänkö uskontoa vähempiarvoisena.

Elikkä joo,rippikoulut on tullut käytyä mutta en ole hengellinen ihminen ja piste.

 

[jezzer]

vaikka täälläkin yllätävän moni kieltää uskonsa jumalaan, niin silti moni kuitenkin pyytää/rukoilee jumalalta apua jos esim. joku lähäinen on hengenvaarassa tai jotai...vissii
ehkä, en tie

asuuko meissä kenties joku piilousko jumalaan tai jtn..

 

[pikkujöpö]

vaikka täälläkin yllätävän moni kieltää uskonsa jumalaan, niin silti moni kuitenkin pyytää/rukoilee jumalalta apua jos esim. joku lähäinen on hengenvaarassa tai jotai...vissii
ehkä, en tie

asuuko meissä kenties joku piilousko jumalaan tai jtn..

Tuo on muuten aika hyvä pointti.

Jos siellä "taivaissa" joku Jumalan tapainen on niin eiköhän sieltä reilulle kunnon kaverille jotaan apua tule,ihan ilman yltiömäistä palvontaakin.
Ainakin itse olen asian näin ajatellut,ennemmin kuin se että örvelletään asiat miten sattuu ja sitten kinutaan taivaasta "puhtaat paperit"....

Onnitteluni niille jotka ovat saaneet elämänsä järjestykseen löydettyään uskonnon,uskoivat sitten mihin tahansa.

 

[D.W.A.M]

Itse olen kristitty. 21-vuotiaana satanistinen elämänkatsomus alkoi tuntua pahalta, tulin suoraviivaisesti uskoon viikon prosessoitumisjakson jälkeen. Siitä on jo yli neljä vuotta, eikä vielä(kään) ole kaduttanut. Alussa tietenkin oli tuhannen innostunut, henkinen kalibrointi ja identiteetissä tapahtuneet säädökset yhdistettynä intensiiviseen itsetutkiskeluun vähensivät vapaa-ajan ongelmia. Kävin aktiivisesti Sanan kuulossa ja osallistuin paljolti muutenkin kristilliseen nuoriso/opiskelijatoimintaan. Megafoni kädessä en sentään kulkenut, ajatus tuntui jo silloin vieraalta, saati sitten nyt. Minulla oli hyvä vertailukohde -minä itse: ajattelin, että olisinko halunnut itse vielä muutama kuukausi takaperin itse keskustella jonkun kiiltäväsilmäisen tai hörhön kanssa, julkisesti, siitä millainen mahdollinen jumalsuhteeni on. Tuskin, tai keskustelu olisi päättynyt jo alkuunsa kohtuu tylysti.

Ystävistäni ja kavereistani oikeastaan kaikki yhtä lukuunottamatta suhtautuivat varsin avoimesti elämänkatsomukseni muuttumiseen. Sääli sinänsä, että tämä mainittu yksi oli erittäin hyvä ystäväni. Hän katkaisi ystävyytemme heti, kun kuuli asiasta. Todella sääli, vaikka kyllä minä sen ymmärrän.

Kohta lähemmäs pari vuotta sitten huomasin olevani kotiseurakuntani kanssa aika tukevassa kriisissä. Oppi- ja painotuserot sekä kokemus siitä, että uskonelämän ei pitäisi olla sarja kokemuksia ja suorituksia auttoivat päätöksenteossa - niinpä erosin siitä. Uskonelämäni alkoi olla koettelemusten kourissa, kun lähipiirissä sairastettiin vakavasti ja auto-onnettomuus toi serkulleni invaliditeetin ja vei tyttären. Mutta ei. Usko ei hävinnyt mihinkään, mutta sen olomuodossa ja ilmenemisessä tapahtui muutoksia.

Nykyisellään ajattelen ja koen niin, että tapahtuipa mitä tapahtui, niin kaikki langat ovat kuitenkin Jumalan käsissä. Ja toinen oleellinen asia on, että tarvitsen pelastusta joka päivä. Kristinuskon oleellinen asia on kokea olevansa syntinen ja kokea olevansa armahdettu. Tästä syystä onkin äärimmäisen tekopyhää lässyttää toisten synneistä, koska niitä tekee itsekin ihan riittämiin, joka päivä. Ei sillä, että syntistellä tarvitsisi tieten tahtoen. Olen myös sitä mieltä, ettei Kristuksen armoa voi ansaita tai saavuttaa teoilla. Se on mahdollisuus jokaiselle, tarjottu lahja. Yksilön asia on, mitä hän asialle tekee tai uskooko hän siihen ollenkaan.

Elämä kristittynä on ollut hyvinkin mielenkiintoista ja mielekästä. Elämään voi suhtautua optimistisesti ja iloisin mielin, vaikka elämä täällä maan päällä onkin välillä mitä on. En vaihtaisi pois mistään hinnasta.

 

[Eiche]

vaikka täälläkin yllätävän moni kieltää uskonsa jumalaan, niin silti moni kuitenkin pyytää/rukoilee jumalalta apua jos esim. joku lähäinen on hengenvaarassa tai jotai...vissii
ehkä, en tie

asuuko meissä kenties joku piilousko jumalaan tai jtn..

Sitten on niitä jotka hädän ja epätoivon keskellä tirauttaa kyyneleen, kuiskaa hiljaa julmaan maailmaan "äiti".

 

[jezzer]

Hmmm...Mun mielestä usko jumalaan on vähän niinku henkivakuutus, ei siinä mun mielestä mitään menetä jos uskoo jumalaan oman pienen päänsä sisällä. ei siinä tarvi mitään hihhulointia yms. uskoo vain hiljaa ittekseensä.
:arvi:

 

[amf]

vaikka täälläkin yllätävän moni kieltää uskonsa jumalaan, niin silti moni kuitenkin pyytää/rukoilee jumalalta apua jos esim. joku lähäinen on hengenvaarassa tai jotai...vissii
ehkä, en tie

asuuko meissä kenties joku piilousko jumalaan tai jtn..

Sitten on niitä jotka hädän ja epätoivon keskellä tirauttaa kyyneleen, kuiskaa hiljaa julmaan maailmaan "äiti".

Vaikka en kovinkaan uskovaisena itseäni pidä, niin kyllä voin tunnustaa, että oikealla hädän hetkellä varmasti molemmat näistä tulis mieleen ja apua toivovan ajatuksen varmaan laittaisin molempiin suuntiin.

 

[Ultimecia]

uskoo vain hiljaa ittekseensä.
:arvi:

Sen enempää ottamatta kantaa täytyy sanoa, että tämä on yksi järkevimmistä kommenteista mitä olen koskaan lukenut. Oikeasti, jos on Jumala, en usko että kukaan meistä on niin tärkeä että sillä on aikaa kytätä tekemisiämme tai koetella kenenkään uskoa tahallaan (kuten vaikka Jobia). Varmaan on Jumalalla tärkeämpiäkin hommia kuin pitää kirjaa käynkö minä kirkossa.

 

[jezzer]

Yhtä asiaa en kuitenkaan sulata sitten en millään. Jos Jumala on loputtoman hyvä ja oikeudenmukainen niinkuin minulle on opetettu alaluokista saakka, niin miksi kukaan edes viittii puhua mistään helvetistä?
Papit saarnaa että jos ihminen ei usko Jumalaan niin hän palaa ikuisesti helvetin liekeissä!!! Siis ei saatana! suurin osa ihmisistä ei saa koko elämänsä aikana mitään kontaktia Jumalaan, jolloin uskominen häneen on vähintäänkin hankalaa. ei siinä ole mitään kohtuuta että sen takia joutuisi palamaan ikuisesti helvetin liekeissä.

en voi uskoa että jumala olisi voinut haluta että niin kirjoitetaan raamattuun.

Mutta jos niin on, en tiedä haluanko olla missään tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa.:wall:

 

[jezzer]

kadotus voisi olla kohtuullinen rangaistus mutta IMO helvetti kuuluu vain ja ainoastaan saatanalle.

 

[Tupla-J]

Tuli tässä muuten mieleen sellainen juttu, mikä minua vituttaa aivan pohjattomasti elämänkatsomustaan tarjoilevissa ihmisissä, oli kyseinen katsomus sitten mikä tahansa: alentuva "kyllä sä vielä opit"-asenne. Just sellanen, että se toinen on niin varma oman katsomuksensa paremmuudesta ja siitä, että on parempi ihminen kuin minä, ettei mua voi edes kohdella tasavertasena ihmisenä. Jos ihminen uskoo johki tai ei usko, niin ei sitä tarvi sen takia kohdella jälkeenjääneenä. Ei nää jutut ihan niin varmoja ole, vaikka päässä asuis minkälainen itteään järjeks tai jumalaks tituleeraava ääni.

 

[Joona]

Yhtä asiaa en kuitenkaan sulata sitten en millään. Jos Jumala on loputtoman hyvä ja oikeudenmukainen niinkuin minulle on opetettu alaluokista saakka, niin miksi kukaan edes viittii puhua mistään helvetistä?
Papit saarnaa että jos ihminen ei usko Jumalaan niin hän palaa ikuisesti helvetin liekeissä!!! Siis ei saatana! suurin osa ihmisistä ei saa koko elämänsä aikana mitään kontaktia Jumalaan, jolloin uskominen häneen on vähintäänkin hankalaa. ei siinä ole mitään kohtuuta että sen takia joutuisi palamaan ikuisesti helvetin liekeissä.

en voi uskoa että jumala olisi voinut haluta että niin kirjoitetaan raamattuun.

Mutta jos niin on, en tiedä haluanko olla missään tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa.:wall:

Niin uskotkos sää nyt siihen Jumalaan hiljaa pään sisällä vai et? Tolla asenteella olisit minuun verrattava pakana monenkin mielestä

 

[NP]

En usko oikein mihinkään, paitsi itseeni, mutta symbolisoin tiettyjä asioita. Vastustan täysin kristillistä kirkon oppeja, sekä toimia historian aikana.

 

[makew]

Jumalaan toki voi usko, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Ite en kyl usko.

 

[Ultimecia]

Käsittääkseni kristillisen kirkon perusopit ovat kuitenkin aika loogisesti pohdittu ja periaatteessa toimiva miniyhteiskuntasopimus; eri asia on sitten se, elätkö tai jätätkö elämättä sen sopimuksen mukaisesti loogisista, uskonnollisista tai jostakin muista syistä.

Jos vaikka kymmenestä käskystä unohtaa hetkeksi ne Jumalaa koskevat, on minusta kasassa ihan järkevä paketti ohjeita tavalliseen elämään. Tämän palstan lukijoille etenkin sen lepopäivän tulisi olla pyhitetty ;)

Ja mitä tulee helvetillä pelotteluun, sitä ei kyllä luterilaisessa kirkossa ole minun aikoinani harrastettu, itse asiassa tunnen muutaman papin jotka eivät edes usko persoonalliseen pahaan tai mihinkään kadotukseen. Katolilaisuutta en perin juurin tunne, mutta eivätkös uhkailu, kiristys ja lahjonta ole aina olleet ne oivallisimmat konstit saada joku tottelemaan? Jumalanpelko on aika vahva motiivi olla kunnolla, jos on epäilys joutua joskus sen viimeisen tuomion eteen.

Itse en siis kristinuskoa tunnusta, mutta uskon siihen Kierkegaardin viisauteen että usko on hyppy tuntemattomaan. Ihan turha on järjellä puida jotain, jonka nimikin jo sanoo: USKO.

Jotenkin kyllä tuntuu etten osannut tätä niin neutraalisti sanoa ettei tulisi jotain leimaa otsaan.

 

[Tupla-J]

Itse en siis kristinuskoa tunnusta, mutta uskon siihen Kierkegaardin viisauteen että usko on hyppy tuntemattomaan. Ihan turha on järjellä puida jotain, jonka nimikin jo sanoo: USKO.

Minen tajuu tota yhtään. Viittitkö selventää, että mitä toi kappale pitää sun mielestä sisällään?

Mun mielestä vertaus hypystä tuntemattomaan on i) pösilö ja ii) täysin tilanteeseen sopimaton. Kierkegaard antaa ymmärtää, että kyse olisi valinnasta, mitä se ei ole, ja jos uskoo johonkin, on se mielestäni jo vähemmän tuntematonta kuin se, ettei koe edes olevan mitään mihin uskoa. Jos multa kysytään, ko. henkilö halusi vain glorifioida omaa uskoaan.

edit: Tosin järki ei ole uskovaisten filosofien kovimpia puolia... kelatkaa nyt jotain Descartestakin.

 

[Ultimecia]

Tosin järki ei ole uskovaisten filosofien kovimpia puolia... kelatkaa nyt jotain Descartestakin.

Eittämättä tossa glorifointipointissa on tolkkua. Mutta minä kyllä tulkitsen sen hyppyjutun niin, että on hyödytöntä järjen keinoin yrittää todistaa jotain, mikä ei ole järjellistä. Kyllä se Kierkegaard oli ihan yhtä tillin tallin kuin moni muukin filosofi, mutta kyllä mun mielestä kannattaa pitää usko ja fakta erillään.