Elämänilo hukassa/kiinnostavia asioita

[PMLats]

Minäkin tein tuon testin, enkä sen perusteella ole vähääkään masentunut. väittäisin, että täysin onnellinen ja tyytyväinen ihminen tehdessään testin väsyneenä/krapulassa saisi täydet masennuspisteet. Mikäköhän tätä nyky-yhteiskuntaa vaivaa, kun halutaan aina keksiä, millä tavalla joku on sairas? Kai jokaista ottaa joskus päähän ja vituttaa. Ja joskus sitä kestää pidempään, ymmärrettävistä syistä.

Jep mä tein sen testin ja sairastan mahdollisesti keskivaikeaa/vaikeaa masennusta :D Muahahaha. Joo reinhardt, olen miettinyt ihan samaa, miten nykyään medikalisoidaan kaikki tuntemukset. Ja juurikin jos ei muuta keksitä niin ainakin masentaa. Ja se on loukkaus kaikkia niitä kohtaan, jotka OIKEASTI ovat sairastuneet masennukseen.

IMO ihmisen perusolotila on jonkinasteinen vitutus. Joskus vituttaa enemmän ja joskus vähemmän, ja joskus joku iloinen naurunaihe tai onnenpuuska katkaisee vitutuksen. Taustalla se lymyää kuitenkin koko ajan. Siihen kannattaa yrittää suhtautua huumorilla. Kyllähän lapsuudessa jaksoi herätä naama aurinkoisessa hymyssä, mutta silloin saikin vain leikkiä päivät pitkät, ei tarvinnut käydä koulua tai miettiä mistä vuokrarahat saisi tässä kuussa tai olla kateellinen niille joilla menee elämä "paremmin". Aikuisen arki vain on tympiinnyttävää :kippis1:

 

[Hippa]

Hippa: Kehotat menemään lekurille. Sanot että ei lääkkeisiin kannata heti turvautua vaan kokeilla muut kaikki keinot ensin. Eikös se lekuri juuri niitä lääkkeitä aina määrää kaikkeen. Miksi lekurille? Kerrotko vähän tarkemmin kun en oikein ymmärrä ja sulla tota omaa kokemustakin asiasta on. Mitä sinä tarkoitat tässä näillä muilla keinoilla?

Kun kyseessä on kliininen masennus eli SAIRAUS nimeltä masennus eikä tunnetila nimeltä masennus, on aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa usein jotain häikkää. Lääkitys korjaa sen häikän.

Toki kannattaa ensiksi kokeilla muita keinoja kuten odottaa jonkin aikaa, tehdä mukavia asioita, ehkä jotain terapiaa, mutta joskus niistä ei ole mitään hyötyä.

Lääkärillä pitäisi olla tarvittava tietous siihen, että osaa selvittää onko kyseessä väliaikainen tunnetila, joka kuuluu jokaisen ihmisen elämään silloin tällöin. Lääkäri voi myös laittaa lähetteen psykiatrian erikoislääkärille.

Lääkäri voi tehdä niin paljon enemmän kuin kukaan meistä täällä Pakkiksella

Siksi kannattaa mennä lääkärille.

Mä tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, että ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan todellista pohjalla käymistä, koska useimmiten se on jotain ihan muuta kuin käväisy. Itse "kävin" pohjalla ja olin siellä 4 vuotta, jonka aikana meni lukio penkin alle ja näin nuorella iällä se on jo aikamoinen pala elämääkin pois.

 

[IronMind]

Kun kyseessä on kliininen masennus eli SAIRAUS nimeltä masennus eikä tunnetila nimeltä masennus, on aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa usein jotain häikkää. Lääkitys korjaa sen häikän.

Ja yllä oleva on sitten taas pelkkää lääketeollisuuden myynninedistämissatua. On totta, että serotoniinin takaisinoton salpaajilla on joitakin masentuneita auttava vaikutus, mutta tarkkaa mekanismia, jolla ko. toimenpide vaikuttaa mielialaan ei tiedä edes lääkkeiden valmistaja.

Juuri tästä syystä tuskin näet lääkkeen mainosta tai tuoteselostetta, jossa sanottaisiin jotakin varmaa mekanismin suhteen, vaan mukana kriittisissä lauseissa on takuuvarmasti aina sanoja kuten "voi aiheutua", "voi auttaa" jne.

Lienee hieman naivi ajatus että pysyvähköksi ajautunut tunnetila niinkin monimutkaisessa apparaatissa kuin ihmisaivoissa, johtuisi vain siitä että aivosolujen välillä on kommunikaatiohäiriöitä.

 

[Hippa]

Ja vähän aiheen vierestä. Mä en oikein ymmärrä noita masennuslääkkeiden toimintaideoita. Jos mä olen masentunut ja otan siihen lääkettä, niin en epäile, etteikö olo paranisi. Sitä kuitenkin ihmettelen, että miten mä sitten lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen olisinkin yhtäkkiä taas iloisella mielellä. Eli onko ne mun ongelmat poistuneet ihan tosta vain. Siis, kuten edellä kirjoitin, jostainhan se masennus johtuu. Emmä kyllä tajua miten se syy sieltä taustalta vois sitten kadota kun olen syönyt jotain lääkkeitä.

No et selvästikään ymmäärrä, koska et tunne toimintamekanismia.

Ne eivät ole mitään ilopillereitä, jotka tuo hyvän mielen jos otat pillerin ja huono mieli jatkuu, jos et ota. Ei ole olemassakaan mitään iloisuuslääkkeitä.

Masennukseen liittyy serotoniiniaineenvaihdunnan häiriötila. Ei tiedetä tuleeko se masennuksesta vai tuleeko masennus siitä. Mutta lääkityksellä osataan korjata se häiriö pois. Ihmisen tunnemaailmassa tämä näkyy siinä, että masennuksen oireet poistuvat pikkuhiljaa. Ei siitä tule iloiseksi, mutta siitä tulee normaaliksi ja toimintakyky palautuu. Kykenee normaaleihin tunnetiloihin, joihin ei usein masentuneena kykene, vaan kaikki on tasaisen harmaata.

Kun potilas alkaa olla suht normaali aletaan pikkuhiljaa vähentää lääkitystä. Lääkkeitä pitäisi syödä vielä 6kk tai jopa enemmän sen jälkeen, kun olo on normaali, koska jos lääkkeet lopettaa liian äkkiä, masennus voi tulla nopeasti takaisin.

Jos lääkkeen lopetus onnistuu hyvin, serotoniiniaineenvaihdunta jatkuu normaalina myös lääkityksen jälkeen (eli masennuksesta on parannuttu).

Toki masennuksen hoidossa olisi tärkeää olla myös terapiasuhteessa, jolloin saadaan paras hoitotulos.

Joskus masennus voi olla niin vakava, ettei terapiaanmeno ole järkevää. Tällöin lääkityksen käyttö on erittäin tärkeää, koska vasta masennuksen helpottuessa saavuttaa potilas kyvyn käydä terapiassa.

Tässä on se, mitä itse aiheesta tiedän. Tietävämmät voi korjata, jos löytää puutteita.

 

[Force]

Käy psykiatrilla. Sille voi avautua ja työntää sille kaiken masennuksen ja ahdistuksen. Se osaa tulkita näitä hommia vähän eri tavalla. Psykologiset tutkimukset saattaa kertoa jotain ratkasevaa mitä et itse pysty havaitsemaan.

Kävin vuosia sitten itse nuorisopsykiatrilla juuri tuon elämänliekin hiipumisen takia. Minua se auttoi.

 

[ares]

Luultavasti elämäni on vain liian helppoa, kun on aikaa ajatella tällaisia.

Eka postaus kuulosti ihan mun tän kesän fiiliksiltä. Kävin tekeen ton testin, enkä näemmä ole masentunut. Itse olen miettinyt pääni puhki tätä ihmeellistä tilaa, kun kaikki on hyvin, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin pahalta koko ajan.
Mä luulen, että se johtuu tavoitteiden puutteesta. Valmistuin vuosi sitten, menin naimisiin ja samalla vielä luovuin kilpaurheilusta. Tähän asti on aina ollut jotain mihin pyrkiä. Valmistuminen, ennätykset ja naisen saaminen ovat tarjonneet jatkuvia haasteita joihin pyrkessä on tullut voimakkaita tuntemuksia laidasta laitaan. Tällä hetkellä elämä on helppoa ja tasaista. Niin oudolta kuin se tuntuukin tämä ahdistaa suunnattomasti. Ainoana kestävänä ratkaisuna näen jonkin uuden tavoitteen, johon uppoutua. Ongelma on vain siinä, että tästä eteenpäin täytynee käyttää hieman enemmän luovuutta uuden intohimon paikallistamiseen. Kaverit sanoo, että kyllä tasaisuuteen tottuu, kun vaan antaa ajan kulua. Toisaalta en ole ollenkaan varma haluanko tottua. Pitänee vaan potkia itseään eteenpäin ja keksiä mitä elämältään seuraavaksi haluaa. Urheilu, retkeily, viina ja kaverit auttaa, mutta ne ovat vain lääkkeitä oireisiin.

 

[Hippa]

Ja yllä oleva on sitten taas pelkkää lääketeollisuuden myynninedistämissatua. On totta, että serotoniinin takaisinoton salpaajilla on joitakin masentuneita auttava vaikutus, mutta tarkkaa mekanismia, jolla ko. toimenpide vaikuttaa mielialaan ei tiedä edes lääkkeiden valmistaja.

Juuri tästä syystä tuskin näet lääkkeen mainosta tai tuoteselostetta, jossa sanottaisiin jotakin varmaa mekanismin suhteen, vaan mukana kriittisissä lauseissa on takuuvarmasti aina sanoja kuten "voi aiheutua", "voi auttaa" jne.

Lienee hieman naivi ajatus että pysyvähköksi ajautunut tunnetila niinkin monimutkaisessa apparaatissa kuin ihmisaivoissa, johtuisi vain siitä että aivosolujen välillä on kommunikaatiohäiriöitä.

Olet ihan oikeassa. Kirjoitin äsken ton pitkän sepustuksen, jossa sivuan totakin aihetta.

Lääkkeillä on kuitenkin apua asiaan, sitä ei käy kieltäminen.

EDIT: luin ton oman viestini tuossa ja huomasin, etten ole missään vaiheessa yrittänytkään väittää, että tiede tuntis sen mekanismin. Sanoin, että "aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa usein jotain häikkää. Lääkitys korjaa sen häikän." Mekanismista en puhu mitään enkä siitä kumpi johtuu kummasta enkä myöskään kieltänyt sitä asiaa, etteikö voisi olla masennusta ja serotoniinit on ihan kunnossa.

Itselläni ei noi ssri-lääkkeet auttaneet yhtään.

 

[Hippa]

Mä luulen, että se johtuu tavoitteiden puutteesta. Valmistuin vuosi sitten, menin naimisiin ja samalla vielä luovuin kilpaurheilusta. Tähän asti on aina ollut jotain mihin pyrkiä. Valmistuminen, ennätykset ja naisen saaminen ovat tarjonneet jatkuvia haasteita joihin pyrkessä on tullut voimakkaita tuntemuksia laidasta laitaan. Tällä hetkellä elämä on helppoa ja tasaista.

Toi on muuten tosi yleistä, että iskee jonkinlainen masennus/ahdistus, kun on tavallaan elämä saavuttanut tuon vaiheen.

Monille tulee sellainen tunne, että "tätäkö tää elämä sitten on loppuun asti".

Joitain se ahdistaa enemmän ja joitain vähemmän, joitain ei ollenkaan.

 

[Hippa]

Silläkin oli täsmälleen sama tuomio. Antaakohan toi testi aina saman vastauksen vai onko täällä ketään "normaalia" ;)

Tuosta mun laittamasta linkistä "masennustestiin"

Huomasin vasta, että se on tiivistetty versio. Laajemmassa versiossa on 21 kysymystä. Sen kyssärit löytyy täältä: http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm#SUOMEKSI

Kuten aiemmin sanoin itsekin, että se on vain suuntaa antava.

Lääkärillä ollessa lääkäri kyselee vielä tarkemmin eri vastauksista ja vasta sitten tekee johtopäätöksiä. Diagnoosi tulee lukuisten keskustelujen perusteella eikä yhden paperitestin vastausten perusteella.

 

[IronMind]

Sanoin, että "aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa usein jotain häikkää. Lääkitys korjaa sen häikän." Mekanismista en puhu mitään enkä siitä kumpi johtuu kummasta enkä myöskään kieltänyt sitä asiaa, etteikö voisi olla masennusta ja serotoniinit on ihan kunnossa.

Minä taas rohkenisin jopa väittää että kenelläkään ei ole serotoniiniaineenvaihdunnassa yhtään mitään häikkää, mutta kemikaalein aiheutetun takaisinoton salpauksen, eli häikän, seurauksena ihmisen tunneskaala saattaa köyhtyä tarpeeksi jotta masennus vaikeilla tapauksilla helpottaa.

Eli juuri tuo "serotoniiniaineenvaihdunnassa usein on jotain häikkää" on se osuus mistä ei ole lääketieteellistä todistetta olemassa.

 

[reinhardt]

Ares: Ehkä minulla on samaa vikaa. nyt, kun on valmistunut ja vakityöpaikassa tuntuu siltä että mitäköhän tässä loppuelämänsä tekisi. Parisuhteen hakeminen taas on enemmänkin omiaan lisäämään masennusta....

Enne ihmisillä oli enemmän tekemistä pelkässä elannon hankkimisessa, eikä ehditty potemaan mitään typeriä angsteja. Luulen, että itseäni saattaisi auttaa, jos onnistuisin jotenkin uskottelemaan itselleni, että teen jotain hyödyllistä. Mutta on vaikea ajatella, että paperien pyörittely toimistossa olisi mitään yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa...

Masennuksesta vielä: sanoisin potevani ennemminkin jonkinlaisia henkisiä kasvukipuja, "oikea" masennus on vakava asia ja nykyään liiankin monet ihmiset ravaavat terapeuteilla hakemassa Prozacia ja vieden resursseja oikeasti masentuneiden hoidolta -enkä todellakaan halua kuulua siihen ryhmään.

 

[Fatso]

Minä taas rohkenisin jopa väittää että kenelläkään ei ole serotoniiniaineenvaihdunnassa yhtään mitään häikkää, mutta kemikaalein aiheutetun takaisinoton salpauksen, eli häikän, seurauksena ihmisen tunneskaala saattaa köyhtyä tarpeeksi jotta masennus vaikeilla tapauksilla helpottaa.

Eli juuri tuo "serotoniiniaineenvaihdunnassa usein on jotain häikkää" on se osuus mistä ei ole lääketieteellistä todistetta olemassa.

No kerro ihmeessä mistä olet faktasi kaivanut? Kieltämättä ihmettyttää nämä "terveiden" ihmisten mielipiteet ns. aivojen kemia häiriöistä ja sen hoidosta.. Onko sinulla tuosta tunneskaalan köyhtymisestä kenties omaa kokemusta?

Ihmiset sorkkivat tunneskaalaansa erilaisilla aineilla, alkoholilla, huumeilla, anaboleilla, kofeiinilla, efellä yms. ja nyt sitten on niin kauheeta ja pelottavaa jos on joitakin aivokemiaa muuttavia "laillisia" kemikaaleja jotka jotkut luulee olevan suoraan saatanasta.. huh huh.

 

[Hippa]

Minä taas rohkenisin jopa väittää että kenelläkään ei ole serotoniiniaineenvaihdunnassa yhtään mitään häikkää, mutta kemikaalein aiheutetun takaisinoton salpauksen, eli häikän, seurauksena ihmisen tunneskaala saattaa köyhtyä tarpeeksi jotta masennus vaikeilla tapauksilla helpottaa.

Eli juuri tuo "serotoniiniaineenvaihdunnassa usein on jotain häikkää" on se osuus mistä ei ole lääketieteellistä todistetta olemassa.

Mitä olen itse psykiatrin kanssa jutellut niin häikkää siellä on todistettu olevan. Syyt ja seuraukset on epäselvää.

Lääkäri sanoi sen, ettei osata mitata missä vika. Noradrenaliinilla ja dopamiinilla on myös vaikutusta masennukseen ja jotkut lääkkeet vaikuttaa myös edellä mainittujen pitoisuuksiin.

 

[Hippa]

Tämän mukaan faktatietoakin löytyy:

http://www.epshp.fi/psy/dep-alue/depress.htm#hoitoohjelma31

 

[IronMind]

No kerro ihmeessä mistä olet faktasi kaivanut?

Siis pyydät nyt minua todistamaan negatiivisen väittämäni? "You cannot prove a negative"-lienee yksi tieteellisen tutkimuksen kulmakivistä ja pätee tähän yhtä hyvin. On lääketieteellisen tutkimuksen asia todistaa tämä "serotoniiniaineenvaihdunnan häikkä", mutta tällaista todistusaineistoa en ainakaan viimeksi asiaa pubmedissä tonkiessani onnistunut löytämään.

Löytyy kyllä materiaalia jossa todetaan:
a) serotoniinin takaisinoton salpaus vaikuttaa hermosolujen väliseen kommunikaatioon
b) salpaamalla serotoniinin takaisinotto vakavasti masentuneilta osalla heistä kokemus subjektiivisesta hyvinvoinnista kohoaa

Minusta on aikamoinen looginen hyppäys vetää em. kahdesta tosiasiasta johtopäätös että alkuperäinen masennus johtui serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöistä. Sehän on sama kuin sanoisi että masentunut piristyy vetämällä päivittäin amfetamiinia -> masennus johtui amfetamiinin puutteesta.

Kieltämättä ihmettyttää nämä "terveiden" ihmisten mielipiteet ns. aivojen kemia häiriöistä ja sen hoidosta.. Onko sinulla tuosta tunneskaalan köyhtymisestä kenties omaa kokemusta?

No menemättä sen tarkempiin yksityiskohtiin, niin kyllä on. Täysin tarpeettomasti tosin, mutta kun yleislääkäri tuotteita suunnilleen toisessa lauseessa tuputti niin ehkä en ajatellut kyseessä olevan Buranaa kummempi tuote.

Ihmiset sorkkivat tunneskaalaansa erilaisilla aineilla, alkoholilla, huumeilla, anaboleilla, kofeiinilla, efellä yms. ja nyt sitten on niin kauheeta ja pelottavaa jos on joitakin aivokemiaa muuttavia "laillisia" kemikaaleja jotka jotkut luulee olevan suoraan saatanasta.. huh huh.

Kokeile ja ylläty. Sanoisin että tässä tapauksessa vain lääke aiheuttaa valtaosassa tapauksista enemmän ongelmia kuin alkuperäinen vaiva. Sinänsä jos joku kyseisistä lääkkeistä saa apua niin siitä vaan, mutta lääketeollisuuden "serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöihin" uskominen on melkoista itsepetosta.

 

[Hippa]

Minusta on aikamoinen looginen hyppäys vetää em. kahdesta tosiasiasta johtopäätös että alkuperäinen masennus johtui serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöistä. Sehän on sama kuin sanoisi että masentunut piristyy vetämällä päivittäin amfetamiinia -> masennus johtui amfetamiinin puutteesta.

Toivottavasti et tarkoita mua, koska en ole tollaista väittänyt. Tai jos mun jossain tekstissä saa tuollaisen kuvan niin en ole sitä missään nimessä tarkoittanut.

 

[IronMind]

Toivottavasti et tarkoita mua, koska en ole tollaista väittänyt. Tai jos mun jossain tekstissä saa tuollaisen kuvan niin en ole sitä missään nimessä tarkoittanut.

No en, keskustelu on rönsyillyt jo sen verran pitkälle että yllä mainitussa leikkeessä lähinnä viittilöin miljoonabisnestä masennuslääkkeillä tekevien lääkefirmojen piikkiin tutkimuksia tekeviin tutkijoihin, joiden päätelmät ovat välillä kokolailla infantiilillä tasolla. Toisin kuin epäilemättä palkkiot.

 

[treenaisko]

Käy psykiatrilla. Sille voi avautua ja työntää sille kaiken masennuksen ja ahdistuksen. Se osaa tulkita näitä hommia vähän eri tavalla. Psykologiset tutkimukset saattaa kertoa jotain ratkasevaa mitä et itse pysty havaitsemaan.

Kävin vuosia sitten itse nuorisopsykiatrilla juuri tuon elämänliekin hiipumisen takia. Minua se auttoi.

Hyvä kommentti, jollei paras tähän mennessä. Monella kenen kanssa olen jutellut on ennakkoluulo, ettei kallonkutistajalle kannata mennä muuten on ihan hullu ja joutuu käymään terapiassa loppuelämänsä. Yllättävän hyvin psykologit tietää mistä mikin tuntemus johtuu, lapsuuden vaikutukset nykyiseen elämään jne. Noista asioista ainakin itse olisin kiinnostunut. Yksi psykologi kertoi, että ihmiset ovat yllättävän samanlaisia ajatusmaailmalta ja toiminnalta, vaikka itsellä on olo että olisi ainutlaatuinen eikä kukaan muu ajattele samalla tavalla.

 

[Fatso]

Kokeile ja ylläty. Sanoisin että tässä tapauksessa vain lääke aiheuttaa valtaosassa tapauksista enemmän ongelmia kuin alkuperäinen vaiva. Sinänsä jos joku kyseisistä lääkkeistä saa apua niin siitä vaan, mutta lääketeollisuuden "serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöihin" uskominen on melkoista itsepetosta.

Laittasin sulle sähköpostia tai privamsg mutta kun sulla ei oo moisia näkyvissä/käytössä...

 

[Kimple]

No et selvästikään ymmäärrä, koska et tunne toimintamekanismia.

En ymmärrä, mutta tämän viestiketjun perusteella varmoja syitä ei ilmeisesti ole tiedossa oikeilla asiantuntijoillakaan.

Syyt ja seuraukset on epäselvää.

Niin, tuossahan se tuleekin mitä yritin ehkä hieman epäselvästi sanoa. Aivoissa on varmaankin joitain "häiriöitä", mutta se on käsittääkseni epäselvää, että ovatko nämä häiriöt syytä vai seurausta. Tollanen oma arvio on, joka ei siis perustu mihinkään, että lähes kaikilla masennuksesta kärsivillä ensin tulee ne ongelmat esim. ihmissuhteissa, raha-asioissa tai vaikka terveydessä. Sen jälkeen varmaan aivojen sähkökäyrissä tai vastaavissa on mitattavissa jotain normaalista poikkeavaa toimintaa. Ja kuvittelisin, joka ei edelleenkään perustu mihinkään, että hyvin harvalla ihmisellä alkaa ns. normaalissa elämässä ensin tulla jotain serotoniinihäiriöitä ja sen seurauksena masennusta.