Elämänilo hukassa/kiinnostavia asioita

Juo viinaa, se auttaa :thumbs:

Ei sentään, tuo kuulostaa masennuksen ensioireilta. Menneisiin ei kannate takertua se voi vain pahentaa tilannetta. Mennyt on mennyttä ja silläsiisti, katse tulevaisuuteen :kippis1:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse muuten poden aika ajoin samanlaisia tunteita. Kesällä auttoi se, että lähdin ihan ex tempore ajamaan omalla autolla Itävallan Alpeille. Tavoite oli, että etsin hotellin jostain karmean korkean jyrkänteen yläreunalta ja sitten katselen sieltä maisemia ja kuuntelen kotkien huutoja. Sellainen löytyi, olin siellä päivän ja sitten ajoin kotiin takaisin. Autobahneja on ihanaa ajella, varsinkin sellaista hiukan vuoristoista ja vaihtelevaa maastoa.
 
Ala sekstailla.

Ainakin mua piristää mukavasti ja tyttökin on pirteämpi kuin ikinä. Kannattaa kokeilla ja testailla jotain uutta. Pitää homman virkeänä.
 
Luulen tietäväni mitä tarkotat, mä kävisin ainakin juttelemassa lääkärille, kuulostaa tosiaan jonkin sortin masennukselta. Mielialalääkkeillä siitä pääsee.
 
Jortsu sanoi:
Luulen tietäväni mitä tarkotat, mä kävisin ainakin juttelemassa lääkärille, kuulostaa tosiaan jonkin sortin masennukselta. Mielialalääkkeillä siitä pääsee.
Click to expand...

Toimiiko ne lääkkeet siten, että vaikka saa potkut, asunto menee alta ja mies jättää, niin jostain katuojasta krapulassa herättyään vetää vaan taikapillerin suuhun ja suu kääntyy isoon virneeseen: "JES! Elämä on ihanaa :D "
 
Pääkopan kemioistahan tuossa varmaan on kyse, joillekin tuollaista aiheuttaa henkiset ongelmat mutta on ihmisiä kelle kemiallinen epätasapaino pääkopassa on fyysistä perua.

Tosiaan jos olisit mies niin testotason mittaus olisi ekana harkinnassa. Muuten en oikein tiedä, jotkut vireystilaa nostavat lääkkeet voisivat toimia.
 
Kärsin itse samanlaisesta olotilasta jokin aika sitten. Nyt kuitenkin asiat taas maistuvat jälleen tuoreelle ja maukkaalle. Välillä jopa jaksaa taas spontaanisti lauleskella yksinään ja hymyilläjymyillä.

Olotilani muutos ei kuitenkaan tapahtunut itsestään, vaan jouduin tekemään jotain muutoksen eteen.

Melkolailla kaikilla ihmisillä on joitain erityisiä asioita -useitakin- joita he ovat halunneet joskus tehdä, mutta ovat jostain syystä jättäneet tekemättä. Joskus pieniä, joskus suuriakin. Nämä sitten jäävät mielestä, kun pitää koko ajan olla töissä, tehdä kotihommia tai jotain muuta rutiinia. Ilmeisesti ne jäävät kuitenkin alitajuntaan kummittelemaan. Otin sitten muutaman tällaisen vanhan kaivatun asian ja toteutin ne. Ja vaikka toteutukset eivät aivan täysin onnistuneet, alkoi jostain syystä elämä tuntumaan mukavammalta. Aivan kuin olisi saanut itsensä vakuutettua siitä, että tekemisilläni olisi jotain väliä, että voisin oikeasti saavuttaa jotain. Kumma tunne, joka on pohjimmiltaan itsepetosta, mutta mukava kuitenkin.

-Hiski
 
Dreamer sanoi:
Toimiiko ne lääkkeet siten, että vaikka saa potkut, asunto menee alta ja mies jättää, niin jostain katuojasta krapulassa herättyään vetää vaan taikapillerin suuhun ja suu kääntyy isoon virneeseen: "JES! Elämä on ihanaa :D "
Click to expand...
En tiedä, kokeile. Nyt oli käsittääkseni kysymys siitä että normaali elämän ilo on kadoksissa. Ei siitä vahinkoakaan ole käydä lääkärille tilittämässä. Lääkäri voi sitten kirjottaa reseptin Cipramilille tai käskeä lähteä automatkalle Alpeille. Ei noista nykypäivänä ole pakko kärsiä.
 
Täähän on ihan normaalia...ainakin mulle, mutta kyllä se siitä.

Se kyllä auttaa kun lähtee toiseen kaupunkin jonkun kaverin kanssa pariksi yöksi...
Tai mökille, ym...

Sit kannattaa lopettaa kirjojen luku ja salilla käynti ja kiertää kaupungilla ja kavereilla. Kaikki alkaa maistua puulta kun niitä tarpeeksi tekee.

Työjuttu on aina ongelma, eikä sitä uutta työtä niin helpolla täältä löydy.
 
Älkää nyt vaan mitään masennuslääkkeitä ruvetko popsimaan jos elämä tuntuu tylsältä tai potkii vaan muuten päähän. Vaikka niitä kekexxn neuvoja mieluummin ja kekehän lupas jo opastusta ;)
 
Jortsu sanoi:
En tiedä, kokeile. Nyt oli käsittääkseni kysymys siitä että normaali elämän ilo on kadoksissa. Ei siitä vahinkoakaan ole käydä lääkärille tilittämässä. Lääkäri voi sitten kirjottaa reseptin Cipramilille tai käskeä lähteä automatkalle Alpeille. Ei noista nykypäivänä ole pakko kärsiä.
Click to expand...

Jaha. Että vähän on mieli matalalla ja mielialalääkitystä pitäisi heti alkaa kokeilemaan? En suosittele.

Syy: sivuvaikutusten määrä ja tärkeimpänä sitten ei kyllä ahdista, mutta ei kyllä tunnu mikään muukaan yhtään miltään. Tunneskaala siis kaventuu kokolailla siihen keskiarvon tuntumaan.

Muutenkin hiukka nykyinen masennustroppien määräystahti on kokolailla hämmentävällä tasolla. Ikäänkuin vitutus ja masennus ei koskaan voisi olla ihan normaali ja hyväksyttävä tunnetila, vaan joku sairaus jota pitää lääkitä. Useimmiten kuitenkin taitaa olla kyseessä ihan niinkin yksinkertainen asia kuin yksilön reagointi ympäristöönsä ja elämäntilanteeseensa - onko se sairautta vittuuntua siitä jos kaikki on harmaata massaa tai hommat menevät muuten vaan isolla vaihteella perseelleen?

Pitäisikö pyrkiä vaikuttamaan niihin olosuhteisiin, vaiko kemikaaleilla aivoihin?
 
123jippo sanoi:
Älkää nyt vaan mitään masennuslääkkeitä ruvetko popsimaan jos elämä tuntuu tylsältä tai potkii vaan muuten päähän.
Click to expand...
Tylsyys ja elämän päähän potkiminen on vähän eri asia kuin se että elämänilo on kadoksissa. Se voi iskeä vaikka asiat ois kunnossa ja elämä on hektistä. Sitä on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut.
 
Kuulostaa tosiaan jonkin asteiselta lievältä masennukselta. Ja eipä semmosia yleensä heti millään lääkkeillä lähdetä hoitamaan. Näin sanon siis minä, kotispykoloki. Voi olla että jos käy jossain lääkärissä, niin ehdottaa sitä Alppi-matkailua tai paria käyntiä psykologin luona. Aika hankala täällä kenekään on tehdä eksakteja diagnooseja.

Ja vähän off-topic: Ihmisillä tuntuu olevan outo käsitys masennuslääkkeistä, että ne ovat sellaisia joista tulee joko tällaiseksi :D tai tälläiseksi :hyper: , vaikka niiden tarkoitus on vain palauttaa ihminen normaaliin tilaan. Mutta onhan se totta, että nykyään normaali vitutuskaan ei tunnu olevan sallittua.
 
Mä veikkaan, et noi masennuslääkket (Suomessa määrättävät) on useimmiten lähinnä lumevaikutteisia. Ei tosin ole kokemusta.
 
Jortsu sanoi:
Tylsyys ja elämän päähän potkiminen on vähän eri asia kuin se että elämänilo on kadoksissa. Se voi iskeä vaikka asiat ois kunnossa ja elämä on hektistä. Sitä on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut.
Click to expand...

No perkele. Pitihän sitä pilkkua taas alkaa nussimaan...
 
Jos joku näkee sen, voisitko ystävällisesti palauttaa minulle? Havahduin nimittäin juuri siihen kiinnostavaan tosiasiaan, että en muista, koska olisin viimeksi ollut oikein innostunut tai kiinnostunut jostakin asiasta ainakaan pidempään kuin pari minuuttia.

Eli kertokaa tyhmälle vinkkejä, mikä tekee elämästänne elämisen arvoista? Erityisiä kiinnostuksen kohteita? Mitä muuta harrastatte kuin liikuntaa?

Vinkkejä kaivataan kipeästi, elämäni on ihan liian pitkään ollut sitä, että nousen aamulla, laahauduin töihin, puuhastelen töissä jotain mikä ei kiinnosta ketään niin kauan kun mikään ei mene vikaan, laahaudun salille, laahaudun kotiin, luen vähän aikaa ja kaadun sänkyyn. Muistelisin, että ennen muinoin olin iloinen mennessäni töihin, innoissani mennessäni treeneihin ja nukkumaan ei olisi malttanut mennä kun oli hyvä kirja kesken. Nykyään ei tahdo viitsiä edes ystäviään nähdä.
Click to expand...

Onko sulla ollut masennusta oikeasti pitkään vai onko vain nyt tuntunut parin päivän ajan taaksepäin katsoessaan, että on ollut paskana ja ihan rikki jo pitkään. Kyllä noita jaksoja jolloin mikään ei tunnu olevan hyvin mahtuu varmaan jokaisen elämään. Olipa sellainen itselläkin, mutta se meni ohi ihan itsestään. Jos ongelmat eivät ole vakavia, niin en ihan heti lähtisi niitä lääkitsemään. Otat vain itseä niskasta kiinni (ei köydellä, pliiz :D ) ja tarkastelet elämääsi ja mahdollisuuksiasi, niin varmasti löydät hienoja asioita niistä. Elämä ei voi olla kokoajan yhtä hekumaa. Tuo pitää tajuta. Haiskahtaa asennevammalta...

Mua kiinnostaa tällä hetkellä vauhdilla kasvava koiranpentu, voimanosto, arkeen pieninä annoksina ripoteltu laatuaika tyttöystävän kanssa ja kaikenlaisen turhan materiaalisen paskan hankinta tai hankinnasta haaveilu. Vastaus löytyy tulevaisuudesta. Ei pidä katsoa liikaa menneisyyteen vaan suunnitella tulevaa. Tämän tajusin itsekin vasta kirjoittaessa omia motivaattoreitani ja huomatessani, että suurin osa niistä liittyy tulevaisuuteen.
 
Pystytkö Reinhardt näkemään/muistamaan kenties hetken/ajanjakson jolloin aloit tuntea mainitsemiasi mielialoja? Koitko jonkin menetyksen? Saavutitko kenties jotain jota pitkään olit tavoitellut?

IMO saattaisi ehkä löytyä jokin laukaiseva tekijä joka alakuloosi voisi syypää olla. Ja jos näin on niin silloin asia tarvitsee työstämistä. Ongelma lienee kuitenkin siinä että harvoin uusi harraste/tapa toimia auttaa jos olemassaolevan alakulon laukaisijaa ei tavoita. Oli alakulon syynä sitten mikä tahansa. Joskus asioita voi kyetä työstämään itsekin mutta saattaapa myös toisen ihmisen apukin auttaa. Pääasia että mahdollinen ongelma ratkeaa.

Totta on kyllä sekin että elämä ei toki aina ole yhtä ruusuilla tanssintaa ja hypeä. On vaiheita.

Niin tai näin niin voimia toivotan ja uskoa tulevaisuuteen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom