Elämänilo hukassa/kiinnostavia asioita

[Hippa]

Masennus.. Tuttu sairaus muutaman vuoden takaa.

Jos tota oloa on kestänyt taukoamatta useamman viikon, menisin lääkärin puheille.

Lievä masennus on kohtuuhelppo hoitaa, mutta hoitamaton masennus vaan pahenee. Sitten on jo vaikea tilanne, kun ei pysty nousee sängystä ylös eikä jaksa syödä, peseytyä tai käydä vessassa. Siihen se voi myös mennä.

Lääkkeisiin ei kannata kovin äkkiä turvautua. Kokeilee mieluummin kaikki muut keinot eka.

Mutta eipä ne masennuslääkkeet mitään myrkkyä ole. Varsinkin, jos ne auttaa, en näe mitään siitä, ettei niitä kannata syödä.

Tuo kirjoittajan kuvaus kuulosti ainakin vähän tutulta mitä nyt omasta sairaudestani muistan.

Netistä löytyy suuntaa antava testi http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/masennus61.html

Ja HUOM! Se on suuntaa antava, ei mikään diagnoosikone. Ja kannattaa tota täyttäessä miettiä syvemmin kuin sitä tunnetta, joka sillä sekunnilla on.

 

[treenaisko]

Lekurille vaan, niin se osaa päättää tarvitaanko mielialalääkkeitä vai ei. Ei se kuitenkaan niitä määrää kuin karkkeja. Yksi kaveri (mies) oli kovasti masentunut ja sai siihen avun. Seksielämä kuulemma vähän laimeni, mutta muuten ok.

N.O kummosen kommentista tuli mieleen. Koiranpentu voisi piristää, ei tietty pelkästään masennukseen vaan jos tykkää muutenkin koirista. Lemmikin silittely kuulemma rentouttaa paremmin kuin kumppanin kanssa keskustelu. Meillä ei paljoa enää keskustella… no ei sentään. On myös pakko lähteä lenkille vähintään 3 kertaa päivässä ja saa uusia kavereita vaikkei haluisikaan.

 

[kahlaajalintu]

Unohdat nyt ainakin kaikki lääkkeet.

Välillä tekee ihan hyvää käydä vaan reilusti pohjalla ja ponnistaa sieltä.
Sinne ei vaan pidä jäädä. Sen jälkeen osaa arvostaa uusia (ja vanhojakin) asioita taas.

 

[123jippo]

Hippa: Kehotat menemään lekurille. Sanot että ei lääkkeisiin kannata heti turvautua vaan kokeilla muut kaikki keinot ensin. Eikös se lekuri juuri niitä lääkkeitä aina määrää kaikkeen. Miksi lekurille? Kerrotko vähän tarkemmin kun en oikein ymmärrä ja sulla tota omaa kokemustakin asiasta on. Mitä sinä tarkoitat tässä näillä muilla keinoilla?

 

[Jortsu]

Hippa: Kehotat menemään lekurille. Sanot että ei lääkkeisiin kannata heti turvautua vaan kokeilla muut kaikki keinot ensin. Eikös se lekuri juuri niitä lääkkeitä aina määrää kaikkeen.

Ei, kuten tuossa äsken tulikin,

Lekurille vaan, niin se osaa päättää tarvitaanko mielialalääkkeitä vai ei. Ei se kuitenkaan niitä määrää kuin karkkeja.

Lääkäri varmasti osaa antaa parempia neuvoja kuin kaikki me nettipalstapsykologit. :piis:

 

[123jippo]

Ei, kuten tuossa äsken tulikin,
Lääkäri varmasti osaa antaa parempia neuvoja kuin kaikki me nettipalstapsykologit. :piis:

Siis neuvojako se lekuri antaa jos ei lääkkeitä?

Tein muuten äsken ko. Hipan testin. "Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea keskivaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa." Keskivaikeaa Jeesus! Töihin ei kyllä joo tosiaan tee mieli herätä aamulla ja paikat on niin paskana ettei oikein treenaa kunnolla pysty, rahat on loppu jne. :jahas:

Edit: Laitan ton linkin vielä pomolle kun sekin on ollut ihan paskana viimeaikoina. Kiitti Hippa!

 

[Harmony]

Sen lisäksi että lääkäri tarvittaessa määrää lääkityksen voi hän myös esim.

- määrätä mahdollista sairaslomaa mikäli toteaa mahdollisen masennuksen haittaavan työssä selviytymistä
- kirjoittaa lähetteen terapiaa varten jonka terapian itse asiassa pitäisi kuulua kaikkien masennuspotilaiden hoito-ohjelmaan mahdollisen lääkityksen lisäksi

Ja toki lääkäri voi tehdä paljon muutakin potilaan hyväksi mutta tässä näin aluksi.

 

[ronnie21]

kokeile cipramilia tai zoloftia. saat serotoniini-tasot ruotuun. lääkitystä ei varmaan kannata jatkaa yhtään sen pitempään kuin on tarvis.

 

[Cannon]

Kokeileppa kirjoittaa noista sun fiiliksistä ja ajatuksista ihan vanhanaikaisesti paperille. Ikäänkuin päiväkirjaa pitäisit. Kuulostaa ehkä tylsältä, mut ihan oikeesti sillä tavalla voi helpommin hahmottaa asioita. Ehkä huomaisit kirjoittavas usein samoista jutuista ja voisit jotenkin käsitellä ne siinä paperilla. Sitten lueskelet vanhoja kirjoituksiasi ja mietit onko näkökulmat ja lähestymistavat muuttuneet vai pohditko vielä samoja asioita. Kun asiat laittaa konkreettisesti paperille, voi huomata että ei ne niin huonosti olekaan.

Tää on vähän sama juttu kun joskus tulee murehdittua jotain asiaa ja sitten siitä puhuu jollekin toiselle ja asia ikäänkuin aukeaa eikä tunnu enää ollenkaan niin hankalalta.

Ja vielä sympatiat täältä sulle, mulla on ollut ja on välillä vieläkin aivan samankaltaisia fiiliksiä...

 

[Snake]

Ei niitä lääkkeitä kannata heti ekana alkaa popsia.Varsinkaan,jos toimintakyky on vielä tallella.Itse mieliala-ja psyykenlääkkeitä käyttäneenä voin kertoa,että ne voi sekoittaa pään ja lisätä masennusta,jos ei oikeeta lääkettä ja annostusta meinaa löytyä.Lääkkeet toimivat kyllä useimmiten.Ei niitä kylläkään kannata pikku masennukseen tai tylsistymiseen ottaa.Toimintakyvyn hävitessä mielestäni vasta kannattaa niihin turvautua.

 

[123jippo]

Edit: Laitan ton linkin vielä pomolle kun sekin on ollut ihan paskana viimeaikoina. Kiitti Hippa!

Silläkin oli täsmälleen sama tuomio. Antaakohan toi testi aina saman vastauksen vai onko täällä ketään "normaalia" ;)

 

[Max Gluteus]

Reinhardt, tuntemuksesi tuntuvat kovin tutuilta. Asiaa aikani ihmeteltyäni olen omalta osaltani päätymässä siihen, että kysymyksessä ei ole muodikas masennus (vaikka Masennusklinikan nettitesti "yllättäen" diagnosoikin keskivaikean masennustilan) vaan pikemminkin jonkinlainen kyllästyminen ja turtuminen niihin ärsykkeisiin, joita elämässään kohtaa. Kaikki tuntuu nähdyltä, kaikki ajatukset ajatelluilta ja kaikki "uusi" onkin vain samaa vanhaa uusissa vaatteissa.

"Elämään kyllästymisen" kanssa pystyy elämään, kun välttää turhaa asioiden pohtimista ja murehtimista ja kehittää itselleen toimivat rutiinit, joita voi konemaisesti seurata, ja jonkin projektin, johon voi energiansa keskittää.

Lääkettä tautiin en tiedä, mutta suhtaudun epäilevästi uusien ärsykkeiden kykyyn loputtomasti pitää mielenkiintoa yllä. Voiko tästä seurata muuta kuin tarve yhä voimakkaampien ärsykkeiden etsimiseen? Paremmalta vaihtoehdolta tuntuisi elämän yksinkertaistaminen ja turhien ärsykkeiden karsiminen, mikä saattaisi helpottaa yksinkertaisista asioista ja tuntemuksista nauttimista.

Is is better to burn out than to fade away? (or might there just be another way?)

 

[123jippo]

"Elämään kyllästymisen" kanssa pystyy elämään, kun välttää turhaa asioiden pohtimista ja murehtimista ja kehittää itselleen toimivat rutiinit, joita voi konemaisesti seurata, ja jonkin projektin, johon voi energiansa keskittää.

Juuri näin. Joku uusi vaativa harrastus voisi hyvinkin auttaa. Mulla alkaa huomenna nyrkkeilytreenit ja saa taas pakosta uutta ajateltavaa. Kyllä nämä asiat pitää ja myös kannattaa itse yrittää hoitaa ja ratkaista. Ainakin tämän thredin perusteella lääkäri toimii seuraavasti:
1. määrää mahdollista sairaslomaa (tosta tulee äkkiä vaan lisää ongelmia töissä, eikä auta varsinaiseen ongelmaan)
2. antaa mielialalääkitystä (en itse söisi mistään hinnasta vapaaehtosesti)
3. terapiaa (terapia ei ratkase elämän ongelmia mitenkään, voi mennä vaan pönttö sekasin pahemmin asioita vatvoessa, vitullaan kun ovat niin ei ne siitä puhumalla parane)

Ja vielä älä vaan rupea juomaan!

Sori kaikille alan ammattilaisille. Totaalisekoboltsit on sitten enemmän teidän heiniä.

 

[Kimple]

Kannattaa miettiä niitä syitä siihen alakuloon. On olennaista huomata ero syiden ja seurausten välillä. Seurauksena on masennus yms. paskat fiilikset, mutta mieti sitä, että mikä on se syy. Muuttuiko mahdollisesti jokin asia elämässäsi silloin kuin masennus alkoi hiipiä? Oletko stressaantunut? Onko ihmissuhteissa ongelmia? Syy ei välttämättä ole mikään ilmeinen, mutta sitä kannattaa miettiä, mutta ei liikaa. Ainakin itselläni jo pelkkä tietoisuus siitä, että löytää sen syyn huonoon fiilikseen auttaa.

Ja vähän aiheen vierestä. Mä en oikein ymmärrä noita masennuslääkkeiden toimintaideoita. Jos mä olen masentunut ja otan siihen lääkettä, niin en epäile, etteikö olo paranisi. Sitä kuitenkin ihmettelen, että miten mä sitten lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen olisinkin yhtäkkiä taas iloisella mielellä. Eli onko ne mun ongelmat poistuneet ihan tosta vain. Siis, kuten edellä kirjoitin, jostainhan se masennus johtuu. Emmä kyllä tajua miten se syy sieltä taustalta vois sitten kadota kun olen syönyt jotain lääkkeitä.

 

[Manuel]

Kaikki lähtee ajatuksista. Jos jatkuvasti ajattelee, "ei vittu tätäkin hommaa, ei tästä tule mitään" jne. Niin se myös menee.

Vielä pahempi jos puhuu sitä ääneen. Menee tekemään jotain tärkeää koetta ja hokee, että "varmaan reputan" tms, niin sitten käy yleensä.

Pitää opetalla psyykkaan itteensä oikein. Löytää se itsevarmuus tehdä niitä omia juttuja, jotain uuttakin välillä ja saada iloa asioista.

Ei mitään lääkkeitä tai muuta turhaa. Niidenkin vaikutus perustuu varmaan siihen, että luulee sen olevan jotain ihmeainetta ja sen luulon perusteella alkaa piristymään. Täysin henkistä siis sekin, miksei onnistuisi ilman niitä pillereitä? (Sama asia on ehkä jo sanottu, en jaksanut lukea threadia läpi kokonaan)

 

[alumiini]

Sun pitää hommata itsellesi jotain virikkeellistä tekemistä. Sellasta tekemistä, jossa joudut ajattelemaan. Eivätkös aika monet naiset ratko esim. ristisanatehtäviä. Siinä voisi olla sulle mukava harrastus. Hommaat vielä jostain itsellesi kaverin siihen hommaan ja ratkotte niitä yhdessä. Jostain täältä netistä voisi löytyä vaikka joku toinen nainen, jonka kanssa voisit ratkoa niitä tehtäviä katsoen samalla miesten uimahyppyä ja arvostellen niiden miesten periä...

Olin kesällä käymässä porukoilla ja siellä tuli ratkottua ristisanatehtäviä ja kryptoja mutsin kanssa. Oli yllättävän hauskaa ja piristävää, varsinkin kun ei tarvinnut ratkoa niitä yksin. Aluksi ne ristisanatehtävät voivat olla vähän hankalia, kun niissä on ihme sanoja, joista ei ole koskaan kuullutkaan, mutta nekin sanat oppii aika nopeasti...

Muuten... Mun mielestäni on hauskaa käydä tällä sivustolla http://www.eurobilltracker.com/ ja laittaa tonne omia seteleitään ja toivoa, että joskus vielä saisi osuman... Lisäksi tota alankomaiden ja suomalaisten kisaa kakkossijasta on mukava seurata... köyhällä on halvat huvit... :D

Edit: lisätään vielä sen verran, että ehkä sulta vaan puuttuu tietynlaiset sosiaaliset kontaktit... Tunnetko olosi joskus yksinäiseksi...? Jos tunnet, niin hommaa ukko tai joku kaveri vaikkapa tohon sanaristikoiden täyttämiseen...

 

[wippe]

Sun pitää hommata itsellesi jotain virikkeellistä tekemistä. Sellasta tekemistä, jossa joudut ajattelemaan. Eivätkös aika monet naiset ratko esim. ristisanatehtäviä.

Tuohon käy myös palapelit, niihin uppoutuu kybällä ja huolet kaikkoaa ainakin vähäksi aikaa mielestä.... joku 1000 palan peli aluksi ja eikun tekemään... ja hauskaa myös kaverin kanssa... tosin jos mikään uusi ei innosta niin vähän vaikeampi homma motivoitua, mutta yrittänyttähän ei laiteta.....

 

[reinhardt]

Kiitos kaikille vastauksista. Ajattelemisen aihetta sain. Mutta en sentään usko olevani oikeasti masentunut, pikemminkin kyllästynyt.

Taaksepäin katsoessa tätä lievä elämään kyllästymistä on jatkunut koko kesän, mutta oikeastaan kaikkeen löytyy järkevät syyt: 1. Töissä on ollut yhtä helvettiä (nyt alkaa vähitellen helpottaa) 2. Eräs ihmissuhde ei ottanut toimiakseen ja kun lopetin sen, siitä aiheutui epämiellyttäviä ihmissuhdekeskusteluita. 3. Kohdat 1 ja 2 veivät ruokahaluni ja toisaalta saivat minut ilmeisesti yrittelemään jonkinlaista elämänhallintaa hillittömällä treenaamisella --> lievää ylirasitusta. ja kun treeni ei em. syistä oikein kulkenut, ja sellaisissa tilanteissa minun logiikallani pitää vain yrittää enemmän.

Ja eilen sitten minulla oli flunssainen olo ja kaikki vitutti ja tuntui, että asiat ovat huonommin kuin ovatkaan, ja tuli avauduttua tänne. Mutta olen nyt pitänyt treenitaukoa keskiviikosta alkaen, enkä ainakaan ennen sunnuntaita mene salille, plus että aion bulkata oikein kunnolla koko viikonlopun, katsoa lätkää ja mennä baariin. Olettaisin, etten voi olla kovin masentunut kun jaksan innostua siitä, että saan parhaan ystäväni kanssa katsoa, miten vanha suomenkaataj- Sudden antaa taas leijonille turpiin lauantaina. :D

Vielä noista lääkärillä käynneistä: olen vähän sen sorttinen, että vaikka olisin masentunutkin, haluaisin selvitä siitä itse. Kun itse rypee kuiville jostain (pakkotoiston ja ystävien avustuksella) siinä kasvaa itsetuntemus ja ihmisestä tulee vahvempi. Varsinkin pään sisäiset ongelmat haluan selvittää itse, koska hitostako joku lääkäri tietää, mikä minun mielelleni on hyväksi. En muutenkaan juuri usko terapiaan ja mielialalääkkeitä en suuhuni pistä.

Minulla on vain tapana pyrkiä selviämään vaikeista tilanteista äärimmäisen kurinalaisuuden tavoittelulla ja unohtaa täysin hauskanpito.

 

[Tikari]

Alakuloisuutta täälläkin havaittavissa, juu.
Aamulla töihin lähtiessä on aina vaikeaa, en edes muista koska olisin aamulla ajatellut: "Haa, työpäivä !". (Tai toisaalta, koska sitä aamulla muutenkaan olis ajatellut että mukavaa, uusi päivä !) Töistä ei saa minkäänlaista tyydytystä, kukaan ei koskaan muista kiittää/kehaista tehdystä työstä. Vaikka kuinka painat niska limassa töitä, kukaan ei tunnu välittävän / huomaavan että töitä on ihan riittämiin, liiaksikin jopa.
Töistä kotiin tullessa ei mikään jaksa innostaa. Tiskit saattaa olla pöydällä paripäivää, eikä jaksa välittää. Sen tietää ettei ne siitä mihinkään mene, mutta kun ei huvita.
Uudesta asiasta oon viimeksi tainnut oikein kunnolla innostua silloin kun aloin salilla käymään, pari vuotta sitten. Sali tuntuu olevan muutenkin ainut paikka nykyään, kun tunnun "herääväni". Viihdyn siellä ja saan hyvän mielen.
Tanssiminenkin on jäänyt vähille nykyään. Ennemmin kävin kaksikin kertaa viikossa tanssitunneilla...

Juuh, testasin sitten tuon masennuskyselylinkin. Huokaus: "Sait 16 masentuneisuus-pistettä. Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa. "
Tästä hyvä jatkaa :jahas:, vielä kun syksykin tulossa, pimeää ja kylmää ja märkää...

Mitähän repäisevää sitä keksisi, että saisi taas jostain kiinni ja pääsisi tästä suosta... Kuka tulisi potkimaan persiille, että nyt niskasta kiinni...

 

[reinhardt]

Minäkin tein tuon testin, enkä sen perusteella ole vähääkään masentunut. väittäisin, että täysin onnellinen ja tyytyväinen ihminen tehdessään testin väsyneenä/krapulassa saisi täydet masennuspisteet. Mikäköhän tätä nyky-yhteiskuntaa vaivaa, kun halutaan aina keksiä, millä tavalla joku on sairas? Kai jokaista ottaa joskus päähän ja vituttaa. Ja joskus sitä kestää pidempään, ymmärrettävistä syistä.

Luultavasti elämäni on vain liian helppoa, kun on aikaa ajatella tällaisia.