Esitän vielä tähän kaupan päälle viiltävän analyysini alkuperäisestä artikkelista, jossa käsittääkseni puhuttiin lisäravinteista kokonaisena alueena - alkaen perusprotskusta mutta jatkuen aina sinne CLA:han, boostereihin, hormonisynteesinedistäjiin asti. Kaikki pakkislaiset varmaan tietävät miten paljon erinäköistä ja kallista purnukkaa vähänkään paremmassa ravinneliikkeessä on myytävänä, puhumattakaan luontaistuotekaupoista.
Huomattavaa on myös että kohderyhmä josta puhutaan on nimenomaan kuntoilijat.
Erilaiset pillerit ja jauheet käyvät kaupaksi, vaikka monet tutkimustulokset kiistävät lisäravinteiden hyödyn ja tarpeellisuuden.
Tutkimusta on kuitenkin runsaasti joka tukee ainakin perusravinteiden (proteiini, palautusjuomat) käyttöä - urheilussa ja lihasmassan kasvatuksessa. Vastaajana tässä on elintarviketieteen tohtori, jolla ei ole ilmeisesti juurikaan käsitystä urheiluravinteista lihastenkasvatuskonseptissa - tai sitten artikkelin tekijä on lainannut herrasmiestä väärin. Suomen Kuntourheiluliitto taitaa myös olla liitto mallia "hölkkää ja firmasalibandyä", joten sieltäkään päästä ei bodausasiantuntemusta liene löydy, eli voidaan varmaan olettaa että tässä ei puhuta bodauksesta tai edes kilpaurheilusta, vaan lähinnä sauvakävelystä ja bodypumpista.
Sitten Hakkaraisen artikkeli:
Jos puhe on
ennen murrosikää tapahtuvasta urheilusta, kuten Hakkarainen mainitsee, niin yhdyn kyllä sinänsä mielipiteeseen että lisäravinteet ovat turhia: en usko että 12-vuotiaan pesäpalloilijan tarvisi proteiinilisiä kiskoa, saati sitten "hifimpiä" ravinteita eli kalliita pillereitä. Tuolla tasolla käytössä on korkeintaan varmaan äidin marjamehu
Hakkaraisen artikkeli on kyllä hyvä sinänsä, että siinä peräänkuulutetaan nuorisolle enemmän perustason urheilua ilman suuria suorituspaineita ja vaatimuksia harjoittelulta. Sitä jos mitä toivoisi enemmän olevan, paitsi nuorilla niin myös aikuisilla.