Voi työantaja-parkaa kun pitäisi päästä yrittäjänriskistä eroon. Suomessa huolimatta paskasta raha ja finanssipolitiikasta on kuitenkin yhä menestyviä firmoja, joten ehkä keskitytään noiden edellämainittujen korjaamiseen.
Noh, noh. Kyllä yrittäjälle vielä tarpeeksi riskiä jää. Minä saan idean, panttaan taloni, otan lainan ja investoin yritykseen. Teen tämän olettaen, että ideani tuottaa jotakin tulevaisuudessa.
Seuraavaksi AY-liike julistaa tukilakon. Tämän voi vielä ennakoida. Koska tukilakkoja on Suomessa niin paljon, ne voi ottaa hinnoittelussa huomioon. Seuraavaksi eduskunta muuttaa veropohjaa ja asiakkaiden kulutuskäyttäytyminen muuttuu.
Toinen prosessihoitajista päättää lomallaan Thaimaassa syödä katukeittiössä. Se maksoi minulle loman pidennyksen.Keväällä on päiväkodissa norovirusaalto. Se maksoi minulle 20 ylimääräistä päiväpalkkaa.
EK suostuu SAK:n palkankorotusvaatimuksiin. Se on heille helppoa, sillä suuryritysten tuotanto on jo siirretty Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Palkkakustannus on heille yks hailee. Minulle se ei ole.
Kuntani virkamiehet huomaavat, että ideani on hyvä. He päättävät verorahoilla alkaa puuhaamaan tismalleen samaa, kuin minä. Tappiot kunnan veronmaksajille 5 mijloonaa vuodessa ja minulle puoli miljoonaa.
Korot nousevat. Lainoja ei saakkaan uuden EU-direktiivin takia niin helposti jälleenrahoitettua.
Työntekijä tekee krapuloissaan virheen ja syntyy sutta. Työntekijä jää pois töistä ja pakkaamo pysähtyy. Työntekijä ajaa ylinopeudella jakeluautolla kolarin. Vakuuts korvaa suorista vahongoista osan, minä omavastuuosuuden ja menetän asiakkaan.
Että kyllä näitä riskejä vielä ihan tarpeeksi on. Muistetaan nyt vielä, että yrittäjällä ei turvaverkkoa ole. Väittäisin, että yrittäjä on monen muun ihmisen turvaverkko.