En usko, että siitä on erimielisyyttä, että julkinen kulutus ja investoinnit lisäävät kysyntää. Siitä minusta on liikkeellä monta eri ajatusta, paljonko lisääntynyt kysyntä pidemmällä ajanjaksolla lisää kansantuotetta. Minusta se lisää sitä enemmän, mitä kilpailukykyisempi talous on ja mitä maassa tuotetaan. Voisi olettaa, että kysyntä kohdistuu etupäässä kilpailukykyisiin palveluihin ja tuotteisiin.
Mikäli maassa tuotetaan paljon omia kilpailukykyisia tuotteita ja palveluita, tuonti on pientä, ja tulevaisuuden näkymät hyvät, niin kerrannaisvaikutus varmasti on suuri. Silloin teollisuus vastaa lisääntyvään kysyntään investoimalla kotimaahan. Näinhän oli esim Ranskassa 1800 luvulla, josta ajatus kerrannaisvakutuksesta käsittääkseni on lähtöisin. Suomessa näin oli 1970 luvulla ja Yhdysvalloissa vieläkin.
Käsitykseni on, että ne tutkimukset, joissa kerrannaisvaikutuksen on ajateltu olleen suuri, ovat ensinnäkin vanhoja. Toisekseen on tutkittu enimmäkseen jonkin investoinnin vaikutusta paikallistalouteen luokkaa tien rakentaminen Arsevillesta Everlessvilleen, kun urakoitsijalla oli ehtona ottaa paikalliset maatilojen pojat töihin valtatien rakentamiseen. Näistä tutkimuksista on sitten poimittu parhaat palat ja niitä toistetaan.
En usko, että sellaista tarkastelua on, missä olisi tutkittu kilpailukyvyttömäksi itsensä saattanutta avotaloutta, jossa ulkomaankaupalla on merkittävä osuus, ja josta oma tuotanto on lähtenyt, ja jossa julkisia investointeja ei kansainvälisten sitoumusten takia voida kanavoida omalle kilpailykyvyttömälle tuotannolle. Jos sellainen tarkastelu tehtäisiin, luulisin, että kerrannaisvaikutus olisi aika pieni. Onhan se silti lamassa, kysynnän sakatessa, yli yhden.