Tilanteessa, jossa tyollisyysaste on vain 73 prosenttia, olisi kylla fiksua tehda nykyista enemman itse, vaikka kiinalaiset sen saman tuotteen sinulle halvemmalla toimittaisivatkin. Jos Suomessa tehtaisiin vain niita tuotteita ja palveluita, joissa ollaan maailman tuottavimpia, niin aika pienen osan taitaisi tarvita nousata aamulla duuniin. Ohjettasi noudattaen ajauduttaisiin tilanteeseen, jossa suurin osa tyovoimasta makaisi kotonaan tilaillen bitcoineilla ulkomaisia maailman tuottavimmin prosessein tehtyja tuotteita.
Mutta miten tehdään asiat itse, jos vaikkapa Kiinassa asian pystyy tekemään halvemmalla, mutta samalla/riittävällä laadulla? Järkevää olisi tietenkin laskea veroja ja vähentää byrokratiaa, jotta ainakin jotkut asiat olisi jatkossa järkevämpää tehdä suomessa. Tämä ei kuitenkaan ole omavaraisuuden suosimista, koska siinä ei oteta kantaa, missä asiat tehdään, vaikka lopputulos olisikin hieman omavaraisempi Suomi.
Omavaraisuuden suosimista (poliittisessa mielessä) on joko rajoittaa Kiinasta tulevaa tavaraa vaikkapa suojatullilla tai tukea kotimaista esim. verovaroin. Verovaroin tukemisessa siirretään kannattavalta toiminnalta varoja (jostain ne tukemiseen tarvittavat verorahat on saatava) kannattamattomalle. Eli kannustetaan tekemään kannattamatonta kannattavan kustannuksella, joka ei ole hirvittävän järkevää. Lopputuloksena saadaan luotua systeemi, jossa aidosti kannattavaa liiketoimintaa ei synny, tai sitä syntyy vähemmän, joka on erittäin huono asia. Lisäksi menetetään suhteellista hyötyä (kts. viimeinen kappale). Mikäli maailmalta löytyy paikkoja, jossa samaa urpoilua ei harrasteta, niin yhä useammat kotimaiset tuotteet ja palvelut alkavat häviämään ulkomaisille, jolloin tarvitaan vielä enemmän tukiaisia, joka taas pahentaa kierrettä. Kuulostaa muuten yllättävän paljon Suomelta, eikö?
Suojatullit eivät ole sen parempia. Ensinnäkin, yleinen käytäntö on se, että mikäli Suomi (tai EU) lätkäisee tullin Kiinalaisille tuotteille, niin sieltä lätkäistään tulli takaisin, jolloin tuonnin lisäksi tippuu myös vienti. Tämä toki johtaa omavaraisuuteen, johon (uus)merkantilismissa pyritään, mutta hyvä asia se ei ole (selitän seuraavassa kappaleessa miksi). Vaikka vastatoimenpiteenä ei tulisi tullia "meikäläisten" tuotteille, niin päädytään tilanteeseen, jossa täällä tehdään kannattamatonta, joka on pois kannattavasta toiminnasta (kts. seuraava kappale). Järkevämpi vaihtoehto olisi tehdä täällä sellaista, mikä on kannattavaa ja ostaa tuotoilla sitä, minkä tekeminen täällä ei ole kannattavaa. Ihmismassojen (kulutus)käyttäytyminen määrää, mikä on järkevää ja mikä ei, jolloin mitään tahoa ei tarvita miettimään tai optimoimaan tätä asiaa. Myös tasapainotus esim. taloussuhdanteiden suhteen tapahtuu tätä kautta.
Keinotekoisesti omavaraisuuteen pyrkiminen poistaa kannustimia erikoistumiseen ja tehostamiseen, koska kilpailua rajoitetaan. Sen lisäksi siinä hukataan resursseja, kun laitetaan monta ihmistä tekemään se työ, minkä jossain muualla yksi ihminen tekee (esim. maanviljely, koska ilmasto). Kyseessä on siis
suhteellisen edun periaate. tl;dr: wikistä otettu vanha, mutta havainnollistava esimerkki Portugalista ja Englannista. Vaikka Portugalissa on halvempaa tehdä sekä viiniä että tekstiiliä kuin Englannissa, niin Portugalin ei kannata tehdä molempia, sillä viinin tuottaminen on suhteessa halvempaa kuin tekstiilin tuottaminen. Tällöin Portugal saa suuremman hyödyn tekemällä pelkkää viiniä, jota he voivat vaihtaa Englannissa tehtyyn tekstiiliin. Mikäli kauppaa rajoitetaan, niin molemmat kärsivät tilanteesta ja mikäli vain toinen osapuoli rajoittaa kauppaa, niin lopputulos on sama. Esim. mikäli Portugal rajoittaa Englantilaisen tekstiilin tuontia, niin vaikka Englanti ei vastaisi siihen rajoittamalla Portugalilaisen viinin tuontia, niin lopputulos on se, että Portugal joutuu alkaa tekemään tekstiiliä, mikä on pois viininteosta, josta puolestaan saa paremman hinnan kuin tekstiilistä ja siten suuremman hyödyn käytettyä työtuntia kohden.